Täällä tänään taas huonompi päivä. Vasta yhtenä iltana miehelle sanoin kuinka on ollu jonkun aikaa jo ihan hyvä mieli ja asiat on sujunu. Niin eikö eilen ja tänään sitten oo tullu takapakkia. Vaikka vaunuiltiin vauvan kanssa eilen ja oli hurjan kaunis päivä. Ja käytiin ystävän luona kylässä. Ja meillä kävi vieras illalla. Silti koko ajan sellainen kumma olo, luultavasti vain siitä, ettei voi aamulla herätä omaan tahtiin ilman itkua. Eikä voi yks kaks saada ajatusta, että lähdenpä vaikka ostoksille tai mihin vaan. Tai et voi vain vetää vaatteita päälle ja lähteä tallille näpertelemään jotain. Jopa siivoaminen on operaatio, kun järjestettävä vauvalle viihdykettä että malttaa olla sitterissä sen aikaa. Ja aina tulee monta keskeytystä, mitä ikinä sitten yrittääkin tehdä. Kuuluuhan se asiaan, mutta sille en mahda mitään, että se ahdistaa tällaista liikkuvaa, koko ajan menevää itsenäistä ihmistä.