Miehen (narsistinen) käytös

[Väsynyt mamma]

Fyysistä väkivaltaa ei oo ollu onneks, mut kyllähän tuo henkinen väkivalta mitä hän harrastaa on ihan järkyttävää. Lapsia kohtaan on myös erittäin ehdoton ja empatiakyvytön.

Tuota äänittämistä olen jo tehnytkin pahimmissa tilnteissa, jotta olisi todisteita oikeudessa jos sinne joudun. Hänellä on lapsi myös edellisestä suhteesta ja olen nähnyt miten hän exäänsä kohtelee ja monen monta kertaa on lakimiehen kautta uhkaillut häntä milloin mistäkin asiasta. Sen takia tiedän että ero ei todellakaan tulisi olemaan mikään helppo vaan joutuisin taistelemaan joka asiasta.

Nimenomaan haluaisin vain nuo valvotut tapaamiset hänelle lasten kanssa. Mutta pelkään että hän olisi oma hurmaava itsensä jota osaa esittää vieraille ja jonkun ajan päästä päätettäisiin ettei valvottuja tapaamisia enää tarvittaisi. Jos ero tulisi niin estäisin hänet heti joka yhteydenpito välineistä ja kaikki yhteydenpito hoituisi vain sosiaalin kautta.

Mutta kun on itse väsynyt ja poikki koko tilanteeseen ja ei jaksaisi alkaa taistelemaan niin lähteminen tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä.

 

[Fenix__]

Ymmärrän. Kerää todisteita, ennen kuin toimit. Jos et jaksa muuta, voit tehdä sitä tässä sivussa. Katso vain ettet jää kiinni. Eli siis nauhoitukset lähinnä varmaan ainoa keino. Kyllä minun kokemuksen mukaan naista uskotaan ja naisen puolella ollaan herkästi sosiaalitoimistossa.

 

[Väsynyt mamma]

Sain nyt suuni auki neuvolassa ja oli kyllä mahtava työntekijä! Hän jörjesti vielä seuraavana päivänä toisen ajan jossa pääsin yksin hänen kanssaan purkamaan tilannetta. Hän ehdotti huoli-ilmoitusta lapsista, mutta sanoin että en halua sitä. Silloin vasta paskamyrsky alkais kotona ja mies raivoais että olen mennyt kertomaan asioita ulkopuolisille... Kyllä ajattelin hänelle jotain sanoa mitä kerroin neuvolassa, jos vähän herättelis. Vaikka tuskin....

Sain kuitenkin lähetteen mielenterveyspuolelle jossa pystyn sitten ainakin yksin käymään purkamassa oloani. Joten jospa tässä sais jotain voimia itselle kuitenkin. Terveydenhoitaja oli sitä mieltä että parisuhdeterapia olisi oikea paikka, mutta mies on sanonut ettei se häntä kiinnosta, joten haen nyt itselle ainaki apua vaikka tiedän että eipä se tilannetta muuta kotona mihinkään.

Sitä kyllä mietin että minkäköhän lainen velvollisuus terveydenhoitajilla on tehdä tuota huoli-ilmotusta vaikka itse sen kielsinkin... Et saa nähä onko tässä sossun työntekijät kuitenkin kohta ovella.

 

[MinnaM]

Sain nyt suuni auki neuvolassa ja oli kyllä mahtava työntekijä! Hän jörjesti vielä seuraavana päivänä toisen ajan jossa pääsin yksin hänen kanssaan purkamaan tilannetta. Hän ehdotti huoli-ilmoitusta lapsista, mutta sanoin että en halua sitä. Silloin vasta paskamyrsky alkais kotona ja mies raivoais että olen mennyt kertomaan asioita ulkopuolisille... Kyllä ajattelin hänelle jotain sanoa mitä kerroin neuvolassa, jos vähän herättelis. Vaikka tuskin....

Sain kuitenkin lähetteen mielenterveyspuolelle jossa pystyn sitten ainakin yksin käymään purkamassa oloani. Joten jospa tässä sais jotain voimia itselle kuitenkin. Terveydenhoitaja oli sitä mieltä että parisuhdeterapia olisi oikea paikka, mutta mies on sanonut ettei se häntä kiinnosta, joten haen nyt itselle ainaki apua vaikka tiedän että eipä se tilannetta muuta kotona mihinkään.

Sitä kyllä mietin että minkäköhän lainen velvollisuus terveydenhoitajilla on tehdä tuota huoli-ilmotusta vaikka itse sen kielsinkin... Et saa nähä onko tässä sossun työntekijät kuitenkin kohta ovella.

Jos huoli nousee lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan niin terveydenhoitajilla on lain puitteissa pakko tehdä ilmoitus. Mutta jos lapsilla kaikki hyvin eikä mies kohdista heihin mitään henkistä väkivaltaa tmv. niin sit se on terveydenhoitajan harkinnassa tekeekö ilmoituksen vai ei.

 

[Fenix__]

Meillä ainakin tehtiin miehen käytöksen takia lasu vasten tahtoani, josta seurasi enemmän riitaa kotona. Myös minusta alettiin kaivaa syitä, ja keksiä aivan tuulesta temmattuja juttuja että olen epäsopiva äiti. Tämä luultavasti siksi, että miehen käytös ei ole tarpeeksi lasulle, mutta lasu kun halutaan, niin piti vetää minutkin mukaan jotta saadaan pidettyä lasu voimassa. En tiennyt edes että tällaista byrokraattista kieroilua voi Suomessa tapahtua.

 

[Fenix__]

Vaikka siis mies on lapsen kanssa loistava ja vain meillä keskinäistä riitaa.

 

[Väsynyt mamma]

No voi paska.... Toivottavasti hän nyt kuunteli minua ja ei tehny sitä koska siitä kyllä tulis vaan lisää ongelmia kotona. Noh, katsotaan ja odotellaan

 

[Hippunen22]

Itsekin olin joskus samankaltaisessa tilanteessa hyvin mustasukkaisen miehen kanssa, jolla juurikin oli petetyksi tulemisen taustaa. Suhde toi alussa valtavan euforian tunteen, mutta kuin varkain alkoi kontrollointiyritykset, syyttelyt, huorittelut yms. jotka ajan myötä eskaloitui lähes psykoottiseksi kun todellisuudentaju alkoi häneltä todella paeta. Jälkeen päin katsottuna miehen vainoharhaisuus ruokki vainoharhoja entisestään. Koin kuitenkin useasti että suhteessa on niin paljon myös hyvää, ikään kuin tasapainoksi ja kun mukana oli myös sellaista haavoittuneen linnunpojan hoivaviettiä ja itsearvostus nollissa niin soppa oli valmis.

Olin onnekas että suhde päättyi omalla kohdallani äkillisesti, eikä suru lopusta ja muutoksen pelosta kestänyt lopulta alkujärkytyksen jälkeen kuin hetken. Enkä ole katkera menetetystä ajasta, vaan koen että kokemus oli ikään kuin välttämätön paha, jotta voin eheytyä arvostamaan itseäni, nähtyäni miltä näyttää kun on lähes arvoton.

Matka oman itsensä vahvistamiseen ja löytämiseen sen jälkeen on ollut todella hienoa kokea.

Toivon sinulle parasta ja ansaitset kaiken hyvän

 

[Vargynja]

Tosi hienoa, että kerroit neuvolassa ja saat apua. Eihän se kotitilannetta muuta, mutta jos se auttaisi sinua jaksamaan. Ehkä jopa saamaan voimavaroja lähteä.

Ymmärrän että huoli-ilmoitus ja ehkä lastensuojelukin pelottaa, varsinkin tässä tilanteessa, kun se voi lisätä riitoja. Mutta lastensuojelu ei ole vain huono juttu! Tietenkin on myös huonoja kokemuksia. Mutta lastensuojelun on tarkoitus auttaa ja tukea perhettä eikä tosiaan tule vain viemään lapsia pois.

 

[Väsynyt mamma]

Hippunen22, kiitos tarinan jakamisesta. Miehellä vähän samaa, että on ollut traumaattinen lapsuus ja osa käutöksestä kumpuaa juuri sieltä. Sittennkun itsellä on tuota hoivaviettiä vähän liikaakin ja haluaa uskoa ihmisistä hyvää niin soppa on valmis .

Juurikin tuo että hyviä jaksoja on elämässä ja parisuhteessakin niin auttaa jaksamaan, vaikkakin tämä on sitä nuoralla tanssimista että koska seuraava raivokohtaus taas tulee...

Mut saa nähä miten elämä nyt menee eteenpäin, toivon että saisin terapia aikoja nopesti ja pääsisin purkamaan oloani.

 

[Maunon äiti]

Ei ole mun tapaista tulla nettiin kirjoittamaan, mutta nyt tuntuu että on pakko johonkin purkaa vihaa ja ahdistusta. En edes tiedä mistä aloittaisin, pää on niin räjähtämis pisteessä... Pahoittelut etukäteen sekavasta tekstistä.

Meillä on lapsi, kohta 5kk ikäinen. Kaikki tuntuu menevän päin helvettiä. Ongelmana on pitkään ollut miehen petetyksi tuleminen edellisessä suhteessa, joka heijastuu meidän parisuhteeseen. Jos näprään kännykkää miehen mielestä turhan usein, alkaa heti epäily. Jos kännykkä on jäänyt takin taskuun tai laukkuun, sekin on epäilyttävää. Äitiyden tulon myötä en saisi meikata, vuoden aikana meikkaamiseni on laskettavissa yhden käden sormilla. Jos joskus haluan ehostautua, tulee heti miehen suusta tiukkaan sävyyn "miksi sitä naamaa pitää pakkeloida jos on vain kampaajalle menossa", sekä saan kuulla meikkaamisestani aivan kuin se olisi kiellettyä ja väärin. Tavatessamme meikkasin joka päivä ja tykkäsin näyttävästä meikistä, nykyään sitä ihmetellään. Haluaisin päästä kuntoon ja saada kroppaa paremmaksi, löysää ihoa pois mikä jäi synnytyksen jäljiltä. Mainitsin miehelle tästä, niin siitä nousi helvetinmoinen riita, menen kuulemma vain miehiä katselemaan sillä silmällä mistä seuraisi pettäminen. Uhkasi jopa erolla tuolloin kun mainitsin salille menemisestä. Noh, nyt mies on itse päättänyt alkaa salilla käymään, enkä saisi tähän sanoa mitään vaikka mua syyllistettiin asiasta ja sain haukut päälleni. Kun mies käy viihteellä, joka kerta on aivan kännissä ja haastaa riitaa. Soittaa baarista ja aloittaa ihan tyhjästä riidan ja aina uhkailee että menee pettämään minua. On se kiva odotella toista kotiin, ja kun kotiin pääsee huutaa kurkku suorana. Kertaakaan lapsen syntymän jälkeen ei ole onneksi viihteellä käynyt, mutta tiedän että sekin päivä koittaa ja mitä sitten teen? Herätän keskellä yötä nukkuvan lapsen, lähdetään yöllä karkuun, soitanko poliisit jos alkaa riehumaan lapsen läsnäollessa..? Olen kotiäiti, ja se miehen mielestä tarkoittaa että makaan vain päivät pitkät. En myöskään saisi valittaa väsymystä tai toivoa kunnon yöunia koska olen päättänyt äidiksi ryhtyä. Kerran valitin stressistä ja mies tokaisi siihen "Miten sulla voi stressiä olla kun olet vaan kotona" Eli kotiäidillä ei saisi olla mitään stressattavaa?! Poikako itse osaa vaihtaa vaippansa, vaatteensa, syöttää itsensä, kylvettää, pestä peppunsa, laittaa lämpimän ruuan valmiiksi, imuroida, pyyhkiä pölyt, maksaa laskut, käydä itsekseen vaunulenkillä, neuvolassa, pestä pyykit, laittaa itsensä nukkumaan jne.

Miehellä on myös asenne, että hän saa tehdä mitä huvittaa ja puhua ihan miten haluaa, mielestään Herra Täydellinen. Jos kehun miestä komeaksi, vastaus on aina "tiedän". Yritä siinä sitten toista kehua... Jos meillä tulee riita, mies ottaa nykyään eron puheeksi, koska tietää että tämä säikäyttää minut ja saa pelkäämään että nyt se oikeasti lähtee. Muutenkin tuntuu että yrittää dominoida ja määräillä. Komentelee riidan ollessa "ole saatana hiljaa, pidä nyt se turpas kiinni, painu vittuun siitä, häivy helvettiin mun silmieni edestä". Mä en ikinä ole puhunut noin, ei tulisi edes mieleen!
Mies tissuttelee joka vklp, pitäähän sitä alkoholia ottaa kun stressaa, ja tietää varsin hyvin etten pienessäkään maistissa anna hänen käsitellä lasta, joten välillä tuntuu että tuonkin takia juo ettei vain tarvitse yöllä herätä lasta hoitamaan. Viikonloppuisin kiukuttelee että eikö saa ikinä nukkua niin pitkään kuin haluaa, enhän minäkään helvetti saa!

En tiedä mitä tällä haen, ehkä olisi kiva saada vertaistukea ja kuulla olisiko joku kohtalontoveri, tuntuu että olen niin yksin... Kenellekään en kehtaa puhua, kaikki pitää miestäni niin täydellisenä, aina pitää pitää saatanan kulissia yllä. Anteeksi sekavasta tekstistä, pää on vain