K
Kyllästynyt
Vieras
Ei ole mun tapaista tulla nettiin kirjoittamaan, mutta nyt tuntuu että on pakko johonkin purkaa vihaa ja ahdistusta. En edes tiedä mistä aloittaisin, pää on niin räjähtämis pisteessä... Pahoittelut etukäteen sekavasta tekstistä.
Meillä on lapsi, kohta 5kk ikäinen. Kaikki tuntuu menevän päin helvettiä. Ongelmana on pitkään ollut miehen petetyksi tuleminen edellisessä suhteessa, joka heijastuu meidän parisuhteeseen. Jos näprään kännykkää miehen mielestä turhan usein, alkaa heti epäily. Jos kännykkä on jäänyt takin taskuun tai laukkuun, sekin on epäilyttävää. Äitiyden tulon myötä en saisi meikata, vuoden aikana meikkaamiseni on laskettavissa yhden käden sormilla. Jos joskus haluan ehostautua, tulee heti miehen suusta tiukkaan sävyyn "miksi sitä naamaa pitää pakkeloida jos on vain kampaajalle menossa", sekä saan kuulla meikkaamisestani aivan kuin se olisi kiellettyä ja väärin. Tavatessamme meikkasin joka päivä ja tykkäsin näyttävästä meikistä, nykyään sitä ihmetellään. Haluaisin päästä kuntoon ja saada kroppaa paremmaksi, löysää ihoa pois mikä jäi synnytyksen jäljiltä. Mainitsin miehelle tästä, niin siitä nousi helvetinmoinen riita, menen kuulemma vain miehiä katselemaan sillä silmällä mistä seuraisi pettäminen. Uhkasi jopa erolla tuolloin kun mainitsin salille menemisestä. Noh, nyt mies on itse päättänyt alkaa salilla käymään, enkä saisi tähän sanoa mitään vaikka mua syyllistettiin asiasta ja sain haukut päälleni. Kun mies käy viihteellä, joka kerta on aivan kännissä ja haastaa riitaa. Soittaa baarista ja aloittaa ihan tyhjästä riidan ja aina uhkailee että menee pettämään minua. On se kiva odotella toista kotiin, ja kun kotiin pääsee huutaa kurkku suorana. Kertaakaan lapsen syntymän jälkeen ei ole onneksi viihteellä käynyt, mutta tiedän että sekin päivä koittaa ja mitä sitten teen? Herätän keskellä yötä nukkuvan lapsen, lähdetään yöllä karkuun, soitanko poliisit jos alkaa riehumaan lapsen läsnäollessa..? Olen kotiäiti, ja se miehen mielestä tarkoittaa että makaan vain päivät pitkät. En myöskään saisi valittaa väsymystä tai toivoa kunnon yöunia koska olen päättänyt äidiksi ryhtyä. Kerran valitin stressistä ja mies tokaisi siihen "Miten sulla voi stressiä olla kun olet vaan kotona" Eli kotiäidillä ei saisi olla mitään stressattavaa?! Poikako itse osaa vaihtaa vaippansa, vaatteensa, syöttää itsensä, kylvettää, pestä peppunsa, laittaa lämpimän ruuan valmiiksi, imuroida, pyyhkiä pölyt, maksaa laskut, käydä itsekseen vaunulenkillä, neuvolassa, pestä pyykit, laittaa itsensä nukkumaan jne.
Miehellä on myös asenne, että hän saa tehdä mitä huvittaa ja puhua ihan miten haluaa, mielestään Herra Täydellinen. Jos kehun miestä komeaksi, vastaus on aina "tiedän". Yritä siinä sitten toista kehua... Jos meillä tulee riita, mies ottaa nykyään eron puheeksi, koska tietää että tämä säikäyttää minut ja saa pelkäämään että nyt se oikeasti lähtee. Muutenkin tuntuu että yrittää dominoida ja määräillä. Komentelee riidan ollessa "ole saatana hiljaa, pidä nyt se turpas kiinni, painu vittuun siitä, häivy helvettiin mun silmieni edestä". Mä en ikinä ole puhunut noin, ei tulisi edes mieleen!
Mies tissuttelee joka vklp, pitäähän sitä alkoholia ottaa kun stressaa, ja tietää varsin hyvin etten pienessäkään maistissa anna hänen käsitellä lasta, joten välillä tuntuu että tuonkin takia juo ettei vain tarvitse yöllä herätä lasta hoitamaan. Viikonloppuisin kiukuttelee että eikö saa ikinä nukkua niin pitkään kuin haluaa, enhän minäkään helvetti saa!
En tiedä mitä tällä haen, ehkä olisi kiva saada vertaistukea ja kuulla olisiko joku kohtalontoveri, tuntuu että olen niin yksin... Kenellekään en kehtaa puhua, kaikki pitää miestäni niin täydellisenä, aina pitää pitää saatanan kulissia yllä. Anteeksi sekavasta tekstistä, pää on vain niin jumissa..
Meillä on lapsi, kohta 5kk ikäinen. Kaikki tuntuu menevän päin helvettiä. Ongelmana on pitkään ollut miehen petetyksi tuleminen edellisessä suhteessa, joka heijastuu meidän parisuhteeseen. Jos näprään kännykkää miehen mielestä turhan usein, alkaa heti epäily. Jos kännykkä on jäänyt takin taskuun tai laukkuun, sekin on epäilyttävää. Äitiyden tulon myötä en saisi meikata, vuoden aikana meikkaamiseni on laskettavissa yhden käden sormilla. Jos joskus haluan ehostautua, tulee heti miehen suusta tiukkaan sävyyn "miksi sitä naamaa pitää pakkeloida jos on vain kampaajalle menossa", sekä saan kuulla meikkaamisestani aivan kuin se olisi kiellettyä ja väärin. Tavatessamme meikkasin joka päivä ja tykkäsin näyttävästä meikistä, nykyään sitä ihmetellään. Haluaisin päästä kuntoon ja saada kroppaa paremmaksi, löysää ihoa pois mikä jäi synnytyksen jäljiltä. Mainitsin miehelle tästä, niin siitä nousi helvetinmoinen riita, menen kuulemma vain miehiä katselemaan sillä silmällä mistä seuraisi pettäminen. Uhkasi jopa erolla tuolloin kun mainitsin salille menemisestä. Noh, nyt mies on itse päättänyt alkaa salilla käymään, enkä saisi tähän sanoa mitään vaikka mua syyllistettiin asiasta ja sain haukut päälleni. Kun mies käy viihteellä, joka kerta on aivan kännissä ja haastaa riitaa. Soittaa baarista ja aloittaa ihan tyhjästä riidan ja aina uhkailee että menee pettämään minua. On se kiva odotella toista kotiin, ja kun kotiin pääsee huutaa kurkku suorana. Kertaakaan lapsen syntymän jälkeen ei ole onneksi viihteellä käynyt, mutta tiedän että sekin päivä koittaa ja mitä sitten teen? Herätän keskellä yötä nukkuvan lapsen, lähdetään yöllä karkuun, soitanko poliisit jos alkaa riehumaan lapsen läsnäollessa..? Olen kotiäiti, ja se miehen mielestä tarkoittaa että makaan vain päivät pitkät. En myöskään saisi valittaa väsymystä tai toivoa kunnon yöunia koska olen päättänyt äidiksi ryhtyä. Kerran valitin stressistä ja mies tokaisi siihen "Miten sulla voi stressiä olla kun olet vaan kotona" Eli kotiäidillä ei saisi olla mitään stressattavaa?! Poikako itse osaa vaihtaa vaippansa, vaatteensa, syöttää itsensä, kylvettää, pestä peppunsa, laittaa lämpimän ruuan valmiiksi, imuroida, pyyhkiä pölyt, maksaa laskut, käydä itsekseen vaunulenkillä, neuvolassa, pestä pyykit, laittaa itsensä nukkumaan jne.
Miehellä on myös asenne, että hän saa tehdä mitä huvittaa ja puhua ihan miten haluaa, mielestään Herra Täydellinen. Jos kehun miestä komeaksi, vastaus on aina "tiedän". Yritä siinä sitten toista kehua... Jos meillä tulee riita, mies ottaa nykyään eron puheeksi, koska tietää että tämä säikäyttää minut ja saa pelkäämään että nyt se oikeasti lähtee. Muutenkin tuntuu että yrittää dominoida ja määräillä. Komentelee riidan ollessa "ole saatana hiljaa, pidä nyt se turpas kiinni, painu vittuun siitä, häivy helvettiin mun silmieni edestä". Mä en ikinä ole puhunut noin, ei tulisi edes mieleen!
Mies tissuttelee joka vklp, pitäähän sitä alkoholia ottaa kun stressaa, ja tietää varsin hyvin etten pienessäkään maistissa anna hänen käsitellä lasta, joten välillä tuntuu että tuonkin takia juo ettei vain tarvitse yöllä herätä lasta hoitamaan. Viikonloppuisin kiukuttelee että eikö saa ikinä nukkua niin pitkään kuin haluaa, enhän minäkään helvetti saa!
En tiedä mitä tällä haen, ehkä olisi kiva saada vertaistukea ja kuulla olisiko joku kohtalontoveri, tuntuu että olen niin yksin... Kenellekään en kehtaa puhua, kaikki pitää miestäni niin täydellisenä, aina pitää pitää saatanan kulissia yllä. Anteeksi sekavasta tekstistä, pää on vain niin jumissa..