Arkimamma
Näppärä viestien naputtelija
Tuleehan tuota vauvaa ja mahaa suojeltua kaiken maailman hanslankareilta, jotka ei tajua, että olen raskaan esim. kaupassa ym. Monesti ihmiset kiilailee kaupungilla ja paikoissa kiireissään ja tönii ym. Sitä jotenkin seurailee tarkemmin sitä, että saa olla omassa rauhassa kulkiessaan yleisissä paikoissa.
Musta on kyl kiva jutella raskaudesta kaverien kanssa ja käydä ostoksilla ym. Mut sit tääl on taas toisinpäin, että esim. yks kaveri sai ihan raivarit taas siitä, kun mentiin hänen kanssaan kaupoille, missä - tietenkin - olisin tahtonut siinä samalla shoppaillessa ostaa myös lapselle asioita. Esim. mentiin yhteen kosmetiikkakauppaan, jossa sanoin kaverilleni, että katsele mitä haluat rauhassa, mä katselen jos löytäsin tässä jotain vauvalle. Sit se kysy heti että mitä sä etsit, no vastasin että en tiedä vielä että katselen vaan. Niin tämä kaveri suuttu mulle, että en saa mennä ostoksille, jos en tiiä mitä ostan valmiiksi vauvalle. :D (huvittavaa) Tän jälkeen tilanne kiristy vielä entisestään ja mitä pitemmälle kauppareissu jatkui kaverin kanssa, niin lopulta tää totes, että kun olen hänen kanssaan shoppailemassa, niin hän ei halua, että me puhutaan mitään lapsista ym. kun hän on sinkku ja ei vois häntä kiinnostaa lapset vähempää.
Mitä väärää on ostaa lapselle tulevia juttuja, ostaahan sitä itselleenkin kaikkea henkilökohtasta ja muutenkin tässä vaiheessa ei paljoa kiinnosta tuhlata omaan perseeseen rahoja kun on toinenkin kovaa vauhtia todellistumassa maailmaan.
Noh.. totta kai ymmärsin hieman kuviota "edellisestä elämästäni", eli kun olin itse sinkku ja yks toinen kaveri oli saamassa lasta, niin eipä mua sillon tainnut kanssa kiinnostaa pahemmin shoppailut tämän kaverin kanssa. No en sitten hermoillu tästä kaverini oudosta käytöksestä tällä shoppailureissulla. Mut tuli kyllä hieman paha mieli pakostakin. Kun en mä ainakaan menis sanomaan kaverille, joka oottaa lasta, että et saa ostaa tulevalle lapselle mitään tällä kauppareissulla. Varsinkin kun olin poissa kotikaupungistani.
No myöhemmin totesin, että tämä "kaveri" on oikeestikin ihan yksi pimeimmistä tapauksista pimeiden kavereideni listalla. Lopetin suorilla sanoilla kaveruuden ja oloni on ollut siitä saakka oikeasti, "kuin kivi olisi tiputettu sydämeltä".
Tosiaan jos joku on lueskellu aiemmin näitä mun juttuja, niin mun lähipiirin "ystävät" tai sellaset ihmiset joita luulin niiksi, on nyt kyllä buukattu aika kylmästi roskakoriin. Niiden käytös on ollut tän raskauden aikana niin pimeetä ja outoa, että lapsuuden ystävätkin on sanoneet suoraan, että parasta kun keskityn vaan positiivisiin juttuihin ja ystäviin, enkä tuollasiin negatiivisiin omituisuuksiin.
Tädille kun kerroin tästä tilanteesta, hän ulkopuolisena totesi, että kumma kyllä, lähipiirin "ystäväni" ovat kateellisia elämäntilanteelleni. Lisäksi nämä "ystävät" tietävät tasan, että minulla on vaikea sairaus loppuelämän taustalla. Tädistäni tuntui, kun kerroin asiat hänelle, että nämä "ystävät" haluavat jostain syystä horjuttaa elämäni tasapainoa, ilmeisesti tavoitteena on saada minut taas voimaan pahoin - kun kerrankin voin niin hyvin ja olen onnellinen. Tätini jopa mainitsi, että toisen kavereista voisin peräti haastaa herjaamisesta julkisella paikalla oikeuteenkin (en kyllä tosiaan halua enää mitään konflikteja, mut aika hurjaa). Eli ei ole mitään hepposia juttuja, mitä tässä kerron.
Eipähän tässä mitään. Eikun vaan keskittyy olennaiseen eli "pesän rakentamiseen" ja omaan yhteiseen perhe-elämään. Jättää tuollaset kuviot suosiolla taakse elämässä.
Musta on kyl kiva jutella raskaudesta kaverien kanssa ja käydä ostoksilla ym. Mut sit tääl on taas toisinpäin, että esim. yks kaveri sai ihan raivarit taas siitä, kun mentiin hänen kanssaan kaupoille, missä - tietenkin - olisin tahtonut siinä samalla shoppaillessa ostaa myös lapselle asioita. Esim. mentiin yhteen kosmetiikkakauppaan, jossa sanoin kaverilleni, että katsele mitä haluat rauhassa, mä katselen jos löytäsin tässä jotain vauvalle. Sit se kysy heti että mitä sä etsit, no vastasin että en tiedä vielä että katselen vaan. Niin tämä kaveri suuttu mulle, että en saa mennä ostoksille, jos en tiiä mitä ostan valmiiksi vauvalle. :D (huvittavaa) Tän jälkeen tilanne kiristy vielä entisestään ja mitä pitemmälle kauppareissu jatkui kaverin kanssa, niin lopulta tää totes, että kun olen hänen kanssaan shoppailemassa, niin hän ei halua, että me puhutaan mitään lapsista ym. kun hän on sinkku ja ei vois häntä kiinnostaa lapset vähempää.
Mitä väärää on ostaa lapselle tulevia juttuja, ostaahan sitä itselleenkin kaikkea henkilökohtasta ja muutenkin tässä vaiheessa ei paljoa kiinnosta tuhlata omaan perseeseen rahoja kun on toinenkin kovaa vauhtia todellistumassa maailmaan.
Noh.. totta kai ymmärsin hieman kuviota "edellisestä elämästäni", eli kun olin itse sinkku ja yks toinen kaveri oli saamassa lasta, niin eipä mua sillon tainnut kanssa kiinnostaa pahemmin shoppailut tämän kaverin kanssa. No en sitten hermoillu tästä kaverini oudosta käytöksestä tällä shoppailureissulla. Mut tuli kyllä hieman paha mieli pakostakin. Kun en mä ainakaan menis sanomaan kaverille, joka oottaa lasta, että et saa ostaa tulevalle lapselle mitään tällä kauppareissulla. Varsinkin kun olin poissa kotikaupungistani.
No myöhemmin totesin, että tämä "kaveri" on oikeestikin ihan yksi pimeimmistä tapauksista pimeiden kavereideni listalla. Lopetin suorilla sanoilla kaveruuden ja oloni on ollut siitä saakka oikeasti, "kuin kivi olisi tiputettu sydämeltä".
Tosiaan jos joku on lueskellu aiemmin näitä mun juttuja, niin mun lähipiirin "ystävät" tai sellaset ihmiset joita luulin niiksi, on nyt kyllä buukattu aika kylmästi roskakoriin. Niiden käytös on ollut tän raskauden aikana niin pimeetä ja outoa, että lapsuuden ystävätkin on sanoneet suoraan, että parasta kun keskityn vaan positiivisiin juttuihin ja ystäviin, enkä tuollasiin negatiivisiin omituisuuksiin.
Tädille kun kerroin tästä tilanteesta, hän ulkopuolisena totesi, että kumma kyllä, lähipiirin "ystäväni" ovat kateellisia elämäntilanteelleni. Lisäksi nämä "ystävät" tietävät tasan, että minulla on vaikea sairaus loppuelämän taustalla. Tädistäni tuntui, kun kerroin asiat hänelle, että nämä "ystävät" haluavat jostain syystä horjuttaa elämäni tasapainoa, ilmeisesti tavoitteena on saada minut taas voimaan pahoin - kun kerrankin voin niin hyvin ja olen onnellinen. Tätini jopa mainitsi, että toisen kavereista voisin peräti haastaa herjaamisesta julkisella paikalla oikeuteenkin (en kyllä tosiaan halua enää mitään konflikteja, mut aika hurjaa). Eli ei ole mitään hepposia juttuja, mitä tässä kerron.
Eipähän tässä mitään. Eikun vaan keskittyy olennaiseen eli "pesän rakentamiseen" ja omaan yhteiseen perhe-elämään. Jättää tuollaset kuviot suosiolla taakse elämässä.
Mitä ihmettä oikein sellaisen ihmisen päässä liikkuu???? tai tonkia toisten roskista ... ihmettelyn lista loputon. 
