Menee hermot!

Keskustelun 'Laskettu aika tammikuussa 2012' aloitti Aurinkopuuteri, 8 loka 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Aurinkopuuteri Peruskäyttäjä

    Siis apua!

    Minulla ollut anopin kanssa jo aikaisemmin ongelmia ja viilentyneet välit hänen mokailujensa takia. Ihmisenä olen anteeksi antavaa sorttia ja uusia mahdollisuuksia antava. Tässä vähän taustaa.

    Kysyimme anoppia katsomaan lasta yhdeksi iltapäiväksi, että kävisimme mieheni kanssa kahdestaan ekaa kertaa syömässä lapsen syntymän jälkeen. Kohta syntyy toinen vauva ja sitten ei päästä varmasti mihinkään. Mietin ja pohdin pyydänkö anoppia kun välit eivät kovin lämpimät enää.

    Syömässä oli ihanaa ja mukava oli olla kahden mieheni kanssa. Tultiin kotia ja anoppi ja oli lapsen kanssa yläkerrassa. Menin sinne suoraan vaatteet heitettyäni ja mitäs siellä tapahtuukaan. Anoppi TONKII lapsen huoneessa vaatekaappia kaikessa rauhassa!!! jonne sillä ei todella ole mitään asiaa. Aluksi luulin, että tullut joku vahinko ja etsii puhdasta päälle, mutta EI siitä ollut kyse. Sillä kait teki mieli tonkia millaisia vaatteita meillä kaapissa. Muutenkin hänen käytöksestään johtuen ei mitkään hyvät välit niin MITEN ihmeessä kehtaa tonkia meidän tavaroita????? mulla loppu ymmärrys sen ihmisen kohdalla.

    Oli pakko purkautua tästä täällä. Mitä olette mieltä asiasta? ja miten jatkossa toimia anopin kanssa. En tosiaan tiedä ja alkaa väsyä sen käytökseen pikku hiljaa.
  2. della_79 Rakastunut foorumiin

    selkeästi ei tarvii toista kertaa pyytää anoppia lapsenvahdiksi :( ei kellään ole asiaa toisten vaatekaapeille, jollei nyt sit ois kyse ihan oikeesti siitä, että teidän lapsi ois tarvinnu puhdasta ylleen.

    mulla on epäluuloinen suhde anoppiin, johtuen suurilta osin siitä, että anoppi on muutama vuosi sitten rähjännyt mulle päin naamaa ton meidän pojan ojentamisesta (puutuin pojan käytökseen anoppilassa, jolloin anoppi rähähti mulle päin naamaa et toivottavasti komennan meidän koiraa samallai ku tota poikaa. meidän poika on mummon lempilapsi ja mä kun en ole hänen biologinen äiti, niin mulla ei saisi olla mitään sanomista kullannupun kasvatukseen). tuolloin sanoin suoraan mun miehelle, etten suostu tulemaan enää anoppilaan, kun käytös on tuommoista ja mies sitte otti tiukkasävyisen puhelun anopille, minkä jälkeen anoppi pyysi multa anteeksi. nyt jälkeenpäin välit ovat ihan ok, mutta aina silloin tällöin anoppi vittuilee mulle tai miehelleni jostain poikiin liittyvästä (mm. meidän pitäisi tehdä 8v. ja pian 13v. pojille voileipää :D ), jolloin mä häviän toiseen huoneeseen ja mieheni hoitaa puhumisen tai alkaa riitelee äitinsä kanssa. onneksi meillä on 500 km välimatka anoppiin eikä me oikeastaan oteta sieltä vastaan mitään lapsenkasvatusvinkkejä.

    eli kannattaa pitää vain etäisyyttä anoppiin, annat miehesi hoitaa suhteet sinne ja koitat olla ystävällinen, kun tapaatte. mun mielestä sun miehesi pitäisi hoitaa anoppisi puhuttelu tossa tilanteessa.
  3. Susq87 Tuttu foorumilla

    Onneks muillakin on samoja ongelmia...
    Meillä meni ensalkuun hyvin silloin seurustelemaan ruvettiin oltiin vielä sen ikäsiä että molemmat asu kotona. Aina anoppilassa ollessani ja viettäessäni aikaa huomasin miten kiereä tunnelma siellä oli. Mieheni ja hänen veljensä on kasvatettu kaikella muulla kuin rakkaudella. Heti kun ei ollut pakko siellä enää käydä, olen vältellyt sinne menemistä minusta se on jotenkin niin teennäistä ja tekopyhää! Ja muistan että viimeiseen saakka kun meiheni täytti 18 he yrittivät hallita ja määrätä hänen elämäänsä ja menemisiä. Viimeinen niitti oli häissämme kun aamusta asti se alkoi jo puuttumaan minun tekemisiin, hänen mielenstään join liikaa? Otin muutaman lonkeron siinä samalla kun päälle puettiin ja paikkoja laitettiin, mikä ei todellakaan mielestäni ole liikaa. No sitten iltaakohden kun porukka väheni ja pidot parani ja olimme ystäviemme kanssa vähän matkan päästä häiden pisteessä juttelemassa ja pitämässä hauskaa niin tämä sitte tulee sinne paiskomaan tavaroita ja huutamaan ilman syytä?! Se oli vika tikki ja siitäkin tosiaan on jo 2.5 vuotta ja sen jälkeen olen tainut käydä siellä 2 kertaa ja nekin pakosta. Miehelleni ne soittavat vain jos tarvivat apua jossain työjutuissa muuten heistä ei juurikaan kuulu taikka jos he tarvivat mieheni veljelle hoitopaikkaa... niin ja tosiaan eivät hekään meillä käy, 2vuotta ollaan nyt asuttu talossa joka ostettiin ja tasan 2 kertaa he ovat käyneet.

    Sanoin jo heti alkuun miehelleni kun tein plussa testin että tämä ei muuta mitenkään välejä hänen vanhempiaan kohtaan, minusta minulla ei ole mikään velvolisuus siellä käydä jos he haluavat nähä lastenlapsiaan niin voivat tulla sitten mielle katsomaan. Asiaa tosiaan helpottaa myös se että asenne ei ole pelkästään minulla vaan myös meiheni ajattelee vanhemmistaan samallalailla.. kaippa sitte jotain traumoja jäänyt...

    Meni ehkä sekavaksi mutta pointti tuli kai selväksi. :D
  4. Aurinkopuuteri Peruskäyttäjä

    Samaa ajattelin itse, että onneksi muilla samoja ongelmia. Todella raskasta kun suhde näin huono mieheni vanhempiin. Ennen lasta meillä oli oikein lämpimät ja läheiset välit, lapsi muutti kaiken. 

    della_79  kyllä se on vanhempien oma asiat jos ojentaa lasta, siihen ei mummo saa tulla väliin! hyvä kumminkin, että miehesi on sinun puolella ja osaa ojentaa äitiään.

    Susg87 Teidän hääthän ne olivat ja oma asianne mitä siellä teette. Ehkä hän pitää sinua jotenkin "lapsena" ja haluaa kasvattaa. Tuo minulla tuli ihan heti mieleen.

    Koetetaan rämpiä eteenpäin anopista huolimatta. Toivon edelleen, että joku kaunis päivä meillä on paremmat välit. Olisikohan sitten kun lapset kasvavat isoksi.
  5. Just_Pam Tuttu foorumilla

    Päästiinpä mun "lempi"aiheeseeni...

    Meillä siis anoppini jäätyään kesällä eläkkeelle ehdotti että voisi tulla hoitamaan esikoistamme 3kk:n ajaksi koska palasin tässä välissä työelämään. Ajatus oli mielestäni hyvä koska poika saa olla kotona ja herätä omata sängystä omia aikojaan.

    Voi pojat miten väärässä olinkaan! Hammasta purren mennään, muutaman kerran on tullut hermostuttua vähän enemmän... Enää pari kuukautta olisi jaksettava.

    Tässä muutama esimerkki mitä meillä tapahtuu:

    - Anoppi syöttää lapselle vain mitä itse haluaa, valmiiksi laittamani ruuat eivät kelpaa. Eikä esimerkiksi hedelmät. Lapselle syötetään vain mustikoita koska hän on lukenut lehdestä että ne on superfoodia.

    - Anoppi kaivaa roskiksemme ja "pelastaa" sieltä kaikkia aarteita niinkuin kertakäyttöastioita. Tästä mieheni hermostui sillä roskat kuuluvat roskiin ja siellä pysyvät. Roskikset kuitenkin käydään läpi päivittän...

    - Anoppi ottaa pyykkikorista pojalle vaatteita kun eivät kuulemma ole likaisia! YÖK! Laitan vaatteet lapselle joka aamu valmiiksi siis.

    - Keittiön kaapit on järjestetty (aina joku laatikko/kaappi) uuteen uskoon päivän aikana. En löydä tavaroitani mistään.

    - Useat vaatteet on pilattu mustikalla, vaatteet ovat täysin sinisiä mutta niitä ei laiteta pesuun kun ei ne ole likaisia, ne on vaan mustikassa.

    - Kotiimme jätetään terveyslehtiä joista on ALLEVIIVATTU "tärkeitä" asioita.

    - Anoppi oli leikannut pojan etuhiukset keittösaksilla! Tästä suutuin tulisesti! Kenelläkään ei ole oikeutta leikata toisen lapsen hiuksia (ellei nyt sinne ole tarttunut purkkaa tms. ja silloinkin kysyisin luvan). Hiukset hän oli heittänyt roskiin. Eli emme saaneet niitä edes vauvakirjaan. Emme itse edelleenkään ole leikanneet hiuksia. Anopin mielestä hän toimi aivan oikein eikä hiusten leikkaamisessa ollut mitään kummallista.

    - Kun olen anopin kanssa kaksin ilman miestäni hän ohjaa ja opastaa minua jatkuvasti. Saan kuulla miten minun tulisi syödä kaikkia ....tanan vitamiineja ja mustikoita. Säilytämme asioita väärin ja sulatamme leivät väärin ja blaa blaa blaa. Miten meidän tulisi tehdä asiat toisin niinkuin he tekevät. Huokaus.

    -Anoppi huokailee kun  pojasta tulee ISOVELI ja on vielä itsekkin niin pieni... Kuulemma sääliksi käy poikaa! Just! Ja me ollaan onnellisia että kakkonen tuli näinkin helposti ja oli oikein toivottu. Ehkäisy jätettiin lääkärin suosituksesta heti pois sillä esikoisen alkuun saattaminen oli vaikeaa. Hän ei siis tätä tiedä mutta jos kerran vielä asiasta mainitsee niin  annan tulla takaisin.

    Tälläinen vuodatus! Tsemppiä kaikille joilla on vaikeuksia appivanhempien kanssa, mä niin tiedän mitä se on.
  6. brainfreeze Tuttu foorumilla

    Mitä anoppi sanoi tekevänsä kun yllätit hänet? Aika oudon kuuloista kyllä.. Lapsen vaatteitako hän tonki vai ihan teidän omaa vaatekaappia?

    Mulla on toistaiseksi ihan hyvät välit mun anoppiin, ainut on että kun hän tulee käymään, hän on vähän liiankin kotonaan, samoin kuin mua itseä ärsyttää ihan suunnattomasti kun hän aina tullessaan alkaa tekemään asioita mitä ei mun mielestä vieraan tarvitse tehdä. Esimerkiksi hän saattaa hyökätä keittiöön ja alata tiskaamaan, tai sitten alkaa harjaamaan meidän koiraa, kun "irtoaa niin paljon karvaa tuosta elukasta". Tulee itelle sellanen olo että mun koti ei ole tarpeeksi siisti, eikä mies tee mitään kun äippänsä alkaa kotiutua. Mies pitää sitä ihan normaalina käytöksenä. Onneks anoppilasta tullaan käymään vain muutaman kerran vuodessa
  7. Riida Tuttu foorumilla

    Oih! Onneksi täällä on muillakin ongelmia anopin kanssa.. Meillä ne ei onneksi ole noin pahoja, varmasti syynä se että nähdään anoppia ehkä kerran kuussa tai jopa välillä harvemmin.

    Täälläkin anoppi on siis "kaikkien asioihin" puuttuvaa sorttia. Esikkoa odottaessa anoppi kyseli mieheltä vähän väliä (siis joka puhelussa ja joka tapaamiskerralla melkeinpä), että mitä meinataan tehdä meidän 4:lle kissalle, kun eihän niitä voi pitää! Hän olisi voinut meidän yhden kollin ottaa kyllä itselleen, mutta muille olisi kyl pitänyt keksiä joku muu paikka. Kissathan saattaa tehdä vauvalle vaikka mitä!? Ei auttanut vaikka mies kuinka sanoi, ettei meinata tehdä mitään. Toista odottaessa ei sentään tuota kysymystä ole kuulunut.

    Samoin anoppi huolehtii miehen työmatkoista. Nyt asutaan sentään lähempänä miehen työpaikkaa, mutta mies tosiaan aluksi muutti miun luokse asumaan ja se ilmeisesti anoppia kyrsi. Miehellä nimittäin piteni silloin työmatka tunnilla. Siitä saikin sitten kuulla sen koko 2 vuotta mitä siellä asuttiin, että miten mies jaksaa ajella, ja bensakin maksaa ja tiet on huonossa kunnossa jnejnejne..

    Anoppi on suomenruotsalainen, ja hänen mielestään nyt pitää sitten puhua meidän tytöllekin ruotsia! Menee niin hermo!! Eihän tuo lapsi ruotsia opi, jos se kuulee sitä kerta kuussa!? Hämmentyy vaan lisää kun muutenkin vasta opettelee puhumaan. Anoppi siis juttelee tytöllemme ruotsiksi!! En ymmärrä sen hyötyä? Jotenkin se vissiin on "katkera" kun ei saanut poikiensa ollessa pieniä puhua niille ruotsia, kun heidän isänsä kielsi. Nyt sit haluaa lapsenlapsilleen puhua ruotsia.. :O Ihme touhua..

    Ja joo, oishan näitä vaikka mitä.. Kaikkea ei voi mitenkään muistaa.. Joka kerta lisäksi käydessämme kylässä saamme kuulla voivotteluja siitä miten "se ja se" ei hoida asioitaan oikein jne. Lapsen kasvatukseenkin tuo koittaa aina puuttua, mutta oon ohittanu ne puheet täysin. Miun lapsi! Mie kasvatan! :D
  8. Susq87 Tuttu foorumilla

    Joo meil on myös kauheena ongelmana sen mielestä noi koirat... huhuijakkaa! Voiku jokainen osais vaa huolehtia omista asioistaan...
     
    Ja Aurinkopuuteri mä itse veikkaisin sitä että kun sillä on taipumusta kovaan alkon käyttöön niin sitä vaan suoraan suomeks sanottuna vitutti se kun hän ei olevinaan kerinnyt juomaan. :D Mut ei kyllä oo normaalia käytöstä että anoppi itkettää meitä ja meidän ystäviä meidän häissä ja sen jälkeen sen mielestä kaiken pitäs olla hyvin pelkällä anteekspyynnöllä. huhuijaa.

    Mielenkiinnolla odotan sitä miten usein ne tulee lastenlastaan kahomaan. :)
  9. della_79 Rakastunut foorumiin

    anopit on näköjään oikea murheenkryyni :D mun anoppi pysyi ennen kurissa, kun appiukko oli vielä elossa, mutta hänen kuolemansa jälkeen kaikki muuttui ja ensin mä olin syyllinen kaikkeen ja lähes epäkelpo kasvattamaan hänen puoliorpoa lapsenlapsiraukkaansa, joka osasi jo pienenä käyttää tilannetta hyväkseen ja hyppiä anoppilassa silmille ja seinille. nyt sitten anoppi on löytänyt uuden miesystävän ja kaiken pitäis olla happyhappyjoyjoy, mut eikai vissiin oo, kun edelleen sama valitus mun ja miehen kasvatusperiaatteista ja palvelun puutteesta jatkuu. nyt on sitten mun mies tulilinjalla, koska mä sanon tarpeen tullen vastaan ja osaan olla "fyysisesti läsnä, mutta henkisesti jossai muualla" tai sit vetäydyn omiin oloihin tai karkaan koiran kans ulos ovesta :)

    kun anoppi kuuli, että meille tulee vauva, oli niin kivaa kun "della_79 saa lopultaki oman lapsen". mä en tiedä, kenen lapsena se sit tota meidän poikaa pitää, omanaan varmaan nyt ku sillä paralla ei oo äitiäkään ja on vaan minä äitinä. mä oon jo sanonu mun miehelle, että anoppi ei tule sekaantumaan meidän vauvan kasvatukseen ja me ei vauvan kanssa tulla sinne jos se edes yrittää (mä saan kyllä melkoiset hormonikilarit jo ihan pelkästä ajatuksesta :D)

    mun mies kertoi, että anoppi ei ollu ollenkaan tyytyväinen, kun mun mies ja hänen exä laittoivat heidän yhteisen pian 13v. pojan tulemaan junalla tänne Vantaalle, kun meni niin myöhään (juna oli perillä klo 20.32). sanoin mun miehelle, että anoppi ei vissiin tajua, että sama aika ois menny autoillessaki (kun välimatka 500km) ja anoppi itsekin valvottaa poikia puolilleöin, kun sinne mennään, joten tossa hommassa ei oo oikeastaan mitään eroa. anoppi myös pitää selkeästi poikia pienempinä, mitä he oikeasti on. meillä anoppi on jo sekaantunut ton mainitun 13v. pojan kasvatukseen eikä mun miehellä ole siihen paljoa sanomista, vaikka huoltaja onkin. miehen exä on niin heikko, ettei saa pidettyä kiinni keksimistään kasvatusperiaatteista, vaikka mun mies oiski samaa mieltä asioista, ja päästäessään anopin säätämään, hän vie pohjan koko hyvältä yritykseltä asettaa pojalle rajoja. meitä kun on kaksi ja me ollaan pääasiassa samoilla linjoilla, niin meidän rintamaa on vaikeampi murtaa.

    kysyttiin kerran mun miehen veljeltä ja hänen vaimolta, onko anoppi yhtä veemäinen heitä kohtaan. he olivat ihan ihmeissään, etteivät he ole sellasta havainneet. ilmeisesti miehen veljen perhe vierailee anoppilassa niin harvoin, ettei anoppi edes viitsi vittuilla heille. tosin ollaan meki päätetty harventaa vierailuja tuntuvasti ja mä aion vedota siihen, etten jaksa enää matkustaa, ainakaan anoppilaan :D
  10. Arkimamma Tuttu foorumilla

    Moi!

    Miulla on käynyt tuuri! :)

    Nimittäin avomieheni äiti, eli mahdollinen tuleva anoppini on ottanut lupaavasti jo alustavasti opikseen "kauhuanoppi"-kuvauksestani. :D

    Kerroin hänelle jo tässä odotusaikanani kauhukuvani anopeista, kun eräällä kaverillani on oikeesti tosissaan kauhea anoppi: Kuvitelkaas tämä:

    Kun kaverini lapsi syntyi, anopilla oli sisustettu huone valmiina kaverini lapselle kaikilla varusteillaan!? Kun kaverini antoi lapsen anopille, tämä ei meinannut antaa lasta koskaan takaisin vaatimallakaan. Missään ko anoppi ei noudattanut kaverini pyytämiä käskyjä lapsensa suhteen: ei säännöissä, ei yksinkertaisesti missään. Tänä päivänäkin anoppi on kaverini kanssa yhteyksissä, mutta uskon että välit eivät voi olla mitkään parhaat kun anoppi tekee kaiken mitä lapsi pyytää: ts. ostaa karkkia ym kun on kielletty ja aina kun lapsi käy anopillaan kylässä, tulee sieltä uutukainen lelu matkassa. Tässä oli vasta jäävuoren huippu ko kauhuanopista, mutta jääkööt tämä aihe tähän.

    No sitten kerroin tälle mun mahd tulevalle anopilleni kauhukuvani, esim. että anoppi koittaa tavotella puhelimitse monta kertaa päivittäin ja kun ei saa kiinni puhelimitse, niin on pian ovella koputtamassa, ollaanko kotona. Jos suututan anopin, löydän hänet kotoani siivoamasta joka nurkan, jopa makuuhuoneeni intiimilaatikko on siivottu. (Onneks mulle ei ole näin käynyt, enkä toivos tätä pahimmalle vihollisellenikaan)

    Mikä tässä huvittavinta, muutamme pian tämän mahd tulevan anoppini naapuriin vain noin 100 metrin päähän heidän kodistaan. Kuitenkin tämä mahd tuleva anoppi ja appi ovat eläkkeellä molemmat, joten he reissaavat mökeillään paljon ja ovat harvemmin kotosalla. Mahd tuleva anoppini lupasikin, ettei ole koputtelemassa ovelle, jos en vastaa puhelimeen. Tietenkin hän vitsaili siitä, että: "Mutta mistäs sitä tietää, että millanen hirviö musta tulee, kun lapsi sitten syntyy."

    :D Että onneks kerrankin näin päin! ^^
  11. BabyBlues Tuttu foorumilla

    Haa! Tää on selvästi mun tyyppinen aihe...

    Siihen, että anoppi tyynesti tonkii KAIKKI kaapit meillä käydessään, olen jo tottunut. Siitä, että se aina valittaa, miten KAMALAN sotkuista meillä on(lamppujen päällä ja sohvan alla pölyä, jokunen lehti- tai kirjapino jossain, muutama vaate tuolin selkänojalla...), otin aluksi hernettä nenään ja sanoin että voi vapaasti tulla siivoamaan vaikka joka viikko, että ei mulla oo aikaa koko ajan kuurata, kun mulla on elämäkin. Nykyään se sitten siivoaakin aina käydessään, mikä ei tietenkään haittaa, hyvä että joku viitsii. (se käy kylässä harvemmin kun kerran kuussa eikä viivy montaa tuntia) Silittää miehen paidat, siivoaa keittiötä ja vessaa yms...

    Monella tapaa se on kyllä hyvinkin sairas tapaus, mutta en nyt viitsi tässä eritellä miten omalaatuista on miehen kasvatus ollu. Ottaa vaan päähän jo etukäteen, kun tiedän, ettei se tuu kunnioittamaan paskan vertaa mitä mä tai mun mies sanotaan kasvatusksesta, mikä on sallittua ja mikä ei jne. Musta on VASTENMIELISTÄ kun jotkut isovanhemmat tai kummit tai muut ei kunnioita vanhempia kasvattajina, vaan tunkee lapselle makeaa minkä kerkeävät tai ostavat kasapäin lahjoja ilman syytä(siis kohtuus kaikessa, tietty joskus saa jotain antaa/ostaa) vaikka nimenomaan olis sanottu että EI. Se on mustaa kamalaa, ja osanottoni kaikille teille jotka olette sen kokeneet. Se tulee olemaan myös mun kohtalo, tiedän sen jo. Vaikka kyllä tiedänkin tarkkaan kumpaan mummolaan lapsi menee ensisijaisesti hoitoon pidemmäksi aikaa...Mun äiti on ehkä hajamielisempi ja kiireisempi, mutta sillä on JÄRKEÄ PÄÄSSÄ ja se kunnioittaa mun päätöksiä: se tajuaa, että on jo omansa kasvattanu niin kun on parhaaksi nähny, ja että mä päätän omista asioistani.

    Kamalan sekavaa mahtaa olla lapselle tollanen ruotsinkielen pakkotuputtaminen!Jos se olis luontevaa ja vaikka toinen vanhempi puhuis kokoajan, ni eihän siinä mitään, mutta jos ei oo mitään järjestelmällisyyttä, ni voi haitata jopa lapsen puhumaanoppimista! Osanottoni...
    Samoin harmillisia noi tukanleikkuut ja lapsen omimiset...Anopit on kyllä sellanen eläinlaji joiden kanssa kannattaa olla äärimmäisen varovainen!

    Eläimistä tuli mieleen, että kysyihän tää munkin anoppi ekaks kun sai tietää että tulee lapsenlapsi, että mitäs te kissalle nyt sitten teette? Vastasin vaan hyvin merkitsevällä äänensävyllä että miten niin tehdään? Ei kyselly enempää.

    Toivotan kaikille pitkää pinnaa ja äärimmäistä paskansietokykyä, jotenkin tuntuu että vaipansisukset on varmasti kevyttä kaikkeen anoppeihin (ja muihinkin hankaliin sukulaisiin/tuttuihin, joiden kanssa voi tulla samantyyppisiä ongelmi)liittyvään verrattuna...
  12. Arkimamma Tuttu foorumilla

    Tuli just mieleen, että anoppi on mulla (todennäköisyys ilmeisesti pienempi kuin mikrosiru miljardissa), kerrankin ihan ok tapaus. (?!! voiko sellasta ollakaan? :D )

    Mut pakko kommentoida taas mun äidistä, joka on ollu ikänsä "eläinrakas". Heti kun kerroin sille jo varhasessa vaiheessa raskaudesta, niin totta kai se onnitteli, mutta... hän kutsui seuraavaksi minut ja mieheni kahville ja piti saarnan siitä, kuinka nyt on sitten hommattava koiralleni uusi koti tai "parempi" vielä nappi vaan otsaan. Totta kai koira meillä pysyy, sehän on perheenjäsen! Mutta tietysti lapsen kanssa koira tulee aina olemaan seurassa vain valvotusti.

    Ja sitten, koko raskaus on mennyt kiitettävästi tähän saakka - lähes melkein - eli kun mulla oli puolivälin jälkeen raskaudessa se ensiapukäväisy, niin sit soittelin siitä äidilleni. Ensimmäinen huolenaihe äidilleni oli sitten -yllätysyllätys- ei minun terveydentilani, vaikka kyllä hän kehotti myöskin ehdottomaan vuodelepoon - vaan se, kuinka hankkiudun ensisijassa koirastamme eroon (ei sairasloman ajaksi, eli viikoksi vaan) koko loppuraskaudeksi ja siitä eteenpäin. Eli hänen ensisijainen hätä oli, että koira joko uuteen kotiin tai nappi otsaan. Sen jälkeen vasta tuli huomautus että pidä vuodelepoa ja huomioi oma terveytesi.

    Että siinäpä mulla ihana äityli.
  13. della_79 Rakastunut foorumiin

    mun täytyy kyl sanoo, ettei mun äiti oo yhtään anoppia parempi. mulle selvisi et se oli menny juoruamaan mun selän takana mun kaverille (jolle en ois itse vielä asiasta kertonu) et oon raskaana. kun otin asian puheeksi perjantaina äitykän kans, hän kehtasi yrittää väittää, et jos mun kaveri on lukenu asiasta facebookissa, jonne mä muka oisin asiasta tiedottanu. sanoin tässä kohtaa et ei se nyt noin menny, vaan tää kaveri paljasti kuulleensa asiasta häneltä. no, mamma meni lukkoon aiheesta ja sanoin, että josko nyt saisi sit edes ton sukupuoliasian pidettyä omana tietonaan. lupasi kyl pyhästi, mut mun äiti on sellainen, johon ei voi luottaa. useimmiten hän lupailee mulleki kaikkee ja vähän päälle, mut oon oppinu jo vuosia sitten, että hänen lupaukset on täysin katteettomia ja tehty rikottaviksi.

    kaiken ton lisäksi mun äiti on deeku ja narsisti, joten mun lapsi ei tuu koskaan jäämään ton mummon hoitoon, ainakaan ilman valvontaa.
  14. Riida Tuttu foorumilla

    Joo toi on kyl ihme toi eläimistä luopuminen, että painostusta sellaiseen kyllä tulee helposti. Meillä anoppi oli kyllä ehdottomasti pahin, mutta kyl sitä muutama muukin tuttu kysyi.. Perheenjäseniä ne eläimetkin on! Ei niistä ihan noin vain minusta voi lähteä luopumaan! Anopilla on vielä itselläänkin ollut kissoja, mutta meidän olisi kyllä pitänyt kissoista luopua! :O Eikä tosiaan luovuttanut aiheesta millään! Silloinkin kun kävi meillä, niin aina voivotteli, kun lapsi voi kissanhiekkalaatikoista päästä syömään jätöksiä ja kissat saataa juosta vauvan yli ja satuttaa sit. Sit tietty karvat ja pöly, kuinka lapsi voi niitä saada suuhunsa ja tukehtua.. Olihan noita! Lähinnä sellaista just, niin kuin me ei osattaisi asioista itse huolehtia, vaan hänen pitää olla varmistamassa ettei kissat nyt satuta hänen lapsenlastaan jne..

    Ja toi salaisuuksien pitäminen. Mehän silloin esikkoa odottaessa päätettiin, että kerrotaan omille vanhemmille ensin. Silloin tais olla rv8-9. Halusin kertoa etenkin omalle äidille, mut sit tasapuolisuude vuoksi suostuin, kun mies halusi, että hänenkin äidilleen kerrottaisiin. Vannotettiin anoppi, että ei kerro vielä kellekään kun halutaan pitää asia omana tietonamme, niin mitä tuo teki!!?? Kertoi melkein jokaiselle vastaantulijalle, kun ei vaan "malttanut olla kertomatta".. Meni niin hermo! Tässä odotuksessa kerrottiin sit vaan meidän äidille aiemmin, kun tarvittiin ultran ajaksi tytölle hoitopaikka. Anoppi sai kuulla muiden mukana vasta ultran jälkeen. Yhtään en kyl enää luota siihen ihmiseen.



  15. Hemppa Rakastunut foorumiin Helmimammat 2017

    Ah, niin ihana anoppi, onneks muillakin!

    Mistähän alottas... No jos nyt näin alkuun, mun anoppi on aivan ihana, huolehtivainen ja hössöttävä perustapaus. MUTTA jotkut asiat menee hiukan yli jne... Löysin varmaan teidän jokaisen kirjoituksista jotain omaan anoppiin liittyvää.

    Tosta kaappien pekomisesta.. Anoppi oli meillä vahtimassa poikaa kerran (en muista mitä meillä oli sillon) ja oli sit hieman järjestäny paikkoja sillä aikaa. Luulis että olis leikkiny pojan kanssa kun kerran oli meillä ja sai olla rauhassa mut ei, tää oli pedannu meidän sängyn joka on mun mielestä todella henkilökohtainen paikka, johon ei tarvitsisi kenenkään ulkopuolisen mennä "nuuskimaan" ja sit se oli tyhjentäny astianpesukoneen ja kaikki likaset astiat laittanu koneeseen sitten. No enhän mä mitään omia astioita enää löytäny, kaikki ihan vääriltä paikoilta. Sit se oli vielä tiskannu kaikki pojan lastenruokapurkit tiskiaineen kanssa lavuaarissa vaikka mä vaan huuhtelen ne ja vien kierrätykseen. Sit se oli viikannu meidän pyykit narulta kuivumasta, mun alushousuista ja rintsikoista lähtien, todella inhottavaa! Kyllä järkytyin kun kotiin tulin.

    Sit toi herkkujen ja lahjojen tuputtaminen. Voi argh! Joka kerta kun se tulee käymään (asuu meistä 1km päässä) ehkä kerran viikossa, joskus useammin, sillä on aina jotain tuotavaa! Kesällä se kuskasi aina jäätelöö pojalle vaikka tein selväksi ettei poika vielä syö jäätelöä enkä aio hänelle sitä antaa! Nykyään sillä on joka kerta joku kirja tai lelu mukana, parhaimmassa tapauksessa jotain herkkuja joita poika ei vielä saa! Esim. karkkia. Vaikka olen kyllä sanonut asiasta hänelle, hänen kaaliin ei asia tunnu menevän.

    Samoin toi että lapselle syötetään mitä halutaan. Mies käy melkein joka päivä pojan kanssa lenkillä illalla ja joskus käyvät tullessa anoppilassa pistäytymässä että isovanhemmat näkee poikaa kun eivät muuten jaksa tänne kilometrin päähän tulla. Anoppi aina soittaa miehelle ja lässyttää kuinka ikävä on poikaa että tulkaahan käymään. No sit kun ne menee sinne, anopilla on aina pojalle jotain tarjottavaa! Milloin mitäkin. Kerran se oli ostanut kaappiin valmiiksi hedelmäsoseita joita voi pojalle syöttää. Onneksi satuin sillon olemaan mukana ja sanoin ettei pojan ruoka-aika ole nyt että me lähdetään kotiin iltapuurolle. No siihen anoppi tokas, on meilläkin puuroa! Huh huh... Appi-ukolle maistuu alko aika hyvin ja se on melkein joka kerta siellä kännissä kun sinne menee. Sit se lässyttää minkä kerkee ja yrittää syöttää pojalle jotain paistettua pekonia! Sillon kyllä räjähdettiin miehen kanssa että meidän pojalle ei mitään tuollaista syötetä!!! Aina on kuitenkin mehua tai jotain tarjolla.

    Sit asia, joka on todella ärsyttävä! Se tulee AINA ilmoittamatta! Aina tulee vaan ovelle pimputtamaan ovikelloa tai koputtamaan jos näkee että pojan huoneen verhot on kiinni ja se sattuis nukkumaan. Joskus ryntää heti aamusta kuskaamaan meille postia tai jotain miehen vaatteita joita on löytänyt heiltä. Joskus se tulee omatoimisesti meidän pihalle puuhaamaan ja järjestelemään paikkoja! Mutta koskaan se ei soita että voiko tulla, onko sopiva hetki.

    Mä siis tykkään mun anopista paljon, mutta hänen käytös on muuttunut aivan toisenlaiseksi kun muutettiin omaan taloon (valmistui maaliskuussa) jonka mieheni isä rakenti. Se luulee varmaan et sillä on joku oikeus tulla vaan tänne tekemään asioita tai kylään ilman että soittaa.

    Samoin sillä oli nyt kesällä joku vaihe että se saatto tulla ovelle koputtelemaan ja pyytämään poikaa heille leikkimään!!!!! Että veisi minun lapseni joka juuri sellaisessa iässä että vanhempien seura on tärkeintä ja siksihän minä olen hoitovapaalla että saan olla poikani kanssa kotona. Koskaan hän ei tullut meille leikkimään pojan kanssa vaan aina hänen olisi pitänyt saada viedä poika pois omasta kodistaan leikkimään  vieraaseen paikkaan. Tämä asia meni niin pitkälle kun en koskaan antanut että anoppi alkoi kysyä pojaltaan lupaa hakea lapsenlastaan heille. No mieshän tietty lupasi kun ei tiennyt vielä mun suhtautumista asiaan mutta tein kyllä sitten miehellekin selväksi että tänne voi ihan rauhassa tulla leikkimään pojan kanssa kun on turvallinen ympäristö ja omat lelut.

    Mulla olis siis ihan älyttömästi tähän aiheeseen liittyen purkautumista että en jaksa kirjottaa kaikkea näin yhdellä kertaa, huoh!

    Tsemppiä kaikille muillekin anopin kanssa kärsiville! Todella inhottavia asioita olitte monet kirjotelleet.
  16. fjansku Peruskäyttäjä

    Meil taas anoppi asuu tos viereises kerros talos josta vahtii meidän kämppää koska meil valot yms.Ja kun esikoinen synty,hän oli omineen siivon midän kämpäs,mukaanlukien siivon kaapit, vaihtan meidän sängyst lakanat ja muutenki laitellu kämppääsä oman maun mukaan.Tuli kamalan paha mieli tulla viikon jälkeen kotiin koska en enää pitänyt kotiamme omana kotina :( Ja itsellä rankka synnytyksen käynnistely ja koska synnytys pysähtyi jouduin kiireelliseen sektioon.Olo oli muutenkin kuin maan alle vajonneella ja ois ollut ihanaa rauhas kotiutua mutta eikhää anoppi ollut meitä vastassa.Ja sit hän kävi päivittäin meillä haukkumassa mua huonoksi äidiksi kun en kovilla 20 asteen pakkasilla suostunut lasta parvekkeella vaunuis nukuttaa  tai sit kun lapsella oli lievää vaippaihottumaa niin haukut sain kun en heti sil sekunnil ilmakylvettän lasta.Ja mielestäni jokainen äiti tuntee lapsensa ja tietää minkä verran pukea päälle.meillä neiti hikoilee herkästi joten puen häntä niin että hän ei hikoile mutta on kumminkin lämmin.Ja mukamas pitäs tunkee toiselle viel makuupussi vaunuihin :s Ja meille tullaan kutsumatta myös kylään kun neidin saa päikkäreille.sit on mukavaa ku toinen herää muutaman minuutin jälkee ovikelloo ja on kiukkunen.Ja siitä valitetaan kun en anna lasta hälle hoitoon.Mun mielest lapselle oikeit leikkivälineit ei o mitkää oikeet haarukat ja veittet mitä neidille viimeks annettiin.ja muutenkin anopille tykkää toi alko maistuu ni en luota häneen pätkän vertaa..
  17. Susq87 Tuttu foorumilla

    Joo meilläki luottamus nollassa ton alkon vuoks. En voi edes koiraa jättää niille hoitoon saati sit lasta...
  18. heidh Tuttu foorumilla

    Asiasta toiseen.. Onko teillä kellään semmosta, onkohan se nyt ahdistusta ? :D tai siis itte en halua ketään päästää lähelle, en edes miesystävää ja auta armias jos joku tulee mahaa koskemaaan niin hyvä ettei nyrkistä saa. todella inhottavaa kun ihmiset vaan tulis mahaa hiplailee tai muutenkaan edes halailemaan, en siedä yhtään. ollu nyt tässä jo jonkin aikaa tämmöstä.. onks tää joku 'suojeluvaisto' vai mikä ihme muhun on iskeny :D oon joku hormonihirviö.
  19. della_79 Rakastunut foorumiin

    mulla on ainakin korostunut vauvamahan suojeluvaisto. oon tosin muutenkin tosi herkkä siitä, ettei muhun koske ketkään vieraat ihmiset (enkä oikein pidä halailusta, mutta toki kavereitani halaan). oon kavahtanut jo heti ennen raskautta jopa pieniä hipaisuja sekä sitä, että joku tulee mun selän taakse seisomaan. itse asiassa sain pari viikkoa sitten vahvistuksen siitä, että olen oikeilla jäljillä, kun Hgin rautatieaseman metron liukuportaissa joku ulkomaalainen tuli ihan kiinni selkään seisomaan, ilmeisesti tarkoituksenaan pölliä mun kassista jotain. lähdin heti liikkeelle niiltä sijoiltani ja katsoin tarkkaan, ettei tyyppi kävele mun perässä.

    nyt oon tietty vielä kilahtaneempi sen suhteen. en oo antanu lähiperheenjäseniäni lukuunottamatta kenenkään koskea mun mahaan (no, en laske mukaan terkkareita ja lekureita) ja vetäydyn vaistomaisesti kauemmaksi, jos joku lähestyy mua käpälä ojossa. oon muutenkin sitä mieltä, ettei mun raskaus kuulu oikeastaan kelleen muulle kuin mulle ja miehelleni, joten valikoin tarkkaan kenen kanssa alan siitä keskustelemaan.
  20. heidh Tuttu foorumilla

    Mäkään en pidä siitä että mun lähelle muutenkaan tullaan mutta nyt tuntuu että se on jotenki korostunut. ja sekin kun kaverit hössöttää ja höpöttää vaan mun raskaudesta..alkaa pikkasen tökkimään. on tämä kivaa ja ihanaa aikaa mutta ei siitä tartte koko aika höpistä ! :D minun mielipide toki tämä.. ja en ole edes kertonut kuin kuudelle kaverille itse henk. koht ja muutkaan eivät ole tulleet luojan kiitos kyselemään (tiedän että varmasti kaverit joille olen kertonut ovat kertoneet siit eteenpäin), ehkä tajunneet että kerron itte sitte ku siltä tuntuu.. en anna muiden kuin miesystävän kokeilla masua sillonkun se jammailee eikä sekään ole siitä isompaa numeroa tehnyt =) tammikuuta odotellassa innolla ! mutta voi sitä hössötyksen määrää mikä siitä siten vasta alkaa...

Jaa tämä sivu