Krisna, hyvä että oot päässyt avun piiriin. Se on se ensimmäinen askel ja tosi vaikea ottaa varsinkin kun tilanne on nyt vuosilomat ja muut avun piiriin pääsyä vaikeuttavat tekijät. :/ Mut onneks nyt oot päässyt kuitenkin terapiaan, se toimii useimmilla, ja varsinkin niillä jotka kokevat saavansa avun siitä, että saavat puhua asiat halki ja saavat uusia näkökulmia.
Se vaan on semmoinen asia, mikä mulla mieleen tuli, kun raskautta pidetään hyvin "ihannoitavana" omalla tavallaan, varisinkin jos se on toivottu, ennakko-odotukset on voineet olla jotain ihan omaa luokkaansa siitä, että mitä se elämä sitten on, miltä sit tuntuu kun on raskaana ja niin edelleen. Kun tosiasiassa itse on huomannut että fiilis on jokseenkin erilainen kuin mitä kuvitteli, ei osaakaan iloita niinkuin toivoi, kuvitteli ja halusi niin se vetää mielen matalaksi. Kuulostaako tutulta ollenkaan? Ainakin itse huomannut vastaavaa.
Mulla nyt voi itsellä olla kyse siitäkin kun on voinut niin huonosti niin se käy henkisen jaksamisen päälle.
Mutta. Apukeinoja. Lepää riittävästi, hyvällä omallatunnolla. Älä säti ja soimaa itseäsi siitä, jos et jaksa tehdä mitään erityistä. Jos tekee mieli käväistä ulkona, käy ulkona ja anna itsesi tuntea niitä tunteita mitä tunnet. Ei oo pakko nauttia ulkoilmasta tms mitä yleensä kehotetaan, vaan jos se edes vähän helpottaa oloa, niin on sekin jo jotain. :)
Toivottavasti saat kaipaamasi avun ja mielialasi kohenemaan, jotta voisit nauttia raskaudesta. :)