Masennus

K

Krisna

Silmät suurina ihmettelijä
Onko kellään muulla fiilistä, että kaikki masentaa, mihinkään ei pysty suhtautumaan positiivisesti ja ylipäänsä tuntuu ettei olis ansainnut tulla raskaaksi, vaikka asia hyvin toivottu olikin? Mulla on. En näe asioissa mitään positiivista vaikka olossa ei suurempaa valittamista ole ja kaikki on ihan hyvin päällisin puolin. Väsyttää ja haluun vaan olla poissa muiden tieltä.
Neuvolassa eivät mitenkään tarjonneet apuaan, vaikka asiasta kerroin. Oma masennushoitajakin on saikulla, eli en koe saavani apua mistään.
Vertaistuki nyt enemmän kuin tervetullutta.

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
Tosi hyvä että tuli tällänen ryhmä tänne.. Mulla vähän samanlaiset fiilikset.. Huono parisuhde just tällä hetkellä joka saa mut voimaan todella huonosti.. Rauskaus oli enemän kun toivottu ja aluks se oli todella ilonen asia ja olis vaan halunnu koko mailmalle huutaa asiasta mut nyt tuntuu siltä että mua ahdistaa tää koko raskaus ja koko elämänilo on hävinny kokonaan.. en haluu puhuu enkä kertoo tästä kenellekään kun ei tunnu siltä että olisn tästä asiasta ilonen tai ylpee.. itkettää vaan kaikki koko ajan eikä mikään kiinosta.. haluis vaan olla kotona eikä kiinosta tavata ketään..
 
♥ Sama täällä. Oon ollut ennen raskauttakin masentunut pitkään, mutta nyt tää on vielä pahempaa enkä koe kykeneväni keskustelemaan asiasta mieheni kanssa järkevästi, kun aivot tuntuu ihan puurolle ja otan kaiken liian henkilökohtaisesti. Kaikki vaan lannistaa entisestään, eniten kaikkien muiden hehkutus, kun itse en tunne mitään iloa asiasta, niin millä oikeudella sitten muut tuntee?!? Ainut mitä jaksan (pakosta, ettei tuu oksettava olo) tehdä kotona, on syödä. Kaikki muu jää, kotona on niin sotkusta että ahdistus vaan lisääntyy ja kas - noidankehä on valmis.
Oon tunne-elämältäni yliherkkä ja ihmissuhdetaidoiltani taas tosi köyhä, mutta viiteen vuoteen en ole päässyt pyynnöistäni huolimatta yksityiseen terapiaan. En saa lähetettä, ilman sitä ei ole varaa kun oon poissa työelämästä, ja ilman apua toistan vaan vuodesta ja ihmissuhteesta toiseen samat virheet. Tuntuu että oon kelvoton elämään, ja pitäis tehdä loppu omasta elämästä, ettei mikään muu enää auta.

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
Tosin, mun parisuhdeongelmat taitaa johtua omista ongelmista, ainakin suurimmaksi osaks. Pelkään niin paljon luottaa, etkä vaikka haluan apua, työnnän sen pois.

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
Oisko kellään antaa mitään vinkkejä miten asioista vois yrittää alkaa aattelemaan positiivisesti? Moni on näemmä kuitenkin lukenut tätä.. :/

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
Äitini on ollut useaab otteeseen masentunut ja häntä on auttanut se että on ollut / keksinyt jotakin sellaista mielekästä tekemistä joka tuottaa mielihyvää. Sitä kautta se hyvänolontunne siirtyy muihinkin asioihin. Olkoon tekeminen mitä vaan mikä ei ole itselle tai vauvalle vaarallista. Oisko sulla joku harrastus mikä vois auttaa? Tai eihän sen edes tarvii olla mitenkään hirveen erikoista tekemistä, vaikka lukemista, kävelyjä, mustikoiden poimimista, kaupungilla pörräilyä...tärkeintä että siitä tulee hyvä olo! Paljon voimia sulle! Toivottavasti saat elämääsi valoisia sävyjä :Heartred

Sent from my ST27i using Vau Foorumi mobile app
 
Lähinnä miten ajatella tästä raskaudesta positiivisesti.
Kiitos vinkeistä. Harrastaessa on kivaa, niitä on, mutta ei se siihen auta mitään että tuntuu että kaikki on ihan sama, kun elämä vaan on tätä samaa päivästä toiseen. Mitä väliä on millään kun kuitenkin kuollaan. Joten kaiken tekeminen tuntuu yhdentekevältä vaikka miten tsemppaisi itseään.
Jokapuolelta mediassakin toitotetaan tee sitä tee tätä, eikä ikinä voi olla tarpeeksi hyvä missään.

Niin mistä te muut löydätte silti iloa elämään?
Neuvolakin tuntuu vaan kyttäykseltä ja tungettelulta yksityiselämään.

En halua nähdä asioita näin mustana, mutta en löydä mitään ajatusreittiä positiivisempaan.
Eka tuleva ultrakin tuo mieleeni vain elämäni menneen hyväksikäyttökokemuksen, koska lääkäri (ainut vaihtoehto tässä kaupungissa) on vanha, yököttävä mies.

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
Luulisi, että neuvolasta olisi annettu apua ja tukea! Tai jos ei muuta niin edes joku numero johon soitella. Milloin se sun oma hoitaja josta tuolla aiemmin muistaakseni mainitsit palaa lomilta? Toivottavasti sitten saat ainakin oikeanlaista apua!

Sent from my ST27i using Vau Foorumi mobile app
 
Syyskuussa vasta. odotin neuvolakäyntiä "viimeisenä oljenkortena" mutta nyt en enää yhtään tiedä, mikä tarkoitus koko neuvolalla edes on, jos ei tukea.
Pitänee vaihtaa neuvolatätiä.

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
Itse olen normisti ihan yltiö-positiivinen, mutta tää raskaus ja etenkin nämä oireet kyllä masentaa ja ankarasti. V***ttaa kun on koko ajan paha olo ja väsy ja mitään ei jaksa tehdä. Kämppä (Asutaan puolivalmiissa omakotitalossa ja rakennetaan tätä samaan aikaan) on kuin pommin jäljiltä koko ajan, kun tavaroille ei ole vielä kaappeja ja se ottaa päähän vielä enemmän.

Mutsi käy mun hermoon todella ankarasti. Tämä raskaus oli vahinko, kun kumi meni rikki ja ei sitä huomattu ja äippä jaksaa vaan hokea, että olis ne lapset jo riittänyt, ei oo onnitellut ja muutenkin suhtautuu tosi kylmäkiskoisesti uuteen tulokkaaseen. Olen ajatellut, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ei se oo niin helppoo.

Harmittaa puolestasi, Krisna, jos et oikein mistään meinaa apuja saada. Neuvolassa ne kyllä kyselee kaiken seksielämästä viinan käyttöön, mutta sitten kun jotain ongelmia tulee eteen, muita kuin fyysisiä, niin niihin ei osata/uskalleta puuttua.

Tässä vaiheessa voisin antaa neuvoksi, että tosiaan yrität keskittyä itseesi ja raskauteesi. Tee itsellesi mielekkäitä asioita, on se sitten liikuntaa, kirjojen lukemista tai netissä pyöriskelyä. Tiedän, että työttömänä ja omien ajatuksten kanssa oleminen kaikki päivät voi olla haastavaa. Itse olen työttömänä ollut jo kohta 2 vuotta. Aika tosin kulunut taloa rakentaessa, mutta näissä oloissa en sitä jaksa tällä hetkellä tehdä.


Yritetään jaksaa tämä alkuraskaus, niin ehkä se elämäkin siitä alkaa hymyilemään, kun olot helpottuu.
 
Toivottavasti helpottaa. Tänään otan yhteyttä perhetyöntekikään, jos sillä olis ideoita. Voimia myös sulle.

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
Hyvä, Krisna! Toivottavasti saat nyt apua perhetyöntekijältä. On kyllä väärin, että tilanteessa jossa oma jaksaminen on muutenkin heikoissa kantimissa, pitää vielä itse osata ja jaksaa hakea apua eri tahoilta. Jaksamista sinulle!
 
Ei oo totta, Krisna. On kyllä kurjasti järjestetty palvelut, jos ei mistään saa apua silloin, kun sitä tarvitaan.
 
Oliskai siellä joku perhe työntekijä, mutta olisin halunnut tälle yhdelle tietylle, kun kaveri suositteli häntä. Huokaus.

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
Voimia sulle Krisna! Oon lueskellu tätä ketjua, mutten oo oikeen osannu mitään kommentoida. Varmasti turhauttavaa kun ei tarjota apua kun sitä tarttis. En tiedä miten paha sun tilanne on, mutta varmaan jos tuntuu ettei mikään auta, niin voisko soittaa lääkäriaikaa ja sieltä varmaan ohjaisivat eteenpäin? Näin vain pohdin, kun en oikeasti tiedä mitään. Mulla auttaa aurinko kun synkistää, pitäiskin jaksaa tonne helteeseen taas :)
 
Kiitti manna tsempistä. Tosiaan oon soittanut kaikki tietämäni paikat läpi. Koska olen psykiatrisen kuntoutusyksikön potilas, en kuulemma saa näissä asioissa soittaa perus tk:hon. Huokaus. Jos oon vielä hengissä kun lapseni on teini-ikäinen, opetan hänelle vahvasti ettei valtion palvelujen varaan ole luottamista.

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
Krisna, en tiedä ratkaisua sun ongelmaan, mutta varmasti juttuseuraa tarvitsisit nyt. Eikö olis edes mitään lyhyttä puhelinaikaa psykiatrisen puolelta?

Masennuksesta on itselläkin kokemusta, siihenpä ei auttanut muu kuin puhuminen ja vielä kertaan puhuminen. Pahin virhe on jättää se paska sisälle, mutta sen luokan asioista kun vaan ei voi kelle tahansa alkaa avautumaan, sairastuttaa vaan läheisetkin.

Itselläkin terapeutti nyt lomalla, mutta hyvin oon pärjännyt koska homma alkaa olla hallinnassa... Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, muista se Krisna.
 
Oon tätä ketjua aiemminkin lukenut, mutta en ole osannut mitään järkevää neuvoa antaa. Jäit, Krisna, kuitenkin ajatuksiin ja tulin uudelleen katsomaan.

Miten nyt voit? Toivottavasti olet saanut apua ja pääset nauttimaan raskaana olosta!
 
Olen saanut lääkäriltä lupauksen, että kirjoittaisi lähetteen yksityiselle puolelle terapiaan, nyt vaan lähetettä odotellessa. Väsymys painaa tosi pahasti, joten hommia kotona jää kyllä tekemättä, mutta muuten voin jo paremmin ja jaksan edes jossain määrin toimia.
Kiitos viestistäsi.

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top