marrasvauvansa menettäneille

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Miilo
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Miilo

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tämä on teille, jotka olette harmillisesti kokeneet keskenmenon [:(]
meillä oli (ja on edelleen) tammikuisissa samanlainen ketju ja ainakin omalla kohdalla siitä oli apua! tuettiin toinen toisiamme ja käymme edelleen päivittämässä kuulumisia!
 
musta tää on hyvä idea, kiitos tulitikku!

mä huomaan, että vaikea pysyä pois näiltä sivuilta, vaikka raskaus päättyikin. lisäksi askarruttaa keskenmenoon liittyen muutama asia. ehkä ne pari muutakin entistä marrasodottajaa, joiden raskaus päättyi, ilmaantuu tälle jakamaan tuntemuksia. mulla ei ainakaan olisi mitään sitä vastaan.

mua askarruttaa tällä hetkellä ehkä eniten se, ettei mistään jälkitarkastuksesta ollut puhettakaan. mistä mä voin tietää, että kohtu on kokonaan tyhjentynyt ja kaikki mennyt ok? jotenkin kuvittelin, että jälkitarkastus kuuluisi automaattisesti asiaan, mutta en muistanut sitä mielenkuohuissani eilen kysyä.
 
mumssi, mulle sanottiin joka kerta että itse pitää hakeutua jälkitarkastukseen noin neljän viikon päästä vuodon alusta. joko omaan terveyskeskukseen tai sit yksityiselle. itse olen mennyt yksityiselle koska se on ollut niin vaivatonta, on helposti saanut ajan jne. kannattaa siis itse olla aktiivinen. mun mielestä ton pitäs kans automaattisesti kuulua keskenmenon hoitoon eikä jättää potilaan kontolle.

voimia jaksamiseen!!!
 
Moikka!

Tää on hurjan hyvä idea. Mä oon pystynyt onneksi vuodattamaan surua ja ikävääni miehelleni, mutta on hyvä, että voi myös puhua niiden kanssa, jotka ovat kokeneet konkreettisesti saman.

Mumssi, mulla meni raskaus siis kesken torstaina/perjantaina (tai siis edelleenhän mulla on runsasta vuotoa, joten kai tää tilanne on vielä päällä) Kävin perjantaina naistentautienklinikalla, missä mulle tehtiin gynekologinen tutkimus ja kohtu ultrattiin. Lisäksi otettiin verta, mistä ne kattoo ne HCg arvot. Mulla kohtu tyhjenee ilmeisesti itsestään, mutta pyysivät silti varmuuden vuoksi vielä käymään maanantaina labrassa jättämässä verinäytteen (josta HCg kontrolli) ja pissanäytteen (poissulkevat klamydian (?)) Ilmeisesti toi klamydia testataan ainakin täällä päin kaikilta, joilla mennyt raskaus kesken.

Eli kannattaa varmaankin soitella ja varata aika konrtolliin. Ihan vaan omankin mielenrauhan vuoksi.

Mulla on nyt alkanut mieltä jäytämään pelko, että mitä jos näin käy meille aina. Tiedän, että yksi keskenmeno ei lisää riskiä useampiin keskenmenoihin, mutta jotenkin sitä pelkää silti. Pelkään jo nyt mahdollista seuraavaa raskautta, koska uskon olevani hermoraunio koko alkuraskauden..

Voimia sulle Mumssi!!
 
Bamboo, toivottavasti jakselet paremmin, mulla alkaa olo helpottaa niin henkisesti kuin fyysisestikin, tajuan päivä päivältä paremmin, että kaikelle on syynsä, lapsen menetyksellekin. Kaikki ei ollut vaan kunnossa, ja luonto hoiti asian. Ollaan jo ruvettu varovaisesti puhumaan uudesta yrityksestäkin, sitten kun kroppa on palautunut...

Mulla ei otettu mitään verikokeita, eikä kehotettu mihinkään jälkitarkastukseen. Lääkäri sanoi ainoastaan, että tee raskaustesti 3-4 viikon päästä käynnistä ja jos se näyttää negatiivista, kaiken pitäisi olla ok ja ehkä kuukautisetkin voisi olla sitten kohta tulossa. Minä aion kyllä ehdottomasti odottaa ainakin yhdet kuukautiset ja käydä ehkä vielä yksityiselläkin vielä kerran ultraamassa että kohtu on tyhjä. Tai ehkä sen saisi verikokeestakin selville? En ylipäätään tiedä, että ajaako raskaustestin tekeminen verikokeen/tarkistusultran. Eikö niissä ole kuitenkin se, siis raskaustesteissä, että jos raskaushormia on ihan vähän, ts. liian vähän testin tarkkuuteen nähden, se näyttää negatiivista? Ja käsittääkseni raskaushormonin pitäisi olla 0 merkkinä siitä, että keskenmeno on loppuunkäyty.

Täytyy sanoa, että muakin vähän hirvittää ajatus uudesta raskaudesta nimenomaan tän keskenmenoriskin takia. Tiedän, ettei yksi km vielä lisää toisen riskiä mutta km kokeminen todella havahduttaa siihen, ettei kaikki aina menekään tosta vaan hyvin..

Toivon sulle kovastia voimia, kyllä me tästä toivutaan. Mua helpotti valtavasti kun puhuin keskenmenosta kahden ystäväni kanssa, vaikken ollut kertonut heille raskaudestakaan, en suunnilleen kenellekään vielä. Mutta tiesin heillä molemmilla olleen keskenmenoja ja nyt niillä on kuitenkin jo monta lasta kummallakin. Eli toivoa on.

Mitäköhän Ötökälle kuuluu? Tulisit jakamaan kuulumisesi, jos vielä liikut palstalla.

Voimia ja aurinkoa!
 
Heip!


Pikkuhiljaa alkaa helpottaa.. Vielä on vuotoa ja kipujakin jonkun verran, mutta ei mitään viime viikkoon verrattuna. Nyt sitä osaa jo ajatella, että näin sen varmaan sitten pitikin mennä. Niinku Mumssi sanoit, kaikki ei ollut vaan kunnossa, ja luonto hoiti asian. Sen edessä on vaan nöyrryttävä.

Mulla oli maanantaina se HCg kontrolli, ja sen verran paljon sitä oli vielä elimistössä, että ensi maanantaina käyn jättämässä uudet näytteet. Ihan hyvä, että seuraavat tarkkaan keskenmenon loppuun asti, ettei tarvitse itse enää siitä murehtia. Mulle Mumssi lääkäri ainakin sanoi, että seurataan niin pitkään, ennen ku raskaushormoniarvo on 0.

Mekin ollaan jo keskusteltu uudesta raskaudesta.. Mulle vaan toi km oli sellanen pommi, että tarviin aikaa sen käsittelyyn. Nyt vasta ymmärrän, miten itsestäänselvyytenä olen raskautta ja lapsen saantia pitänyt. Lapsia tosiaan saadaan, ei tehdä..
Ehkä me tanssitaan meidän kesähäät eka pois alta ja aletaan sit hommiin [;)]

Hurjan paljon tsemppiä ja iloista mieltä [:)][:)]
 
Kiva kuulla Bamboo, että sulla alkaa jo olotila helpottaa. Mulla myös, eilen ei ollut juuri yhtään vuotoa enää, eikä kipujakaan juuri, vaikka kyllä tätä mahakipua on ollut jo tarpeeksi monta päivää. Jostain syystä olen kärsinyt myös migreenin tapaisista oireista joka ilta tämän viikon - ei tyypillistä yleensä, ehkä se kertoo siitä, että asia kuormittaa mieltä edelleen.

Mua harmittaa, ettei mulle ole tulossa minkäänlaisia jälkitarkastuksia, haluaisin myös mennä tarkastuttamaan hg-arvot. Voisinkohan soittaa vaan terveyskeskukseen ja pyytää niitä ottamaan näytteen? Ehdin kyllä käydä jo neuvolassakin ja jossain sanottiin, että jos on jo käynyt siellä, terveyskeskuksen puolelle ei voi mennä. Sain tänään keskenmenon varmistaneelta lääkäriltä raportin, josta en paljoa ymmärtänyt, mutta tää kohta vähän huolestutti: kohdun sisällä näkyy n. 12 mm hematooma/residua, joka jatkuu cervixiin asti. Mikäköhän se on?

Ja sitten mulla lukee vaan, että 3-4 vkon päästä voi tehdä raskaustestin. Ei kontrollin tarvetta. Musta vaan tuntuu, että mun mielenterveyden kannalta olis tarve siihen.

Varmistetaanko sulla Bamboo ihan vaan veritestillä ettei kohdussa ole enää mitään. Eli jos hg on 0, niin raskausmateriaalit on poistuneet???
 
Moikka! Täällähän minä myös! Piti pysyä hetki poissa ja kasata omat ajatukset ennekuin taas tänne tulin lueskelemaan. Ikävää kun meitä on täällä näinkin monta kirjoittelemassa.. itsellä tunteet menee laidasta laitaan. Välillä tuntuu, että alkaa jo helpottaa, mutta sitten hetkessä on taas aivan epätoivoista.. Mutta kyllä aika auttaa..

19.päivä tehtiin siis mulle se kaavinta ja fyysisesti on jo ihan normaali olo! Mulle sanottiin, että kun kaavinnasta on 5 viikkoa, niin sitten mennä omaan terveyskeskukseen jälkitarkastukseen. Kysyin että mitä siellä sitten tehdään, niin sairaanhoitaja sanoi, että ne lähinnä kyselee henkistä tilaa, ja sit katotaan se verikoe.

Meillä on myös alettu puhumaan uudesta yrityksestä! Sekin toisaalta tuntuu hyvältä ja toisaalta pelottaa niin että ei huh.. Kyllä sitä sitten voi olla aika peloissaan kun/jos uusi raskaus alkaa! Minä kun aina jotenkin olin siinä uskossa, että se raskaus on jotenkin melkein pelkästään ihanaa ja kukoistamisen aikaa! Mulla alkoi heti päivien laskeminen ja jännitys ja odotus ja pelkääminen.. Ja mitäköhän se on sitten tämän jälkeen!!

No mutta eiköhän me kaikki tästä nousta ja saada vielä kukoistaa ja tuntea se ihanuus!
tuntuu hyvältä kun tiedän teidän lukevan tämän ja ymmärtävän oikeasti mitä tässä kirjoitan! Kiitos siitä..
 
Tänne sitä sitten päädyttiin vaikka kaikki piti olla kunnossa. Lauantaina tuli viikkoja täyteen 13, mutta vauveli ei sitten jaksanutkaan pitemmälle. Poltot oli kovat vaikkei kauheita vuotoja ollutkaan. Mulla takana jo 2 keskenmenoa ennen tätä ja silloin vuosi todella kovin. Nyt pelkät poltot ja sitten lopulta sikiö syntyi sairaalan vessassa mun käteen. Mut otettiin heti osastolle seurantaan ja seuraavaan aamuun mennessä kohtu sit tyhjentykin lääkkeiden avulla.
Suru on valtava ja joka 5-10 minuutin välein itku tulee. Suurkiitokset Salon Aluesairaalan osaaville ja ymmärtäville kätilöille!!
 
Voi Amina[:(] Olen pahoillani...

Täällä ei edelleenkään mitään vuotoa tai oiretta sikiön menehtymisestä - raskausoireet jatkuvat...tuntuu niin epätodelliselta kun kuitenkin tietää ultran perusteella, että pikkuinen on menehtynyt jo aiemmin. Hcg arvo oli hieman laskenut edellisestä.

Huomenna on edessä kaavinta, joten nuo raskausoireet luultavasti loppuvat melko pian. Suru on edelleen kova, mutta huomisen jälkeen on fyysinen toipuminen askeleen lähempänä. Henkinen toipuminen ottaakin varmaan enemmän aikaa.

- hippu76
 
Täälläpä minäkin...

Tänään alkoi vuodot, lähdin ensiapuun kesken päivän töistä. Ultrassa näkyi... EI MITÄÄN! Litistynyt kohtu diagnosoitiin tuulimunaksi. Sain ensimmäisen tyhjennyslääkkeen ja keskiviikkona varsinainen koitos edessä. Ilmeisesti siellä jotain kuitenkin on, koska vuotoa riittää.

Eiköhän elämä tästä jatku. Siskoni on saanut 14 keskenmenoa, mutta myös kolme ihanaa lasta vuosien varrella. Varmasti suru iskee vielä, mutta kaikesta selviää. Toivon sitä samaa selviämistä kaikille teille!
 
On hurjan surullista, että meitä on täällä näinkin monta.. Lohdutuksen sanoja on vaikeaa löytää. Itselleen tai muille.
Ehkä se riittää, että tietää ettei ole yksin. Että joku tietää täsmälleen miltä tuntuu ja mitä käy läpi..

Voimia ihanaiset naiset!
 
Viikkoja 11+6, ekassa ultrassa todettiin että lapsi ei ole jaksanut kasvaa. En tiedä miten tästä selviän. Miksi en kelpaa äidiksi, miksi lapseni taas vietiin?
 
Voi järkytys, kun tulin palstalle vähän ajan tauon päästä käymään ja täällä on näin monta pikkuruisen menettänyttä. Olen todella pahoillani kaikkien puolesta! Siis todella. Keskenmeno on hurja kokemus, mutta vaikka saattaa kuulostaan kornilta lapsensa juuri menettäneille, voin omasta puolestani sanoa, että ajan myötä helpottaa. Mulla on jo helpompi olo, vähän ainakin. Meille tulee uusia tilaisuuksia, pitää muistaa että keskenmenoja tapahtuu aika paljon, ja niille on aina joku syy. Mulle tän syy-asian ajatteleminen on tuonut apua. Luonto on viisas ja tietää mitä tekee.

Voimia, haleja, sydänajatuksia!
 
Hei!

Täällä kaavinta ohi ja kotona aloittelen toipumista. Operaatio oli fyysisesti "kivuton" ja vatsakivut ja vuoto ovat nytkin ihan kohtalaiset. Maatessani nukutuksesta herättyäni sairaalan sängyllä, aurinko paistoi silmiini ja huomaamattani aloin pohtia tulevaa hieman valoisammin mielin...tunsin lähes syyllisyyttä siitä, miten ajatuksissani välkähti jo toive uudesta raskaudesta, vaikka menetetty pikkuisemme muistuttaa itsestään kyyneleenä silmäkulmassani päivittäin. Ehkä kerran vielä...

Jaksamista ja kaikesta huolimatta auringonsäteitä teidän kaikkien päiviin toivoen;

- hippu76
 
Jaksamisia kaikille vauvansa menettäneille!

Itsellä niin monen vuoden yritys takana, että melkein voin tuntea tuskanne. Toivotaan, että pääsette pian uudelle alulle :)
 
Takaisin
Top