Marrasmurut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Gaiza
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Miehet.. mitähän niistäkin sanoisi. En tiedä. Lohdullista, että muillakin on vähän vaikeeta välillä. Meillä on ollut taas pari päivää tässä kunnon riita. Mies syyttää mua kaikesta, eikä ota mistään itse vastuuta. Sitten valittaa, että mä aiheutan kaikki meidän riidat. Minusta yksinään ei voi riidellä, mutta mutta. En jaksaisi sitä, että minä olisin muka syypää aina kaikkeen.

Esim todella typerää, mutta meillä riidellään jopa jalkapallopelien katselusta. Tai siis, jos minä haluan katsoa telkkaria, mies valittaa, kun ei näe kaikkia tsiljoonaa jalkkipeliään. Vaikka hän saa katsoa niitä joka ikinen päivä, ja minä katsoisin yhden elokuvan kerran viikossa. Toooosi epäreilua miestä kohtaan, eikö. Olen vaan niin väsynyt taas tähän jatkuvaan riitelyyn. Surettaa, että vauvakin joutuu niitä kestämään. .

Taidan ottaa peiton kainaloon, ja mennä vierashuoneesee ensi yöksi nukkumaan. :(

Sorry, kun valitin niin kovasti. Turhauttaa vaan, ja harmittaa. Ensi kerralla sitten taas iloisempia asioita.. (toivottavasti).
 
pitäähän munkin laittaa lusikkani tähän soppaan...ymmärrän hyvin hemulin kannan. meillä meni sukset ristiin miehen kanssa kolmannen keskenmenon jälkeen. en omasta mielestäni saanut häneltä sitä tukea mitä olisin silloin halunnut tai tarvinnut. puheyhteys katkesi kokonaan. olisin kokoajan halunnut huomiota ja tukea omaan suruuni enkä tajunnut miehen surevan omalla tavallaan. hänen tapansa loukkasi minua koska oletin ettei hän sure. jäin yksin suruni kanssa tai siltä ainakin tuntui. meillä tilanne laukesi sillä että minä menin terapiaan. siellä opin sen että kukaan muu ei ole vastuussa minun onnesta tai tunteista kuin minä itse. olin vaatinut liikaa mieheltä ja syytin häntä jos en ollut onnellinen. syitä oli monia....nähtiin liian harvoin, ikinä ei tehty mitään kivaa, pussailtiin liian harvoin jne. mä olen aina suhteissa pelännyt ettei musta tykätä tarpeeksi mutta onneksi tajusin ettei mun pidä eikä tarvii ajatella niin. piti ryhtyä paljon itsekkäämmäksi ja ajatella useimmin oman itsensä kannalta mikä suhteessa tuntuu kivalta ja mikä ei. jos miehellä ei ole aikaa niin teen sitten muuta. tai sitten mulla ei ole aikaa hänelle. mä en enää ole riippuvainen hänestä samalla tavalla kuin aikaisemmin. hän ei ole vastuussa mun onnellisuudesta vaan minä itse. ja se on tehnyt musta paaaaljon vahvemman ihmisen. ja koen että mua myös arvostetaan paljon enemmän nykyään. eikä ole hellyydestä tai yhteisestä kivasta pula!

en tiedä menikö tämä nyt ihan asian vierestä mutta pointti oli se et sitä monesti ajattelee et toisessa on vikaa mut sitä omaa heikkoutta ei näe. ja se et vaikka se vika olisikin toisessa niin omalla käyttäytymisellä voi muuttaa tosi paljon. meille on ton episodin jälkeen tullut yks iso riita ja saatiin se selvitettyä tosi hyvin ja nopeasti, ihan sillä etten mä käyttäytynyt niin kuin aimennin olisin tehnyt. (vika oli tosiaan miehessä sillä kertaa  [;)])

vittumaista se on jos kokoajan riitelee ja puheyhteys ihan kadoksissa. pariterapia kuulostaa tosi loistoidealta! mekin oltais menty ellei oltais saatu solmu avattua ihan sillä et mun masennusta hoidettiin. tsemppiä teille kaikille ja toivottavasti asiat lähtevät suttaantumaan!!!
 
Tulitikku, hienosti sanottu! Meilläkin keskenmenon jälkeen oli vähän viileitä tunteita, mutta kun aloin katsomaan asioita oman kultani näkökulmasta niin nyt menee asiat oikein mukavasti! Tsemppiä kaikille! Kaikissa suhteissa on ne ylä- ja alamäet...
 
Allekirjoitan kyllä kaiken tuon mitä Tulitikku sanoo. Näin jälkeenpäin sitä on helppo analysoida, mutta tuskinpa tuota olisi tuolloin masentuneena ja tunne-elämältään epäitsenäisenä ymmärtänyt, vaikka joku olisi tullut sanomaan, kun ne tunteet  ja ajatukset oli silloin niin todellisia siinä ahdistuneisuuden solmussa missä silloin eli. Varmasti olisi tullut vedettyä herne nenään, jos joku olisi tullut samanlaisia höpöttämään, kuin mitä minä olen täällä höpötellyt.

Mutta tilanteet ovat tietenkin yksilöllisiä ja nämä meidän pohdinnat liippaavat tietenkin vain osaa riitaisista pariskunnista. Toivottavasti kaikki saavat välinsä kuntoon, jotta lapsen on hyvä syntyä ehjään ja sopuisaan perheeseen. Omat vanhempani olivat kovasti riitaisia ja kärsin siitä aikoinaan paljon. Vanhempieni ero oli lopulta kaikille perheenjäsenille helpotus.
 
ALKUPERÄINEN: hemuli74

Minusta vähän tuntuu siltä, että teidän ukkojenne kanssa kinaajien pitäisi keskittyä enemmän omaan elämäänne parisuhteen ulkopuolella, eikä olla niin parisuhde keskeisiä ja ripustaa tunne-elämää niin sen varaan. Onko se mikään ihme, jos ukkoa alkaa ahdistaa, jos kaikella tekemisillä ja sanomisilla on olevinaan joku vaikutus teidän naisten elämään.

Kyllä minäkin joskus aikoinani, kun sairastin masennuksen sain ihme pultteja vähän siitä sun tästä parisuhde-elämässä. Jälkeenpäin olen ajatellut, että miten sitä silloin viitsikin tehdä elämästään monimutkaista ja hankalaa mokomilla turhilla huolilla. Ukkokin on nykyään mun paras kaveri, jonka kanssa yhteinen aika on hauskaa ja rattoisaa, kun en enää ahdista sitä nurkkaan todellisuudessa itsestäni kumpuavilla ongelmilla.


no siis joo. mun elämä ei pyöri pelkästään parisuhteeni ympärillä, vaikka siltä saattaa vaikuttaa tekstien perustella mitä tänne postailen. puran tietty asioita kavereille ja pidän hauskaa niiden kanssa. tänne nyt tulee höpöteltyä usein mieltä vaivaavia asioita, ihan vaan höpöttelyn mukavuudesta, varsinkin jos huomaa muuta porukkaa samassa tilanteessa pyörimässä samojen ongelmien/asioiden parissa.

meillä se on mennyt aina niin, että ukko on koko ajan ollut myös mun paras kaveri, ja varsinkin nyt kaikki tää on korostunut, kun en oo täältä päin kotoisin, vaan kaikki läheisimmät kaverit asuu muutaman sadan kilsan päässä. eli siis puran tunteitani ukolle suhde- ja kaverisuhde mielessä. ja kyllähän sitä raukkaa tietty alkaa se ahdistaa ja v*tuttaa, ymmärtäähän sen.
mutta siis.. on meillä enemmän hetkiä, jotka on mukavanletkeitä ja nautinnollisia, jotenkin niistä ei vaan jaksa täällä avautua :D

plus sit vielä kun kaveriporukka, mistä mä oon lähtösin (voiko noin sanoo :D ) on sitoutumiskammoista, menevää ja elää "lapsia vasta kolmekymppisenä"-ajatuksella, ja mullahan ikää on "vasta" sen 22, niin en oikeestaan edes tunne lähemmin oman ikäsiä ihmisiä, jotka olis samassa elämäntilanteessa kuin meikä ja täältähän niitä sitten löytyy roppakaupalla! (voi teitä päivieni ilot :D )

...nyt kuulostaa siltä niinkun olisin vetänyt purkillisen hernekeittoo sun kommenteista nenään, mutta niin ei oo. hyvä kun tuot mielipitees/näkökulmas esille.
enkä oikeestaan ees tiedä miks vastaan tähän, ehkä vaan just siitä höpöttämisen mukavuudesta ;)
 
Tjooh, mä vedin ehkä turhankin monta hernettä nenään tosta, mutta ärsytti vaan suunnattomasti. Joskus viitisen vuotta sitten mäkin hepuloin tasan kaikesta ja itkin silmät päästäni sen baarireissuja yms... mutta sitten "kasvoin aikuiseksi" [:)] ..siksi ärsyttää niiiiiiiiin paljon jos toinen käyttäytyy kuin teini ja ystäväpariskuntaa kun olen seurannut niin on koko ajan pelko persiissä että mun ukosta tulee yhtä mäntti kuin kaverin ukosta [:@]
 
Arka aihe puhua, varsinkin raskaanaoleville naisille siitä, että ehkä vika on niissä...kun ei ole! [:D] Ei täälläkään elämää pyöritetä pelkästään parisuhteelle, vaan kaiken kaikkiaan olen hyvin sosiaalinen ihminen ja sitä kautta kaikki elämässä hymyileekin. Musta elämä ei vaan voi olla sitä, että kavereiden kanssa on kaikki hyvin ja kotona homma mättää. Se ei ole hyvä, eikä oikein. Kumpikin miehen kanssa tykätään siitä, että meillä on yleensä aina hirveen mukavaa yhdessä ja vaikka mennään paljon kavereidemmekin kanssa, niin silti yhdessä on aina tosi ihanaa. Tästä syystä tuleekin iso ongelma, jos yhtäkkiä kaikki alkaakin olla ihan yli vaikeeta. Ihan ku väliin ois tiputettu iso kivi. Onneksi mies on samoilla mielillä ja haluaa ehdottomasti ettiä mun kanssa sen ongelmakohdan, jotta mikä mättää. Sitä siis selvittämään.

Alina, toi sun kommenttis oli aika hyvä [:)] Ymmärrän täysin kantasi. Ja musta on myös ihanaa, että täällä saa purkaa tunteitaan. Välillä sitä tietty tulee vedettyä yli, mutta eikö se ole ihan normaalia. Ja mieluumin mä täällä vetäsen yli, ku alan sitte kotona huutamaan jotain ihme tunnekuohuani [:D] Mieluumin mä sitten miehen kanssa selvitän välit rauhallisesti, niin rauhallisesti ku tämmönen itkuherkkä hormonimamma nyt vain osaa [:D]

Niin ja täällä taas muuten kaikki ihan ok. Odotamme heinäkuulle sitä parisuhdeterapiaa ja yritämme sitä ennen olla puhumatta kauheen vakavia asioita, ettei mene taas mettään [:D] Mies tuli eilen töistä kotiin ja oli oikein ihana oma ittensä. Viel ku löydetään se meidän mörkö sieltä kaapista, jotta opitaan tietämään, missä meidän puhumiset ja toisen ymmärtämiset menee ristiin, niin hyvä.

Ja Hemuli74 hyvää varmaan tarkoitit, mutta mielestäni kannattaisi valita sanansa tarkemmin. Herättävää kyllä, mutta kaikilla ei ole masennusta, joskus vaan tikut menee toisen kanssa ristiin ja silloin haluaa saada tilanteen ratkeamaan. Haluaa löytää taas sen hetken, ku kaikki on toisen kanssa hyvin. Musta silloin ei voi jättää taakse sitä mitä on, vaan pitää löytää taas se yhteinen polku.

Ja lopuksi... Onneksi on tulossa aivan ihanan lämmin viikko, jonka saa viettää rennosti ottaen, ku kaikki fyysiset raskausvaivat on kadonnut [:)]
 
tarunen, hyvä et on jo parempaan päin!!! toivottavasti myös muillakin. ja saahan niistä ukoista valittaa, useimmitenhan se vika on niissä [:D]

ja onhan tää miehillekin omistuista aikaa. ei ne varmaan oikein osaa suhtautua raskauteen (ainakaan meidän mielestä oikealla tavalla) tai sit ne ei osaa edes vielä kunnolla ajatella sitä. musta ainakin välillä tuntuu et mun mies ei edes muista et oon raskaana [:D]
 
Juu, täälläkin rauha maassa ja kaikki taas hyvin.. kun en millään viitsi tuhlata niitä harvoja hetkiä mitä nykyään on miehen kanssa niin tappelemiseen.. mieluummin nielen ylpeyteni, mielistelen tai muuta että kaikki ois hyvin ja raivoon sitten muualla ukon käyttäytymistä...
 
Niin, samaa mieltä kyllä sinänsä Tarusen kanssa Hemuli74:n heittämistä masentuneisuus-kommenteista, kaikki ei sitä sairasta, vaikka välillä elämä (parisuhteessa) tuntuukin potkivan päähän. Elämään mun käsittääkseni kuuluu hyviä ja huonoja päiviä, silloin voi alkaa puhuu masennuksesta, jos jatkuvasti tuntuu että elämä antaa vaan niitä huonompia päiviä.

Ja tosiaan, eihän meistä kukaan oikeestaan tunne toisiemme luonteita ja persoonia, niilläkin on aikamoinen vaikutus siihen, miten kaiken kokee ja mihin kohteluun on yleisesti tottunut.
Plus kirjoitetut jutut on niin paljon enemmän väärinymmärrettävissä kun puhutut..

Itsestäänselvyyksiä mut hyvä muistaa.
 
 
Mäkin nyt kommentoin tähän väliin [;)] Se on niin totta että on todella helppo tulkita toinen väärin tällaisilla palstoilla kun emme nää toista. Toisen ilmeitä, eleitä, äänen painoa ja kaikkea muuta mikä kuuluu ihmisten kanssa käymiseen. Oon joskus lukenut jostain että puhe on vain n. 10% ihmisten välistä viestintää kaikki muu 90% tapahtuu elein ja muulla tavoin. Emme edes huomaa kun juttelemme toisen kanssa, että jatkuvasti seuraamme hänen ilmeitään ja käyttäytymistään. Itsekin välillä kirjoitan aika tökerösti ja ääripäitä korostaen. Toivottavasti kenellekkään ei jäänyt mistään paha mieli. Täällä palstassa kun on ollut niin hyvä henki. Mun täytyy myöntää että käyn täällä joka päivä äkkii vilkasemassa mitä täällä on kirjoiteltu, silloin kun poika nukkuu päikkäreitä. Tästä on tullut mulle aika henkireikä, kun ollaan pojan kanssa niin paljon kahdestaan.
 
joo ite oon kans lukenut tosta 10% jutusta. ja kyllähän se niin varmasti on. mä ainakin keskustellessa jonkun kanssa keskityn koko ajan katsomaan ilmeitä ja kuunteleen äänensävyjä.. ja koska täältä ne puuttuu niin voi "käydä köpelösti".

pahoittelen kans jos joku on pahoittanut mielensä mun jutuista, ei oo ollenkaan tarkoitus. tää paikka on mullekin henkireikä, ja myönnän että käyn täällä enemmän kuin kerran päivässä! [:D] välillä oikeen ärsyttää jos kukaan ei oo kirjoittanut mitään uutta juttua [:D]

pistetääs vanha kunnon lämminhenkinen meininki takaisin käyntiin, eikö niin mammat [:)]
 
Niinhän se juu on, että täällä asiat on niin kovin helppo ymmärtää väärin (ja tietyssä mielentilassa ei välttämättä ees halua yrittää ymmärtää aina oikein :D).. mutta siis en mä ainakaan turhia viitsi loukkaantua kenenkään kirjotuksista vaikken ihan samaa mieltä oliskaan - toivon siis ettei munkaan kirjotuksista kukaan ota nokkiinsa.. joskus kun sitä ajattelematta saattaa kirjotella niin, ettei edes tajua et toinen vois ymmärtää sen negatiivisella tavalla.

Hyvä että kaikilla näyttää taas vähän valosammalta miesten kanssa :)
Raskaus on iso juttu aina ja tavallaan tietynlainen "kriisi" parisuhteessa.. kukas sen sanokaan, et sit kun suhde on kestäny vauvan tulon ja talon rakennuksen, ni ollaan jo aika vahvoilla :D
 


Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi. Antakaa sen mieluummin olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä.
 
Mulla ainakin on niin, että silloin ku harmittaa, niin harmittaa niin, että tuntuu että maailma loppuu. Silloin ku ärsyttää, ärsyttää niin että tuntuu että räjähdän jne. Raskaana ollessani tunteet tulee niin vahvasti esille ja yleensä ne kohdistuu omaan ukkoon, joka muutoin olisi maailman (ja tietty on) paras kaveri, rakastavin, ymmärtäväisin ja suloisin.

Mikä onkaan parempi paikka avautua "typeristä asioista" jotka tuntuvat sillä hetkellä maailman suurimmilta kuin tänne? Kanssasisareille, jotka taatusti ymmärtävät tunteesi (suurin osa käy varmaan samat tunteet läpi?)?

Jatkakaa naiset samaan malliin :) Meitä on täällä monta, vaikkei kaikki avautuiskin kirjoituksin :) Tsemppiä kaikille ja ihaninta loppuodotusaikaa! [:)]
 
Puhutte asiaa [:)]

Tää on tämmönen ihana palsta, jossa on ihana jakaa ajatuksia toisten kanssa ja vaikka aina ei toisia pelkän tekstin perusteella voi ymmärtää täysin, niin silti tuntuu, että täällä on helppo jakaa ajatuksia ja hetkessä toiset on ymmärtänyt sun asian ytimen. Ehkä se on sitä, ku ollaan ikäänkuin samassa veneessä kaikki [:D]

Oikein hyvää juhannusta kaikille, tämä mamma päätti viel kirjoittaa vähä gradua, niin ei tule iha lusmuttua koko viikkoa [:D]
 
Tsemppiä kaikille ukkojen kanssa! Sehän on ihan fakta, että naisen raskaushormoonit vaikuttavat myös mieheen! Eli jos se ukko on muuttunut raskauden myötä kummallisemmaksi voi johtua siitä, että se käsittelee raskautta omalla tavalla sekä siitä, että hormonit saa aikaan samoja oireita miehellä kuin naisellakin! Tosi erikoista, mutta totta. Siitä ei yleensä puhuta ja miehet ei ehkä edes itse tajua. Miehillä saattaa olla siis ihan samasta syystä pahoinvointia, mielialojen vaihtelua ja mielitekoja kuin itelläkin. Puhuttiin tästä viimeks neuvolassa ja terkka sano, että se on ihan normaalia.

Mun mies on tosi rauhallinen viilipytty ja mua oikein nauratti kun se oli huonolla tuulella "ei mistään syystä". Se muistutti ihan mua! Joskus ärsyttää se et haluis olla hyväntuulinen, mut jostais syystä vaan kaikki ärsyttää. Yleensä oon silloin kyllä vähän nälkäinenkin. Mutta kärsivällisyyttä kaikille ja nobody.. toivon, että tilanne ratkeaa parhain päin!

Mitä mahan kommentoimiseen tulee niin mulle on kans sanottu, et "onpa se viel pieni" ja "on se jo vähän kasvanu".. no molemmat on ihan totta. Ei kait se kerrallakaan jättimäiseks kasva!![:D]
 
ALKUPERÄINEN: Dinsku

Mulla ainakin on niin, että silloin ku harmittaa, niin harmittaa niin, että tuntuu että maailma loppuu. Silloin ku ärsyttää, ärsyttää niin että tuntuu että räjähdän jne. Raskaana ollessani tunteet tulee niin vahvasti esille ja yleensä ne kohdistuu omaan ukkoon, joka muutoin olisi maailman (ja tietty on) paras kaveri, rakastavin, ymmärtäväisin ja suloisin.

Mikä onkaan parempi paikka avautua "typeristä asioista" jotka tuntuvat sillä hetkellä maailman suurimmilta kuin tänne? Kanssasisareille, jotka taatusti ymmärtävät tunteesi (suurin osa käy varmaan samat tunteet läpi?)?

Jatkakaa naiset samaan malliin :) Meitä on täällä monta, vaikkei kaikki avautuiskin kirjoituksin :) Tsemppiä kaikille ja ihaninta loppuodotusaikaa! [:)]



Tuo on kyllä totta että kaikki kiukku pitää purkaa omaan ukkoo [:)] Mulla on välillä niin hyviä päiviä ja sitten toisena päivänä kaikki asiat on päin honkia..

Itestäni olen huomannut että mää en taho muistaa enään mitään ja hukkaan tavaroita yms. Onko sitä ilmennyt kellään muulla? Pikku sisko sano mulle yks päivä että, kumma kun et ole vielä ittees hukannut, no se oliskin jo aika paha.[:-]

Aloin viikko sitten tekemään tilkkutäkkiä ja sitten oli nuppineulat hukassa, mutta eipä tuo menoa hidastanut, tein yhden pienen ja yhden ison peiton[:)]

Hauskaa Juhannusta kaikille, täällä Oulaisissa alkoi satamaan vettä [&o]
 
Mulla on kans raskausajan dementia (?) Pää lyö tyhjää ja tavarat hukkuu. Jos mun pää ei olis mussa kiinni niin varmaan hukkaisin senkin [:D]

hyvää juhannusta teille kaikille ihanaisille pyöreille naisille! Jyväskylässä aurinko paistaa [:)]
 
Sain miehen kotiin juhannukseksi ja tällä kertaa ukko pysynyt tyytyväisenä [;)] Saas nähdä lähteekö jo huomenna takaisin töihin vaiko vasta maanantaina..

Ärsyttää kun se on niin vähän kotona.. Kyllähän mä täällä yksinkin pärjään, mutta kuitenkin kun on tuo mies kuvioissa mukana niin olis kiva kun vois jakaa tän ensiraskauden ja kaiken siihen liittyvän sen kanssa..

...ja tosta dementiasta.. mä etin nykyään jatkuvasti kaikkea ihan ekana jääkaapista [8|] Ihan sama olinko kahvipakettia vai kattilaa ottamassa [:D] ja sitten huomaan tuijottavani jääkaappia ja ihmettelen että mitäköhän olin tällä kertaa hakemassa..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top