Huh hellettä [:'(] .. onneks nyt yöllä on vähän viileempi, mutta tää on kyllä kieltämättä ensimmäinen kesä kun en oikeen osaa iloita lämmöstä ja auringosta.. Munhan piti lähteä 9.7 pohjoiseen järven rannalle viikoksi-pariksi, mutta saas nyt nähä meenkö ollenkaan.
Päivitän kaikki kuulumiset tähän niin ei tarvii valittaa joka ketjussa..
Täällä mennään päivä kerrallaan.. Nyt näyttää siltä että vuoto loppunut, mutta toisaalta eilen aamulla lorahti siteestä läpi, vaikka olin jo luullut siitä selvinneeni.. TuuliEnkelin [&o] tapaus tuolta lokakuisista pisti kyllä miettimään omaa napaa ihan eri tavalla..
Noh, jotain positiivista tästäkin löytyy.. Mies on ollut aivan ihana [:)] Huolehtinut voinnista ja ollut tukena, ymmärtänyt jopa itkuja.. Luulenpa, että sille on helpompaa olla tukena kun kyse on jostain konkreettisesta, kun tietää miks itken ja kun on voinut auttaa esim tuomalla herkkuja sairaalaan tai tekemällä mulle ruokaa kotona etten rasittais itseäni.. Ehkä se on joku miesten juttu [;)]
Rankkaa tää on vaikka en sitä haluis näyttää tai myöntää.. jotenki oon nyt vaan siinä pisteessä että odotan vaan seuraavaa vastoinkäymistä [:(] kaipa se on seurausta stressistä ja huolesta.. Noh, asiat vois olla huonomminkin (ja mun tuurilla kohta onkin..)..
Kiitos teille tsemppailuista <3 nää foorumit ja tää palsta ja te muut mammat ootte kyllä niin rakkaita mulle!
Päivitän kaikki kuulumiset tähän niin ei tarvii valittaa joka ketjussa..
Täällä mennään päivä kerrallaan.. Nyt näyttää siltä että vuoto loppunut, mutta toisaalta eilen aamulla lorahti siteestä läpi, vaikka olin jo luullut siitä selvinneeni.. TuuliEnkelin [&o] tapaus tuolta lokakuisista pisti kyllä miettimään omaa napaa ihan eri tavalla..
Noh, jotain positiivista tästäkin löytyy.. Mies on ollut aivan ihana [:)] Huolehtinut voinnista ja ollut tukena, ymmärtänyt jopa itkuja.. Luulenpa, että sille on helpompaa olla tukena kun kyse on jostain konkreettisesta, kun tietää miks itken ja kun on voinut auttaa esim tuomalla herkkuja sairaalaan tai tekemällä mulle ruokaa kotona etten rasittais itseäni.. Ehkä se on joku miesten juttu [;)]
Rankkaa tää on vaikka en sitä haluis näyttää tai myöntää.. jotenki oon nyt vaan siinä pisteessä että odotan vaan seuraavaa vastoinkäymistä [:(] kaipa se on seurausta stressistä ja huolesta.. Noh, asiat vois olla huonomminkin (ja mun tuurilla kohta onkin..)..
Kiitos teille tsemppailuista <3 nää foorumit ja tää palsta ja te muut mammat ootte kyllä niin rakkaita mulle!
)