Heippa!
Meillä yöt on edelleen vaihtelevasti hankalia. Viime yö meni lähes itkutta, mutta kunnon uni tuli vasta viiden jälkeen. Iltaisin poika ei suostu nukahtamaan mihinkään muualle kuin syliin eikä myöskään nuku muuaalla kuin sylissä. Jos laskee omaan sänkyyn, nukkuu max 15 min ja herää itkemään. Sylissä sitten vetää paremmin sikeitä.
Meillä mies on vauva-vuorossa alkuiltaa ja -yötä, mä yritän nukkua ja syötän välillä. SItten yöllä tehdään vaihto. Viime yönä vaihdettiin kahelta ja jätkä heilui ihan hereillä vielä viideltä. Välillä vähän kitisi, mutta muuten ei tuntunut olevan mikään hätänä, heilui vaan. Meilläkin on ne kädet löydetty. Välillä käy työstä vaihtaa tutti sinne suuhun, kun molempia nyrkkejä ängetään mahdollisimman syvälle kitaan apinan raivolla. Muutenkin viuhtoo menenmään aivan mahdottomasti etenkin yöaikaan, eikä sitten saakaan rauhoituttua...
Päivisin sitten taas nukkuu oikein makeat päiväunet, ensin yleensä aamupäivästä sisällä pari tuntia ja sitten iltapäivästä kolmisen tuntia vaunuissa. Nytkin neljättä tuntia jo vetää pihalla sikeitä. Oon alkanut miettimään, että onko pojan vuorokausirytmi vaan niin sekaisin, että päivisin nukkuu rauhallisia yöuniaan ja yöllä sitten riehuu menemään...? En vaan tiedä voiko/pitäisikö sille jotain tehdä. Yöllä ei seurustella, valaistus on hämärä, yritetään vaan rauhoittua, mutta kun ei. Päiväunille sitten nukahtaa melkein yrittämättä. Ehkä poika on vielä liian pieni, että kannattaisi sen ihmeemmin alkaa tarkoituksella rytmiä muuttamaan...? Muistelisin jostain lukeneeni, että näitä unikouluja voisi 4-6 kk iässä alkaa ajattelemaan. Olisi niin kiva saada välillä poika nukkumaan yöllä eikä vaan päivällä. Onko muilla yhtään samanlaisia ongelmia tai mitään vinkkejä?
Muuten arki sujuu hyvin. Hymyä tulee ja jokellusta. Koskas vauvat nauraa ihan ääneen? Ne kädet on tosiaan löytynyt ja kertaalleen jo sitterin lelukaaren leluja hakattiin innoissaan, varmaan puolivahingossa kylläkin. Eniten änkee suuhunsa oikeaa kättään, voiko nyt jo alkaa näkymään kumpikätinen tulee...?
Mitään kääntyilyn merkkejä ei meillä ole. Sellainen "ongelma" kyllä on, että poika tahtoo kääntää päänsä selällään ollessaan aina vain oikealle vaikka mitä tekisi. On tietysti varmaan syliasennostakin kiinni, on tottunut katsomaan meitä aina oikealle. Alkaa vaan mielestäni näkyä kallon muodossa, että aina tahtoo nukkua pää oikealle kääntyneenä. Mutta kun nukkuminen on muutenkin hankalaa, niin ei millään haluaisi alkaa sitä asentoa muuttamaan aina kun poitsu vihdoin nukahtaa.
Huoh, tulihan tekstiä. Vinkkejä otetaan vastaan. Nyt takaisin hommiin, ristiäiset meilläkin vihdoin huomenna!