Marraskuun mahtavuudet <3

Mä olin kanssa ahkera: kävin kaupassa, lenkillä koiran kanssa, siivosin ja leivoin mokkapaloja ja pestoleipäsiä. Ja kahvitin äitiä ja isäpuolta (jokuhan oli saatava syömään niitä leipomuksia ettei ite tarvii). 

Huomenna olis LA. Nyt alkaa hermot jo vähän mennä, kun ei tolla vaavilla näytä olevan mikään kiire ulkomaailmaan.... äh, tulis jo... :/ 
 
Meillä marraskuu ei sitten niin mukavissa merkeissä alkanutkaan :( 
Maanantain neuvolassa tuli mainittua, että jalka-ja kämmenpohjia ruvennut kutittamaan ja määräsi sitten verikokeisiin sappi ja maksaarvojen takia... tänään sitten selvisi,että sappiarvot koholla...ei vielä paljon, mutta kuitenkin sen verran että tarkkailuun joudutaan verikokeita muutaman päivän välein. Neuvolassa sanoi että vaan rauhallisin mielin viikonlopun viettoon.
Iso huoli on kyllä!! Ehkä eniten puuntakaa tuli se, että tässä kun luuli nyt että kaikki hyvin ja odottellaan viimeiset päivät, että koska vauveli haluaa maailmaan on mahdollisuus vielä sikiö kuolemaan.......... täytyy pojan liikkeitä seurailla ja pitää kirjaa.... en olis ihan odottanut et viimeiset viikot menee näin :( 
 
Öh, mulle alkais niin riittämään tää raskaana oleminen :( mut en saa tällä viikolla vielä synnyttää, äiti on kieltäny :D Se lähtee huomenna Tallinnaan ja sit haluaa isän kanssa viikonlopuks mökille, ni vasta sunnuntaina saan alkaa laitokselle menemään... Ite oon sitä mieltä et maanantaina, joskus 12 jälkee vois supparit alkaa ja sit pääsis tosi toimiin :D Mun tarttee siis käydä maanantaina laittamas muutamat paperit yhtee toimistoon, ni sit ku oon siitä selviytyny, ni sit sopii syntyä :) Mut muuten aika väsyny olo kaikekseen ja kaikkeen....
 
Tällä on tänään laskettu aika... eikä mitään merkkejä siitä että olis kohta syntymässä
 
täälläkin on yksi erittäin kypsä synnyttäjä.. oon niin valmis siihen sektioon ens tiistaina.. tämän päivän neuvola käynti varmisti vaan mun "iloa" että se sektio päätös tuli tehtyä kun herra ei oo yhtään laskeutunu, eli todella korkealla viihtyy. Janika mun mielestä edes vähän tuli näillä viikoilla alas päin.
 
Sulla ei Inxu ole enää pitkä aika! Jännittääkö yhtään?

Mä en tiedä mitä täällä on tapahtumassa, kävin tänään tunnin kävelyllä (hitaalla sellaisella) ja sitten käytiin kaupoilla tässä iltasella. Yht'äkkiä alko tuntua siltä ettei riitä selässä pituus kun tuntu et joku seisoo virtsarakon päällä mut samalla oltiin ihan kylkiluissa kiinni...ja sen jälkeen tuli paha olo ja nyt särkee alaselkää ja oli jokunen kipee supistuskin...Herraa tosiaan yritettiin eilen kääntää kun oli poikkitilassa muttei onnistunut...nyt kun nousi seisomaan niin vähän helpottaa mutta ei mikään kauheen miellyttävä fiilis. Kanavaa oli vielä 2cm pehmeenä jäljellä ja ihan kiinni et tuskin tässä nyt mitään ihmeitä tapahtuu vaikka ite olisinki mahasta valmis jo luopumaan.
 
Täälläkin yksi aivan valmis synnyttäjä! Vaikka vielä on 3 vkoa laskettuun aikaan. Mutta nyt nämä mun kylkikivut on sitä luokkaa, että ei enää paljon raskaana olo huvita. Mikään asento ei ole hyvä ja nukutuksi ei saa. Olen niin pirun väsynyt, että kiukuttelen kaikesta ja kaikille eikä mikään tekeminen huvita. Voi kun saisi edes yhden yön nukuttua kunnolla! Tosin sitä on turha toivoa ennen kuin vauva edes vähän laskeutuu ja lakkaa painamasta niin hirvittävästi noita kylkiluita.
 
Täälläkin annettu vauvan yksiöön häätöilmoitus viikko sitten. Harmittelin vain juuri tänään, ettei tullut alussa sovittua kuinka pitkä se irtisanomisaika sitten on eli nyt vain odotellaan ja toivotaan ettei olisi enempää kuin kaksi viikkoa ;) Laskettu aika siis ensi viikon perjantaina ja todellakin olisin valmis tämän synnyttämään vaikka saman tien. Kaveri on hienosti laskeutunut niin, että pää oli jo reilu viikko sitten neuvolassa kätilöltä hukassa. Itse kyllä löydän vauvan pään nopeasti kumartumalla vain hieman eteenpäin. Silloin kun tuntuu koko häpyluu räjähtävän.

Muutama viikko sitten neuvolalääkäri arvioi käsikopelolla vauvan olevan laskettuna aikana n. 4,5kg, mutta viikko sitten kätilö (vanhempi eli taatusti kokeneempi tässä) veikkaili, että olisi kuitenkin lähempänä 4kg kuin 4,5kg eli nyt vain odotellaan minkä kokoinen tulee. Mitään ongelmaa ei pitäisi olla vaikka tulisi isokin vauva sillä lantioni luokiteltiin jo esikoista odottaessa ns synnyttäjän lantioksi jossa on kyllä tilaa ja toisaalta eihän tämä lapsi olisi noin alas voinut laskeutuakaan jos ei siellä lantiossa olisi riittävästi tilaa.

Nyt jokaiselle hirmuisesti tsemppiä näihin viimeisiin viikkoihin! Kaikilla alkaa jo olemaan h-hetki käsillä, toisilla hyvinkin lähellä ja toisilla vielä vähän kauempana, mutta ei tämä marraskuu järin pitkä kuitenkaan ole ;) Itse ole yrittänyt itseäni psyykata kaikkien kipujen ym suhteen sillä, että kohta tästä päästään ja kainalossa on enemmän ja vähemmän kiljuva ja tuhiseva käärö, jonka voi hetkittäin lykätä jonkun muun kainaloon ja nauttia edes 15 minuutin ajan omasta ajasta vaikka ulkoillen ;)
 
Täällä oltu aavistuksen kateellisia heille jotka on sen pienen nyytin saannu jo kainaloon :) Voisin kyl jo luopuu täst masust vaikka olo ei erityisen tukala olekkaan.
Eilee koin ensimmäisen selkeesti tunnistettavan supistuksen :D Aiemmin oon ollu "kait toi taitaa supistus olla" ja ehdin vähä innostua tost isommast supistuksest. Sit tajusin et ne pitäis olla varmaa viel vähä voimakkaampii ja tulla enemmän kuin se yks. Täytyy varmaa mennä koirii lenkittää oikee kunnol ni jos sillee sais lisää supistuksii :)
 
Mä kävin eilen Gravidassa kokoarvioinnissa ja samalla lääkäri yritti "herätellä" mun kohdunkaulaa jotta saataisiin sitä kypsymään ja saatais mulle kunnolla supistuksia.

No kun kävelin Gravidalta parkkihalliin niin tuli pirun kipeitä harjotussuppareita mut mitään muuta vaikutusta ei ollu. Illalla sit sattu kokoajan kohdunkaulaan niinku sitä olis revitty, eli voi olla että siellä jotain tapahtui kuitenkin, vaikkei niitä lääkärin toivomia suppareita oo vieläkään näkynyt.

Nyt aamulla heräsin tissit ihan sairaan kipeenä, ulkosyrjissä semmonen kipeä jomotus. Inhottavan tuntuista mutta kai se tästä ohi menee.

Mulla on masuasukki niin korkeella vielä ettei oo sen kummemmin kovin tukala olo, eikä sen puoleen kiire päästä mahasta eroonkaan, mut mä haluun mun tuhisijan jo kainaloon! Ärsyttää kun joka päivä toivoo että "josko se tänään syntyisi" ja joka ilta on sit semmonen pettynyt olo että "ei se sit tänäänkään". Mä niin haluisin jo alotella vauva-arkea miehen kanssa <3
 
Nyt ymmärrän lauseen: odottavan aika on pitkä. Koko raskaus on mennyt muuten tosi mukavan nopeesti, mut sit ku laskettuun aikaan oli jäljell muutama viikko, aika pysähtyi!:) Ensi viikon torstaina olis laskettuaika, mutta alkaa olla jo sellaiset fiilikset, että yli menee ja reippaasti. Voi kunpa tuo pikku kaveri haluaisi tulla jo ulos!<3
 
Pikku vinkkinä teille, joilla on vielä laskettuun aikaan viikko tai kaksi jne, malttakaa mielenne! Kuten Veepukka sanoi "odottavan aika on pitkä". Mulla laskettu aika oli eilen eikä MITÄÄN merkkejä mistään synnytyksestä. Tän viikon olen lenkkeillyt koiran kanssa, siivoillut ja haravoinut ja ei mitään... Eli jos te nyt jo odottelette jotain tapahtuvaksi niin saatte kyllä odottaa kauan. Tai siis mistä sitä koskaan tietää, mutta silti...

Ja kyllä, itselläkin on sellainen olo että olis ihana jo saada se nyytti tuolta kainaloon ja tutustua siihen tuhisevaan ihmeeseen mutta näköjään se ei käskemällä sieltä tule
 
Mimmu kyllähän se vähän jännittää. Tosin nähny työn kautta leikkauspotilaita niin paljon että ei silleen sitä itse leikkausta osaa jännittää. Lähinä jännittää että herra ei päättäis tulla ennen tiistaita ulos. Tänään ollu kyllä taas semmonen aamu että mietin jo että nytkö hän päättää tulla.

Joo ei kannata liikaa odottaa ennen laskettua aikaa, mun neuvo on ajatella sinne 42+0 viikolle mielummin ja sitten on vaan positiivista kun tulee aikasemmin.

Muistakaa kaikki ne kolme ässää: Siivous, sauna ja seksi ;)
 
Jepjep.... laskettu aika täällä ohitettu jo reippaasti, tänään 40+6 että silleen. emoticon Eli neuvoksi vaan niinkuin jotkut muutkin jo sanoivat, että ei kannata hätäillä. Mulla meni esikoinenki kaksi viikkoa yli ja käynnistykseen, näinköhän tässä käy taasen? No ens viikon tiistaina mennään taas sairaalalle, otan kyllä sairaalalaukun mukaan... eivätköhän silloin jo käynnistä, kun viikkoja sitten 41+3. Oon kyllä niin turhautunut, kuin voi olla jos ei tälläkään kertaa lähde itekseen syntymään... Mut tsemppiä kaikille! Onneks jokainen näistä kuitenkin jossain vaiheessa ulos tulee, se on varmaa!
 
Itekki tässä jo HIEMAN odotan sitä että pikkunen syntyis jo. Nyt viikon ajan ollut enemmän näitä ennakoivia supistuksia, polttoja selässä ja muutama erittäin kipeä supistus per päivä. Alkaa olla jo hermo kireellä kun ei jaksais tätä "valmistautumista". Lääkäri viime tutkimuksessa kertoi että kohdunsuu on pehmeä ja pituus sen 2cm.
Tänään vähän ihmetellyt mistä vois johtua semmonen kun koko päivän ollut näkö ihan sumea ja saunassa käydässä näky kärpäsiä vaikkei niitä siellä ollut..? Muutenkin olo omituinen ja ajatuskaan ei päässä kulje.
 
Sitä oon epäillyt tässä muttei oikeen oo mitään muita oireita kun tuo sumee näkö. Eikös raskausmyrkytyksen aikana pitäis verenpainekkin nousta jne.? Voiko olla että tulee vain yksi oire näistä kaikista?
 
Kyllä täälläkin odotellaan, että pieni tulisi maailmaan.
Päivät tuntuu jotenkin todella pitkiltä ja kello ihan matelee minuutti minuutilta.
Liikkuminen rupeaa olemaan hankalaa niin ei paljoa ulkoilu kiinnosta eikä kyllä mikään muukaan toden sanoen... Sängyssäkään ei jaksa makailla ja tv:täkin tullu seurailtua ahkerasti!
Sappi lääkityksen aloittelin eilen, kun kutina käsissä,jaloissa ja oikeastaan joka puolella äityi niin pahaksi etten uskaltanut odotella kyllä tiistaihin asti jolloin tulee kontrolli verikokeiden tulokset.

Saisipa sen pienen käärön jo kainaloon <3
 
Tosta myrkytyksestä on pakko tulla sanomaan sen verran et yksinkin oire voi olla merkki alkavasta myrkytyksestä..mulla on 3 kertaa ollu myrkytys ja 3 kertaa synnytys käynnistetty sen takia..ja ei mullakaan aina heti kaikkia oireita oo ollu ne on tullu yks kerrallaan. Maanantaina kun jouduin osastolle ni mul oli ihan hirvee olo, tiistaiksi se parani ja keskiviikkona olinkin jo niin huonossa kunnossa ettei edes refleksit toimineet..ja sit päätettiin käynnistää. Ja verenpaineen nousu voi tapahtua myös hitaasti ja silloin sitä ei edes koti oloissa huomaa. Joten jos yhtään epäilee myrkytystä on parempi käydä tarkistuttamassa asia kun sitä kotona pohtia.
 
Täällä ollaan kotiuduttu sairaalasta pienen käärön kanssa ja ensimmäinen neuvolakin jo koettu. Synnytys tosiaan käynnistyi perjantaina 4.11 klo 19.30 lapsiveden menolla ja se olikin värjäytynyttä, tyttö syntyi lauantaina klo 23.55 tunnin mittaisen ponnistusvaiheen jälkeen. Tiistaina päästiin kotiutumaan sairaalasta. Kaikki koko-arviot joita vauvasta oli tehty heittivät jonkin verran, mitat olivat 53 cm ja 4140 g. Vauvaa seurattiin aika tarkkaan sairaalassaoloajan, otettiin tulehdusarvoa sun muuta arvoa kun se lapsivesi tosiaan sitten oli ihan vihreää. Ja vauva sai vain 5 pistettä syntyessään, mutta jo 5 min jälkeen 9 pistettä.

Nyt on opeteltu uusia olemisen muotoja, imetys on lähtenyt hyvin käyntiin ja vauva on tyytyväinen suurimman osan ajasta. Koirakin on ottanut tulokkaan hyvin vastaan. Jos vauva kovasti itkee niin koira komentaa meitä vanhempia tekemään jotain ja välillä se käy vauvaa varovasti haistelemassa.

Minulla itsellä on toipuminen sujunut hyvin, en oikeastaan voisi uskoakaan että alapäässä on tikkejä ja välilihaa leikattu. Vuotoakin on aika niukasti. Toki vähän mielialanvaihteluja on päivittäin, välillä itkettää ja välillä naurattaa. Mutta suurimman osan ajasta sitä vain haluaisi tuijotella tuota pientä ihmettä emoticon

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top