Marraskuun jännitykset

Piti tulla vielä kurkkaamaan. Vauva on taas isin sylissä, kuivana ja syötettynä.
Maarinen kiitos vinkistä! En tiennyt että maitoa voi pakastaa. Sain juuri käsikäyttöisen rintapumpun, mutta en ole uskaltanut tissiä siihen tunkea ja kokeilla. Hyvä kun sain koottua...

Pitää kertoa näitä meidän perheen ajatuksia. Mies tuli ulkoa naureskellen. Hän oli alkanut ihan ajatuksissaan tuumailla kuinka kohta poika alkaa olla enemmän hereillä, sitten alkaa konttailla ja kävellä, menee kouluun ja joku päivä polttaa ensimmäisen tupakan... Siinä vaiheessa hän alkoi nauraa itselleen ja jutuilleen, joo o, että tupakkaakin vielä. Sitä hän ei tosiaan toivo poikansa aloittavan[:D]

Tuossa viikon aikana ehti tapahtua hellyyttäviä juttuja. Kun odoteltiin että vauva alkaisi tosissaan tulla. Mies oli pari yötä hotellissakin kun ei enää jaksanut ajaa kotiin asti. Ensimmäinen yö oli maanantaina, kun vedet olivat menneet ja ajattelimme että synnytys voi käynnistyä yöllä ja hän halusi olla lähempänä hälyytettäessä. Mies meni aivan silmät ristissä hotelliin ja respassa oltiin oltu aivan liikuttuneita tilanteesta. Mieshenkilö oli tuonut tunteellisesti ilmi kuinka tällaiset tilanteet herkistävät häntä niin kovasti. Oli antanut miehelleni alennusta huoneesta ja toivottanut hyvää yöunta että jaksaa sitten. Aamulla oli eri mies vastaanotossa, neljän lapsen isä, joka myös alkoi jutella hyvin myötätuntoisena syntymästä ja muusta. Tarjonnut vielä kahvitkin siinä tiskillä ja toivottanut onnea matkaan. Mieheni oli kertonut näille tilanteen, että vedet meni jne.
Kun vauva sitten oli syntynyt perjantaina, meni mies jälleen hotelliin yöksi, aivan surkeana joutuessaan eroamaan yöllä uudesta perheenjäsenestä ja minusta. (mies tuolta huikkasi että isille tiedoksi, se on aivan perseestä! Pitäisi saada olla koko yö yhdessä tai kuinka kauan haluaakin.) Perhehuoneista ei ollut mitään puhetta, tuskin niitä olikaan kun oli ruuhkaa. No, mies sai ajettua hotellille ja taas oli tuo ensimäisen yön tyyppi paikalla. Hänellä ei ollut itsellään lapsia ollenkaan, mutta hän väänsi itkua ja kätteli ja antoi huoneen entistä halvemmalla ja kertoi työkavereilleen meidän tarinaamme. Oli kauhuissaan kun oli viides päivä menossa kun vauva syntyi. Aamulla hän neuvoi kelan korvaavan osan yöpymiskustannuksista tällaisissa tapauksissa ja käski mieheni odottamaan että kukkakaupat aukeavat, ei voi mennä ilman kukkia sairaalaan! Mieheni sanoi vain että kyllä hän nyt menee suoraan sairaalaan, eikä ala odottamaan paria tuntia. Vastaanoton mies otti selvää kukkakaupoista ja piirsi karttaan reitinkin valmiiksi. Mieheni ei suostunut odottamaan paria tuntia edelleenkään että kauppa aukeaisi. Vastaanottovirkailija käski lopulta mieheni aamupalalle ja sanoi että hän yrittää keksiä jotain, tyhjin käsin ei saa mennä! Lopulta mieheni tuli pieni hotellin pehmolelu mukanaan ja onnentoivotusten kera. On tässä tarinaa pikkumiehelle kerrottavaksi sitten joskus [:D]

Amppu ei ne raskausajan harmit unohdu, mutta itse raskaana oleminen, odotus ja kaikki haaveet ja ajatukset mitä siihen liittyy, niitä ajattelee haikeana. Se loppuu kuin seinään. Myös onneksi vaivat[:)] Voimia  vain odotukseen vielä.
 
Kokeilen saanko profiilikuvan näkyviin..Ei onnistu avatariksi vauvan kuva, vieläkin muka liian iso. Laitan sitten tänne näin. Profiilikuvaksi taisi kuitenkin ehkä mennä..
 
Niin.Pranametri, tuolla "mitä vauvalle ruoaksi "-keskustelussa taisin kailottaa, mitä kaikkea sillä pakastetulla tissi maidolla voi tehä....

Jos en, niin tässä tulee: pakasta semmosissa pienissä minigrip pusseissa tai jääpalapusseissa. Yhestä jääpala maidosta saa tositosi näppärästi äidinmaitoa pikkuisen pottu(-ym.)soseen totutteluannokseen... Sitten kun se aika koittaa... öööö... tossa helmi-maaliskuun vaihteessa? Muista laittaa vaan päivämäärät pusseihin ja jäähdyttä maitotippaset jääkaapissa ennen pakkasta.

Isompia annoksia jos pakastat, niin laita määrät, esim 50 ml. pussinkylkeen. Siinä sitten lapsenvahdille hoitomaitoja. Jos joskus ite raaskii jättää pikkuista kenenkään vahdittavaksi.....


Oivoi, saispa sen oman nyytin tänne pian! Painun itkemään sohvatyynyyn....Ihana herkkyys kuva!
Tunnelmaa ja tunnettaa.
 
Ihanan suloinen kuva!!! [:(] Nyyh!

PaulaMaijakos se oli jo kärvistellyt supistusten kourissa. Ja niin pitkän ajan! [X(] Monen muun tavoin olisin varmasti jo ampaissut kohti sairaalaa. Tai mies olisi vaikka väkisin vienyt. [;)]

Vihdoinkin Ailimekin pääsi penkomaan äippäpakkausta. No nythän se vauvakin saa jo tulla, kun pakkaus on kotona. [:)] Eilisen lääkärineuvolakäynnin jälkeen supisti pari kertaa iltapäivällä ihan reippaan oloisesti.[:'(] Varmaan se "ronkkiminen" jotenkin herkisti paikkoja. Meni kuitenkin melko äkkiä ohi, kun istuin jumppapallolla. Illalla sitten käväisin shoppailemassa kaupungilla ja voitteko kuvitella, löysin Seppälän N&W valikoimasta mekon ja kaksi tunikaa, jotka sopivat päälle! [:D] Hip hei!!! Ovat sellaisia empire-mallisia ja tavallisesti käyttämääni kokoa, joten voin käyttää niitä myöhemminkin. Mekon laitan päälle lauantaina pikkujouluun... [;)]

Toivottavasti Saparon miehen rokotusreaktio on helpottanut. Toiset ovat herkempiä kuin toiset. Ei ne turhaan kehottaneet odottamaan rokotuksen jälkeen jokusta minuuttia ja kuuntelemaan oloaan... [8|]

Aamutee odottaa! Ja täällä sataa pirusti vettä! Blääh! Kaikki lumi on kohta lähtenyt...[:'(]
 
Ihana vauva, kuinka se voikin olla tuo ihmistaimi niin pikkuruinen, mieskin sanoi, että uskaltaiskohan noin pientä edes käsitellä mitenkään mutta edessähän se on molemmilla, hih... [:)]

Nyt täytyy kyllä sanoa, että ottaa kupoliin ihan todenteolla, mahaa ja selkää särkee edelleenkin siihen malliin ettei tosiaan tee mieli edes kävellä vaikka eilen mielestäni lepäilin kunnolla, ilmeisesti sillä ei ole nyt merkitystä. Onkohan tää nyt ihan normaalia? Tuli mieleen, että oisko tää nyt kropan oma viesti panna stoppi vihdoin mun uurasteluille kun ei muuten älyä lopettaa. Ei tässä postilaatikkoa pitemmälle haluta kyllä könköillä. [&:] Noh aika kauanhan mulla menikin tää raskaus melkeenpä ihan oireettomasti ,että siin mieles oon ollu onnekas...
 
Ihana pikku ihmisen kuva! Musta kyllä tuntuu, että meen ihan kipsiin enkä uskalla koko kääröä edes käsitellä ettei se tipu tai mene muuten sijoiltaan. On ne niin pieniä.
Meilläkin on keskusteltu jo myöhemmistä ajoista ja kouluun menosta. Esim. mitä tehdään jos mukelo tulee tupakalta haisevana kotiin? Paljon on hyvä määrä viikkorahaa yms. Erittäin ajankohtaisia aiheita [:D][:D] Kuhan sais sen nyt ensin ulos tuolta yksiöstään.

Pranametrin juttuja vauvaelämästä on kyllä mukava lukea ja mulla ei ainakaan ole mitään sitä vastaan, että jo synnyttäneet jää tähän samaan ketjuun kertomaan kokemuksiaan yms.

Mä taidan olla sellainen kaikkia ärsyttävä ketterä mamma. Tosin ärsyttää se hieman muakin kun mitään oireita lähestyvästä synnytyksestä ei ole. Eilen illalla kävelin koiran kanssa 6 km lenkin ja pari lyhyempää pyrähdystä päivällä ja tuntuiko missään? No ei. Ok, ehkä pari pientä supistusta tuli ja neki kivuttomia masun kiristymisiä. Mitä lähemmäksi synnytys tulee sen paremmin täällä näköjään voidaan. Tietty toi maha oman esteensä liikunnalle tuo, mutta täysin kivutta ja ilman mitään löystymistuntemuksia painelen. Oonkin siis täysin varma, että yliaikaiseksi mennään ja reilusti. (toivottavasti olen väärässä).

Hops, nukuin niin pitkään, että nyt täytyy kyllä lähteä kiirellä ton karvakoiven kanssa ulos. Ressukka koko pitkän yön pidätellyt ja mä vielä jämähdin tähän koneen ääreen! Voikaa hyvin!

Ps. Mitenköhän Pululla sujuu? Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin sielläkin ja on vaan niin kiirettä vauvelin kanssa, ettei ole kerinnyt raportoimaan.
 
Tuik, joo mullahan oli sama tilanne vielä 3 pvää sitten, nyt ei oikeen jalka nouse entiseen malliin, heh!! [:)][:'(] Paree siis nyt vaan olla hissunkissun...
 
Huomenta!

Tuo kuva on niin lemppareitani kaikista lukuisista kuvista. Miehen mieleen ovat imetyshetkikuvat, ja niitä riittää. Hän liikuttuu imetyksen katselemisesta, se on kuulemma kaunista<3

Rinkun mieskö se pelkäsi vauvan käsittelyä. Oli tosi kiva kuulla, oma mieheni sanoi, että muillakin voi olla epävarmuutta sen suhteen. Miehillä kun on paljon isommat kourat meillä naisilla, kuten kuvasta huomaa.
Mieheni pelkää samoja asioita kuin Tuik. Että pikku kätöset tai jalat menevät sijoiltaan. Itse totuin nopeasti, oli vain pakko sairaalassa jo ottaa omaan hoitoon. Ekan yön hoitajat pitivät huolen, että sain nukuttua, toivat vain syömään. Kyllä siihen tottuu ja huomaa, että ei se rikki mene. Pitää vain rauhassa touhuta. Tänään meinataan kylvettää kotona ekan kerran. Poika on niin pieni, että lämmöstä täytyy pitää hyvä huoli. Tarkoittaa että nytkin hänellä on kahdet vaatteet, puuvillatumput ja villasukat. Kääräistynä vielä lakanakapaloon, joka rauhoittaa, sekä helpottaa nyytin käsittelyä.
Voi Tuik tuota menoasi! Ihan kateeksi käy. Ihanaa kun jaksat lenkkeillä ja voit hyvin. Itse en ihan vielä lähtisi tuota tuttua kuutta kilsaa, joku päivä sitten.

Hoopoli toivottavasti saat kivan tukan, virkistää kummasti. Meidän vauva sai myös luovutusmaitoa aluksi lisänä, tarpeeseen tuli. Meillä vain on välimatkat sellaiset, että en taida edes harkita luovuttamista,valitettavasti. Tiedän kuinka arvokasta se on.

Äitiyspakkauksen haalari oli muuten aivan liian iso käytettäväksi vielä. Tuli vain mieleeni, että kasvaako tämä poika koko talvena tuohon mittaan? Mahtuisi yhteen punttiin melkein tällä hetkellä. Olette fiksuja, jotka hommasitte pientä kokoa sen lisäksi. Me varmaan laitetaan vauva makuupussiin sitten kun on aika ulkoilla, joskus.. Terveydenhoitaja tekee huomenna kotikäynnin, pitää kysellä siltä tuosta ulkoilusta. Nyt on niin lauhaa, että jospa sitä piakkoin voisi muutamia minuutteja totutella. Tuo pieni paino vain taitaa vähän viivyttää, pikkuinen jäähtyy niin helposti vielä.

Iloista päivää joka kotiin!
ps. sorry nämä hehkuttelut teidän vaivojenne rinnalla. Ei vaan voi mitään, omaansa rakastuu niin täpöillä ja se on sitten se koko maailma vähän aikaa. Ekat 20 vuotta,ehkä?[;)]

Maarinen kiitos jälleen kokemuksen äänestä[:)] Luin joskus aikaisemmin noita sinun ruokaehdotuksiasi ja pistin mieleeni vastaisen varalle. Käytännön vinkkejähän sitä tulee tarvitsemaan.
 
Huomenta, päivää!

Aamutokkura ei taida nyt haihtua ennenkn pääsee ulos, sateeseen, lätäköihin, liirumaan kuravellliselle pihalle. Edes viis minuuttia. Ekas kuitenki tänne kahvikupin kera, rakkaat kanssasisaret!

Harrastettu liikuntaa ja makoilua. Nokkelimmat arvaakin, mistä on kyse! Ei sattunu yhtään!

Asiaan: Tuik! Herttinen sentään, mimmosia lenkkejä mamma vetelee. Käy oikeesti kateeksi! Saat olla tosi ylpeä ja tyytyväinen itsesi mitä kauemmin jaksat kuntoilla. Hapenottokyky on sulla varmasti maksimissa sitten synnytyksen käynnistyessä, kun me muut vedetään ilokaasua henki pihisten pää sinisenä.... Pystytkö oikeen juoksuaskeleita ottamaan?

PaulaMaija.Sama homma noitten lakanoiden kanssa. Ei ole tullu vastaan saman kokoisia mistään. Minun singerikin kyyhöttää tuolla kaapin nurkassa, uhoilusta huolimatta. Yritän väistellä sitä takuuvarmaa raivaria, joka iskee päälle, kun alan huoltamaan tuota ikiaikaista konetta. Joka naisen kätevää kodin konetta......
Ompelusta tykkään kovasti ja jotain osaankin, mutta hemmetti nuo huollot ja pienet reistailut jossakin saamarin paininjalan säädössä.... Agrrrr...

Missä on muuten SannaKoo? Kuumeessa ilmoitti toissa päivänä... mutta mutta! Pitääkö huolestua?
Samoin peräänkuulutus pululle? Hohoi!!!

Pranametrille. Piti jo eilen kuitata tuo tiedän hotelli palvelu KIITETTÄVÄKSI! Tuollaisesta palvelusta ja vastaanotosta voitte kyllä antaa positiivisen palautteen koko hotellin ketjulle! Lahjat ja kela-korvausvinkit vielä alennusten ja kahvikuppien päälle. Ihan mielettömän hienoa kohtelua ja asiakaspalvelua! Sanoitko,että Jyväskylässä?

Kukas se olikaan lähdössä viettämään viikonloppuna pikkujouluja? Hauskat menot teille. Eipä ole meilläkään yksiäkään tänä vuonna. Toisaalta, onneksi! Taidan tänään leipasta joulutorttuja illansuussa ja lämmittää glögiä. Vetäis verhot kiinni, sytyttäis kynttilät ja siirtäis mielen jouluisiin tunnelmiin miehen kanssa. Semmonen pikkujoulu. Oisko kivaa?

HAAA. Unista vielä, sanokaa, jos kyllästyttää. Viimeyön mielikuvitus näytti mulle seuraavaa: Mieheni tuli kylpyhuoneesta ne synnärikassista ottamat simmarit jalassa ja mun synnytys halaati päällä, tukka märkänä. Sanoi mulle että, eikös ne vedet menneet, laita ittes kuntoon, niin lähetään synnytää! Minä siinä mietin, että mitäköhän ite laitan päälle, kerta tuolla on minun synnytys liina ympärillä....ja että onko multa muka vedetkin menny? Ja meinaako se uimahousuissa ajaa autoa sata kilometriä keskellä yötä? Noin.

Hei ONKO kukaan hankkinu niitä froteemuoveja muuta, kun sen pakkauksen lipareen? Missä oilis tänhetken edullisin? Tuli mieleen, että pitäähän sekin vaihtaa, jos lapsi suikauttaa sängyn märäksi?

No niin, kahvi kerkis jäähtyä kupissa ja sade on lakannut, joten mitäpä tässä enää lekottelee. Pihalle, niinku olis jo!
 
Huomenta. Tai iltapäivää? Siis täällähän on tosi aikaista vielä, kun tunnin vähemmän näyttää kello kuin Suomessa... [;)] Näin todistelen itselleni, herättyäni jälleen yhdeltätoista.

Piti vielä tuosta Pranan laittamasta kuvasta sanoa, että mieskin sitä eilen ihmetteli ja ihasteli, ja totesi että "onpas pieni". Taitaa alkaa ukkoa jännittämään pikkuhiljaa.

Ja juu, rintamaitoa voi hyvin pakastaa. Mä aikoinani olin Au Pairina 3kk vanhalle tytölle, ja häntä ruokittiin vallan pakastetulla rintamaidolla. Tai siis, pitäähän se ensin lämmittää, ennenkuin sitä lapselle annetaan. Eli maitopalat pulloon, ja pullo kattilaan au bain marie. Helppoa, jos haluat vaikka että mieskin pääsee joskus pullolla pikkuista syöttämään.

hennas: olen vieläkin innoissani tuosta pakkauksesta! Tänään pestään taas pientä pyykkiä! Sais tuo pikkuinen kyllä vielä pari viikkoa pysytellä masussa, niin saisin itsenikin kunnolla prepattua. Ja asunnon kuntoon!

Rinkku: luulen tosiaan, että sun keho yrittää vistitellä sua ottamaan jo rauhallisemmin! Nyt vaan sohvalle köllöttelemään, kiva kirja käteen ja lepäämään...

Hoopoli: No hei, kyllä yks turkkarifriikki toisen tunnistaa! [:D] Kivaa, että pääset kampaajalle!! Mä ajattelin ennen joulua mennä seuraavan kerran. Haluan värjätä hiukset vihdoin viimein! Mulla on kiva kymmenen sentin juurikasvu... Kampaajakin kyseli viime kerralla, että etkö meinaa tehdä mitään juurikasvulle... Mutta en oo siis raaskinu värjätä, kun tuo ukko on siitä värjäilystä niin huolissaan ollut. [8|]

Tuik: mä olen kanssa jaksanut kävellä ja touhuta melkein entiseen malliin. Tai siis, kävely sujuu niinkuin ennenkin, vaikka tuo lapsi jo lähtöasemissaan köllöttelee. Oon onnekas. Kaverit mua ihmettelikin täällä tiistaina, kun passasin kahvia edestakaisin. Kyselivät, että miten oon vielä näin ketterä. [:D] Jaksan vielä juosta portaatkin ylös! Muuten oon kyllä niin peruslaiska, että tulee istuttua luvattoman paljon sohvalla vaan, tekemättä mitään.. Mutta, saa nähdä, koska meillä alkaa vauhti hidastumaan.

Kivat unet taas sulla, maarinen. [:D] Ei tarvitse sun leffoja katsella, kun on omasta takaa tuollaisia filmejä öisin! (Mä näin viime yönä unta, että kävelin Espanjan eteläkärjestä Gazaan katselemaan jotain mieletöntä autoshowta, mustat ja uutuuttaan kiiltävät Hummerit siellä vaan pörisivät. Sitten siellä puhkesi sota, joten oli pakko soittaa mies hakemaan mut lentokoneella kotiin. Lentokoneen ikkunasta katselin kun pommit tippuivat rakennusten päälle... Mitähän nämä mun unet merkkaa, jos mitään???) Glögin lämmittely ja tortut kuulostaa hyvältä idealta! Mä kanssa juon glögiä taas tänään, nams!
 
Moi ja Onnittelut Pranalle ja koko perheelle ihanasta pienokaisesta.

Pari viime yötä täällä on menny siihen että kun kylkee kääntää niin käyn hereillä, vessa reissuille ei hirvee kiire oo ollu... vielä. Vointini on muutenkin nyt ollu ok. Sekin pahaolo kausi meni ohi, kun sairastin migreenin viikko sitten. Ja seuraavana päivänä oli neuvola jossa mun verenpaine näytti olevan hieman korkealla, mutta viikonlopun seurasin kotosalla, niin nyt on ihan normiarvoissa. Pissaa piti myös seurata viikonlopun yli ja ei siinäkään mitään. Kai se verenpaine johtui siitä migreenistä.

Iltaisin on ollu niitä sukkapuikkokipuja ja oikea lonkka on ruennu vähän kipuilemaan. Nuoremman koiran kanssa olen yksin käyny lenkkeilemässä (vanhempi toisaalla hoidossa). Välillä olen tehny pidempää lenkkiä ja sen jälkeen onkin oltu vaan sohvalla.

Lauantaina täytyskin lähtee päiväreissulle Jyväskylään koiranäyttelyyn täältä Kaenuusta. Saattahan se olla aika rankka reissu, mutta nyt ei olossa valittamista niin lähen varmasti. [:)]

Onko teillä muilla neuvolatäti pysyny koko odotuksen samana? Mulla ei ja vielä olisi yksi kerta jolloin eri muija ja jonka luona en ole ikinä käyny, yhden kerran tavannu koko muijan 2 sekunttia ovella hakiessani sairaslomalappua. Ärsyttää! Sanoinkin viimeksi tälle omalle terkalle että hieman ollaan pettyneitä kun aina muuttuu. Heti keksi selityksiä että etelä-suomessa kuulemma on jollain pariskunnalla aina ollu eri ja tämä possurokotehomma sotkee kuvioita. Nooh, ens viikolla täti kuulee taas.

Täällä on jo pakattu sairaalakassit. Ystäväni hieman auttoi vauvan vaatteiden keruussa, kun itsellä ei ole sitä kokemusta, millaiset vaatteet sille kannattaa pakata ja monetko. Vauvan reppu odottaakin jo turvakaukalossa valmiina, onpahan miehelle sitten helposti otettavissa, ettei tarte mulle sairaalaan soitella että missä ja mikä, kun niin saattaa käydä [:)]

Eiköhän tässä kuulumiset tälle kertaa. Nyt laittamaan näyttelyreppu valmiiksi ja neitin karvoja vähän saksimaan että hurmaa naistuomarin sitten lauantaina.
 
Moi taas

Amppu ei selvinnyt nuo karvannykimiset. Aika polttava tunne, eikö olekin. Kyllä sitä unta onneksi saa vauvan synnyttyäkin. Kun vauva nukkuu, niin nukkuu itsekin, jos väsyttää, jos osaa, eikä jää kuuntelemaan hengittääkö se[8|]

Nyt kun paikat alkavat palautua takaisin kuoseihin, on kipuja myös. Selkä on tosi väsynyt ja naksahtelee ja keskivälistä kumartaessa ihan tosissaan sattuukin, niskaan ja lantiolle asti. Väljyys alkaa hellittää.

Wessulle viihtyisää reissua tänne Keski-Suomeen[:)] Sinä se jaksat vielä reissatakin. Tosi rasittavaa, uskon, kun terveydenhoitaja vaihtuu joka kerta. Tulisi epäilys, että jotain voi jäädä sanomattakin. Eihän seuraava tiedä kaikkea mitä edellinen on ottanut puheeksi. TUntuu varmaan heittopussilta..

Maarinen miehellä onkin tarkoitus kiittää palvelusta. Oli se ainutlaatuista, että ovat noin hengessä mukana. Jyväskylän Rantasipistä oli kyse. Pitäähän palvelevaa paikkaa mainostaa! Sinulla on sitten hauskoja unia [:D] Minun mieheni höpöttää unissaan, edelleen. Viime yönä hän havahtui ja puhui mahasta. Että onko tiellä tai jotain. Myöhemmin hän höpötti synnytyksestä, että "sullakin varmaan on synnytys koko ajan, mä olen synnyttänyt koko yön". Ihan unessa, ei muistanut aamulla mitään. Synnytys oli myös hänelle ainutlaatuinen tapahtuma. Kaunista, hän sanoi.

Ailime ja muut neljännen päivän lasketut ajat. Jotenkin kuulostelen sinun olojasi, kun itselläni voisi olla vielä sama tilanne. Sinäkin jaksat kyllä hämmästyttävästi touhuta ja mennä. Oma liikkuminen oli jo niin hankalaa, mutta olipa se synnytyskin sitten lähellä jo, en vain sitä tiennyt.

Tosiaan, missä on SannaKoo??? Heti herää epäilys, että ollaanko sitä tolpillaan tai vauva kainalossa?

Ja Pulun ilouutisia odotellessa myös!

Vai glögiä ja torttuja... Meillä olisi jätskiä pakkasessa. Piti kotiintulopäivänä herkutella, mutta uni vei voiton.

Ei kun ruuan laittoon.
 
Tulipas sitten nukuttua 2 tunnin päikkärit [:)].

Froteelakanasta, itse ostan eurokankaasta metritavarana, halvinta ja parhaimman kokoisena palana saa, kun saa itse määrätä paljon ottaa. Esim prismassa katsoin niin se koko oli pinnasänkyäkin ajatellen vähän hölmö se koko ja kallis...
 
Terve pitkästä aikaa täältä taustalta!
 
Päivittäin käyn seuraamassa jutustelut mutta nyt viimeisiä työpäiviä kun viedään tuntuu ettei muuta oikein ehdi miettiä, kun töiden loppuun saamista ja sitä, että mitäs kaikkea sen jälkeen vielä pitää tehdä, ennen kuin meitä hengailee kolme täällä kahden sijaan.
 
Mut mahtavaa on ollu lukea Pranametrin ihanan leppoisasta alusta vauvan kanssa!! Ja mikä pieni söpöläinen... Itekin tosiaan toivoo, että alkaisi noin mainiosti sujua. Mäkin täällä kans odotan kärsimättömänä myös Pulun ja SannaKoon kuulumisia, täällä oikeesti alkaa käydä helposti levottomaks, jos yhtäkkiä joku kirjoittaakin paljon normaalia harvemmin.
 
Ailime ja joku toinenkin kehuivat vielä olojaan, mä voin edelleen liittyä tähän kuoroon, sillä esim. viikonloppuna tuli yhden päivän aikana käveltyä yli 10 kilsaa! Tosin sellaista kaupunkikävelyä, välillä pysähtelyä kahville tai muuten vaan istumaan mut täälläkin tosiaan vielä askel nousee kevyesti ja jopa pystyy tarvittaessa pari juoksuaskelta ottamaan. Tosin se alkaa olla sen verran varmasti koomisen näköistä ja kerää huolestuneita katseita ympäristöltä, että koitan välttää...
 
Mutta nyt on ilmennyt myös ikävä vaiva: kun vauva on vieläkin poikittain ja pää ylöspäin, punkee se tuohon oikean kyljen kylkiluiden alle päällään ja tosi voimallisesti välillä myös ylöspäin siitä (MIHIN asti kohtu oikein voi ylettyä???) Tämä sinänsä ei satu, mutta ilmeisesti aiheuttaa jännitystä oikean lapaluun alle, selkärankaan ja niihin lihaksiin tuolla takana ja nukkuminen on sen takia hankalaa, kuten myös istuminen ja vähän makaaminenkin. Ehkä just siks jaksan vielä kävellä noin hyvin, kun se on viimeisen viikon ollut ainoa särytön tapa olla [:D]
 
Väsymys on kyllä lisääntynyt ja kun aika paljon pystyn omia töitäni ja menojani sopimaan omien aikataulujeni mukaan, niin oon huomannu, että työpäivät alkaa myöhemmin ja myöhemmin ja myöskin loppuu aikasemmin. Siitä ehkä tää viimeisten päivien kauhee kiirekin johtuu, rästihommat pakko saada pois alta ennen kuunvaihdetta, jolloin jään äippälomalle. Tai tarkemmin sanottuna viikon päästä perjantaina.
 
Vielä Ailimelle että tosi kiva kun sait sinäkin jo sen äitiyspakkauksen, kyllä vaan on hienoa, että sen voi saada näin Suomen sosiaaliturvaan kuulumatonkin. Mun tietääkseni toi myyntihomma on aika uus juttu, onneks ovat sen aloittaneet, niin mekin saatiin omat pakettimme! Nyt sit pitäis vielä hankkia ne loput kamat - aiemmin pitkitin aina sillä, että ostan sitte ku oon nähny mitä vielä tarvii pakkauksen saamisen jälkeen. Nyt ei enää oo mitään tekosyytä välttää kauppaan lähtöä.
 
Vielä laitokselle otettavasta laukusta.. meidän sairaalalta tuli ohje, että ei tarvi ottaa MITÄÄN vauvalle??!! Sairaalalta saa kaiken tarvittavan, lukuun ottamatta tietty turvaistuinta. Mut mitähä, antaakohan ne jonkun ihme vaatteenkin sieltä sitte mukaan? En vielä oo päässy kysyyn omalta lääkäriltäni, täytyykin kysäistä ens visiitillä. Vaikka etelässä ollaankin niin kyllä täälläkin joulu-tammikuussa on kylmä, ei tosiaankaan vauvaa voi ihan pienillä vaatteilla ulkona kuljettaa. No, ehkä ajatus on viedä sairaalan parkkihallista autolla kotiovelle saakka, niin tottahan se on ettei siihen ihmeempiä riepuja tarvita..
 
Onks kellään muulla tullu nyt vasta loppuvaiheessa hirveetä syömishimoa? Kun mulla meni melkein normaalisapuskoilla vielä viime viikkoihin asti mutta nyt oon koko ajan syömässä, isoja annoksia ja makeeta tekee mieli ja ihan koko ajan nälkä!! Ja JANO. Mies kattoo vieressä välillä järkyttyneenä, kun voin juoda reilun litrankin vettä tosta vaan muutamassa kymmenessä sekunnissa. Ihanku ois janoon kuolemassa just sillä hetkellä. Outoa. (Paino silti noussu aika tasaista tahtia, ja oon nyt jotain +13/14 kiloo lähtöpainosta. Ei pitäis kyllä tulla enää paljoo lisääkään, kun en mikään höyhen ollu ennen raskauttakaan, jos nyt en ylipainoinenkaan.)
 
No mut nyt tässä tulikin taas kerralla oikein olan takaa. Vointeja vaan kaikille, viimeisiä viedään [:)]
 
Moi,

Pika pikaa kirjottelen, kun päästiin siis Kuopioon niin täällä ei ehdi ihan samalla tavalla pyöriä kun kotona ollessa.
Mies on siis ihan kunnossa, se oli just joku tuommonen yliherkkyys/heikotusreaktio rokotteesta, mikä meni onneksi ihan lepuutuksella ja happiviiksillä ohi. Hänelle ei oo onneksi mitään muuta tullut rokotteesta[:D]

Pranametri: Ihana tuo kuva, piti ihan äitillekkin näyttää kun se tuossa pyörii [:D] Ihan kyyneleet tulee silmään. ja myös tuosta loistavasta palvelusta miehelläsi hotellin kanssa. D-vitamiinitipoista sen verran, että elkää vaan missään nimessä niitä jättäkö pois. Luuston kehitykseen vaikuttavat aika ratkaisevastikkin, äidinmaidostahan niitä ei saa ja ilman d-vitamiinia kalkki ei imeydy. Monesti vatsavaivat yhdistetään tippoihin, mutta muutenkin suolisto alkaa usein oireilla parin viikon ikäisellä ja tuotteitahan on monen merkkisiä. Itse ostin uusia Minisun drops tippoja, jotka kylläkin säilytetään jääkaapissa mutta ovat paremmin imeytyvässä d3-muodossa. Ja jos vatsavaivoja tulee Relatipat on hyviä, ne on maitohappobakteeritippoja (5 tippaa päivässä, sama annos vauvasta vaariin [:D]) Tässäpä taas...

Olo on ollu hyvä. Minäkin jaksan aika hyvin vielä kävellä ja ulkoilla. Viime lauantaina oltiin vielä Yön loistokiertueella, se alkoi klo 19 ja päättyi 23 jälkeen, koko aika piti seista kun se oli sellaisessa hallissa. Oltiin baarissa sen jälkeen 2 asti, ajattelin kyllä että sunnuntaina oon varmaan ihan kuollut, mutta hyvin on toivuttu ja konserttikin oli tosi hyvä. Meidän vauvasta tulee varmaan hirvee Yön fani[;)] Onko ketään muuten vaivannu nenäverenvuoto? Mulla ei yleensä tule ikinä verta nenästä mutta nyt on ehkä viikon tullu päivittäin, yksi ilta aika runsaastikkin (oksentamisen jälkiseurauksena...). Soitin neuvolaan kun mietin että mitähän tuo nokka tykkää synnyttämisestä. Sanovat että limakalvot on vaan nyt niin ohuet, kannattaa käyttää synnytykseen asti A-vitanenätippoja että sais sen limakalvon vahvemmaksi. Oon nyt tehny sitten työtä käskettynä, ja onhan tuo vähän helpottanutkin.

Tästähän tulikin asiaa reilusti... Toivottavasti SannaKoo kunnossa...Ja Pulu kanssa! Ja tietty kaikki muutkin ihanat pallerot[;)]
 
Takaisin
Top