Ninoska
Satasella mukana keskusteluissa
Huomenta!
Ja oikein lämpimät Onnittelut Pranametrille täältä minunkin suunnaltani!
Voi mikä tunnekuohu tuosta jutusta tulikaan.
En päässyt koneelle illansuussa, kun mies linnottautui puuhaamaan omiaan töiden jälkeen.
Ja kun pääsin kurkkaamaan (miehen mennessä tupakkatauolle), niin olihan ne uutiset vihdoin tulleet, ja tekstiä oli niin paljon, että hyvä kun en täällä itkua vääntänyt, kun en ehtinyt kaikkea kerralla lukemaan, ja piti pätkissä lueskella useaan otteeseen ja nyt vielä kertaalleen...
On se vaan niin hienoa, kun siihen pisteeseen pääsee, että siinä se odotettu ja kaivattu oma pieni ihminen tuhisee...en voi edes kuvitella reaktiota, jonka hetki saa aikaiseksi...pasmat menevät sekaisin varmalla [:)]...Onnea ja iloa.
Täällä on nyt käyty tuota kuumemittarikeskustelua, ja olenpa itsekin miettinyt, että korvakuumemittarin hankin...
Tuli vain mieleen, että ihan pienellä on kyllä niin pieni korvakäytävä, että saako tuollaisella mittarilla edes mitattua, vai onko niitä jopa eri kokoisia? [8|]
Olen mitannut 3-vuotiaasta ylöspäin kyllä ja hyvin on toiminut...Hmmm...nyt kun oikein muistelen, niin olen tainnut aikoinani mitata myös 9kk. vanhalta pieneltä...hyvin toimi.
Nykyään on vähän joka lähtöön noita erilaisia, mutta se oli uutta ettei tuota pyllymittaria enää käytetä...hyvä tietää [:)]
Pitänee pyörähtää apteekissa, ja noutaa samalla Bepanthenit valmiiksi.
Muutakin pientä hankintaa vielä pitäisi tehdä, että lähikaupan vauvantarvike hyllylle vaan...nyt olisi aika, kun aiemmin olen vaan käynyt ihmettelemässä ja vertailemassa ja ihastelemassa kaikkea rompetta...
Minulla on kovasti mielessä aina ulos lähtiessäni, että pitäisi kantaa tuota Äitiyskorttia mukana menossa joka suunnalla, jos vaikka tulee lähtö kesken matkan....ja jossain vaiheessa kannoinkin sitä mukana (varmuuden vuoksi), kunnes aloin pelkäämään hävittäväni sen..Nyt taas olo, että mukana kulkee [:D]
Eipä tässä auta valittaa, mutta olo on jo muutaman päivän ollut tukala. Nytkin jo aamuyöstä oli "oksettava"olo...ja närästää ilkeästi. Vauva potkii/muljauttelee kipeästi kylkiin, ja istuminenkin tuntuu ilkeältä, kun tuo vatsa on tuossa, ja rintojen ja vatsan väliin tulee kiva vako, joka hikoilee koko ajan...ei ole taas helppoa.
Jaksaisinkohan tänään siivoilla hiukan...on sekin hommaa jäänyt nyt taka-alalle, ja kissat on saaneet "sotkea" rauhassa.
Siinä onkin sellainen Puuha-Pete kaksikko ettei paremmasta väliä...joka päivä keksivät jotakin uutta ja milloin nauretaan ja milloin räyhätään.
Eilenkin toinen nukkui, ja toinen oli hiukan villillä tuulella, ja koitti sitten yllyttää minua riehumaan kanssaan...minä siinä sohvalla istuskelin ja Jouluaskarteluja väsäilin sohvan ja pöydän välissä mahoineni.
Kun kisu ei saanut minua leikkimään ja riehumaan, niin haki sitten tahallaan huomiota "kielletyin keinoin", ja teroitteli antaumuksella kynsiään stereon kaiuttimeen [X(]
En päässyt ylös sohvalta, ja siinä komensin ja räyhäsin ("Ei saa..lopeta"...)ja yks vaan jatkoi, niin nappasin pöydältä liimapuikon ja heitin sen siihen suuntaan, niin johan lopetti ja säntäsi eteisen puolelle...ja tuli kohta haistelemaan, että mikäs se oli [:D]...tarvitsee apuvälineitä...
Ja aina kun jotakin roskaa tai muuta putosi lattialle, niin jouduin pyytämään miestä apuun, että nostaisi mulle...
Tälläistä tänne rauhaan...

Ja oikein lämpimät Onnittelut Pranametrille täältä minunkin suunnaltani!
Voi mikä tunnekuohu tuosta jutusta tulikaan.
En päässyt koneelle illansuussa, kun mies linnottautui puuhaamaan omiaan töiden jälkeen.
Ja kun pääsin kurkkaamaan (miehen mennessä tupakkatauolle), niin olihan ne uutiset vihdoin tulleet, ja tekstiä oli niin paljon, että hyvä kun en täällä itkua vääntänyt, kun en ehtinyt kaikkea kerralla lukemaan, ja piti pätkissä lueskella useaan otteeseen ja nyt vielä kertaalleen...
On se vaan niin hienoa, kun siihen pisteeseen pääsee, että siinä se odotettu ja kaivattu oma pieni ihminen tuhisee...en voi edes kuvitella reaktiota, jonka hetki saa aikaiseksi...pasmat menevät sekaisin varmalla [:)]...Onnea ja iloa.
Täällä on nyt käyty tuota kuumemittarikeskustelua, ja olenpa itsekin miettinyt, että korvakuumemittarin hankin...
Tuli vain mieleen, että ihan pienellä on kyllä niin pieni korvakäytävä, että saako tuollaisella mittarilla edes mitattua, vai onko niitä jopa eri kokoisia? [8|]
Olen mitannut 3-vuotiaasta ylöspäin kyllä ja hyvin on toiminut...Hmmm...nyt kun oikein muistelen, niin olen tainnut aikoinani mitata myös 9kk. vanhalta pieneltä...hyvin toimi.
Nykyään on vähän joka lähtöön noita erilaisia, mutta se oli uutta ettei tuota pyllymittaria enää käytetä...hyvä tietää [:)]
Pitänee pyörähtää apteekissa, ja noutaa samalla Bepanthenit valmiiksi.
Muutakin pientä hankintaa vielä pitäisi tehdä, että lähikaupan vauvantarvike hyllylle vaan...nyt olisi aika, kun aiemmin olen vaan käynyt ihmettelemässä ja vertailemassa ja ihastelemassa kaikkea rompetta...
Minulla on kovasti mielessä aina ulos lähtiessäni, että pitäisi kantaa tuota Äitiyskorttia mukana menossa joka suunnalla, jos vaikka tulee lähtö kesken matkan....ja jossain vaiheessa kannoinkin sitä mukana (varmuuden vuoksi), kunnes aloin pelkäämään hävittäväni sen..Nyt taas olo, että mukana kulkee [:D]
Eipä tässä auta valittaa, mutta olo on jo muutaman päivän ollut tukala. Nytkin jo aamuyöstä oli "oksettava"olo...ja närästää ilkeästi. Vauva potkii/muljauttelee kipeästi kylkiin, ja istuminenkin tuntuu ilkeältä, kun tuo vatsa on tuossa, ja rintojen ja vatsan väliin tulee kiva vako, joka hikoilee koko ajan...ei ole taas helppoa.
Jaksaisinkohan tänään siivoilla hiukan...on sekin hommaa jäänyt nyt taka-alalle, ja kissat on saaneet "sotkea" rauhassa.
Siinä onkin sellainen Puuha-Pete kaksikko ettei paremmasta väliä...joka päivä keksivät jotakin uutta ja milloin nauretaan ja milloin räyhätään.
Eilenkin toinen nukkui, ja toinen oli hiukan villillä tuulella, ja koitti sitten yllyttää minua riehumaan kanssaan...minä siinä sohvalla istuskelin ja Jouluaskarteluja väsäilin sohvan ja pöydän välissä mahoineni.
Kun kisu ei saanut minua leikkimään ja riehumaan, niin haki sitten tahallaan huomiota "kielletyin keinoin", ja teroitteli antaumuksella kynsiään stereon kaiuttimeen [X(]
En päässyt ylös sohvalta, ja siinä komensin ja räyhäsin ("Ei saa..lopeta"...)ja yks vaan jatkoi, niin nappasin pöydältä liimapuikon ja heitin sen siihen suuntaan, niin johan lopetti ja säntäsi eteisen puolelle...ja tuli kohta haistelemaan, että mikäs se oli [:D]...tarvitsee apuvälineitä...
Ja aina kun jotakin roskaa tai muuta putosi lattialle, niin jouduin pyytämään miestä apuun, että nostaisi mulle...
Tälläistä tänne rauhaan...
