Moi!
Hoopoli, kyllä niistä nivuskivuista selviää, suomalaisella sisulla. Itse oon lellinyt sitten itseäni tarpeettoman paljon, kun on vaan sattunut. Sohvanpohjalle ei saa muakaan! Ja noita kipuja mulla ollut jo sen ainaki pari kuukautta, että kyllä sä tän loppuajan selviät ihan hyvin! Sänkyyn ja sohvalle riittävästi tyynyjä, ja niillä varmistelet mukavampia asentoja itelles! Voin kertoa, että vaikka mies ei mahtuiskaan siinä vaiheessa enää lähelle, niin kyllä se ymmärtää :)
maarinen, joo, täytyy pitää vauvalle tunneli vapaana! Kysyin alkuraskaudesta tosta värisevän laitteen käytöstä, niin ainakin lelukutsujen pitäjä (hot lipsin työntekijä siis) sanoi, ettei uskaltaisi suositella. Ilman vibraa voi sauvalla tietty työstää :) Tosin mulla ainakin jo ton öljyn kanssa itsekseni lutraaminen aiheuttaa sen verran tuskanhikeä, että ei tässä enää taivuteltais sauvan kanssa ihmeitä aikaseks!
Ailime, suosittelen niitä päikkäreitä mitä lämpimimmin! On paljon kivempi olla, kun menee suosiolla ottaa tirsat, kuin jos vaan nukahtaa jonnekin random-paikkaan! On parempi asento ja vetreämpi olo sen jälkeen.
terhituuli, teidän täytyy vaihtaa Sellon Prismaan. Siellä on systeemit kahdessa kerroksessa, joten esim. ruokaostokset tulee tehtyä vaivattomammin. Eikä tuu heräteostosteltua vauvaosastolla ;) Niin, ja penkkejäkin löytyy sieltä yhestä ja toisesta nurkasta - on tullut testattua vallan monesti! :)
Ja niin, gurmeeta ei meilläkään mies tee, hyvä jos jotain kalapuikkoja saa paistettua. Tosin mä yleensä viihdyn keittiössä, ja saanpahan tehtyä itteni makuista ruokaa, niin en (yleensä?) valita.
Noista
sairaalavieraista minäkin, että vaik yleensä siedän ihmisiä missä vaan ja millon vaan, niin luulen tän olevan elämäni ensimmäinen kerta, kun en todellakaan halua ketään ylimääräisiä lähellekään. Mun maailmaani ei tuu siinä vaiheessa mahtumaan kuin minä, vauva ja mieheni - jopa muut lähipiirissä on ekstraa! Vieraat saa sitten tulla kotiin, mutta niiden pitää kysyä etukäteen. Haluan ehtiä nauttia ja omaksua, enkä kaipaa jotain tyhmiä vinkkejä siinä vaiheessa!
Meillä on pinnasänky nyt siis maalattu, mutta aamulla ei mies löytänyt niitä kiinnikkeitä. Eikä ihme, sillä ne on jossain ihan totaalisen hukassa! Ollaan monta tuntia käännetty kämppää yhdessä ympäri, kellarissakin käytiin, vaan ei löydy! Mies lähti nyt sitten yksin ikeaan, kun mä jäin valmistamaan ruokaa... Tuo ne kiinnikkeet ja patjankin. Ei siis supparinhakuja mulle! Vaikka päivä kaupungissa perehdyttämässä seuraajaani toimistolla oli mulle taas riittävästi, matkaa asemalle alle kilsa, ja minä parka ihan kuollut. Viime vkolla jouduin yksi ilta ottaa taksin kotiin sieltä, kun alkoi vain sattumaan niin pirusti selkään ja vatsaan, enkä uskaltanut ottaa taas pyörtymisriskiä... Kalliiksi tulee tää beibe ja nää harrasteet :D
Tähän oheen liitän, jos osaan, teille ihasteltavaksi mun pienen söpön vauvakummun. Näyttää niin herttaisen pieneltä ja ylhäällä olevalta, vaikka kuva on lauantailta! Tosiasia on ainakin peilikuvan mielestä toinen; etenkin tiukemmassa topissa kumpu näyttää lähes tuplasti isommalta, ja laskeutunutkin se mun mielestä on... Kuvasta löytyy myös siis se hehkuttamani mahakakku juhlistani <3
