Mäkin pähkäilen tuota influenssarokotetta, eilen en vielä neuvolassa ottanut. Mä olen ottanut aina ennen raskaana ollessani (ja myös pojat ovat 3v saakka aina saaneet sen), mutta muina vuosina en. Koskaan ei ole kukaan meillä influenssaa saanut. Vauvaahan se suojaisi myös (ei tietysti niin paljon kuin myöhemmin raskaudessa otettuna), mutta meidän vauvathan alkavat olemaan sen 6kk jo ensi talvena kun rokotetaan, eli sitten voi ottaa vauvalle suoraan (jolle se kuitenkin on se vaarallisempi tauti). No, täytyy vielä miettiä, terkka tuumi eilen että todennäköisesti sen ehtii ottaa vielä tammikuussa kun menen taas neuvolaan, jos en jaksa lähteä yleisiin rokotuspäiviin jonottamaan.
Yleensä me ollaan etenkin lapsille otettu kaikki rokotteet (ja vielä itse ostettu vesirokkorokotteet ja esikoiselle rota, kun se ei vielä silloin kuulunut rokotusohjelmaan).
Mulla on kolmas lapsi tuloillaan ja masu on kyllä aika lailla littana. Tai no, littana se ei ole koskaan, muutama turha kilo edellisistä raskauksista on kuitenkin jäänyt, mutta ei raskautta vielä huomaa. Viime viikolla vielä tuntui että huomasi, kun olin niin turvoksissa kun koko ajan joutuu syömään, mutta tällä viikolla kun ruokamäärät ovat pienet ja oksentaminen vie osansa, niin eipä kyllä mitään masua ole. Housuista huomaa itse, että kiristää alavatsalta. Kohtu on kuitenkin vasta sen appelsiinin-greipin kokoinen.
Sella, tuskinpa sun esimies ajattelee, että sä noin laskelmoiva olet. Ja vaikka olisitkin, niin eihän se hänen asiansa ole. Mä ajattelisin asiaa niin, että ole itse onnellinen siitä, että olet löytänyt unelmaduunisi ja että siihen on sitten kiva palata joskus tulevaisuudessa. Esimiehesi tehtävä ei ole arvostella, vaan löytää tilallesi pätevä sijainen. Mun edellinen esimies (tai esinainen) osoitti kerran vuosia sitten aivan mahtavaa harkintakykyä, kun palkkasi vakivirkaan naisen, joka oli pitkällä raskaana ja jäi äitiyslomalle jo ennen kuin työ alkoikaan. Esimies tuumi, että hän oli pätevin ja paras tyyppi virkaan ja sitoutuu työhön sitten kun tulee takaisin työelämään. Ja näin kävi.