Hauskaa, kun moni on nyt jotenkin kuun vaihteen jälkeen herännyt taas valmistautumaan ja odotuksen riemuun. Kyllähän se varmaan eri tavalla realisoituu, kun saa kääntää kalenterissa sen kuukauden esille, milloin laskettuaika on. :)Täällä nyt mennään 40+2 ja supistelut on oikeastaan hävinneet. Turvotus senkun lisääntyy ja jotenkin mielialatkin taas heittelee ihan miten sattuu. Välillä tulee semmoinen kamala tuska ja kiire-olo saada vauva pois mahasta, oikein semmonen menettämisen pelko, että jos tää vielä kauan jatkuu niin käy jotain ikävää. Alkaa ilmeisesti päänuppi hetkittäin seota tähän odottamiseen. Välillä sit taas on ihan hyvä ja rauhallinen mieli odotella ja nauttii siitä, ettei vielä oo sitä kääröä. Oon muutaman kerran nyt viimepäivinä ihan haavaahtunu semmoseenkin olotilaan, etten oikein muistakaan olevani raskaana tai tuntuu epätodelliselta, että joku kasvaa miun sisällä ja on kohta tulossa sieltä pois... Menee aina vaan omituisemmaksi tämä pään sisäinen maailma. :D Enkä oo kyllä yhtään vakuuttunu, että synntyksen jälkeen siitä kirkastuisi...
Tuosta pukemisesta, miekin oon lukenu ja kuullu tuosta niskasta lämpötilan kokeilemisesta. Ainakin vaunuissa ulkona nukuttaessa tai muuten liikkeellä ollessa siitä on varmaan helppo kokeilla, silloin kun on enemmän vaatetta päällä.
Tuttipulloista ite kyselisin, kun niitä en oo jotenkin saanut hankittua, tai edes ooikein perehdyttyä, niin onko sillä oikeesti mitään väliä, että minkälaisesta pullosta sitä maitoa vaauvalle tarjoaa? Onko siis olemassa joku, joka ois ehdottoman hyvä vastasyntyneelle tai siis muutaman viikon ikäiselle, että oppis pulloonkin helposti? Tai onko se miten yksilöllistä?