Marinaketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aretha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ärsyttää taas miehen exä: kehui kuinka on ostanut kalliin kevätpuvun tytölle, MUTTEI ole ostanut uusia kenkiä (tytöllä 23-24 jalka ja sillä vielä näillä keleillä 22 kuomat, jotka minä olen sille hommannut) eikä uutta pipoa, ihan liian pieni ja korvat paistaa sieltä!!!!
Aaaarrghhh, sit vielä arvostelee "hänen tyttönsä ei käytä käytettyjä vaatteita" ---> ostaisi perkele ajallaan edes ne hienot kalliit oikeankokoiset vaatteet..
Mies oli kehunut kuinka olen löytänyt halvalla kirpparilta vaatteita kaikille lapsille, niin toi kommenttinsa on
sieltä peräisin..
Ja niin, ostan myös siis kallista, pojalla 140 euron kevätpuku tänä vuonna Menee myös tälle 2. tulokkaalle, mutta ostan vaatetta myös käytettynä. Ja välillä myös ulkovaatetus löytyy hyvällä hinnalla, 3,5 euron välikausitakki löytyi pojalle pari viikkoa sitten - enkä edes ajattele että on paha käyttää käytettyä.. Ei se määritä mitään :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
HKI00550: Mä pystyn jotenki niin hyvin samaistumaan sun kaveriongelmaan. Ite on poikki eikä jaksais yhtään mitään ylimäärästä henkistä kuormitusta, varsinkaan kaverilta jolla ei oo mitään todellista ongelmaa. Mulla on se yks kamu(josta oon jotain täälläki maininnu), jota mun ei tee mieli tavata meidän 1v. sitten tehdyn paskamaisen ulkomaanreissun vuoks. Olen nähny hänet tasan kaks kertaa vuoden sisällä ja toinen kamu kerto et hän on jotain itkeny sitä useasti kun en soittele tms. Eipä ole itsekään kovin paljoo ollu yhteydessä, mikä ei tosin haittaa mua ollenkaan.. En jaksa kaveria joka kontrolloi mua, näkee mun kaikessa tekemisessä jotain väärää(ja samalla nostattaa omaa statustaan) ja tekee joka asiasta itselleen ongelman ku kaiken pitää olla täydellistä. Mä olen tän vuoden aikana hengaillu ihmisten kanssa, jotka hyväksyy mut sellaisena ku mä olen, jotka on sisäisesti kauniita ja saa mulle auringon paistamaan sydämeen ja joita mä ihailen itse ja näen niiden kasvoilta sen että meidän ystävyys antaa puolin ja oisin. No tulipas nyt herkkää tekstiä :flower
 
Puoliksi hätistin miehen kylille ja pyysin ilmoittamaan, meneekö myöhään vai aikaiseen. Nyt itsesäälittää, koska oon taas maannut puoli päivää mitään tekemättä, koska ei vaan pysty mihinkään. Palstailukin sujuu yhdellä sormella.

Yleisahdistus ja melko turvaton olo. Se tulis viivana himaan, jos inahtaisinkaan, muta en nyt kehtaa.
 
Täällä oikeastaan täsmälleen sama tilanne. En halua käskeä toista kotiin, kun se kerrankin näkee kavereita, mutta ääääh.
 
Parempi olla juomatta itseään krapulaan saakka. Esikoinen tulee meille nimittäin huomenna aamukymmeneltä ja minä en jaksa nyt olla lapsenviihdyttäjänä.
 
No meillä tuo ukko ramppaa joka ilta jossain... Eniten stressaa vaan se kun tiedän et vältisti ei heti vastaa ja se voi olla jossain pitemmälläkin. Kiva se sit on yksin lähtee synnyttää
 
Mun mies on tavalliseen tapaansa töissä. Mulla on tylsää. Piti tänään käydä hankkimassa läppäriin uus laturi, mutta en saanu aikaseks niin nyt ei oo ees netflixiä. Tiedän et mun tiistaisesta äitipolikäynnistä tulee taas ihan pelkkää itkua ja hysteriaa koska oon niin loppu tähän odotteluun...
 
Juu tiistaina pitäis päättää että varataanko se sektioaika vai ei :S mulla on ajatukset edelleen ihan sekasin ja mieli muuttuu ääripäästä toiseen monta kertaa päivässä. Tää on niin paska tilanne että mua ei oikeesti ees huvita ajatella koko asiaa kun ahdistun vaan enemmän ja enemmän koko ajan...
 
Jos päädytään sektioon niin mun vauva syntyy 10 tai 11 päivän päästä :o

...tai niin ainakin viimeks äitipolilla sanottiin.
 
Voi hymykuoppa :Heartred jos vaan pystyis niin karkottais nyt koko ajatuksen mielestään ja vasta sitten kun kysytään että kumpi, niin vastais sen mikä ekana mieleen tulee..... mut helpommin sanottu ku tehty....
mut koita muistaa, että se on sun mielipide, sun päätös, sun vartalo ja sun tuntemukset, ei kenenkään muun :Heartred:Heartred:Heartred ja mä ainakin uskon et sä oot hirveen vahva ihminen ja kävi kummin päin vaan sä selviit siitä voittajana :grin
 
Hymykuoppa, mitä mieltä sun mies on? Mua ainakin silloin auttoi, kun me mun miehen kans yhdessä tehtiin se viimeinen päätös.
 
Auttaisko ihan vanha perinteinen hyvien ja huonojen puolien kirjaaminen paperille hymykuoppa? Mulla ois toi pelko justiinsa toisinpäin, en halua sektiota. Mutta näin päin se onkin helppo, alateitse lähdetään yrittämään ja jos tulee jotain ekstraa, sektioon sit joutuu päätymään.

Mä mietin kanssa, että jos sun oman miehen kanssa jutteleminen olisi paras keino. Siihen en usko, että asiaa kannattaa karkoittaa mielestään, koska sitten se palaa aina uudestaan ja uudestaan (olishan se ihanaa ja helppoa, mutta usein kovan huolen alla mahdotonta). Ennemmin rauhoitella itseään, että "pystyn sen aikanaan päättämään kun sen aika on". Tähän sellainen hajatelma, että jos minuutin ajan käskee ettei ajattelisi vaaleanpunaista elefanttia, niin taatusti juuri sitä ajattelee(koittakaas tehdä testi:)). Eli helpottaa omaa oloa lopulta kun ei yritäkään siirtää ajatusta. Toinen konsti mitä voisi koittaa on nk. huolihetki: tiettynä kellonaikana joka päivä murehtii ne päivän murheet ja sitten kun taas aamusta vaikka joku kurja ajatus koittaa vallata mielen, toteaa vaan itselleen, että murehditaan sitten klo viisi tms.

Tsemppiä! Kumpikaan päätös ei ole oikea tai väärä vaan sun oma valinta, joka on sulle paras.
 
Hitto tätä räkätautia. Ulkona sataa ja mitään ei jaksa tehdä JA meidän telkkari hävitti kanavat. Surkeuden huipentuma, vai mitä? :rolleyes:
 
Sarra, täällä myös räkätaudissa. Viikko meni kurkkukivun kanssa ja nyt nenä vuotaa ku niagaran putous. Jee!

Pikku virpojat piristi mun päivää kyllä, ne oli niin suloisia ja kilttejä lapsia :) toivottivat oikein hyvää pääsiäisen jatkoa 8)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top