Mie rupesin miettimään, et miun elämä on niin rajoitettua nykyään, et ootan todellakin että saan pikkujäbän jo seurakseni ko touhuun muutakin, kun sohvalla löhnään.
Oon syyskuusta lähtien ollu vaan sisällä, koska ekat 3kk meni pönttöä halailessa ja lattioita laatottaessa.
Sit siitä vähän aikaa jaksoin käydä lenkillä, mut siihenki tuli stoppi kun ei antanutkaa kävellä pitkiä matkoja, eli sisällä olo jatkuu. Ja alko pelot, et teenköhän jotain liikaa, et pikkaselle on haittaa jne.
No sit sain Crosstrainerin sisälle, et jotai tekemistä ja nivelet suosis kans. Sekin loppu kuukauden päästä, ko maitohapottaa ja hengästyttää ja pyörryttää ja ei jaksa.
No sit sohvailu jatkuu. Ja sit ihan kehoitetaan ottamaan rv38 saakka rennosti.
Siis pisin aika on todellakin tämä oottavan aika! Mut onneksi tämä on takana ja kaiken vaivan väärti!
Mutta pikkuhiljaa alkaa kyrsii tää jo.. Pulla ois valmis pian!
Eilen kattelin eläimien odotusaikoja netistä niin herttileijaa 3vuotta... Sympatiat heille.
ps. ei miu elämä ihan sohvailua ole, oon sentää kahesti ravintolas käyny. Ja käyn mie porukoilla - Prismas - koton - porukoilla - Prismassa ja sit välil Neuvolassa - Tk:ssa - Äippäpolilla - ja sit taas porukoila ja Primassa.
Mitennii ois kiva, kun kaverit ois oikeita kavereita ettei vaa ryyppykavereita?
psps. ootan että saan normaalikuteet päälle !