Marinaketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aretha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minä herään lähes joka aamu klo 4, 5 tai viimeistään puoli kuusi ilman kummempaa syytä. Ei satu mihinkään, vauvakaan ei kummemmin diskoile, ei vaan tuu enää uni. Onko tää jotain valmistautumista vanhemmuuteen... Väsyttää kyllä kovasti.
 
Mullakin unet karkailee, ei sentään enää ihan joka yö.

Nyt alkaa noi lonkat vaivata kyljellään nukkuessa. Alkuun auttoi tyyny mutta nyt ei sekään. Muutama tunti menee ok, mutta sitten alkaa kolottaa niin ettei pysty olla mitenkään päin.

Selällään pystyy onneksi nukkumaan vielä kun kasaa kolme isoa tyynyä ja on melkein istuallaan. Mutta tässä asennossa alkaa helposti maha krampata.

Seisaaltaan nukkumista seuraavaksi...?
 
Nipsumuki sanoi:
Seisaaltaan nukkumista seuraavaksi...?
Click to expand...

jep, se vois toimia - sellaisen tukiliinojen kanssa, onhan niitä isoille eläimillekin.. koukkuja vaan kattoon ja mamma riippumaan (tämä vois toki herättää kummastusta ja vääriä mielleyhtymiä vierailijoissa..)
 
Mulla on joka paikka ihan turvoksissa ja tuntuu ihan vesi-ilmapallolta. Pahin turvotus on reisissä enkä oikeen pääse siitä eroon. Aina ennen on auttanu se että käy selälleen ja nostaa jalat ylös, mutta se on kaikkein pahin asento mun selälle, joten en voi ees harkita sitä nyt. Pitää vaan vetää tukisukat jalkaan ja koittaa juoda litratolkulla vettä, mutta ei tää kauheen kivaa oo...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Tuunpa avautumaan... Eilen sain kauheen itkukohtauksen (ei ole ollut tapaistani), kun anoppi oli kaivanut aaaaivan järkyttävät melkeen 40 vuotta vanhat vaunut säilöstään ja ilmoitti, että ne voi olla niillä sitten käytössä, kun vauva on siellä hoidossa. Mulle oli niistä vaunuista tosi huono fiilis ja mies ei sitten voinut äitilleen sanoa, että niitä ei tarvii käyttää, koska me tuuaan aina vaunut mukana. Just oltiin sovittu, että mies saa sanoa äitilleen, kun hössöttäminen menee överiksi. Lopullisen itkun mies sai musta sitten tivaamalla miks niitä ei saisi käyttää ja miksi mulle tulee siitä huono fiilis. Anoppi vois pilkkuhiljaa laskeutua omista pilvistä, tuntuu, että lapsi ois tulossa hänelle eikä meille.... Joku raja.

Kaiken tämän ihanuuden päälle viime yönä alkoi kurkkukipu jonka sain mieheltäni... Oon ihan loppu täällä töissä. Toivottavasti on vaan pikanen tauti.
 
melkein joka aamu alkaa pohkeiden kramppaamisella jos erehtyy vähänki oikomaan jalkoja ku on yön nukkunu kylellään kippurassa... maha ei myöskään tykkää aamuista nykyään-puristaa mahan alta ja vihlasee "menkkakipujen alueelta", liekö harjotuspolttoja-eivät oo mukavia-muutamana iltana tullu myös näitä "mahaa puristaa"-tunteita, joitten jälkeen hetken lepääminen helpottaa ja sitten on jano... mahaa saa rasvailla aika hyvin kun kutittaa... valmiiksi on jo yliliikkuvia niveliä niin nyt on muutaman kuukauden ollu selkä kipeä, varsinkin häntäluu jonka seurauksena kävely vaikeutuu... väsymys onneks lähtee nukkumalla-kotitöiden jälkeen päiväunet
 
Voi että voi naisen elämä olla vaikeeta ja ahdistavaa,kun on pihtarimies ja muutenkin välillä niin tunteeton!!! :mad: :smiley-angry017
 
Voi lyyti! Sinuna rentoutuisin. Ajattele niinpäin, et vaan kaksi viikkoa olisit saikulla, et sentään puolta enempää! Ja oma jaksaminen menee kyllä töitten eelle. Ja kaksi viikkoa saikulla on melko vähän verrattuna jos töissä hikoilisit sen kaksi viikkoa. Ja ajattele niin myös, et jos joku olisi siun saappaissa niin varmasti jäisi ihan huoletta saikulle!

Ei pie ottaa töitä liia vakavasti :)
 
kotitöitä tekemään nälkäsenä ku sokeriarvot on mitä on :S tämän kuun asustelen miehen luona, mut hyvinhä tuo on ollu tallilla päivät autoa laittamassa niin näkee vaan ruoka-aikana ja illalla puol unessa sit... onpaha enemmän aikaa olla tekemättä mitään...
 
Lucy, vauva on teidän! Pidä vaan oma pääsi.

Mun anoppi osasi esikoisen vauva-aikana olla aika mahdoton ja onneks mieskin huomasi sen. Nyt kun esikoinen on kolme, on vähän rauhoittunu, mutta mulla nousee vieläkin selkäkarvat pystyyn kun ajattelen mitä kaikkea se on touhunnut.

Viimeksikin kun tyttö oli siellä hoidossa. Mies soitti anopille, että lahdetään ny mummolaa kohti hakemaan tyttöä kotiin. Anoppi sanoi omalle pojalleen, että ette te nyt tänne saa tulla, me lähdetään tytön kanssa puistoon!
Ja etukäteen oli sovittu kellon aika jolloin tullaan tyttö hakemaan...
Mun miehellä meni niin hermo ja onneks sanoo äidilleen ihan suoraan.

No niin, nyt mulla varmaan kohos verenpaineet kattoon asti. Murrr! :angry4
 
Mie vihaan maalaamista!!! Meillä pitäis olla tuparit lauantaina ja vasta eilen pakkeloitiin viiminen huone eli tontun huone ja tänään maalasin katon kerran. Vielä pitää hioa ja varmaan lisää pakkeloida ja hioa ja taas maalata ja vähän vielä maalata. Sit vast lattian laittoon ja sen jälkeen listat ja sit kaappien kasaus. Huh! Unettomia öitä!!!! Toivoton olo!
 
Selkä kipuilee edelleen ja autoa ajaessa joutuu hieman avittaan vasenta jalkaa kytkimelle, ettei tulis huuto. Yöllä heräilen ajoittain omiin kiljahduksiini. Viime yö oli onneks parempi vaikka ilta oli kamala.

Samaa pelkoa mulla, että saa sitten anopin ymmärtämään tulee tänne hoitaa vauvaa kun nyt hokee, et vauva tulee sit heille. Ei muuten tule. Mä en tunnin lenkin vuoksi pakkaa lasta ja ajeluta ympäriinsä, hän saa totutella käymään meillä. Ja se ainainen toive, et tulkaa käymään, et millon ehditte tännepäin. Mulle tulee RESSI. Ei me ehditä töiden ohella siellä juoksemaan kahvilla kun ehkä kolmen viikon välein ja se on ihan hyvä aika mun mielestäni. Tulee kurja olo kun toinen sanoo, ettei olla piiiiitkään aikaan käyty.
 
:grin Mä nään omaa anoppiani ehkä kolmen kuukauden välein ja sekin on joskus ihan liikaa... Meilläpä ei ole anoppi hankkinu mitään tarvikkeita omaan kotiinsa, joten jos lähettäs sinne kylään ni peräkärry ja puol omaisuutta pitäs pakata mukaan. Ei mitään leluja, kirjoja eikä mitään. Nii ja omat lakanat pitää tietysti viedä, ettei hänelle tule pyykkiä (vesi ja sähkö maksaa), MUTTA meillähän ei yhet lakanat pyykissa tunnu ku on muutenkin jo tota pyykkiä... Joo-o. En todellakaan aina ymmärrä, mutta ihmeen tervejärkisen ja ihanan pojan se kuitenkin on onnistunu kasvattamaan. (Vai oisko suku ja miesystävät olleet siinäkin asiassa enemmän merkityksellisiä...?)
 
Mun anopillani on onneksi jo sellainen liuta lapsenlapsia, ettei yksi lisää tunnu missään. Olen siis säästynyt hössötykseltä eikä tavaraakaan ole tuputettu. Apua tarjoaa varmasti ja otan sitä mieluusti vastaankin, kun asuvat kärrylenkkietäisyydellä.

Oma äitini taas... Noh, onneksi se on mun äitini. Sille on jo pitänyt sanoa, että nyt stop. STOP. Ei enää vaatteita, ei uusia eikä vanhoja. Oon koittanut kanavoida sen mummoenergiaa rakentavasti, että ompele vaikka imetystyynyn päälliset tai kudo söpöjä villanuttuja mielummin kuin ostat säkillisen vaatteita, joita on jo kaks säkillistä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top