Marinaketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aretha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meilläkin mies sai tänään mun karvat pystyyn.. Totesi jotenkin et eiköhän se sieltä kohta jo synny! Kysyin et miten niin, niin vastaus ivallisesti et kun "kokoajan supistaa niin paljon tai jotain muuta oiretta on..." Perkele! Tässäkö on kiitos tästä 10kk:n tuskasta?! Musta tuntuu ettei mua arvosteta nyt yhtään. Enkö saa edes valittaa/mainita jos supistaa tai sattuu johonkin? Eikö se nyt perkele kuulu mun oikeuksiin ja hänen kuuluisi tarjota hierontaa tai ainakin YMMÄRTÄÄ eikä vaan ivailla.. V****!!!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ja nyt se saatana valittaa etten käyttänyt koiraa iltapissalla vaan tulin "suoraan sänkyyn". No hitto siivosin keittiön, laitoin koiran vedet ja ruoat valmiiksi ym ym ym. Hänen mielestä kaikki pitäis olla valmista että hän voi siirtyä vaan sohvalta sänkyyn. Perkele!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Yläpää kipeä yskästä alapäässä tuntuu kuin menkat ois alkamassa, nukkuminen olematonta..

Tänään pakko höyryhengitellä!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Tää meidän vänkäys jatkui tästä lauantain reissusta. Ivailin vitsillä, että kumpihan silmä on tällä kertaa mustana, kun tulee turpaan. Se oli ilmeisesti liian kova kolaus miehisyydelle, kun vasta kommentti oli "olethan säkin saanut omalta mieheltäsi turpaan"

Voin kertoa, että se tuntu pahalta. Itkin täällä kokoillan, sellanen ihminen jolle oon luottamuksella purkanut sydäntäni edellisestä väkivaltaisesta suhteesta, käyttää niitä asioita pikku riidassa tollain mua vastaan. . Oon saanu sata anteekspyyntöä. Mutta kyllä laittoi taas miettii kaikkea edellistä pahaa ja turvaton on olo :(
 
se on kyllä ikävää kun vanhoja juttuja, varsinkin noita rankempia vedetään riitaan- mutta ihminen vaan on semmoinen! sitä suutuksissa ottaa kaikki oljenkorret käyttöön..:sad001, toivottavasti osaisi itse olla "sen yläpuolella".
voimauttaviahaleja täältä:smiley-angelic003,
sanoo jo paljon miehes todellisesta luonteesta jos on jo sata kertaa pyytänyt anteeksi!
 
Lyyti, huh! Olisikohan stressiä vauvantulosta? Meilläkin päiviä kun mies vähän kiukuttelee kaikesta, ei tosin noista asioista mutta muista..
Myöhemmin sit pyytää anteeksi ja sanoo että eniten stressaa kun ei tiedä milloin lähtö tulee, miten synnytys menee (exänsä kanssa oli vaikea synnytys) jne..
Tsemppiä, toivottavasti vähän tulis sua vastaan ja hemmottelis sua!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Musta tuntuu kanssa, että ne on vaan hermostuneita, just niin kuin liii-saa sanoi. Meillä tulee enempi kinaa siitä mitä mä saisin tehdä ja mitä en. Mä en osaa olla tekemättä mitään, mutta en saisi imuroida, pestä uunia tai ikkunoita enkä varsinkaan huhkia pihahommissa. Raivostuttavaa! Ja minähän siis teen, omien tuntemusten mukaan tietenkin, joka päivä saan vaan käydä saman selityskierroksen etten mä ole vammautunut, olen vaan raskaana. Tekeminen on terapiaa ja musta tulee kiukkunen, jos en saa tehdä ja touhuta! Mies vaan pelkää tietysti että jotain sattuu.

Onneksi mies on ottanut itselleen ne hommat, joita en jaksa tehdä tai muuten vaan osuvat niin etten just sillä hetkellä kykene. Ja ruokaa se meillä laittaa aina, se palvelu pelaa tosi hyvin! :Heartred Minä kun olen varsinainen keittiöihme...
 
Cedju sullahan taitaa olla niin et se lapsi on teidän molempien ensimmäinen?
Mun mielestä sen eron huomaa hyvin kun miehelle tää on toinen lapsi, et ei ne enää tokan, kolmannen jne kohdalla oo samanlaisia "hössöttäjiä" ja huolehtijoita sen raskaana olevan tyttöystävän/vaimon suhteen. Varmaan jossain suurperheessäki missä on jo vaikka neljä tai enemmän lapsia niin naiset kyllä saa vaikka sohvia nostella eikä mies tuu siihen että apua mitä sä teet sun pitää ottaa rauhassa kun oot raskaana :)
 
Mun mies oli leski kun tavattiin ja yksi lapsi hänellä jo on, mutta siihenkin liittyy vähän traumaa... Siis hänen ensimmäinen vaimonsa oli kuollut synnytyksen aiheuttamaan sydämen repeämään (ollut lapsuudesta asti ilmeisesti vikaa, jota ei oltu huomattu, synnytys pahensi ja korjausyrityksistä huolimatta sydän petti ja mies jäi vauvan kanssa kaksin aika pian lapsen syntymän jälkeen). Sitäkin taustaa vasten yritän nyt ymmärtää sen huolehtimista.
 
Siis ajaako kaikki tuon naapurustossa olevan lukion ja yläasteen kakarat kevarilla? Jukolauta menee hermo tuohon pärinään! Ja sama show iltapäivällä. Bonuksena ne ajaa aika kovaa - pitäiskö olla tylsä täti ja tilata tutka tähän meidän mutkaan...
 
Cedju: kuulostaa melko kamalalta. Menettää vaimo ja jäädä pienen lapsen yh-isäksi. Toisaalta kokemus opettaa arvostamaan elämää enemmän. Pistää elämän prioroteetit uuteen järjestykseen.

Mä en voi valittaa siitä, että joutuisin liikaa rehkimään. Kyllä mies tekee mun puolesta mitä vaan. Hellyyttä saan ja masukin saa suukkoja päivittäin. Mua vaan välillä ärsyttää tuo miehen työ. Tosin tiesin kyllä mihin 3 vuotta sitten ryhdyttiin, mutta siltikin kun mies lähtee aamulla klo 6 ja tulee illalla klo 22, ni vähän ärsyttää olla kahden lapsen kans kotona jumissa, kun itse ei jaksa mihinkään lähteä.

Toisaalta joskus hermo vaan on niin pinkeällä jo valmiiksi, että yksikin väärä sana miehen suusta, saa mut itkemään. Tosin tänä aamuna sen aiheutti uhmaikäinen 8v. Ei vaan jaksais enää taistella sen kanssa....
 
mua kans niiin raivostuttaa toi ukon kiukuttelu... mulle kans väittää kirkkain silmin, et ei jännitä tms, mut koko ajan saa pyytää apua tai tekeen jotain ja sit naristaan..... valittaa että nukkuu huonosti ja ei saa hommia tehtyä ku koko ajan pitää olla varpaillaan mun kanssa kun kiukuttelen ja tahallani haastan riitaa kuulema hänen mielestään... kysyinki sit eilen illalla siltä että luuletko että mulla on helppoa?! meni hiljaiseks.... josko se vaikka tajuais, että mua ehkä jännittää... minä olen se kuka sinne menee sen vauvan pyllistämään ja ihan yhtä lailla muakin jännittää että kuinka käy ja meneekö kaikki hyvin.... ite se on kans aina halunnu paljon lapsia, joten oletan myös että olis sit kans mukana siinä hommassa...!! RÄYH!!!!!!!!!!!!

ja jatko marinaaaa....... mä taisin löytää iitteltäni pukaman..... AAARARARGGGHGGFFAHAHAGAAGAG!!!!! :smiley-angry017
 
Cedju: hirveää :/ Juuri noi perheeseen liittyvät menetykset on niin voimakkaita ettei niistä toivu välttämättä ikinä!
Mun exä kun sairastui silloin kun odotin esikoista, niin laadin itselleni sellaiset selvitymiskaavat tulevaisuuteen, että vaikka ympäristössä ei olisi hätää niin silti jossittelen edelleen mielessäni "jos miehelle sattuisi jotain", mitä tekisin sitten???? En tule ikinä tuhlaamaan rahaa niinkuin joskus esikoisen isän aikana (kuvittelin ettei ikinä mitään sattuisi, ei tarvinnut huolehtia rahasta), en tule ikinä pitämään lähellä olevien ihmisten seuraa itsestäänselvyytenä..
Minä hermostun välillä miehen tupakoinnista lähinnä sen takia, että en haluaisi sen saavan syöpää..
Elämä opettaa kun saa tarpeeksi kolahduksia!
Miehellä oli kyllä jopa työtä työntää se suojamuuri mun edestä pois silloin kun tavattiin, vaikka omasta exästä oli kulunut se 3,5 v.
Toivon, että tää vauvantulo parantaa jotkut haavat, joita vielä kannan sisällä..
Ettei mun tarvi pärjätä yksin, että oikeesti on joku muukin kuin vain minä huolehtimassa kaikesta..

Voin ymmärtää hyvin Cedjun miestä!




Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Oma henkinen kipupisteeni - tahaton lapsettomuus - tuntuu hellittävän hiljalleen. Mutta vasta kun äitiys oikeasti realisoituu siihen hetkeen, kun poika on hengissä ja hyvinvoivana sylissäni, uskallan sulkea sen oven takanani. Raskausaika on ollut mulle henkisesti paljon rankempi reissu kuin fyysisesti, mutta hyvä puoli siinä on se, että koen kasvaneeni valmiiksi vanhemmuuteen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top