mä oon koittanu ajatella et itellä asiat kuitenki suht hyvin, et on paljon isompiakin murheita maailmassa.. ja ihan läheisilläkin ihmisillä. sitä kautta saanu voimia omiin oloihin. ja oon tavallaa päättäny etten kitise, kun monilla on vielä vaikeampaa... tottakai sitä tulee joskus valitettua kipeetä selkää ja jalkoja jne, kuuluu asiaan. mut pääasiassa yritän pitää kipuilut omana tietonani.. ehkä osittain menny niin siks myös toki ettei mies kysele vointeja tai muuta juurikaan, et miltä tuntuu. mitä mielessä jne... huoh. yksin mä esim näitä synnytys ym juttuja päässäni mietin ja siskojen kanssa tulee juteltua jonkin verran. harmittaahan se ettei toinen osapuoli tunnu olevan kovinkaan kiinnosunut... tai jos onkin ni ei se sitä mulle näytä..