Makuuhuoneessa tapahtuu(ko?)

Hemppuliina

Hemppuliina

Vauhtiin päässyt keskustelija
Eli siiis en oikein tienny mitä laitan otsikoksi mutta tänään yritettiin ekaa kertaa raskauden ja synnytyksen jälkeen seksiä. Ja mulla oli ihan kaamee olo sen jälkeen. Henkisesti. Alko ahdistamaan ja itku tuli ja oli niin outo olo. Melkein jopa oksensin. Mietin vaan että tein nyt väärin.

Onko teillä muilla ollut tämmöstä? Siis mä en ymmärrä että onko tää vaan uus tilanne ja tavallaan ku oon nyt äiti ja pitäs löytää kuitenkin se itseni myös täältä puklu ja kakkavaipojen seasta. Osata olla taas seksikäs vaikka maha roikkuu yms.

Tuntuu vaan että mun pitäis huolehtia lapsesta eikä "paneskella menemään".

Vieläkin on ikävä ja ahdistava olo.. Blaah.
 
Tämä on varmasti hyvin yksilöllistä, mutta minusta on tärkeää, että antaa itselleen aikaa palautua tässäkin asiassa. Ennen raskautta ajattelin aina, että seksi on rakkauden osa ja suhteessa ollessa sitoutuu myös pitää toisesta huolta tässä asiassa eikä minulta herunut kummemmin sympatiaa haluttomille. Olen kyllä edelleen samaa mieltä, mutta raskauden myötä olen ollut pakotettu kuuntelemaan omaa kehoani.

Alateitse synnyttäneenä tunnen, että aluksi olisikin ollut haluja, mutta fyysisesti se oli mahdoton ajatus. Nyt olisi varmasti jo fyysisesti mahdollistakin, mutta tunnen, ettei kaikki ole alapäässä niin kuin ennenkin ja yhdyntä kyllä arveluttaa. Kroppaani on myös jäänyt vahva muisto ponnistusvaiheesta, vaikka se siis meni hyvin ja oli helppo, mutta saan haamusärkyä jo ajattelemalla seksiä. Uskon, että aika auttaa tähänkin, ja tilanne on nyt jo valoisampi kuin kuukausi sitten. En kuitenkaan aio pakottaa itseäni mihinkään, mihin en ole valmis, mutta pyrin muuten huomioimaan toisen niissä rajoissa, joihin on resursseja. Mutta kaikki rispekti niille, jotka ovat jo tässä asiassa palautuneet. :) Pikkuhiljaa täältä tullaan. :)
 
Kaiken tämän häslingin keskellä minä ajattelin, että seksi on ihan viimeinen asia, johon panostan. Lauantaina mieheni sai minut kuitenkin rentoutumaan ja asiat sujuivat oikein hyvin! Paikat olivat palautuneet ja huomasin, että ehkä hellä hetki miehen kanssa olikin juuri se mitä tarvitsin.

Mutta ymmärrän hemppuliina sinua. Aiemmin en antanut miehen juurikaan edes koskea minuun sillä ajatuksella, että se johtaisi johonkin. Anna itsellesi aikaa! Synnytys ja äidiksi tuleminen ovat suuria mullistuksia... Auttaisikohan jos hemmottelisit itseäsi ensin jollain muulla tavoin? Hieronta, kampaaja jne? Muistuttaisit itsellesi, että edelleen saat nauttia muustakin kuin vauvan hymyistä. Ja, ettei ole synti unohtaa ne kakkavaipat hetkeksi!
 
Täällä on kanssa vähän heiluteltu peittoja, tosin aika pakkopullaa se on ollut ja lähinnä vaan miehelle helpotus. Mä en näe tai koe itseäni naisena ollankaan, ihan kun oisin joku muumimamma...

Mainittakoon, etten ennen raskauttakaan ole ollut niinkään seksin perään, läheisyys ja kainalossa oleminen on enemmän se mun juttu. Nyt tosiaan vähän samanlaiset fiilikset kun sulla Hemppuliina, ahdistaa toi akti. Kuka nyt muumimammaa panis? :D Oonkin nyt näinä parina kertana asennoitunut koko hommaan tehtävänä, joka suoritetaan. Ihan vaan, että mies saa kassinsa tyhjäksi... sit kainaloon ja ollaan vaan. Btw,,, ei ehkäisyä (vielä) joten luoja paratkoon, jos pamahdan tästä sit uudelle kierrokselle....

Enkä pidä tän asian suhteen hoppua, eiköhän arki löydä raiteilleen pikkuhiljaa (:
 
Hemppuliina: Ymmärrän täysin tunteesi. Siitä tulee vähän ristiriitaiset tunteet aluksi. Kyllä ne tunteet sitten ajan kanssa helpottavat. En suosittele kenenkään seksiä harrastamaan jos se ei itselle tunnu hyvältä.
 
Mä oon aina ihmetellyt et miten parisuhteessa voi tulla monen kuukauden tauko. Mut enää en ihmettele. Ei olla rasvausviikon 35 harrastettu seksiä. Nyt siitä on jo niin pitkä aika et toinen tuntuu sillä saralla ihan vieraalta. Ollaan nyt enemmän isä ja äiti kuin nainen ja mies. Ja oma olokaan ei niin hehkeä oo, rinnoista valuu maitoa yms..

Mut niinku Triina toteski, niin pitää varmaan ensin löytää se hehkeämpi nainen itsestä muulla tavoin. Hetki omaa aikaa vois mullekkin tehdä hyvää.
 
Kiitos kaikille vastauksista :) on tämä kiva paikka kun voi kaikesta puhua ja saa vertaistukea.

Jotenkin mullakin oli vaan sellanen pakko suorittaa juttu päällä, ku mies on joka ikinen päivä kysyny et millon hän saa taas läheisyyttä ja millon vihdoin jo päästään peittoihin.. Mitään fyysistä kipua ei ole ja hyvin palautunut, 7vk synnytyksestä, mutta henkinen puoli on juurikin se ongelma.

Tuntuu vaan että kun muutenkin suhde rakoilee niin on velvollinen siihen toisen tyydyttämiseen vaikka miltä tuntuis. Ja ennen raskautta se olikin sellanen asia joka meillä toimi hyvin. Mutta raskaana oli about 3 kertaa ja nyt eilen tosiaan ekaa kertaa.. Mutta en vaan jotenkaan saa lasta mielestä.. Kuinka hän ressukka nukkuu yksin ja me pidetään hauskaa. (Kuulostaapa nyt jo luettuna tyhmälle)

Kai kuuntelen teitä ja tosiaan annan vaan itselle aikaa ja kokeilen eka itse taas tykästyä edes omaan peilikuvaan.. Mallin ura on kyllä raskausarpien myötä mennyt ja en enää niin laihaksi ehkä haluakaan mutta kyllä tämä on muutos..
 
Ja Jutsa sanoi juurikin sen että toinen on sillai vieras.. Ja musta mun mies on vaan mun ystävä tällä hetkellä. Kaikki sellanen seksi ja parisuhde on jotenkin kaukasta..
 
Hemppuliina, mulla ihan sama ton pikkuisen suhteen... raukka nukkuu yksin, kun äiti ja isä tekee jotain. Kuulostaa niin tyhmältä, mutta minkäs sille voi. Pitäis hetkeksi saada ajatukset lapsesta pois, et vois keskittyä edes vähän parisuhteen ylläpitämiseen.

Mies tossa viikonloppuna kysäskin, et koskas uskalletaan antaa hoitoon tuo lapsukainen - en osannut vastata :P napanuora sen verta tiukalla vielä.
 
Ccix; jep! Mulla ei tuu vielä kuuloonkaan hoitoon jättämistä!!! :D mies ei uskalla edes kysyä kun kerran kysäs ja sekosin että mitä hoito hullu!! :D hahah

Saa nähdä jos sitten ku poitsu on 18 niin saa ekaa kertaa poistua äidin luota :P
 
Seksin ei todellakaan pidä olla mikään inhottava asia, jos ei haluta niin ei sitä pidä väkisin tehdä! :) meillä on näköjään vähän toisinpäin asiat.. Raskaus ei menoja hidastanut,eikä myöskään tämä vauva-aikakaan. Kuulostaa varmaan aika itsekkäältä mutta olen ajatellut että me ja meidän suhde tulee ensin ja sitten vasta lapsi. Kun me ja meidän suhde voi hyvin sillon lapsikin voi hyvin.. Tämä toimii meillä. :) vaikka meillä makkarisa hommat sujuu niin en minäkään ole tyytyväinen peilikuvaani, suorastaan masentaa itsensä katsominen peilistä. Kuitenkin tälle vartalolle voi vielä tehdä jotain :D onneksi!
 
Tipitii, olen kanssasi aivan samaa mieltä - käytännössä vain vähän olenkin yllättäen tarvinnut enemmän aikaa kuin uskoin. :)
 
Teidän kirjoituksia lukiessani samaistuin moneen asiaan..meillä vaan niinpäin että vaikka olin ennen raskautta laiha ja treenattu hyvännäköinen mies ei halunnut minua enkä ole tottunut sellaiseen että suhteessa ei ole seksiä en tiedä syytä vieläkään,nyt kun seksiä ei ole harrastettu,(loppui raskausaikana jo kesäkuussa?) Ja nyt yhdenkerran tapahtui niin tuli juuri se tunne että tuo ihminen on minulle vieras, ja limakalvojen takia koski ja näytti että mies ei nauttinut ei jälkeenpäin sanonut sanaakaan nyt tuntuu että olin sitten ihan levähtänyt.
läheisyys on todella tärkeää suhteessa huomaan, että ollaan kun kaverit ja seuraava kerta on niin kaukainen ajatus että se haihtuu vaan mielestä vaikka olen itse ollut ennen seksuaalinen,toinen ihminen voi näköjään tappaa toisenkin halut.
Anteeksi vähän liiallinen kertomus elämästäni,tuntuu että tänne teille voi kirjoittaa mitä vaan :D vertaistuke tosissaan.
 
Jokainen aloittanee seksin harrastamisen, kun sen parhaaksi kokevat. Sanonpahan vaan teille vielä uudelleen foorumisiskoni :wink , että jos seksi tuntuu teistä pahalta (henkisesti / fyysisesti), niin älkää sitä velvollisuuden tunteesta harrastako. Kyllä ne miehet odottavat. Läheisyys on paljon muutakin kuin yhdyntä.

Itselläni viimeksi sattui seksi vielä 6kk sektion jälkeen. Tällä hetkellä vuorokaudessa ei riitä minuutteja edes seksin ajattelemiseen. :D
 
Tuntuu, etta intiimiyteen tiivistyy niin paljon kaikkea, odotuksia, toiveita, hyvaksyntaa, itsensa ja toisenkin peilaamista. Siina ollaan niin ihon alla. Ehka siksi siina myos helpoiten nakyy pieninkin kitka? :)

Tuokin on niin tarkea pointti, etta nyt on taas pari uutta roolia aitina ja vanhempana. On vain luonnollista, etta niiden hallitsemiseen menee aikaa. Kieltamatta puklurattien ja maitopullojen valista on vaikea minuuttiaikataululla loytaa sita hemaisevaa daamia, joka silmat kiiluen vie miehesta sankyyn. Saati sitten jos pumppaa - se on ehka maailman epaseksikkainta touhua. :D Pitaa varmaankin lahtea ostamaan uusia alusvaatteita, vaatteita, tehda kauneushoitoja, kayda ulkona, harjoitella flirttailua peilin edessa (pimeassa jos muuten ahdistaa :wink) ja sitten juoda vahan kuplivaa, etta loytaa sisaltaan myos niita muita "minuuksia". :)

Todellakin, Emmy', komppaan sinua taysilla. Ei kannata itseaan pakottaa mihinkaan vastentahtoisesti velvollisuuden tunteesta - jaa vain morkkis, mika ei ainakaan kannusta seuraavaan kertaan. Kannattaa antaa aikaa ja sitten, kun on valmis, touhuta koko rahalla. :wink
 
Täälläkin on kyllä ollut jo ihan ennätyksellinen tauko petipuuhista. Loppuraskaudessa mun teki mieli mutta mies ei uskaltanut, ja nyt tuntuu vaikealta löytää aika ja paikka seksille, kun vauva on koko ajan lähettyvillä... Ei vaan pysty virittäytymään petipuuhiin, jos vauvan tuhina kuuluu samassa huoneessa tai viereisessä... Mutta onneksi on muuten läheisyyttä ja rakkautta kuitenkin. :)
 
Niin ja mulle omassa kehossa isoin muutos on ollut rintojen muuttuminen pelkiksi ruoka-automaateiksi... Mulle rinnat on ollut vahvasti erogeeninen alue, ja suoraan sanoen vähän jännitän, saanko seksistä yhtään mitään kun rinnat on siinä mielessä pois pelistä... Tai siis maitoa valuvat imetysliiveihin sullotut hinkit ei sinänsä ole mikään eroottisuuden perikuva. :D
 
En muiden tavoin todella suosittele kenenkään harrastavan seksiä velvollisuudentunnosta - vaikea on nauttia, jos se ei itsestä tunnu hyvälle ja sitten ainakin tulee vain huono fiilis jälkikäteen.

Meillä peitot heilui ennen raskautta pitkän yrityksen "ansiosta" oikeastaan vain ovulaation aikaan. Seksielämä todella kärsi ja puuhasta tuli vain lapsentekoa. Vaikka oli se silti myös nautinnollista, muttei todellakaan niin spontaania, ihanaa läheisyyttä ja nautiskelua kuin aiemmin. 2kk synnytyksestä kokeilimme ensimmäisen kerran ja onnistuihan se ilman suurempia kipuja, mutta ei se tajunnanräjäyttävää ollut. Mutta olen tyytyväinen, että uskalsin kokeilla. Liian pitkä tauko olisi saattanut aiheuttaa itselleni vain pelkoja ja olisin lykännyt sitä kauas tulevaisuuteen. Nyt viimeisen kuukauden aikana seksielämä on kuitenkin muuttunut paljon, jos sitä vertaa aikaan ennen raskautta. Sillä on puhtaasti vain nautinnollinen päämäärä ja sitä on enemmän. Olen itsekin yllättynyt siitä, että tässä kävi näin.

Kehoni on ulkoisesti palautunut aikalailla raskautta edeltäviin mittoihin - rinnat vain ovat isommat ja sehän ei minua tai miestä haittaa! :D Mutta mitään nautintoa en kyllä saa mistään tissien hieromisesta, en kyllä toki ole koskaan saanutkaan.
 
33 päivää synnytyksestä, me harrastimme seksiä kaksi viikkoa sen jälkeen.
Sängyssä, vauva nukkuen vieressä oli juuri sopivan tuntuinen hetki.
Omasta halustani ja yllättävää oli tuntea sen halun syttyminen pitkästä aikaa, se oli sellaista himoa kuin ennen raskautta.. Raskausvalaana kun ei haluttanut oikein, niin ajattelin silloin, voinko enää tuntea sitä himoa..
Nyt oli ihanaa, kun ei enää ollut vatsaa tiellä!
Mutta ne loppu kaksi viikkoa emme ole sitten tehneet mitään. Mies ilmaisee halunsa joka päivä ja vastaisin itsekkin niihin, mutta kun ei vaan ehdi vauvalta.
Ei olla voitu pussaillakkaan, kun mulla tää huuliherpes, paranemassa jo onneksi, niin ollut pari viikkoa aika tylsää :p
 
Mäkään en pysty mihinkään seksuaaliseen kanssakäymiseen jos vauva on samassa huoneessa. Meidän intiimi hetki onnistui vauvan nukkuessa vaunuissa päikkäreitä. Itkuhälytin yöpöydällä ei ollut varsinaisesti mikään tunnelmanluoja, mutta pysyi sentään hiljaa :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top