Miimu_75, tsemppiä! Toivotaan, että kääntyisi parhain päin. Itselläni on ristiriitaisia ajatuksia... Toisaalta pelkään niin kovasti että joku menee pieleen ja tuntuu ettei vaan voi olla niin onnellisesti, että kaikki menisi hyvin. Koko lailla oireetonkin olen, joten en edes uskalla välillä luottaa siihen, että olen raskaana, ennen kuin pääsen ultraan (ei vieläkään edes aikaa varattu sinne...). Ja toisaalta koko ajan suunnittelen asioita raskauden huomioiden, unelmoin että pääsen ostelemaan tavaroita vauvalle ja kertomaan koko maailmalle. Vähän väliä meinaan jo kertoa pomolle, sitten päätän vielä vähän lykätä, kun ei ole edes todistetta siitä, että masussa on joku matkassa. Hassua hassua...