Löysinhän oikeen ketjun. :) Pitkään aikaan ei oo tullu kirjoteltua mitään, lueskellu vain muiden kirjotuksia.
Niin eka ultra oli tän viikon maanantaina, siellähän se nappula uiskenteli ja sydän löi normaalisti. Jotenki mä olin henkisesti varustautunu et siellä ei oo ketään, ni oli positiivinen yllätys et nappulahan se siellä on kovasti hengissä. :)
Ultraäänen perusteella laskettu aika meni yli viikolla eteenpäin, eli tänhetkiset viikotki peruutti viikolla taaksepäin, mikä oli aika pettymys.. :( Eli nyt siis menossa 11+0.
Suureksi ylpeydekseni sain lopetettua tupakan polton, se oli todella vaikeeta, mut mä oon niin tyytyväinen että se loppu, nyt jo neljä päivää polttamatta eikä ees tee mieli yhtään enää. :) Hyvä minä.
Pahoinvointia on edelleen, iltaa kohti pahenevaa. Toivon kovasti et se alkais tän ekan kolmanneksen jälkeen helpottaa.
Kovasti odottelen että pääsen kertomaan äitille ja siskoille, vielä en oo uskaltanu mitään sanoa, jospa sitä parin viikon päästä..
Nii ja itestäni piti sanoa sen verran, että työskentelen elintarvikealalla, mieheni on rekkakuski (tarkottaa sitä että on hirmu paljon pois kotoa, kauhistuttaa nyt jo että mitä jos hän ei pääsekään mukaan synnytykseen kun on jossain kaukana tien päällä...)
Nii ja olen 29-vuotias, esikoista vartoan.
Mukava vaihtaa kuulumisia teiän kanssa. :)