Maaliskuun mukavat

[Kattis]

Täällä on ton ekan hampaan myötä onneks yöt nyt ainakin toistaiseks rauhottunut. Jos poika ei huutanut öisin nii piti just samanlaista kitinää öisin ku syysmami kuvaili.
Ennen hammasta mietein, että missä vaihessa päivän tapahtumat tulee vauvan uniin ja nukkuu sen tähden levottomasti?

 

[syysmami]

Tuttia syö mut tuntuu välillä että ihan tahallaan tiputtaa sen että sitä pitää olla koko ajan antamassa takaisin.. Tissiä annan max. kaksi kertaa yössä, en rupea siihen että joka kitinään antaisin tissiä.. En ole kyllä kokeillut lelua/rättiä, muutenkin tuntuu harsollaan leikkivän niin luulen että innostuu entisestään jos vielä jonkun lelun käteen tyrkkäisin :D Tuota vaippajuttua en ole miettinytkään, pitää kokeilla ens yönä vaihtaa se vaikka ekalla syötöllä. Kiitos Sandy vinkeistä!

 

[mä77]

On se niin hassua kuinka erilaisia vauvat ovat. Meidän tyttö on niin helppo, että mihinkään teidän ongelmiin minulta ei löydy mitään vinkkiä. Hampaita sillä on nyt kaksi ja molemmat tulivat ihan "yllättäen". Tytön käytöksestä sitä ei huomannut. Tyttö ei itke märkää vaippaa tai kakkaa, joten niitä pitää itse muistaa tarkistella. Ja tyttö nukkuu oikein hyvin. Nukahtaminen itketyttää, mutta sekin menee suht. ok omalla kaavallaan.

On kiva käydä täällä lukemassa mitä muille kuuluu, ja onkin hyvä, että täällä on muita, joilla on hyviä neuvoja. Mä olen ihan huuli pyöreänä, kun vinkkejä kaivataan. Ensimmäinen lapsi, ja se menee tuossa ihan tyytyväisenä mukana.

 

[Tuiti]

Hei sanokaa mulle, oonko mä ihan täys pönttö kun tunnen näin. Oon aiemminkin kirjoittanut täällä siitä, kuinka mua ahdistaa appivanhempien ja varsinkin anopin hössötys lapsenlapsestaan. Jos me esim mentiin heille niin vauva otettiin multa saman tien kun päästiin sisälle ja hyvä kun annettiin imetettäväksi. Mies on puhunut vanhemmilleen asiasta ja vähän aikaa menikin paremmin, mutta nyt on taas hankalaa. Oltiin vkoloppu heillä ja viime yönä en nukkunut kun ahdisti. Enkä halua mennä pitkään aikaan heille. Se harmittaa koska aiemmin tykkäsin käydä siellä. Mutta siis vkoloppuna mummo tuli koko ajan ottamaan tytön mun ja miehen sylistä. Ok, yritin ajatella että mä saan olla tytön kanssa aina että kai nyt on mummon vuoro. Kuitenkin jossain vaiheessa alkoi tuntumaan että me kilpaillaan siitä, kumpi saa olla tytön kanssa. Se että mummo leikkii tytön kanssa on hienoa ja se oli tottakai mullekin ok. Mutta kun mummo menee tekemään ruokaa tai jotain muuta niin hakee silloinkin tytön meiltä katsomaan kun hän tekee. Joo, isompana voi tyttö osallistuakin mutta miksi pitää hakea puolivuotias siihen viereen kun ei itse pysty hänen kanssaan kuitenkaan olemaan kun tekee ruokaa ja samaan aikaan olis kolme käsiparia vapaana, myös minun. Niin ja kun mentiin pe heille haettiin mummo töistä meidän kyytiin. Mä menin tytön kanssa takapenkille koska annoin maitoa matkalla. No, mummo puhuu sit miehensä kanssa puhelimessa ja mies ilmeiEsti kysyy onko mummo tytön kanssa takapenkillä, koska miehen äiti sanoo että ei ole kun T oli mennyt sinne. Puheli jatkuu ja mummo sanoo mököttävänsä kun ei päässyt tytön viereen mutta ei hätä, T käy kohta kaupassa niin hän hyökkää sitten silloin taakse. Okei, ymmärrän että he vitsailivat tuosta mökötyksestä mutta kyllä musta silti tuntui pahalta, että mä oon tehnyt jotenkin väärin kun menin lapseni kanssa takapenkill... Ja tänään tyttö täytti 6 kk niin jo on mummo julistanut fb:ssä kukka mummon ja papan kulta on tänään puolivuotias. Mä en voi sille mitään että vaikka miten yritän ja yritän ymmärtää ja antaa mummon hössöttää niin se tuntuu musta pahalta ja ahdistaa. oonko mä hullu kun tunnen näin? Onko nää tunteet jotenkin väärin? Ei mua haittaa vaikka mun vanhemmat ja veljet ja niiden tyttöystävät ja kaverit ja kaikki sylittelee tyttöä, ongelma on nuo appivanhemmat kun joku heidän käytöksessään ja tytön omimisessa häiritsee.

 

[TerhiJii]

.

 

[syysmami]

Mulla on kanssa ajoittain vähän samaa ongelmaa anopin kanssa.. Neiti vierastaa häntä kovasti ja hänellä on rasittava tapa tulla heti "iholle" kun menemme sinne mikä saa aikaan sen että neiti alkaa huutaa pää punaisena eikä todellakaan helposti rauhoitu. Sitten päivitellään joka kerta sama asia miten se noin vierastaa ja ei heidän lapset koskaan olleet tuollaisia jne. jne. Sitten kannetaan vaikka minkälaisia leluja ja hilavitkuttimi tytön nenän eteen vaikka hän haluaisi olla rauhassa äidin tai isin sylissä ja tutustua uuteen paikkaan.. Säälittää tyttökin kun tietää aina millaiseen rääkkiin se anoppilassa joutuu.
Oma äitini osaa olla myös melkoinen hössöttäjä mut jotenkin sen sietää paremmin omalta äidiltään ja se antaa myös meille vanhemmille tilaa olla vauvan kanssa. Omalle äidille voi myös sanoa että annahan se mukula välillä mullekin :D pikkuisen näin punaista kun anoppi tuli viimeksi käymään minun lapsuudenkodissani, suoraan sanoen kaappasi tytön oman äitini sylistä ja tyttö huutaa pää punaisena. Anoppi vaan pitää sylissä ja sanoo että kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu ja sylitti neitiä väkisin. Siinä vaiheessa minä sanoin että meidän tyttöä ei turhaan noin huudateta ja otin sen syliini. Vähän oli anopille naama näkkärillä mut niin oli pikkuneidillä ja mullakin..

 

[Tuiti]

No huh, kuulostaapa kyllä nuo teidänkin anopit hurjilta. Toi ylikehuminen mistä Terhi kirjoitti, on kyllä niin ärsyttävää. Ja tosi kurjaa että pieni lapsi luulee olevansa hyvä jossain ja tajuaa itse koulussa että häntä on huijattu. Ja sit Syysmami, mitä ihmettä sun anoppi ajattelee! Jos lapsi selvästi vierastaa häntä niin pitäiskö antaa tutustua rauhassa eikä heti hyökätä kimppuun?!

Mua ärsyttää myöskin se kun anopilla on joka kerta kun nähdään niin tytölle uusia leluja ja vaatteita jajaja... Mä kun en haluais että tyttö oppii että saa heiltä aina lahjoja kun näkee. :/ enkä ymmärrä sitäkään että kun mummo leikkii tytön kanssa, niin tytön naaman eteen nostetaan vähintään kymmenen lelua samaan aikaan, vaikka toinen olis tyytyväinen yhteen ja tutkia sitä mielellään... Jotenkin tulee aina hirvee kapinamieli heillä, haluan väkisin tehdä asiat toisin kuin he, vaikka muutoin olisinkin saattanut tehdä samalla tavalla. Huoh. :D

 

[pumpulipallo]

Hurjaa lukea teidän kokemuksia :) tuo anoppi-asia on vaikea juttu koska hänellä tietenkin oikeus omaanlAiseensa "mummouteen". Mutta turhauttavaa tuo on!
Itse olen hermostunut omaan äitiini joka on taas päinvastainen. hänellä itsellään oli kamala sähläävä anoppi joten koettaa kaikin keinoin olla hienovarainen, kun tulee meille kylään. Hiipii ovest ettei säikytä vauvaa ja pelästyy esikoisen uhmaa ja koettaa olla mieliksi..Monesti haluan sanoa hänelle , ett ottaa reilusti nyt vaan paikkansa meillä ja esikoistakin saa ojentaa tai laittaa rajoja :)
Mutta mummouden parad juttuhan on siinä, että saa vähän hemmotella. Omat muistot mummost on ihania koska mummo aina teki herkkuja ja kuunteli ja kehui :)

 

[syysmami]

Hui, sain eilen puhelun että pääsisin kesäksi töihin jos haluaisin! Sanoin suoraan etten ole vielä valmis lähtemään kokopäivätöihin eikä se olis miehenkään töiden puolesta mahdollista. Näillä näkymin olen menossa heinäkuuksi tekemään 50% työaikaa ja mies pitää silloin isäkuukauden ja on neidin kanssa kotona. Ihana vähän irtautua kodista ja kuitenkin tuo on ihan sopiva työaika kun ajattelee ettei mies ole koskaan ollut muutamaa tuntia pidempään neidin kanssa. Pääseepähän mieskin näkemään ettei tämä kotiäitiys/isyyskin käy ihan työstä ja samalla pääsee neiti ja isikin luomaan entistä tiukempaa sidettä toisiinsa :) Kivaa, odotan innolla. Ihana palata työhön mistä puolitoista vuotta sitten niin haikein mielin luovuin.. :)

 

[pikkuruusu]

Mulla ei oo ollu mitään kismaa mun anopin kanssa ennen vauvan syntymää. Hän on vähän semmonen hyvää tarkottava höpsö. Me saatiin riita aikaseks kun hän laitto toistuvasti meidän pojasta kuvia facebookiin vaikka oltiin sanottu että ei haluta hänestä kuvia sinne. Ei varsinkaan kysymättä eikä niin että ei tiedetä kenelle ne näkyy! Aivan käsittämätöntä. Kaikille muille tuo asia oli ihan päivän selvä, mutta anoppi usko vasta neljännestä sanoisesta kun mulla palo totaalisesti pinna! Luulen että hän on sen verta vanha ettei ihan tajua tuota facebookkia ja mitä se tarkottaa kun sinne kuvia laittaa ja kelle ne näkyy jne... mutta on se nyt kumma kun ei puhetta tajua. Ei mun eikä poikansa. Onneks lopulta saatiin asia selvitettyä eikä jääny mitään kismaa meidän välille! Mä oon semmonen että pyrin tulemaan toimeen kaikkien läheisten kanssa. Mummila on kuitenkin tärkeä paikka meidän pojalle. Haluan kaikin tavoin säilyttää hyvät välit häneen. Onneks mies oli mun kanssa samassa rintamassa tässä kuva asiassa!