Maaliskuun juttuja

Ootteko miettinyt, tai siis, noin ajatusleikkitasolla, että miten haluaisitte, että synnytys käynnistyy?
-vesien menolla
-limatulpan irtoamisella
-supistusten alkamisella (suorilta synnytyssupistuksiin)
-käynnistys
Jotenkin muuten?

Mä en silloin esikoisesta ajatellut tämmöstä, nyt on käynyt kaikki mielessä. Ihan jo senkin takia, kun on ollut hiukan normista poikkeva tämä viimenen kolmannes. Mulla esikoinen lähti tulemaan niin, että tuli suorilta ne supistukset, ei mitään ennakkovarotuksia. Toisaalta olis kiva, jos sais jonkin ennakkoilmotuksen, kerkeis ehkä vähän varautumaan, mutta toisaalta, tuleehan se sieltä joka tapauksessa!

Että ei mulla muuta tällä kertaa :D
 
Jos luonnollisesti sais käynnistyä olis hyvä. Oishan vesien meno jännittävää mut ehkä liiankin jos ei supparit heti ala. Et ehkä jos sais valita ni säännöllisten suppareiden kautta sitten.


Sent from my iPhone using Vau.fi Foorumi mobile app
 
Mä toivoisin että jos synnytys käynnistyy itekseen niin menis ensin vedet että tietäisin varmasti mistä on kysymys. Sit ei tarviis ainakaan ite ruveta arvaileen kotona että onko synnytys käynnissä vai supisteleeko muuten vaan kovaa. Mut jos näyttää siltä että laskettu aika lähestyy ja mitään ei ala tapahtua niin toivoisin et synnytys käynnistettäis pian. Mä oon niin pitkään nukkunu huonosti ja olo on sen takia tosi voimaton ja huono et olis hyvä jos ei tarviis ootella yli lasketun ajan. Pelkään että oon niin loppu etten jaksa synnyttää kun se hetki tulee.
 
Mä toivon jotain ihan selkeetä merkkiä, esim. vesien menoa tai sitten käynnistystä. Tosiaan oon ihan ittekseen täällä mettässä, mies siellä kaukana, ni senkin saaminen paikalle "oikeeseen aikaan" olis ihan kiva juttu, mut ei sitten niinkun turhaa hälytystä.

Näin viime yönä unta synnytyksestä, meni ilman kipulääkettä eikä tuntunut missään. Vauva oli POIKA. Meni ihan pasmat sekaisin. :) (tyttöä siis ootellaan ultrien mukaan)
 
Käynnistykselläkin menee monta päivää ja johtaa useammin huonompiin suppareihin kuin luonnostaan suppareilla käynnistyminen... Mie en juuri kiinnitä suppareihin mitään huomiota enää muutenkaan, niitä tulee ja menee, niin uskon kyllä et ne erottaa sit kun on tosi kyseessä :) Ja sitkään ei haittaa odotella tuntikaupalla tai vetää pari "harjoittelukierrostakin" kun hyvin tietää, et se kuuluu asiaan. Kyl sen sit tietää ku tarttee lähteä.

Sen sijaan hermo menis jos vedet menis eikä supistuksia tulis. En tosiaankaan haluais käynnistykseen kun siinäkin sit taas keisarinleikkauksen riskit kasvaa, ja tulehdusten.
 
Kokemusen suosittelemana omalle kohdalle toivon et tääkin lähtee ulos tulemaan supistusten alkamisella. Kaikki kolme ovat lähteneet niin käyntiin. Kaksi ekaa heti kerrasta yöllä alkaneilla supistuksilla, kolmas myös alkoi aamunyön supistuksilla, mutta ne laantu vielä siitä ja alkoi sitten iltapäivällä uudestaan ja sit oli menoa. :) Mä en haluu et vedet menee ensimmäisenä, mut mulla tuskin on sitä pelkoa kun kahta kolmesta oon saanu alkaa ponnistaa kun kalvot on ollu vielä ehjät. :grin
 
Vesien menolla tai selkeesti kipeillä supistuksilla. En haluais turhaan hälyttää anoppia paikalle lapsenvahdiksi jos onkin väärä hälytys. Vaikka itse kyllä sanoikin, että heti vaan soittoa jos epäilyttää vaikka ei olisikaan käynnistynyt. Kyllä mää uskon kuitenki et sen aika äkkiä tietää onko käynnissä vai ei :) Itse käynnistykseen en haluaisi ollenkaan, toivotaan et lähtee ihan ittekseen syntymään.
 
ensimmäinen synnytys lähti käyntiin vesien menolla. ja se "vesi" oli semmoista paksuhkoa, läpinäkyvää limaa. ei ollenkaan niin kuin vettä. vähän epävarmana/nolona soitin synnärille, että mitähän tämä on ja lähdettiin sitten näytille, siellä sitten todettiin että lapsivettähän se kuitenkin on.
esikoinen syntyi 7 tuntia vesien menon jälkeen.

toinen synnytys taas käynnistettiin, kun oli mennyt 1,5vk lasketun ajan yli. ensimmäiseen 5 tuntiin tipan laitosta ei tapahtunut mitään, supistuksia tuli silloin tällöin, mutta ei mitään voimakkaampia. lääkäri puhui jo, että joudun jäämään yöksi ja katsotaan seuraavana päivänä uudestaan. mutta sitten aivan yhtäkkiä supistukset alkoivatkin tiheentyä ja kipeentyä, paikat rupesi vauhdilla avautumaan ja kalvot puhkaistiin.
synnytyksen kesto oli 2h.

mulla ainakin jäi tuosta käynnistämisestä ihan hyvä mieli, ettei mua haittaisi vaikka tämäkin käynnistettäisiin, vaikka monet käynnistämisestä huonoa puhuvatkin.
ehkä ne kovat supistukset kuitenkin olisi ne, joilla haluaisin tämän synnytyksen käynnistyvän. tai vesien menolla.

sektiota en kyllä haluaisi kokea... mutta eihän sille mitään voi, jos vauvan vointi niin vaatii tai vauva päättää nyt vielä kääntyä väärin päin tms.
 
Jaahas.. Mun neuvolalääkäri peruttiin aprillipäivältä ja uus aika tulikin jo sit huomiselle! :) Saapas nähdä onko mittään tapahtunu..
 
Mä oon ihan hermoraunio huomisen synnytystapa-arvion takia! :o Se pyörii mielessä ihan jatkuvasti ja oon vaan tosi levoton. Olispa se ohi jo. En ees täysin ymmärrä mikä siinä niin kauheesti pelottaa ja jännittää! On kyllä tosi huono olla koko ajan...
 
Ei tämäkään viikko lähtenyt hyvin käyntiin. :sad010

Käytimme mieheni kanssa koiramme rokotuksilla. Voitte vaan kuvitella miten 1v ja 2 kk ikäinen Bernhardilainen innostuu kun näkee toisen koiran. Pitihän sen kaataa minut lattialle:sad010. Mieheni ei voinut yhdellä kädellä pitää siitä paikalla kun toisella maksoi käynnin. Lensin suoraan takapuolelle ja sain käsivarrella kiinni lattiasta, ettei sattunut selkään eikä kylkeen onneksi.
Huolestuin aika pahasti kun säikähdin että pikkuiselle nyt sattui tai jos nyt käynnistyy synnytys, kun en muutenkaan voi kovin hyvin. Itkin tuossa kotimatkalla kun en tuntenut sen liikkeitä ja soitin neuvolaan, mutta ärsyttävintä on se kun siellä on jono ja joutuu pyytämän soittopyyntöä.

Kotona menin heti WC:n katsomaan ettei lorahtanut lapsivettä (ei onneksi) vähän ajan päästä ei vieläkään pikkusen liikkeitä tuntenut, sitten join kylmää vettä ja yritin mennä sohvalle vähän nojaten istumaan ja odotimme mieheni kanssa, että pikkuinen heilahtaisi. Meni vähän aikaa kohta rupesi maha heilumaan edestakaisin :love2 (onneksi) aloin jo huolestua.

Ongelmana on vaan se nyt, että häntäluu murtui uudelleen, kun se on murtunut minulla lapsena. Nyt ei voi oikein istua eikä kävellä. Ja pari viikkoa sitten katsottiin sitä häntäluuta, että onko se ongelmana synnytyksessä niin ei ollut silloin, mutta saa nähdä nyt. :confused:
 
Onneksi Galina liikkeet alkoi tuntumaan! Todella ikävä ajoitus häntäluun murtumiselle. Mulla on joskus lapsena myös murtunut häntäluu ja jestas se osaa olla kipeä. Toivotaan ettei aiheuta ongelmia synnytyksessä. Noi synnytys & häntäluuasiat taitaa olla todella paljon vauvan asennosta, lantiosta yms kiinni eli osalla taas voi vaivata ja osalla ei ole mitään ongelmia häntäluun kanssa :)
 
Kauhea :sad001 Voi olla puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ainakin poissa pelistä!

Miulla on vissiin murtunut häntäluu kahdesti ilman että oon tajunnu :grin Siis siel on kauhee kyhmy ja se on ihan vino ja kahdesti oon lyöny sen niin pahasti, ettei oo pystyny istumaan tai vessassa käymään kunnolla pariin viikkoon. Oon ajatellu et siin on ollu vaa joku ruhje ku kaikki aina sanoo et se murtuminen sattuu ihan saatanasti.

No sit miulla meni olkapää ja lähdin päivystykseen epäilyllä mennyt sijoiltaan ja takas paikoilleen, mutta tarkistetaan. Kun ei kerta ollu niin kauhean kipeäkään niin ei kai se murtunut ole mut jos on jotain pehmytkudosvauriota kun ei käsi liiku eikä toimi yhtään. No siellähän oli olkaluusta irronnut isohko pala päästä. Siinä vaiheessa iski sellainen tajuaminen et on miulla sit vissiin ollu häntäluu ja toinen jalkapöytäkin murtunut. Hupsista...
 
Tidinstidins... mitähän sitä tekis :dance008?!! Mulla eka mammaloma päivä ja ihan järjettömän tylsää ! Koitin nukkuakki mahd. pitkään jottei päivä tuntus niin pitkältä.. Ysiin asti sain unen venytettyä ja sen jälkee onki ollu yhtä tekemisen keksimistä. Oon imuroinu ja luutunnu huushollin ja järjestelly kaappeja ja pyyhkiny pölyjä. Niin ja harjannu toisen koiran, johon kuluki mukavat puolitoista tuntia :grin. No, nyt tulin läppärille, tässä saa tunnetusti kulumaan tovin jos toisenki :)
 
Voi ei galina miten huono tuuri :sad001! Ei varsinkaa tässä tilanteessa toivois mitään ylimääräistä äksidenttiä nyt kellekkään! Voin niin kuvitella tommosen tilanteen tapahtuvan mullekki, meillä nimittäin kans jättikoira, 70kg leonbergi.. joka on jo 4 v. mutta käyttäytyy ku yks vee.. Ja rokotuksetki ois eessä tällä viikolla styles/default/xenforo/hmh.gif
Onneks ei kuitenkaa käyny vielä pahemmin sulle!
 
Ainiin! Tänään kerroin neuvolassa, et tein viikonloppuna pihahommia kovastikin. Ni sano, et saa nyt näillä viikoilla tehäki jo ja kyykistelyäkin voisi tehä :) Tänä iltana vois siis pari kertaa kyykkäillä taas!
 
Minä toivoisin että synnytys alkaisi taas vesien menolla, niin voi olla varma että ilman vauvaa ei kotiin tulla. Ja olisi tarpeeksi aikaa hälyttää äiti lapsenvahdiksi. :) Tai sitten niillä selkeästi kipeillä supistuksilla, ettei tarvitsisi pähkäillä.

Viimeksi vesien menon jälkeen käynnistettiin 1 1/2 vrk päästä, mutta siitä ei kyllä mitään kammoa jäänyt. Ihmetytti vain kuinka nopeasti se lääke tehosi. 10 min lääkkeen oton jälkeen alkoi supistukset ihan uudella voimalla.
 
Täällä sitä sairalassa odotellaan, että voisi käynnistä synnytyksen, mutta ensin pitää saada kivut kuriin. Niin lääkäri sanoi.
 
Kattokos joku tuon Prisman 9kk kohdussa dokkarin äsken? Musta se oli ihan hyvä ja ajatuksia herättävä. Nythän on jo vähän myöhästä noita omia ruokatottumuksia muutella tms...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top