Maaliskuiset mutinat

Autolla ajelu on kyllä mukavaa, ja kyllähän se vapauttaa kulkemaan. :) Eilen pakkasin muksun ja veljeni autoon, ja päräytettiin n. 150km/suunta laskettelemaan päiväksi (mummo ja serkkutytöt tulivat toisessa autossa, ei mahduta yhteen. Mieheni ei halua pitää hiihtolomaa työkiireiden takia.). En minä tietenkään lasketellut, en uskalla vatsani kanssa. Mutta ainahan ruokahuollolle on tilausta kun rinteessä on ahkeria laskijoita. :) Minä tietysti ajoin, onhan se minun autoni. Mutta pakko tunnustaa et sen reissun jälkeen olin tooosi väsynyt ja nukuin sohvalle useaan otteeseen ennen kuin ehdin sänkyyn asti.
 
Sattuipas sopivasti tämä autokeskustelu. Itsehän ajoin tänään (eilen) ekaa kertaa pakettiautoa joka oltiin vuokrattu, että saataisiin sohva Espoosta kotiin. Nooo, olin jännittäny sitä aika paljon kun varsinkaan toi peruuttaminen ei kuulu vahvuuksiini. Lähdettiin siitä sit pikaisen ohjeistuksen jälkeen kääntelee autoa siinä pihassa ja onnistuin sohaisemaan sillä autolla tien vieressä ollutta puuta. Hups. Siinä sit pysäytin, tarkistin vauriot (naarmuja) ja menin tosi nolona soittamaan pakuomistajan ovikelloa. Se olikin kuullut sen mutta naureskeli vaan, että katotaan kun tuutte takaisin. Ajoin itsetunto romahtaneena 90km/h motaria Lohjalta Espooseen. :D Loppujen lopuksi kaikki päättyi hyvin ilman lisävahinkoja, eikä jouduttu mitään korvaamaankaan kun on kuulemma ennenkin samaan puuhun kolissut. Toivottavasti näitä reissuja ei turhan usein tule :D
 
Kiva jutella ja lukea juttuja välillä muustakin kun oireista vaikka tämä nyt ei varsinaisesti raskauteen liitykään. Tai no kyllä se siinä mielessä liittyy että kohta ei se autossa istuminen ole mitään herkkua mitä muistelen Esikon aikaan ku vatsa painaa rintakehää ja on tiellä kun pitäis yrittää ohjailla :). Itse myös oon huomannut että nyt jo oon alkanu hölläämään vauhtia pienemmäksi. Samoin kävi Esikon aikaan. Mikä nyt ei koskaan huono juttu oo. Turvavälit kasvaneet lisää. Tuntuu ainaki itsestä että olisin tapaturma alttiimpi nyt. Esikon aikaan myös oli se kun olin isännän kyydissä ni pelkäsin paljon enemmän olla kyydissä kun hän ajoi vaikka turvallinen autolla ajelija onki. Onhan se kallis lasti kyydissä. :)
onkos teillä mitenkä pitkä matka synnyttämään ja onko autoa käytössä vai millä kuljette sairaalaan jos ei kiireellistä amppari kyytiä lasketa. Itseäni taas askarruttaa se että isäntä on elokuun loppuun töissä ja on vaan tuurista kiinni onko hän kotona silloin kun lapsi päättää tulla. Epäröin lähteä taxilla, vieras ihminen ja tän paikkakunnan kuskit on sellasia räkälä juntteja. Ampparilla tuskin on aihetta mennä...ehkä?! Iskä nyt on mutta siitäkään ei koskaan tiedä mitä matkanvarrella tapahtuu kun ikääkin hällä on ja hiljakseen ajelee. Poika pitäis saada pikana jonnekki. :) minun tuurilla kuukaan ei ole tavoitettavissa :) matkaa 45min-1h. Tiedän että matka on lyhkänen verrattuna johonki Lapin olosuhteisiin Inarista-rovaniemelle :) mutta silti mietityttää. Muistan ku Esikon aikaan joku kertoi foorumilla kävellleen lumista polkua pitkin sairaalan ku sairaala oli metsän takana. Ei se sekään kivalta kuulostanut.
 
Mismi sanoi:
Hei olikos joillain rakenne uutisia
Click to expand...
Meillä oli keskiviikkona :) tunti siinä meni että saatiin mitat, kun on niin itsepäinen kaveri että jemmas päätänsä piilossa, aivan niinkuin isoveljensäkin :D paino-arvio oli 352g ja viikot vastasi suunnilleen rv20+3. Paitsi reisiluu oli muutaman viikon (?!) edellä :D meille lupailtiin tyttöä <3
 
Muakin se synnytys jännittää, mies alottaa lomansa elokuun alusta ja tekee yö töitä ajellen Turku - Pori väliä. Meillä kaks vuotias tyttö joka pitäis kans jonnekkin saada. Miehen vanhemmat asuu tunnin päässä, sama mun äiti. Mun isä on yks vaihtoehto mut hänkään ei noin pienen kanssa osaa enää olla kuin muutaman tunnin. Miehellä ei oo sisaruksia ja mun sisko asuu 4 tunnin päässä ja veljeen en uskalla tässä asiassa luottaa. Mun kaveri lupas pitää puhelinta öisin päällä jos haluun häneltä apua. Mut silti vähän jänskättää et miten käy :-D

Samoin myös heinäkuun alussa pitäis jaksaa istuu yli 4 tuntia Vaasaan siskon pojan rippijuhliin. Täytyy sinnekkin ottaa sairaalakassi mukaan :-D voi olla että saan myös sektio päätöksen että sekin tuo oman jännitys momentinsa tähän raskauteen :-D
 
Deisel, minakin ekasta lapsestani toivoin myohaisilla viikoilla viela saavani sukupuolen selville kun rakenneultrassa ei onnistunut. MUTTA! Laakari sanoikin ettei sita edelleenkaan nakynyt vauvan jo niin ison koon vuoksi - siis etta myohaisemmilla viikolla sukupuoli olisi viela hankalampi havaittava. Mutta tuosta on siis jo 10 vuotta, ja laitteet kehittyneet kovasti. Toivon etta teille kay parempi tuuri kuin minulle aikanaan! :)

Nepeta puhui laskettelusta. Lapset hinkuvat Lapin matkalle parin viikon pasta ja mina olen kahden vaiheilla menisinko itse rinteeseen? Mielipiteita? En koe viela itseani sen kompelommaksi kuin normaalistikaan, ja tarkoituksena olisi joka tapauksessa menna vain helppoja makia 6-vuotiaan kanssa (vaikeampia kuitenkin kuin pelkka lasten rinne, toki). Uskaltaisiko sita menna kokeilemaan jos varovasti vaan hipsii makea alas? kokemuksia? mieli tekisi mutta mutta...

Itse hankin ajokortin vasta kolmekymppisena kun en aiemmin kokenut tarvitsevani, kortti tuntui kauhean kalliilta, ja lisaksi halusin ekohippeilla. Mutta nyt kylla koen etta kortti on kateva - vaikka ihan kohtuuttoman hintainen onkin. Tykkaan kovasti itsekin ajella, ainakin meidan pikkuisella autolla, ensimmainen autoni oli iso laiva ja sen kanssa joskus pelotti ja parkkeeraaminen oli ihan hirveaa. Mutta tuo pikkuinen on kiva (oikea stereotyyppinen naisen mielipide varmaan :wacky:). Nyt pitaisi hankkia isompi auto taas kun lapsikatras kasvaa ja jannittaa valmiiksi. Ainakin haluan kaikki peruutuspiippaukset ja muut parkkeerausta helpottavat harvelit!! Ja pakulla en ehka uskaltaisi heti ajella, perakarrylla peruuttaminenkin on avian mahdotonta! Olenkohan ihan vassykka.... :wink

Mutta minusta on hienoa katsella kun joku oikein taitava rekka- tai bussikuski saa hallittua autonsa ja peruutettua sen miten vain ja mihin vain. Hatunnosto heille!
 
Meilla sairaalaan matkaa 10 min - 1 tunti, riippuen siita saadaanko muutettua ennen vai jalkeen synnytyksen. Tuon tunnin matkan olen ennenkin tehnyt ja se meni ihan OK, vaikkei ikina niin pitkalta ole tuntunutkaan ennen eika jalkeen tuo tunti. Vinkkina etta penkinlammitin oli mukava kivunlievitin :) Eri asia jos olisi taipumusta syoksysynnytyksiin, sitten en tieda mita tekisin.

Lapsenvahtiasiaa taallakin on kauhulla jo hieman pohdittu. Haluaisin kylla ehdottomasti miehen mukaan synnytykseen, ja mieskin haluaa ehdottomasti tulla. Lapset niin isoja etta pari tuntia voisivat parjata yksinkin, mutta en missaan nimessa heita yoaikaan jattaisi. Huh, toivottavasti selviamme jotenkin !

Muuten, olen miettinyt etta mita tekevat ne yksinodottajat joilla on lapsia, eika kerta kaikkiaan mitaan paikkaa mihin laittaa lapset? Tai he, joilla synnytys alkaa avian yllattaen ja voimallisesti eivatka saa lapsia mihinkaan? Eivathan he voi kotiinkaan jaada - ottavatko sitten lapset sairaalaan mukaan jossa saavat odottaa jossakin huoneessa etta joku vahti saadaan kiinni - tai joku sosiaalipuolen henkilo? Tietaako joku?
 
Meil on sairaalaan vähän liikenteesta riippuen 10-15 minuutin matka autolla. Enemmän muutenkin huolettaa että oon esikon kanssa kaksin kotona kun synnytys käynnistyy ja esikko on tosiaan vauhdilla tullut että miten sit selvitaan..
 
Mä käskin miehen pitää kesäloman lasketunajan ympärillä niin että on sitten kotona kun lähtö tulee ellei nyt siis mennä sinne suunniteltuun sektioon.. Onneks oma auto käytössä ja kotoa ajaa 20min sairaalalle :)

Mä täällä pohdin että kehtaanko pomolle sanoa et nyt ei pysty olee töissä ja lähen kotiin ku ihan järkyttävä ahdistus päällä.. Jotenki tuntuu et en viittis taas jäädä saikulle mut ei tää olo oo mikään kauheen hyvä :sad001
 
Mä sanoin miehelle, että en halua että se pitää lomaansa la:n aikoihin :D Uskon, että tää menee sen 2vkoa yli ja veikkaan etten oo siinä vikoilla viikoilla ennen laskettua mitenkään "leppoisaa lomaseuraa". Haluan säästää molempien hermoja, eli mies pitää lomansa kesäkuussa ja elokuussa.
Sairaalaan meillä on matkaa joku 30min ja mies pääsee töistä karkaamaan mua viemään jos sattuu olemaan töissä. Ainoastaan yövuoro asettaa haasteita, mutta mietittiin että mies ei tekisi niitä heinäkuussa. Mä olen päässäni miettinyt jo, että vaikka nyt supistelee niin vauva päättää syntyä vasta yliaikaisena. Tosin tähän kuvitelmaan kuuluu että synnytän lopulta autossa tossa sairaalalle johtavalla tiellä...
 
Autoilu on kivaa ja me on totuttu pitkiin matkoihin, kun mummoloihin on matkaa. Nyt mietityttää, kun on tiedossa ylppärijuhlat ja juhannuksena vielä kummipojan rippijuhlat, että jaksaako istua autossa, kun matkaa yli 500 km. Ehkä menen junalla ja muut autolla. Edellisen raskauden aikaan menin vielä pari viikkoa ennen laskettua sujuvasti junalla opiskelu asioita hoitamaan yli 400 km päähän, mutta silloin olinkin vielä nuori ::D

Laskettelemaan tekis mieli, mutta en taida enää lähteä. Tuntuu, että itse pysyisi vielä pystyssä, mutta pelkään muita laskijoita jotka äkkinäisinä tulee päälle ja se tärinä ei tunnu kivalta.

Meillä ei synnäri ole kauhean kaukana, liikenteestä riippuen n. 15 - 30 min. Mutta esikoisen harrastus vie miehen (valmentaa) ehkä esikoisen kans leirille 400 km päähän ja leiri päättyy just lasketuna päivänä. Katotaan mitä ratkaisuja pitää tehdä. Lastenhoito ongelma on myös, kun mummot ja ukin kaukana, mutta pitää suunnitella lähempänä miten menee. Edelliseen synnytykseen mies ehti paikalle yli 500 km päästä, kun eka supistuksen jälkeen sen hälytin kotiin :joyful:
 
Hattaraa, en tosiaan uskaltanut rinteeseen kun pelkään kaatumista. Ei tarvinnut kuin luistella kengillä mäki alas, niin sain jo supistuksen lantionalueen jännittämisen takia. Meidän reissulla homma tosiaan ratkesi sillä, et mun 7-vee oli aluksi lastenrinteessä kun muutkin oli (serkkutyttö 10-vee opetteli lautailua veljeni johdolla, mummo ja toinen serkku 12-vee verestivät lautailu- ja suksilaskutaitojaan). Kun huomasin et muksuni ja serkkutyttö 12v menivät tunnin treenin jälkeen jo todella sujuvasti suksillaan, patistin tytön laskemaan aikuisten rinteen lävitse ja kartoittamaan et mille kohdin sitä uskaltaa 7-veen viedä. Ja sitten ymppäsin heidät kimppaan ja serkkutyttö hoiti opetus- ja valvontapuolen. Toki muksun "vahtivuoroa" vaihdeltiin, kun halusivat kukin vuorollaa käydä isommissa rinteissä. Ehdotankin siis Hattaraa, että tehkää kimpparetki rinteeseen, niin että lapsellasi on joko ikäistä seuraa, tai sitten just jotain taitavampia aikuisia mukana, kummit ja sukulaiset ovat hyvää riistaa tähän. Lasten rinnettä jaksaa kävellä kengilläkin ylös ja alas, ja jos muksusi on ekaa kertaa suksilla, niin sinun sukset olisivat vain tiellä kun aloittelijaa nostetaan jaloilleen.

Minä olen myös tykännyt aina autoilusta, ja varsinkin iän myötä minusta on tullut varovaisempi peruuttelija. Minun vakituiseen rutinaan kuuluukin, että: "Autot on suunniteltu miesten fyysisille mitoille!" Miten oikeasti sieltä penkistä voisi jotain nähdä keulaan tai perään, kun istuu niin alhaalla? Omaan autooni ihastuin siksi, kun siinä istutaan ylhäällä ja ympärillä on paaaaljon ikkunoita ja iso takalasi joka päättyy just siihen missä peräkin on (eli pienestä tila-autosta puhutaan). Tiedän täsmälleen missä autoni rajat menevät, ja ne on helppo tarkistaa kääntämällä päätä. Kritisoin usein myös autoiluohjelmia, että vaikka siihen on laitettu nätti tyttö ajamaan ja kertomaan auton ominaisuuksista, niin sen repliikit on kyllä kirjoittanut mies: Nainen kiinnittäisi huomiota autossa ihan eri asioihin kuin miehet. Mitä väliä on jollain kiihtyvyydellä, jos arkipäivässä enemmän merkkaa se parkkeerauksen ja peruuttamisen helppous? Tai se et kuin helposti saat työnnettyä autoon pari lasta selkä suorana ja puolen viikon ostokset? Ja ne vaunut?

Synnytyksestä taas... Olen jo alustavasti jutellut äidilleni, että ottaisi esikoisen sitten synnytyksen ajaksi. Lomiahan on helppo varata siihen heinä-elokuun taitteeseen. Jos siis synnytys tapahtuu ajallaan. Esikoinen syntyi laskettuna päivänä, toivottavasti tämänkin. Toki raskausmyrkytyksen riski on olemassa, ja pahimmillaanhan se voi johtaa käynnistykseen etuajassa. Mutta olettaen et lähtö tulee ajallaan ja melko varoittamatta, niin mieheni työpaikka on 20min päässä, hän ehtii minua noutamaan ja ehditään viemään esikoinen äidilleni. Äitini on työelämässä vielä. Jos hän ei ole saatavilla, eläkkeellä oleva isäni saa luvan ottaa kopin esikon hoidosta. Mies saa luvan tulla tuekseni synnyttämään. Sairaalalle on 30min matka. Toki äitinikin pystyisi minut ja muksut hakemaan ja viemään, jos tulee tiukka paikka. Tai ambulanssi, jos meinaa lapsi tulla syöksymällä. Toinen lapsi syntyy nopeammalla tahdilla kuin esikoinen, niin pitää olla tarkkana asian kanssa. Nyt kun muistelen, niin esikoisesta ekat supistukset olivat sen verran lässyköitä ja hissukseen aluksi, et olisin varmaan ihan hyvin voinut ajaa sairaalalle itsekkin. Ajellut vaikka bussipysäkille odottelemaan supparin ohimenoa.... Mutta, en siis suosittele tätä vaihtoehtoa kenellekkään. Esikoisesta säännölliset supistukset alkoivat (ja vedet menivät) 3 päivää ennen kuin lääkärit kyllästyivät odottamaan edistymistä ja käynnistivät :grin
 
Hattaraa sanoi:
Deisel, minakin ekasta lapsestani toivoin myohaisilla viikoilla viela saavani sukupuolen selville kun rakenneultrassa ei onnistunut. MUTTA! Laakari sanoikin ettei sita edelleenkaan nakynyt vauvan jo niin ison koon vuoksi - siis etta myohaisemmilla viikolla sukupuoli olisi viela hankalampi havaittava. Mutta tuosta on siis jo 10 vuotta, ja laitteet kehittyneet kovasti. Toivon etta teille kay parempi tuuri kuin minulle aikanaan! :)

Nepeta puhui laskettelusta. Lapset hinkuvat Lapin matkalle parin viikon pasta ja mina olen kahden vaiheilla menisinko itse rinteeseen? Mielipiteita? En koe viela itseani sen kompelommaksi kuin normaalistikaan, ja tarkoituksena olisi joka tapauksessa menna vain helppoja makia 6-vuotiaan kanssa (vaikeampia kuitenkin kuin pelkka lasten rinne, toki). Uskaltaisiko sita menna kokeilemaan jos varovasti vaan hipsii makea alas? kokemuksia? mieli tekisi mutta mutta...

Itse hankin ajokortin vasta kolmekymppisena kun en aiemmin kokenut tarvitsevani, kortti tuntui kauhean kalliilta, ja lisaksi halusin ekohippeilla. Mutta nyt kylla koen etta kortti on kateva - vaikka ihan kohtuuttoman hintainen onkin. Tykkaan kovasti itsekin ajella, ainakin meidan pikkuisella autolla, ensimmainen autoni oli iso laiva ja sen kanssa joskus pelotti ja parkkeeraaminen oli ihan hirveaa. Mutta tuo pikkuinen on kiva (oikea stereotyyppinen naisen mielipide varmaan :wacky:). Nyt pitaisi hankkia isompi auto taas kun lapsikatras kasvaa ja jannittaa valmiiksi. Ainakin haluan kaikki peruutuspiippaukset ja muut parkkeerausta helpottavat harvelit!! Ja pakulla en ehka uskaltaisi heti ajella, perakarrylla peruuttaminenkin on avian mahdotonta! Olenkohan ihan vassykka.... :wink

Mutta minusta on hienoa katsella kun joku oikein taitava rekka- tai bussikuski saa hallittua autonsa ja peruutettua sen miten vain ja mihin vain. Hatunnosto heille!
Click to expand...
Ollaan paraikaa täällä Rukalla ja viikko huomenn takana. Joka päivä oon henkisesti taistellu itseni kans mäkeen menosta.5vee opetettu laskeen mattomäes ja kun siirty isompaa mäkeen oli ittellä pidättelemistä. Funtsinut sata krt vaihtoehtoja mutta en oo uskaltanut..ollut sitä vuotoa niin ei täryytystä oikein suositella ja se suuri jos sattuiski jotain..omasta tai toisen toimesta. Ehtiihän tänne oon ajatellu sata krt..heh.

Kiva kuulla teidän rakenneuutisista. Itsellä nyt se tulevana tiistaina sekä ylimääräinen lääkäri vuodon vuoksi. Katsotaa onko istukka lähtenyt nousemaan kohdunsuulta pois.

Onko kukaan miettiny menevänsä 3D ai 4D yksityiselle? Mulle tää on jo kolmas raskaus ja haaveena on ollu kokea se ultraus. Mutta tänkin asian osalta oon kahdenvaiheilla. Olishan se kiva mutta sitte taas pärjää ilmankin..
 
Matkaan synnärille menee noin tunti. Mulla ei ole vielä suunnitelmaa siitä minne laitan lapset tai millä menen synnyttämään. Onneksi on vielä hyvää aikaa suunnitella! En tiedä otanko ketään edes mukaan synnärille... en kai. Ei kai siellä muuten ketään tarvitse, mutta seura voisi olla kiva juttu, jos synnytys kestää pitkään. Tai jos henkilökunta ei jostain syystä kuuntele, niin olisi joku joka pitää puoliani. Saliin haluan mennä yksin joka tapauksessa.

Ajokortti olisi kyllä kätevä. Tähän mennessä en ole tarvinnut, mutta arkea kolmen lapsen kanssa se helpottaisi varmasti. Rahalle vaan kun on aina muutakin käyttöä... Ja auto on kallis hankinta, eikä sen ylläpitokaan ilmaista ole. Mutta ehkä menen autokouluun jossain vaiheessa...
 
Itsellä ollut kortti jo 18-vuotiaasta, mutta en vieläkään ole oppinut pitämään ajamisesta. En mitenkään erityisesti inhoa sitä, mutta se on vain niin tylsää ja puuduttavaa. Varsinkin pidemmät matkat Meillä onkin mies tällä hetkellä ajamassa vihdoin ajokorttia, helpottaa sitten arkeakin vauvan synnyttyä.
Meiltä ei ole kuin 10min laitokselle, hyvät mahdollisuudet siis ehtiä ajoissa :D

Tänään oli vihdoin kauan odotettu ru, jossa kaikki oli hyvin. Kovin oli siveellinen tyyppi, ei suostunut näyttämään sukupuoltaan. Haluaa ilmeisesti pitää vanhempia jännityksessä loppuun asti :)
 
Arvatkaas, meillä ei ole autoa eikä mulla ole ajokorttiakaan. Matkaa sairaalaan on noin 8 kilometriä. Lisäksi poika pitäisi saada jonnekin hoitoon, mutta miehen sukulaiset 550 kilometrin päässä ja mun yli 1000 kilometrin päässä, ja lähimmät ystävät on matkoilla heinäkuun. Hieman siis jännittää, että mille naapurille lapsen saa viskattua ja tuleeko kallis taksilasku jos loristan lapsivedet sinne... Stressaa jo.

Lorinasta puheen ollen mulla on taas helkkarin kova yskä. Ja yskänpuuskat on niin karmeita, että pissin housuni tämän tästä. Mulla on kotona vain pikkuhousunsuojia, ja ne ei riitä kunnolla. Inhottaa, suututtaa, turhauttaa. Liitoskivut on kovenneet entisestään, joten paikat on jo niin pehmeät, ettei lihasjumpasta ole ollut juurikaan hyötyä, eikä parhainkaan puristus auta pidätyskykyyn yskäkohtauksissa yhtään :(. Kun sain pojan eilen petiin, vollotin miehelleni kuin pikkukakara. Itsetunto katossa.
 
Oi, mieki tykkään autoilusta. Oon saanu ajokortin 12 vuotta sitten ja ajellu millon minkäkilaista autoo. Raksalla töissä ollessani ajoin mm. Rakennustyömaan henkikönosturia johon periaatteessa vaadittais kuorma-autokortti. Sit erilaisia ja -kokoisia pakettiautoja ja kaiken merkkisiä henkilöautoja. Jopa paria vanhaa jenkkilullaa oon päässy ohjastamaan. Ja eri kaupungeissa oon kans ajellu. Kaveriporukalla (lähinnä kaverit siis miehiä) ollaan ajeltu ympäri Suomee, käyty Lapissa ym. Erilaisia roadtrippejä. Viime kesänä vuokrattiin Californiassa auto ja ajeltii siellä ympäriinsä. Aika ei riittäny pidempään jenkkiroadtrippiin mut vielä joskus. Ajaminen on ihanaa. Kauko-Idässä en lähtis kyl ajelee, ja briteissä siskon kyydissä meinas hirvittää ku ei oo tottunu siihe vääränsuuntaiseen liikenteeseen :D

Synnärille uhosin kans ajavani itse mut tuskin sentään :D en oo viel päättäny lähenkö Kuopioon vai Mikkeliin, Savonlinnasta Mikkeliin on 100 km ja Kuopioon vissiin 150 km. Eli 1,5 tuntii ja 2 tuntii on matkat. Hirvittää kyl et miten se matkaanlähtö oikein onnistuu tarpeeks ajoissa ku joillaki on synnytys käynnistyny ja lapsi syntyny jo nii aikasi että hyvä ku on naapurissa sijaitsevaa sairaalaan ehtiny. Ja ku nii usein kuulee sitäki et lähettävät viel kotiin sairaalasta, ei kai ne ny voi Kuopiosta ajattaa takas Savonlinnaan.

Miust tuntuu etten haluis kumpaankaan sairaalaan mennä ku molemmista oon kuullu enemmän huonoja ku hyviä kokemuksia. Harmi ku täällä ei taida pahemmin olla kellään noista sairaaloista kokemusta. Ja tuolla toisella yleisellä puolella keskusteluu ei juuri ole. Kaikki juttelee omissa lasketun ajan ryhmissään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top