En ole ite ikinä ajatellutkaan että ns. luomusynnytykseen kuuluisi myös se, että vauvan tilaa ei seurattaisi "nykyteknologialla". Oon mieltänyt sen enemmänkin just lääkkellisestä kivunlievityksestä kieltäytymisellä. Sitä ei sairaalassa kukaan sulle pakota tai tuputa(omalla kokemuksellani) jos vaan sanot, että et halua. Itse esim. halusin synnyttää tokan "pelkällä" ilokaasulla ja ekan kohdalla halusin kaasun lisäksi pudendaalin hetki ennen ponnistamista(ja sen laitto oli mahdollista) Olin kipeä ja tuskainen ennen näitä esikoisen kohalla jo mooonta tuntia, mutta ei ollut missään kohtaa olo, että muhun jotain tuikattaisiin vain sen takia, että kätilö arvioisi että mua sattuisi/väsyttäisi synnytys liikaa. Halusin myös olla enimmäkseen yksin avautumisvaiheen ja tämä oli täysin ok ja osalla normaali reaktio kipuun.
Se piippaava laite mitä mietit on todennäköisesti vauvan pulssia mittaava kone. Yleensä alkuun on vatsan ympärillä semmonen vyö sen aikaa kun niitä mitataan. Ite muistaakseni pyysin sen äänettömälle "käyrillä" maatessani esikoisesta(synnytys käynnistettiin ja siksikin kesti pidempään ja olin käynnistysosastolla ennen saliin pääsyä) koska kätilöt näkee mittaukset myös näytöltä numeroina/käyränä ja mua pelotti että alan liikaa tulkitsemaan ite sitä ääntä ja keksimään pelättävää. Käyriä ainakin itteltäni otettiin aina vain välillä esikoisen avautumisvaiheessa, koska tunsin vauvan liikkeet supistusten välillä. Myös tokan lapsen synnytyksessä tunsin liikkeet supistusten välillä. Itse olen molemmissa synnytyksissä ollut vain n. tunnin synnytyssalissa, enkä sieltä muista piipittikö vai eikö jokin piipittänyt, koska kaikki taju meni synnytykseen keskittymiseen ja supistusten sietämiseen. Jos kaikki on sulla ja vauvalla kunnossa synnytyksen ajan oon aika luottavainen että saat synnyttää ilman sen kummempia toimenpiteitä.
Tokan synnytyksessä puhkaistiin kalvot ja laitettiin anturi vauvanpäähän sykkeitä mittaamaan, mutta tähänkin kysyi luvan(ihan siksikin, että en sietänyt sitä sykkeitä mittaavaa vyötä vatsan ympärillä supistusten kanssa ja sykkeet ei näkyneet kunnolla koska revin sitä vyötä itse pois koko ajan kivun takia).
Kirjoita synnytystoiveisiin mikä sua tarkalleen ahdistaa ja mitä koet häiritsevänä/pelottavana. Puhu neuvolassa tästä ja toiveistasi. Mä itse olen toimenpidekammoinen jonkin verran enkä siksi esim epidulaaria,spinaalia, kohdunkaulanpuudutetta yms ole halunnut ja sektio ois pelottava ajatus. Mutta silti, jos tilanne sen vaatii haluan mielummin sen lapsen elävänä ulos.
Antibioottitippa tosiaan laitetaan jos sulla on streptokokki positiivinen. Rutiinina ei synnyttäjille mitään kanyylia(eli tippaa) laiteta jos puudute ei sitä jostainsyystä vaadi/tarvi nesteytystä/lisäverta/sektioo. Mulla on ollut molemmissa synnytyksissä streptokokki posi, mutta molemmissa se on ollut kohtutulehdukselle altistava, eli ei vauvalle vaarallinen ja olen saanut päättää otanko antibiootin vai en. Joskus sen voi tiputtaa myös heti synnytyksen jälkeen(kuopusta imetin jo sillä aikaa kun käsi kanyloitiin).
Toivottavasti tästä viestistä oli jotain apua:)
Ajatuksena itsellä oli mennä ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä mahdollisimman pitkään. Jatkuvasti minua kuunneltiin, annettiin rauhassa miettiä otanko mm. Epiduraalia (jonka lopulta otin) tai muita kivun lievityksiä. Oli kokoajan turvallinen olo, aina kun tarvitsin apua sain sitä hyvinkin nopeasti. Kätilöt, lääkärit ja muut jotka olivat kanssani tekemisissä olivat lukeneet tuomani synnytystoiveet ja toimivat sen mukaisesti. Kun ponnistusvaihe ei edennyt 50min kohdalla, omat voimavarat eivät enää riittäneet ja vauva otettiin omasta pyynnöstä imukupilla pois. Tällöin ilmeni, että hän oli ollut hieman virheasennossa, jonka vuoksi ei päässyt etenemään. Vauva vietiinkin pian pois saamaan lisähappea. Häntä seurattiin kokoajan päähän laitettavalla pienillä. Se harmitti, mutta toisaalta olin hyvin väsynyt ja voimaton heti synnytyksen jälkeen. Koko sairaalassa oloaikana meistä pidettiin hyvää huolta ja autettiin kaikessa missä koimme tarvitsevan apua.
