Lokalouskutukset 2011

SannaKoo

Sanavalmis juttuseppä
Niin se vaan vuoden 2011 lokakuu alkoi, pääkaupunkiseutua hellittiin koko päivä uskomattoman aurinkoisella säällä ja lämpömittarikin kohoili 20 celsiuksen lukemissa!
 
Eli ihanaa lokakuuta siis vaan! Ehkäpä nyt saadaan todenteolla kaivella ne kuravaaatteet sieltä kätköistä ;)

IIIIHANIA KUVIA oli vielä päässyt tuonne syyskuun loppuun! Tuuppasinpa oman kirppiskollaasini joukon jatkoksi, niin ei heti tuki tätä ahkerasti käyttöön otettavaa lokakuun palstatilaa? ;)

Maarisen koti-ikävä on ymmärrettävä.. Helsingin pimenevät illat on parasta maailmassa <3 Tosin koska se on munkin kotikaupunki, niin löydän sen sydäntäsykähdyttävän kauneuden lähes joka kerta, kun juna täältä maalta Espoosta lipuu hiljaksiin siitä töölönlahden nurkilta keskustaan.. mutta etenkin se pimenevä syysilta, se on jotain ihan äärettömän ihanaa! Oih, pääsispä siitä taas pian nauttimaan!

Ampun tytöllä oli aivan ihana Paul Frankin yökkäri! Oi, kerro kerro, minkä värinen? Ne apinat on kyllä ihania, mies ei vaan voi sietää niitä... :( Mulla tais olla lukiossa joku Paul Frank kausi, oli penaalia ja hupparia ja kaikkea mahdollista... nyt on enää vaan sängyn päälle viskattava "päivätyyny", se on itseasiassa jopa miehen ihan viime vuosina jostain reissultaan tuoma! En muista, toiko mulle vai Joonalle, mutta minä sen oon ominu ;)
 
Maanantaita! On näköjään lämmintä piisannut etelässä. Meilläkin aurinko paistoi kivasti, mutta tuuli oli todella kylmä. Tytöllekin piti laittaa syyshaalarin alle fleecetakkia ja jalkaan villasukkaa, kun ulkona touhuttiin pihahommia. Nyt on ulko-oven pielessä olleet kukat vaihdettu syksyisempiin ja kasvihuone laitettu talviteloilleen. Verkot pitää vielä viritellä omenapuiden ja kirsikkapuun ympärille, että säästyisivät talven jäniksiltä...

Sanna, onhan tuota sullekin kertynyt muutama haalari varastoon. ;-) Meilläkin on kiva rivi haalareita odottamassa, kun olen sellainen hamsteri. Yksi on vielä tulossa postin mukana, mutta se pääseekin sitten suoraan käyttöön. Ticketistä on pakko mainita ja hiukan parjata ulkovaatteiden kokoa. Koot vaihtelevat todella paljon! Meillä on tytölle hankittuna toppahaalari, 80 cm, ja se on aivan liian iso. Tällä hetkellä on käytössä takki samalta valmistajalta, myös tuon 80 cm ja prikulleen sopivan kokoinen. Ja se babysuit on ihan eri mitoitusta, kuin esim. baggie-haalarit. Vastaa suurin piirtein ilmoitettua kokoa.

Toivottavasti Maarinen pääsee pian halajamalleen kirppiskierrokselle! Odottelen siltäkin suunnalta kuvia saaliista. :-)

Ja Ampulla näyttääkin olevan siellä kotosalla kaksi tähtisilmää. Tunnistaa kyllä sisaruksiksi! Vai sliparin kimpussa sillä suunnalla... Mulla on työn alla villahaalari vauvalle ja leggingsit tytölle. Jos housuista tulee hyvät, niin suunnittelin, että neulon niitä useammat eri väriset.

Pranametrin neulomaa paitaa en olekaan vielä muistanut täällä kehua. Ihana väri ja ihan Valon tyylinen. :-)
 
Juupa puu! Pidetään palasta vilkkaana! ;) Täytyykin käydä vilkaseen Sannan saaliit edelliseltä kuulta!

Miten se on mahollista, että HENNASIN vauvan tekeminen tuntuu tutulta? Jotenkin kai kun aikoinaan esikoistani syksyllä odottelin, niin AINA syksyn odotukset virittelee SEN tunnelman! Juuri SEN!

TALVIHAALARIN vetäisin viikonloppuna Venlan päälle! Oli niin kertakaikkisen pureva viima, että piti äkkinäisen laittaa vielä fleesiä alle. Istuttiin illan pimeydessä nuotiolla ja eihän siellä tarennu! Noh..merkkejä ei täällä maalla pilkko pimeässä kyllä tarvi. Ja päivän valossa tuommosta yhen euron "rönttäpukua" ei kehtaa ees kotipihalle pistää! Meidän ilopilleri oli niin ihanan! Naama noessa ja lahkeet rapakossa. Pilkkopimeässä pelasi "jalkapalloa", Sen naapurin sedän kanssa, jolla oli se hauskan kuuloinen nimi! Isi savusti lohta ja minä lipitin punkkua kintut oikosenaan lampaan taljoilla ....

SUNNUNTAINA sitte tehtiin puita. Tai lapattiin tuonne kellariin HYVIN  kuivunutta klapia. Ja niin..pitäisi kai meidänkin puutarhaa alkaa pikkuhiljaa talvikuntoon laittamaan. Tosin kasvihuoneessa on vielä vissiin lämmintä, koska tomaatteja yhä kypsyy ja kurkkuja kasvaa. Jätänkö ovet yöksi auki, että loppuis tuo ???

... ok. Tästä tää lokakuun sitten käynnistyy! Toinen kupi kahvia!
ps. ystäväni kotiutuu, tai ainakin tulee piipahtamaan tänään sieltä syöpasairaalasta kotona! Jännittää! Eilen ollut vielä kuumetta, että jännittää oikeen kovasti, että kuinka nen näin jo päästää...
 
Maariselle piti vielä hihkaista, että täällä on nytkin puikoilla sitä SeiskaVeikkaa, jota niin kovasti haukutaan. ;-) Käytössä toimii tosi hyvin, joten minä en sitä ainakaan vaihda kalliimpiin. Kanssasisarilta, eli siis neulovilta tutuilta, olen kuullut valituksia, kun ovat ostaneet "oikeasta" kaupasta kalliilla sukkalankaa, että parin käyttökerran jälkeen ovat menneet sukat puhki. Mulle kelpaa hyvin tuo parin euron kerä ja kun tuotoksen saa vielä heittää pesukoneeseenkin, niin vielä parempi. :-)

Ja kun mainitsit tuon yhden euron rönttäpuvun, niin meillä on käytössä kahden euron rönttäpuku. :-) Hyvin välttää puunrunkojen päällä ratsastamiseen ja multakakkujen leipomiseen.

Tsemppiä ystävän kohtaamiseen. Voin kuvitella, että siinä on tunteet pinnassa puolin jos toisin. Samat ihmisethän siinä kohtaavat kuin aiemminkin, toinen vain hiukan kolhuja saaneena...
 
Moi! Terveisiä hammaslääkäristä. Ite kävin hoidettavana..lukekaa blogista, siellä on tarina toinen puoli. Mietin tässä vaan, että kauanko tuo puudutus kestää. Kello on sentään jo kaksi ja eka piikki töräytettiin vajaa kolme tuntia sitten.....

En ole nähnyt eilen sairaalasta kotiutunutta ystävvä. Ajattelin, että siellä on varmasti perheen kesken iloinen jälleennäkeminen. Ja paineita ja tuntieta ilmassa. Tyttäret 9v ja 15v osaavat varmasti omilla odotuksellaan luoda tunnelmaa taloon ja isiäntä myös. Ei se ole jelppoa, vaikka kuin ajattelisi! Voisin itsen kuvitella tilanteeseen, että itkisin taatusi joka toisest asiasta.... Anteeksi, en nyt osaa oikeen pukea tätä(kään) tarinaa ymmärrettäväksi tekstiksi.

Ai.. HENNASILLA onkin KAHDEN EURON piharetku! Voihan nenä! IHkua! Tosiaan ajttelin  sillon Venlaa katellessa, että onko tuo resupelle mun tyttäreni! Vaan niin se on, että ei tuonne multapellolle ja puuhommiin kyllä oikeesti raaski laittaa "oikeita" vaatteita pilaantumaan!

SEISKA-VEIKKA lamnkaa! Kuulostaa "uudelta" mun korvaan. Millä puikolla sä kudot sitä? Minä puikin seitsämää veljestä 4,5 puikolla ja välillä vitosen puikolla. (hah..tuli mieleen Aleksis Kiven seitsämän veljestä..) ....Mun mielestä kans yks tärkein on just, että saa heittää koneeseen ihan huoletta. Eilenki, kun tuo pääsi oleen ulkona ilman vaippaa hiukan liian kauan, niin johan siinä sisääntulo rytinässä lirahti pisut sukkaan ja pestävähän ne silloin on!

Ja jaa... jos koittais vaikka vettä juoda. Kerrassaan kauhea nälkä, kun en älynny aamulla syödä kunnolla ennen sitä hammaslääkäri reissua. Ja nyt tuo puudutus pönöttää koko nielun!






 
Jaahah..oon sotkenu koko tekstini täyteen kirjoitusvirheitä, eikä tää laitos päästä niitä korjaamaan.. Joten ANTEEKSI oikeen kovasti edellisestä  !!!!
 
höh..mihin kaikki on kadonneet? Taidan tällätä juttukavereita noista pitsanaamoista:
tää alottais..
tää nyt ei ihan käsitä...
mut tää on ihan into piukkana mukana!!!!

Hyvää yötä kaikille ja kauniita unia!
ps.puudutus kesti liki kuusi tuntia. Join sitten päiväkahvini pillillä.... ja napostelin raejuustoa murunen kerrallaan, varovasti toisella poskella. Silti kerkesin purra puudutetun puolen mustelmille!
 
Sysimustasta yönpimeydestä huudahtelee hän!
Taas valvotaan teinien unta... vääntelin omat sormeni tunnottomiksi rubiikin kuutiolla. Taidan olla maailmankaikkeuden ainoa ihminen, joka ei vaan saa sitä tehtyä! :D Pari tuntia ainakin sitä tossa sohvalla tahkosin ja meni telkkuohjelmat ihan sivu suun, kun väänsin ja käänsin, eikä silti tullut tulosta. Äh, olkoot.

Muistelen jo yks päivä aiemmin alotelleeni tänne naputtelua, mutta keskenhän se silloin jäi, kun pienelle ihmiselle iski maailmantuska ja äiskän rauhallinen kahvihetki jäi sen siliän tien sitten silloin. Mutta nyt ei pitäis kenenkään tulla mun naputtelua estämään!

Hennas, ticketin vaatteet on tosiaan hämmästyttäviä. Joonalla on plain raini yhtenä välikausipuvuista (ja oli jo kesäsadepukuna ;)) ja se on kokoa 92 ja just tasan passeli! Mutta se 92 baggie on kyllä ihan jättisuuri! Tosin kuulin huhua, että oisivat fiksanneet niitä kokoja nyt totuudenmukaisemmiksi, joten ainakin tän kauden vaatteet pitäis olla enää vain vähän reiluja.
Ja ihanaa, että joku muukin huomaa haalivansa näitä ulkotamineita! Mä jotenkin aattelen, että jos joku nyt sitten onkin märkänä ja toinen pitää olla siistiin menoon ja yks siihen ja yks tähän, niin oivoi, mun miehen helvetti on valmis ja naulakot pursuaa. Välikausiosaston suhteen mä kyllä voin ihan myöntää, että överiks meni :D Sillä on yks tuffelin sellanen fleecevuorinen kumihaalari (joka oli ekaa kertaa jo viime syksynä käytössä! Nyt vielä menee just tän syksyn), rukan kurasetti, toi em. plain rain, lassien supratech, oiskohan Remun vk-asu (2-os), Cirafin tuulipuku, PoPin kuoritakki ja vielä parit "irralliset" ulkopökät... että tuotanuinjuu, mites tässä näin kävi? TOSIN puolustukseks sanottava, että se tuffelin haalari ja toi Popin takki on ihme kyllä peruja vuoden takaiselta syksyltä, jolloin ne oli reiluja ja nyt ne vielä ihmeen kautta mahtuu, jos ei tarvii laittaa paksuja vermeitä sinne alle! Ja toi Remu ja Ciraf on olleet sellasia niiiiin edullisia huutislöytöjä, että niitä ei oo vaan voinut ohittaa ;)
P.opilla ois ollut tossa outletmyynti viime viikolla, mutta onneks mä en jouda tonne Flamingoon saakka reissaamaan, niin ei tarvinnut huomata ostaneensa lisää! Niiden tuotannosta jostain syystä noi välikausivaatteet on ihan mun lemppareita! Kevääks tarvii varmaan kyllä hankkia sieltä windstopperit ja uus kuoritakki, ne on ollut ihan mun suurimpia suosikkeja.

Voi teitä ihanat kutojat ja neulojat! Saatan olla vähän kade... meidän ipanalle ei oo tulossa villasia kotitekoisia, koska sen äiti ei vaan osaa. Isomummo ja ehkä kummitäti toivottavasti jotain tekee, muuten joudun ostamaan villasukatkin vaan kaupasta! Villasukat on kyllä aika <3 ihan omassakin jalassa!

Maariselle jälkikäteissymppaukset hammaslääkärireissusta. Ja kyllä ne vaan voi ne puudutukset tosiaan tuntitolkulla kestää! Mulla itelläni kestää kans aina jonku puol päivää, ja kaiken kivan päälle alkaa vielä nukuttaa ihan tolkuttomasti! Mut onneks oot saanut päiväkahvit pillillä imutella ja raejuustonnökäreetkin murskautuneet ;)

Nyt vielä pitäisi pysytellä tässä jokunen tunti hereillä, niin pääsee kotiin sitten ottamaan pienet tirsat. Mulla piti taas olla treffit mun opparin kanssa tänä yönä, mutta viime yö meni kotosalla niin pyllylleen. Olin eilenkin illan töissä ja kotiin päästyäni joskus puol yhdentoista jälkeen illalla ei tietenkään uni tullut heti silmään, vaan joskus jälkeen puolen yön vielä kekkuloin puuhailemassa kaikkea turhuutta. Joskus sitten vajaa pari tuntia nukahtamiseni jälkeen heräsi apina kirkumaan huoneessaan, sillä oli vaippa falskannut ja yks kappale Joonaa ja pinnasänkyä oli ihan pississä... mua jo hetken huolestutti siinä sängyn yllä kumarrellessa, että se laps ei suostu nukahtamaan millään sinne enää uudestaan, kun huuteli vaan "auto auto" ja oli ihan virkeän oloinen! Vaihdoin vaipat ja nappasin kaapista vaan puhtaan peiton ja froteepyyhkeen patjan päälle, annoin ipanalle auton hyllystä ja pupun kainaloon ja painelin itse takas petiin. Ilmeisen pian ollaan kyllä molemmat sitten nukahdettu, mutta oma uni oli siitä eteenpäin tosi katkonaista kun näin jostain syystä taas hirveän määrän unia ja heräilin vähän väliä! Onneks yöllinen episodi väsytti myös lasta, koska aamu alkoi vasta puol ysin maissa... Päivällä en sitten ehtinyt nukkua kuin 2h päikkärit ja nyt kello näyttää piirua vajaa 4 aamuyöllä, ulkona on ihan sysimustaa ja mua väsyttää aivan tajuttomasti! :( Kahvia ei viittis enää hirveesti kiskoa tähän aikaan, että sais sitten heti kotiin päästyä unta, koska mieskin luonnollisesti on yön töissä. Mä oon ysin aikaan himassa, mutta puolilta päivin pitää sitten jo nousta, jotta pääsee isikin unille, kun se menee sitten taas yöksi töihin. Kyllä vähän hirvittää aatella, että mitähän se meidän vuorotyöläisperheen tulevaisuus tulee sitten olemaan, kun ipana on päiväkodissa! Vaan on kyllä luojan lykky, että taas tämän yövuoron mulle mahdollistaa maailman paras pikkusisko, joka meni meille yöks <3 Muutenhan se ois voinut jatkaa Joonan kanssa huomisen aamupäivän, mutta sillä on työhaastattelu heti aamusta, joten se lähtee meiltä sen jälkeen kun ukko palaa töistä.

Noniin, siinä ne sepustukset tältä erää. Menihän tähänkin nyt muutama minuutti ja kello juoksee yhtä lailla ;)

Hyvää yötä ja huomenta!
 
Huomenet,

Jaha, Sanders on ollut töissä. Vähä ihmettelin tuota Sannakoo 5 tuntia sitten ja kattelin kelloa :) Joonalle ei juu tule kylmä syksyllä eikä talvella, sehän on pääasia ;P

Tänne kuuluu hyvää! Salilta on jo haettu niitä muskelia ja lenkillekin on päästy, kodinlaitto edennyt ja eilen täällä oli ihan oikeat ekat kutsutut vieraat. Kaikki kehuivat uuden tuoksua. Vanhassa on enemmän tunnelmaa, mutta kai se uuden tuoksu on ihanan. Kuten uuden auton :)
Eilen tuli myös kissan uusi perhe hakemaan kissaa uuteen kotiin. Vaan kissapa jäi meille. Ei mulle kelpaa kukaan, joten nyt unohdan koko asian ja kissa jää meille. Piste. Pitää tehdä sille ulos aitaus että pääsee välillä omaan rauhaan, kauas koirasta. Näin se nyt on. Oli TODELLA noloa, onneksi niiden kaksi vee ei tajunnut asiaa eikä piitannut kun kissa jäikin meille, ajattelin pyytää tänään osoitteen ja lähettää pojalle jotakin lahjaksi. Mulle vain tuli vahvasti fiilis että jään miettimään miten kissa voi ja en halunnut sellaista ristiä itselleni. Kun se voi elää vielä yli 10 vuotta....... Onhan se vain kissa, mutta mä oon tälläinen ylitunteellinen ihmehyypiö :)

Olipa taas aiheen vierestä, kiitos teille kotipsykologit tästä istunnosta!

Amppunen
 
Oi voi Amppu! Oot niin söps! :)
Yks mun rakkaista ystävistäni on eläintensuojelunammattilaisia, siltä oon kuullut niin hirveitä kohtaloita ja yrityksiä, millaiset tyypit tulleet HESYlle vaan kättä heittäen ja todenneet, että voisivat ottaa nyt jonkun elikon. Mutta juu ei, eipä ne tuolla eläinsuojeluyhdistyksilläkään anna niitä karvapalleroita ihan mihin tahansa kotiin,joten varmasti sen alan ammattilaiset nostaisivat hattua sinulle, että päätit kissan vielä teillä pitää, vaikka siis eihän ilmeisesti tuossa perheessä itsessään nyt ollut mitään vikaa? Hieno päätös, tsemppiä kissille siellä myös, ehkä sekin on ihan onnellinen, että saa jatkaa juuri teidän lauman osana :)

Ja juu, en kyllä usko netissä enää klo 4 aamuyöllä höpötteleväni vauvapalstoilla, jos en töissä ois. Joskus jonkun kostean illanvieton päätteeksi sitä on netissä toisaalla hilluttu, mutta ei sentäs vauvapalstalla - kai? ;)

Kyllähän se tääkin päivä tästä käynnistyy. Ulkona on tooooodella ihana sää, en malta odottaa, että päästään ipanan kanssa vähän pihalle! Nyt se siis päikkäreillä ja mulla vuorokauden tsiljoonnes kupillinen kaffetta nenun alla. Taidan käydä kurkkaamassa, josko keksipurkissa ois vielä vähän hiilariboosteria tähän tän päivän uuteen heräämiseen! :)
 
ihana Amppu. ymmärrän täysin, ite ku olen aina ollut niin eläinrakas. Meillähän on kissa ja koira, kerrostalossa olin kyll välillä iha hermona niitten hoitoon, välill olin jo laittamassa ilmotusta koirasta mutt en mä sitt pystynytkään. ja ku omakotitaloon muutettiin tämähä ollutki paljo helpompi noiden kanssa, kissa kulkee vapaasti ulkona niin on myös paljon onnellisempi mitä ennen. koira taas on vaan yön sisällä, muuten ulkona narussa, pitäs vielä kunnon aitaus ja koppi sille tehä, kuha mies ehtii. Ja senki mitä se sisällä on kodinhoitohuoneessa koska se ei enää viihdy sisällä nii ei kukaa nukkuis ku se kulkis vaa levottomana ympäri kämppää. ei tarvi siivota karvapalloja juuri yhtään eikä viedä erikseen koiraa ulos eikä kissaa vaa nuku ja syö vaan on oikeasti pirteä kissa :) ja silti kumpikin mukavan seurallisia, koiran kanssa leikitää pihalla ja kissa tulee sohvalle viereen ku illalla telkkua katotaan.

imetyksen lopetus-ongelmassa tein nyt sillai ett sain Roosalta helposti pois vieläkin yhden kerran tuon illalla ennen nukkumaan menoa. sylissä heijaan ja sitte sänkyyn ennenku nukahtaa, oon laittanu tutinki suuhun vaikkei pitänyt enää siihe opettaa, Roosaha ei koskaa kunnolla sitä vauvana käyttäny mutt jos ois helpompi niin. eikä rupeis peukaloa imemään niinku esikoinen alko oikei kovasti ku tissi jäi pois, keksi toisen tilalle ja siitä vasta vaikea oli eroon päästä. ei sillo mikään muu auttanu ku antaa 2,5 vuotiaalle tutti ja kun peukku oli unohtunu nii reilu 3-vuotiaana tutti pois mikä kävi tosi helposti eikä uudestaa peukkua imenyt. koitin tosiaan hänelle kaiken mutt toi ainut millä peukun imemisestä pääsi. Mutt tosiaan Roosa on nyt tissillä vain kerran päivässä, kun käy päiväunille. jostain syystä se on tärkein kerta. tosin nyt on käyny niin että jos Roosa ei nukahda tissille se ei nuku ollenkaan päiväunia, ei jotenki kai malta. ja sitt on likka hermona koko illan. kai se vähä vaikeeta ku Oona ei enää nuku mutt oon käskeny kuitenki Roosan nukuttamisen ajaksi sänkyynsä lepäämään. Tuntus vaan hullulta jos Roosa lopettaa päikkärit alle 2-vuotiaana, kai muittenki taaperot nukkkuu vielä päiväunet? Tänään Roosa sitt oli tissillä ja pyysi ite sänkyyn nii ei nukkunu millään, yli tunnin yritin. Annan vielä tissiä vähän aikaa mutt aattelin ett ku 1v10kk tulee täyteen imetys loppuu, jääkö sitt päikkäritki :( Meillä tosiaan Oona oli lähemmäs 4v ku ruvennu jättään päikkärit välistä nii sillai hullua ett Roosa noin pienenä.. Meillä on vielä ihan säännöllinen päivärytmi ett luulis käyvän helposti nukkumisen mutt ei meinaa likka malttaa.
 
Maariselle, SeiskaVeikkaa puikottelen 3 mm puikoilla. Olen sitä joskus 3,5 ja 4 mm puikoillakin neulonut, mutta tulee minun makuuni liian löysää.

Sanna siellä ahkeroi yötä myöten. Mulla ei varmaan edes onnistuisi tuo yötyön tekeminen. Kaikkeenhan tietysti tottuu...

Ampulle taputukset, että kissa sai jäädä kotiinsa. On se eläimellekin melkoinen stressi, kun elinympäristö ja -tavat muuttuvat. Joskushan on vaan pakko luopua lemmikistä.

Minun pikkusiskoni tulee meille "hoitoon" viikonlopuksi. Neitihän on siis kohta 17 vee. ;-) Pitäis suunnitella jotain ruokaa viikonlopuksi ja käydä kaupassakin. Blääh! Neitokainen joutuukin majoittumaan remontin keskellä, kun meille odotellaan vielä niitä kirjasto-ovia... Mies on nikkaroinut tällä viikolla paneelia uuden huoneen kattoon ja tapeteeraajasedän pitäisi käydä latomassa muutama rulla tapettia seinään. Onneksi tytön huone on jo remontin osalta valmis! :-)
 
Heippa!

Byäääh, mun viestimäärä on taas tipahtanut, just kun aattelin saavani sitä kahtatonnia juhlia ihan parin viestin päästä! :D Tosin syykin selvisi; tuolta kirppispinosta on poistettu ne vanhat aloitukset, jotka on otsikoitu poistettaviksi. Ja ne on fiksannut noita foorumeita muutenkin, ootteko käyny kattomassa?

Taku, meillä päiväunista on tullut kans varsinainen ongelma, heti sen jälkeen tossa loppukesästä, kun Joona päätti alkaa temppuilla vaunuissanukkumisen kanssa... Silloinhan mä sitten pakkonukutin sen tonne pinnasänkyyn (onneksi pinnasänky on vielä olemassa! :D Kauheelta kuulostaa, mutta se on pelastanut nää hetket, ettei lapsi oo päässy sieltä pois ravaamaan...) ja siitä lähtien se on pinniksessä nukkunut - jos nukkuu. Ongelma sitten on se, että jos ei olla kotona, niin se ei nuku ollenkaan. Tosin joskus toisinaan sitten ihan vasta myöhään illalla joskus viiden-kuuden nurkilla, kun ollaan kotiin palaamassa, se saattaa nukahtaa rattaisiin, jos juna/bussimatka kestää yli 10min.
Ja vaikka periaatteessa Joona pärjäiskin ilman niitä unia (eli se on sitten vaan illalla kiukkuinen) niin kyllä siitä näkee, että se selkeästi ne oikeesti vielä tarvitsee. Toivottavasti teilläkään Roosa ei ihan vielä luopuisi niistä päikkäreistä, vaan oppisi nukahtamaan muuten! Ja kilttiä Oonalta, että hänkin tulee sitten sänkyynsä lepäämään samaan aikaan, koska eihän se pikkusisko varmasti malttaisi nukahtaa, jos isosiskolla on just hauskat leikit menossa!
Mutta unentarve on kyllä yksilöllistä, että varmasti joku 3v esimerkiks pärjääkin hyvin ilman päikkäreitä, kukaties vaikka jo 2v:kin! Ja toiset sitten haluis päikkärit vielä kouluikäisenä, kuten mun kummityttöni. Se sai eskarissa toisinaan vielä käydä päikkäreille, vaikka jo silloin koittivat alkaa harjoituttamaan sitä pois päiväunilta, koska koulussa se ei vaan oo mahdollista sitten enää. Mutta se on aina ollut (ja nyt 10v edelleen on) sellainen, että se itse tahtoo illalla aikaisin unille ja herää sitten aamulla todella aikaisin, eli varmastihan se alkaa sitten jo lounaan jälkeen ramaista!

Hennas, aiku kivaa, että sullakin on tuon ikäinen pikkusisko! Varmasti pätevä apu siellä rempan keskellä, hän lienee aivan rakastunut siskontyttöönsä? :)

Ja yötyöt, niihin tosiaan tottuu, kun on pakko. Mä en itse aiemmin ois voinut kuvitellakaan yötöitä tekeväni, vaikka oon aina ollut ilta+yövirkku, mutta ei se sitten niin pahalta tunnukaan. Jokapäiväistä yötyötä mä en kestäis, enkä ymmärrä miten mieheni sitä jaksaa, mutta sille se tuntuu olevan aivan luontaista. Meistä tuskin kumpikaan osaisi tehdä 8-16 työpäivää, vaikka ainakin allekirjoittanut huomaa siitä välillä haaveilevansa ;) Mutta toisaalta, mä rakastan niitä arkivapaita, eli ehkä kuitenkin vuorotyö nyt vielä. Ja vuorotyöläisten lapsethan tekee tutkimusten mukaan tosi lyhkäsiä hoitopäiviä, eli ehkä en päivätyöhön ryhtyis ainakaan ennenku ipana ois saanut ekat peruskouluvuotensa purkkiin.

Ja koska Hennas uskaltautui kertomaan, että remppa tytön huoneen osalta on valmis, niin kenties saadaan pian kuvamaistiaisia? :)
 
Äh, unohtui hihitellä teillekin tätä, ja nyt tuo ei toimi se muokkausnappi. Menkööt uutena viestinä siis!

Eli onko teille käynyt sillain, että tunnistatte jonkun sellaisista puisto/perhekahvila/mistäikinä-tutuista lapsen, mutta ette äitiä? Eilen oltiin Joonan kanssa palaamassa kotiin ja piipahdettiin tossa lähikaupassa. Meidän perässä sitten oli joku perhe rattaiden kanssa, en niihin sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Sitten kun pakkasin meidän ostoksia, niin tää toinen äiti tuli siihen pakkaamaan omiaan ja moikkasi mua iloisesti. Moikkasin toki takas ja jäin ihmetellen katsomaan, että kukahan tää nyt on... Sitten oli pakko kysyä, että ollaanko me puistossa nähty (vai onko hän kenties jossain mun ohjaamassa ryhmässä joskus ollut tai ollaanko kenties työ/opiskelututtuja, näitä en siis listaillut siinä, vaikka omassa mielessä pyörikin), koska tän naisen kasvot ei soittaneet mitään kelloa. Ja sitten tää äiti kertoi, että nähtiin viime viikolla tuolla avoimessa, eli just silloin, kun käytiin ipanan kanssa siellä kirppistelemässä. Sitten katsoin sitä rattaissa istuvaa ipanaa ja muistin hänet (jopa pojan nimen siis) ihan samantien, mutta äidin kasvot ei edelleenkään tuntuneet tutuilta :D Eli tunnistatteko leikkipuiston lapset, mutta ette niiden vanhempia?

Ja muutenkin on muuten ihanaa, että noita puistotuttuja, joiden kanssa ei oo ees montaa sanaa vaihtanut, niin niitä näkee täällä nurkilla ja aina iloisesti kaikki tervehtii. Tykkään! <3
 
Sanna, pikkusiskoni on myös meidän neidin kummitätskä. Ehti saada rippikoulu"todistuksen" käteensä juuri ennen ristiäisiä. Ja tulevat kyllä hyvin juttuun.

Noista rempan jälkeisistä kuvista... Korostan, että REMONTTI on tytön huoneen osalta ohi, mutta huone vielä ihan sisustamatta. ;-) Tytön huoneessa on kaikenlaista ylimääräistä tavaraa, kuten vierassänky, joka tulee sijoittumaan uuteen huoneeseen. Lisäksi sänkynä on edelleen pinnasänky, koska isojen sänkyä ei tuoda, ennenkuin sille on paikka. Myös verhotangot puuttuvat, saatikka verhot, sänkypeitto, tyynyt... Maton sain sinne ostettua viikonloppuna, kun Prismassa oli osa matoista puoleen hintaan. Kankaatkin on verhoihin yms. hankittuna...
 
Heh, no ehkä mä maltan sitten mieleni ja oottelen, että saatte sisustuksetkin tehtyä ;) Mulla on hirvee himo koko aika saada uusia vaikutteita ja katella juttuja sillä silmällä tonne apinankin huoneeseen - johan sinne pitäskin saada se uus sänky ja jotain muuta! Meillä on myös makkaria nyt laitettu aika extempore, ja täytyy kyllä sanoa, että miehellä on ollut fiksuja ajatuksia! Tässä viikon sisään on laitettu meidän sänky eri kohtaan, heitetty tietokone pöytineen helvataan (sitä ei oltu käytetty siellä koskaan tässä kämpässä, mua se ärsytti vaan kun vei tilaa ja läppäriähän meillä nykyään molemmat vaan käyttää!) ja saatu yks vanhasta kämpästä "käyttämättömänä" jäänyt hylly laitettua kans seinälle - ja tänään ihana remppareiskani asens siihen lukuvaloiks sellaset spotit (2 alle ja 1 hyllyn päälle, aika hieno!). Samoin sängynkäännön jälkeen fiksattiin 3 vanhasta cd-tornista siihen uus hyllykkö; 2 pystyssä ja 1 niiden päälle poikittain, sekä (sattumalta) samaa sävyä oleva peili kiinnitettiin siihen alle "keskiöön". Sekin on hieno! Siihen peilin "päälle" aattelin vielä, että tarvii saada samanlaiset spotit kuin tuli sinne seinähyllyyn lukuvaloiksi... Ja nyt surffaan etsien jotain ihanaa seinätarraa siihen hyllyn alle, eli meidän sängyn siihen päätyyn, missä on tyynyt. Jos joku tietää jonkun kivan, niin saa vinkata!

Mäki laitan kuvat sitten, kun saan vielä sisustustavarat paikoilleen ja pari kuvaa kehystettyä :)

Ja myös mulla on muuten juurikin tuo aiemmin puhumani kummityttö mua sen 10v nuorempi, ei ollut montaa kuukautta ehtinyt rippikoulusta kulua, kun mun omat kummivanhemmat pyysivät mua (serkkutytön) kummiksi <3 Mun mielestä on aina ollut ihanaa, että oon sitä just sen verran vanhempi, että oon sen kanssa viettänyt tosi paljon aikaa ihan sen vauva-ajoista asti ja ollut ahkerasti hoitotätinä. Nyt Joonan synnyttyä en ehdi niin paljon häntä nähdä ja se surettaa mua ihan tosi paljon, mutta onneks meillä on edelleen lämpimät välit! Haluisin edelleen olla se, kenelle se voi tulla murkkuna ja teininäkin vielä juttelemaan niistä vaikeammistakin asioista, joista ehkä omille vanhemmille on haastavaa jutella...

Samaa välitöntä suhdetta toivon toki Joonalle ja sille paljon hehkuttamalle omalle pikkusiskolleni (joka mun järkytykseksi täytti tänään 20v! Hullua!). Nää nuoremmat, mutta silti aikuiset turvalliset läheiset on mun mielestä todella tärkeitä lapselle, oli se sitten täti, sisko tai kuka vaan, miespuolinenkin toki!
 
Moi.. täältä keksiyön keittiöstä..kuutamon mollotuksesta! Venla nukkuu... isi töissä ja minä Miian kanssa askartelen! Kyllä! Kerkesin edellisen postaukseni jälkeen hurahtamaan NUKKEKOTIEN maailmaan ja väkerrän sinne kampetta! Miia tekee korujaan tuossa vastapäätä! Kivaa! Koko muu talo pimeänä, vain pöydän päällä lampussa valoa! Kivaa kivaa kivaa!

(tosta nukkekotitouhusta joskus enemmän..)

PÄIVÄUNET on meillä nyk myös ongelmallisia! En tiiä meneekö meillä aamupäivät liian pitkälle vai mikäs se nyt mättää. Parina päivänä ollu ihan oikeeta änkyröimistä! Sitte toisaalta se esim illalla leikkii kovasti nukkumaan menoa... Taitaa olla joku identiteetin vahva kasvukausi pikkuemännällä.....

..tämmöstä täällä tuulen suhinassa.. Pakko jatkaa askartelua! Kuuhulluus kumartaa syvään! Öitä!
 
Oijjoi! Nyt on pakko kommentoida, vaikkakin ihan vaan pikaiseen...

Maarinen! Oi nukkekoti! Mulla on mun oma lapsuuden nukkekoti tallessa, ja huomaan jatkuvasti hipsiväni leluosastoilla tuijottelemassa niitä nukkekotijuttuja... mulla ei oo taitoa itse askarrella, mutta oon ajatellut, että haluisin ehkä tehdä nukkekodistani sellaisen sisustuselementin lastenhuoneeseen... tosin sillä sais toki myös leikkiä, tosin ikärajana ehkä K7 ;) Uusia tapetteja sinne haluisin myös, ja pyytää, josko mun oma isäni vois laitella sähkötyöt taas kuntoon <3

Eli tää ainakin oottaa innolla lisää! :)
 
Sunnuntai aurinkoa, toivottaa Häme!

Mmiettinyt olen vastauksia.. Eli: Sanna kun kyselit tuosta tuntemisesta, niin on käynyt! MLL:lle kun pidin "alku"vuosinani iltapäivä kerhoa, niin kaupassa tuli vastaan pelkkiä tuttuja lapsia vieraiden aikuisten kanssa! Hölmöltähän se tuntui! Ja vielä hölmömpää on se kun vastaan kävelee tuttu mies vieraan naisen kanssa! Eli nyt tarkennan: Kun nuita baari-keikkoja on joutunu toisinaan tekemään ,niin sehän ei ole itsestään selvää, että mies könötää siellä juuri omana vaimonsa kanssa, niin kurjaa kuin se onkin! Ja sitte arkena nää samat perheenisät työntää ostoskärryjä Citimarketissa! Koita siinä sitten tervehtiä muinamiehinä! Ja varsinkin naisena. Ei kivaa semmoinen! Ja vaiti pitää olla, kun on se "velvollisuus"!

Sitte kivempaan aiheeseen. Meillä leikittiin taasa "SaloonMaaritia". Venlan kahdesta kiharasta napsaistiin sentti pois ja mun latvoja tasailtiin kahden sentin verran! Kyllä on hienoja naisia täällä talossa! Venlalata ois pitäny etuhiuksia (silmätukkaa) finistellä, mutta neitopa tuumasi kesken leikkuun, että "hohooijaa"! HOHHOIJAA on nykyjään sellainen merkki, että siihen loppuu mielenkiinto häneltä. Saattaa tuo kesken ulkoilun sanoa hohhoit ja kipittää portaille odottamaan sisälle pääsyä! Ja iltasatu loppui eilen illalla kesken, kun hän alkoi hohailemaan ja veti peiton silmille! Hassu tyttö!

NUKETALOSTA! ELi täällä elää sitten oikea nukketalon sisustus-suunnittelija! Joopa joo! Mulla on joskus edellisessä elämässä ollut peräti kolme puista itsetehtyä nukkista...mutta sitten se elämä tarttui kylmin käsin niskaan ja vei melkeen kaiken mennessään, myös ne nukketalot. JA näin monta vuotta meni, että uskalsin jälleen antaa sydämelleni luvan olla lapsi. (täällä itketään nyt) "NukkekotiVäinölää" olen koneelta tuijottanut silmäni kipeäksi ja aloin vapisevin käsin omaa uutta rakentamaan. Ensimmäiset väkerrykset ovat tietysti tuolla blogin puolella, että sinne, jos kiinnostaa!

Jassoo. Jos sitä koittaisi saada itsensä tuonne ulos tuulettumaan! Täydellinen syysauringon paiste!

ps. sattuiko kukaan näkemään niitä viimeöisiä TÄHDENLENTOJA??? Minä raukka missasin! harmi harmiharmi...



 
Takaisin
Top