Lokakuun luritukset 2012

Täällä pusketaan töitä oikein hartiavoimin! No ei nyt sentään... Ajattelin tänään karata hiukan aiemmin töistä pois ja käydä shoppailemassa vaatteita MINULLE. Tänä aamuna vaatekaappia penkoessani tuli sellainen olo, että sieltä löytyy vaan jotain kotihommiin sopivia rytkyjä. Perus topit ja t-paidat on niin loppuun kuluneita, että pakko käydä ostamassa uusia. Onneksi ei tarvita muuta, kun ei tuo shoppailu nyt oikein kiinnosta. Pienen miehen toppahaalarinkin sain hankittua huutiksesta, joten sekin ongelma on poissa.

Jotain piti kommentoida, mutta en nyt millään muista... Tuiksille ainaskin onnea uuteen kotiin!
 
Ilmeisesti HENASIN duunit alkoivat sitten hyvin..kerta ehdit jo vaatepuolta miettimään! Hyvä hyvä! Varmasti ihana laitta töihin uutta vaatetta päälle.. kerran se on täällä kotiliedenkin ääressä mukavaa!

Näyttihän tuo oma peilikuva hiukan -..öööö.. nyppyiseltä.. tuolla kauppakeskuksen SUURESSA peilissä. Nauratti, kun käänsin pääni pois.. puolipulska kotiäiti kumisaappaissa, tukka ponnarilla, takki levällään ostamassa kynsilakan poistoainetta!!!!. Kaukana siitä sutjakasta jakkupukuisesta suunnittelija-rouvasta, jonka ihmiset ennenmuinoin näkivät. Parempi näin. Rehevyys on oikeastaan ihan jees!! :D

ELi LOKAKUUTA mennään sitten... aikamoista vauhtia! 
 
Heippahei!

Samaa tuossa pari iltaa sitten naureskelin, että tyytyväisenä tuota syyskuun pinoa nakutellaan. Jäinkin pohtimaan, että pitäiskös taas siirtyä suosiolla kasvattelemaan vähän pidempää pinoa? Jos vaikka neljänneskuukausittain tms. vaihdeltais pinoa, tai mikä sitten sopivalta tuntuukaan? Enää ei taida tulla kuin sivu-kaksi näitä kuukausinippuja :)

Hennas, mä oon ennen rakastanut shoppailua, mutta nyt huomaan, että johonkin se on vaan kaikonnut. Tulee liian kuuma, ja mitään kivaa ei löydy, ja sitten iskee piheyskin... Toivottavasti sä kuitenkin löysit mukavaa päälle laitettavaa! :)
Ja miten niillä murusilla muuten nyt on hoidossa lähtenyt sujumaan?

Pranis perheineen sitten otti ja lähti. Kiva saada kuulumisia sieltä! Ihan kateeksi käy, mullekin sopis just nyt oikein makoisasti kuukaus ihanassa espanjalaiskylässä... oih!

Maarinen, nauti sinäkin nyt vaan siitä kotirouvailusta siellä ihan hyvällä omalla tunnolla! Eiköhän sitä jotain keikkaa jostain aina löydy, että vähän saa rahaa, ja muuten nauti siitä maalaiselämästä. Sulla on noita töihinpaluita ja lasten hoitoon/kouluun/kouluun/kouluun/kouluun (montakos Uutta Koulua sillä sun esikoisella esim jo on? :D) laittamisia takana, niin saat nyt vaan olla, eiks ni? Mut tsemppiä työkkäriin silti!

Ja Amppu! Äläpä kuule muuta sano! Tuo Joona-tonttu on aivan täydellinen kopio siitä ysikytluvunlopun Sanna-tontusta! Siis niin on presiis kuin minä - ehkäpä siksi tuosta kuvasta kovin tykkäänkin ;) Todellisuus kun on vienyt hommat aivan toiseen äärilaitaan, Joona on aika kovasti isin näköinen. Toki onneksi siitä meidät molemmat tunnistaa, mutta lähipiiri vakuuttelee, että kyllä se Isin Poika ulkoisesti nyt vaan on. (Mut äitin silmiä siltä mikään ei vie, onneks! ;))
Ja Joonan kengänkokoa kyselit, niin nyt tälle syksylle ja talvelle kengissä on kokoja 28-30, riippuen siis kengästä. Kyllä sitä himpun pisti haukkomaan henkeä, kun syksylle sai välikausikengät (jep, just ne, mistä olen sanonut, että en mä ymmärrä niiden tarkoistusta!), Viking ja koko 30. Siis herranjumala, toi lapsi ei ole vielä kolmea vuotta, ja koko 30! Töissä kyselin vanhempia lapsia omaavilta työkavereilta, että oisko kellään tuolle passeleita luistimia nyt talveksi, niin eivät meinanneet uskoa, että tuon koipilainen voi olla niin iso. Mut ei se sentään mikään superjättijalka oo, koska aika samaa kokoluokkaa kyllä muillakin on, eli ei oo pelkästään meidän Joonan tassu. (Jos tuosta tonttukuvasta tulit tätä kysyneeks, niin saattaapi sukat olla vähän makkaralla, siks näyttää ihan hervottomalta koipilainen kuvassa! ;))

Ihana Venla kirjaimineen! Joillekin ne kirjaimet vaan on kiinnostavampia, kaverilla on helmikuussa '10 syntynyt tyttönen, joka jo tuossa kesällä ihan sujuvasti luetteli kirjaimia "kuvasta". Hänellä on ruokapöydällä oma tabletti, jossa on aakkoset, ja äitinsä siitä osoitti ja tyttö luetteli - itse seurasin ällistyneenä vierestä! :)

Jahas, herra apina heräs. Nukkuihan se puolisen tuntia, kahden tunnin tainnuttelun jälkeen :D Meillä on taas sukellustreenit viidestä kuuteen, joten uni on tarpeen, että jaksaa molskia.

(Nopeasti vielä huikattava, kun noita lastenohjelmien "lausahduksia" täällä jaoitte, saatoin jo aiemmin kertoakin. Joona on katsellut Cars-elokuvan hahmoista tehtyä Martin tarinatallia, ja siitä intoutuneena huutelee nykyään "Tule takaisin, senkin tuontipelle!" Hirmuisen herttaista, eikö! Joku vielä loukkaantuu, luulee sitä rasistiseksi heitoksi :( )
 
Taas tuolla sataa. Sataa niin, että harmittaa. Viime syksyinen/keväinen kaivo-ongelma on taas täällä. Nyt sentään eräs paikallisisita alkuasukkaista tunnutsti, että se on tämän savimaaseudun ongelma.. että ihmisten kaivot menevä sekaisin. HAnavesi tuoksuu kuralammikolle ja on siis juomakelvotonta! Kiva kantaa kyliltä juomavettä kansitereissa.... Että semmosta tulvaa täälläpäin...

PRANIKSELTA tuli Espanjasta niin kehdehdittavaa viestiä..... Kuinka rannanhiekka tarttuu ihoon ja näytää kauniilta, värikkäältä minimosaikilta.. Ja kuinka VALO tottuneesti huutelee Hola ja Gracias ja Buenos Dias.... Varsin viihtyisää heillä siellä!!!!!! 

Tuosta tulikin mieleeni  että  keksittiin Venlan kanssa aivan uusi leikki! Piilotettiin heijastimia pimeässä ulos. ELi toinen laski kädet silmillä kymmeneen ja toinen jävi ripustamassa heijastimen johonkin lähelle. Sitten sitä piti etsiä taskulampulla! SUOSITTELEN!Ihan hirveän kivaa ja varsinkin, jos on piemeän pelkoa, niin tuossa leikissä se taatusti unohtuu. Venlakin rymysi hirveän rohkeasti taskulamppuineen pilkkopimeässä ryteikössä.... JA niin riemullista oli sitten kun taskulampun valokeila osui piilotettuun heijastimeen.... itselläkin tosi jännää...

Hm... syömisongelma meillä taas. Nyt oikeasti ongelma. Alkaa ärsyttämään,kun tyttö sanoo joka ruokaan, että yök. en syö. TÄnään esim. ei ole syönyt vielä kuin puolikkaan reissumies-viipaleen . Ja kello on jo neljä ip. Katsotaan maistuuko neidille "paha" nakkisoppa , kun herää päiväunilta... jonne taas mentiin liian myöhään.. Kaikki tuntuu menevän vaihteeksi päin persettä. Isännänkin kanssa. Tänään on niitä päiviä , kun tekee mieli ostaa ainaisjäsennyyys "paskamutsien" järjestöstä. JA tuntuu, että sopisi sen keulahahmoksi loistavasti... ETTÄ että! Ressaa tuommonen turhasra rutiseminen!


Mutta, mutta.. eiköhän tuo taas tästä etene normaalilla tavalla.... 
 
Voi että miten ihanan kuuloista Praniksen perheellä siellä tosiaan kuulostaa olevan! Oon ehkä snadisti kade ;)

Ja hauskaahan tuo heijastin-taskulamppuhippa on! Me leikittiin sitä kans pentuina saaressa, kaupungissa kun on turhan valoista eikä kunnollista metsikköä. Ja kellarikäytävillä lapsena leikittiin fikkaripiilosta, eli ainoastaan sellasella pienikeilaisella fikkarilla sai näyttää valoa ja ettiä kavereita sieltä sokkeloista. Se oli HAUSKAA! :)

Mulla on nyt kuulkaa Mona Lisa Smile. Mutta tästä ehkä tuonnempana ;))
 
Ääää, en mä osaa pitää suutanu kiinni! Ja ehkä tänne on suht turvallista huudella tätä salaisuutta ;)

MÄ TEIN POSITIIVISEN TESTIN EILEN! Aivan käsittämättömän ihanaa! Meillä edelleen yhdyntäkivut on sen verran kovat, että ne kivut ja kaikki nää stressiasiat yhdessä, niin en ois uskonut tän onnen saapuvan! Jännittää ja pelottaa ihan sikana, en muista, että Joonaa odotellessa ois alussa juurkaan käynyt mielessäkään keskenmenojen yms. mahdollisuudet, mutta nyt huomaan koko aika niitä pohtivani. Toisaalta öklötys ja tissiensärky on kaiketi ihan hyviä merkkejä, mutta mutta...

Testin tein siis lähinnä "varotoimenpiteenä", koska oli vähän hassuja fiiliksiä ollut. Eka luulin testiä negaks, koska Joonasta positiivisen viiva ilmestyi ennen kontrolliviivaa, niin tässä tuli eka kontrolliviiva ja se hetkellinen höh-fiilis. Joidenkin sekuntien päästä kuitenkin alkoi viivanpaikkaa näkyä, sitten aattelin että haamukos se nyt tässä, mutta viivahan tummui! Minuutin jälkeen se oli kyllä jo ihan selkeästi nähtävissä! Tosin silti vähän pohdin ja pähkään, pakko varmaan vielä huomenna tehdä uus varmistustesti :D

Oon häkeltynyt, sanaton ja aivan pöllämystynyt! Hirveetä, kun tekis mieli huutaa koko maailmalle ja kertoa tietty Joonallekin, mutta ei ihan vielä uskalla. Katsotaan nyt eka, että miten tää etenee. Mulla ei oo myöskään mitään havaintoa viikoista. Koko kesän ollu kierto aivan sekaisin ja syyskuussa ei vissiin menkkoja ollut ollenkaan ja taisin tehdä negatestinkin, mutta mistäs näistä nyt sit tietää :D Eli viikkoja on kaiketi joko viis tai yheksän! :D (Öklötykset saattais sopia paremmin siihen ysiin, mutta tuskinpa nyt sentäs niin)
 
Kiiiiitooooos! :))))

Soitin tänään neuvolaan, laskevat edellisistä menkoista, joten neuvola-aika sovittiin 22.10. ja käski varata ultrankin hetimiten, elikä päästään ultraankin vielä tän kuun viimeinen päivä! Mä kyl en jaksa uskoa, että niin paljon ois oikeesti viikkoja, mutta ei mua kyllä kauheesti harmita mennä kurkkimaan tilannetta ;)
 
ONNEEAAA!!! SANNA!
Tuo uutinen kyllä ylittää kaikki uutiskynnykset ihanuudessaan! Tulee olemaan seuratuimpien asioiden joukossa seuraavat kuukaudet! Viikiknkivauva saa pikkusiskon/veljen! NAM! ;) Ihan mahtavaa, että pääset ultraan ja neuvolaan heti! 

.... 



 
Ihanan suuret onnittelut Sannalle ja koko perheelle! :))
Piti jo onnitella aikasemmi mut en sit kerennykkää.

Pietään peukkuja että asiat on niiku olla pitää!
 
Kiitos kaikille :))

Huh, jos oon joskus valittanut sitä, että äitinä on kamalaa olla lapsen sairastaessa, niin ei tää äitinä olo omaakaan tautia potiessa oo kovin herkkua. Mä lähdin aamulla töihin, mutta jo junalle kävellessä tuntu siltä, että nyt ei taida olla ihan hyvä olla, ja töihin päästyä olin jo varma että lähden aika pian roikkuvat paperihommat tehtyäni ja päivän asiakkaat peruttuani himaan. Kuume nostamassa päätään siis, tosin onhan se jo yli viikon tehnyt tuloaan. Soitin jo appiukollekin, että olisko he millään voineet hakea Joonaa ja pitää sitä illalla pari tuntia, ettei tässä tarvii vielä raahautua takas tuonne sateeseen näissä viluhorkissa ja viihdyttää sähköjänistä... vaan eipä onnistunut, appisilla oli just tänään sitten sellainen meno, mitä ei saanut siirrettyä. Samoin pohdin, että jos jään vielä lepuuttaa huomiseks himaan, niin oonko aivan hirveä, jos annan Joonan mennä päiväksi hoitoon? Se on siis terve, mutta tuntuu hassulta, että itse oon himassa ja lapsi ois hoidossa... Joona tosin rakastaa hoidossa oloa, eli sillä ois varmasti kivempaa siellä kuin himassa mun kanssa, kun en jaksais ees ulkoiluja tehdä.

Jokos siällä pohjosemmassa on lunta? Kukas meidän pohjosimman edustaja nykyään on, Rinkku ei oo tainnu hetkeen käydä nassuaan näyttämässä?
 
Päivää!

Heittäkää halolla, mutta keskustelimme juuri kyseisestä tilanteesta meidän kahvipöydässä. Tulos oli tämä: Terveen lapen saa viedä hoitoon jos äiti tai isä on kotona kipeänä. Meillä ainakin tehtäisiin niin, todennäköisesti.  Lapsella on siellä hoidossa luultavasti PALJON kivempaa, kuin kotona kuumetokkuraisen ja (todennäköisesti kärttyisen) ja väsyneen vanhemman kanssa. 

Tauiti tietysti tarttuu lapseen ja jatkaa sitten jommankumman vanhemman sairauslomaa.. Mutta voiko näin flunssakautena näill leveysasteilla edes välttyä flunssalta? Parempi silti aikuisen levtä itsensä rauhassa terveeksi mikäli siihen on mahdollisuus.

Tai vielä, jos spelkuloin.. JOS mies olisi kipeä, niin tokkopa itse töihin lähtiessä tuputtaisin hänelle päiväseuraksi vilkasta ja energistä lasta. Varmasti veisin lapsen hoitoon ja luulen että kotiin tultaessa illalla saattaisi olla ainakin päiväkähvi kiitoksena valmiina odottamassa... ainakin terveempi ja levänneempi siippa ja iloinen mukula... 

Että sillee..

Rinkun nimen kun mainitsitte, nii taidampa köydä rouvan blogia pöyhimässä kuulumisten toivossa... 
 
Huomenta, arvon leidit,

Kääh, taas on mennyt liian pitkä aika viimeisestä palstakeikasta. Mä e-d-e-l-l-e-e-n-k-i-n kirjoitan sitä perhanan gradua. Nyt sain onneksi luvan kirjoittaa lisää, eikä tarvitse vain hinkata niitä jo kirjoitettuja pätkiä uuteen järkkään.

Sannan uutiset ovat kyllä mahtavat! Onnittelinkin jo aikaisemmin toista kautta ;) Mutta vielä kerran: jee!emoticon

Vauvauutisia myös täältä, miehen sisko ja vaimonsa saivat maanantaina pienen tytön. Syntyi suunnitellulla sektiolla, kun oli peppu alaspäin, ja jalat linkussa siellä masussa. Lisäksi synnyttäneellä äidillä oli vielä koko raskauden ajan sydänongelmia, joten lääkärit eivät halunneet ottaa riskejä. Mutta niin, pieni ihanuus on nyt siis täällä. Mies ja Benji menevät moikkaamaan vauvelia tänään illalla, minä en valitettavasti pääse mukaan, kun on vikat kuoroharkat ennen syyslomaa.  

Lapsen vieminen hoitoon, kun itse olet kipeä: mun mielestä saa viedä. Ja juurikin tuo on mun mielestä kanssa siinä se juttu, että siellä hoidossa saa niitä virikkeitä, kun taas kotona olisi vain ryytynyt vanhempi sohvalla makaamassa. 

Heijastin-taskulamppu-hommia ei olla muistaakseni lapsena leikitty, mutta oltiin kyllä Sannan mainitsemaa fikkaripiilosta, välillä ulkona, välillä sisällä. Oli kyllä kivaa! Pitääkin muistaa kirjoittaa kaikki nämä kivat pelit ja leikit johonkin ylös, ja opettaa Benjille sitten kun hää on vähän isompi. 

Ja Pranis siellä Espanjassa. Uijui, kelpais kyllä! Täällä on nyt oikein kunnon hollantilainen syksy menossa, ja vettä sataa taivaan täydeltä. Onneksi on uudet kumpparit ja Rukka-sadetakki, niin ei haittaa. 

Ohhoh, Joonan kengännumero on tosiaan aika mahtis. Pitkä poika tosiaan siis tulossa varmasti. Täytyyhän sitä pituutta jonkin kannatellakin. :) Benjillä vielä kengänkoko 25-26, mutta perästä tullaan. :D Ja niin, on tosiaan kovastikin sun näköinen tonttupoika tuossa kuvassa, ihana!

Vaude, Venla ja kirjaimet! Benji on oppinut nyt myös O:n. Muistaa sen siitä, kun suu menee tötterölle, kun sanotaan oo. :D Muut kirjaimet ovat vielä hakusessa, mutta kovasti muka itse "kirjoittelee" kaikenlaista jo. Sellaisia koukeroita ja söherrystä. Hihi. Mutta yksi juttu, mikä jo onnistuu, on pääjalkaisten piirtäminen! Ja erilaisia autoja ja renkaita piirtelee, ja sanoo: "dat ziet er niet uit" ("ei ole yhtään oikean näköinen"). Hihi. 

Tuiksille onnea uuteen kotiin! Kyllä siitä muutosta varmasti jotain hyvää vielä seuraa. :)

Äh, muita uutisia en nyt sitten enää muistakaan, mieli poukkoilee vaikka ja missä... 

Ei muuta kuin ensi kertaan! 



 
Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että jos vanhempi on sairaana ja lapsella mahdollisuus olla hoidossa, niin kannattaa käyttää tilanne hyödyksi. Me oltiin pienen miehen kanssa viime viikolla perjantai kotona, kun hänellä oli kuumetta. Pinjalta aamulla kysyin, että haluaako jäädä kotiin vai meneekö hoitoon, niin ei kauaa miettinyt, kun totesi, että hoitoon. Oli ollutkin oikein kiva päivä askarteluineen, kirjastokäynteineen ja laululeikkituokioineen. Kotona ois varmaan vaan tylsistynyt ja tehnyt sitten kaikkea "kivaa" ajan kuluksi.

Itselläni on nyt varmaan flunssa puskemassa päälle, kun kurkku tuntuu karhealta ja palelee melkein koko ajan. :-(
 
Heippis!

Jee, Ailime ennätti myös tänne! Mä jo näinkin tuon Benjin piirrustuksen ja täytyy kyllä sanoa, että on kyllä vuosien ero Joonan taitoihin! Tosin meillä ei hirmu ahkerasti piirrustellakaan, kun ei oo äiskänkään mielipuuhia, niin ei sitä usein muista lapselle ees ehdottaa... Itse Joona pyytää kotona ehkä pari kertaa kuussa, että saa piirtää, ja silloinhan tietysti saa. Hoidossa uus kiva juttu oli hamahelmien laittaminen sille "piikkimatolle", siitä oli tykännyt! Ensin niiden piti tehdä helmikoruja, mutta Joona oli todennut langan pujottelun helmiin olevan liian vaikeaa :D Äitin poika, jos ei osaa, niin luovutetaan :DD (Ei sais nauraa, mutta valitettavasti tunnistan tän piirteen itessäni. Toivottavasti Joona oppis haastamaan itseään vähän paremmin :))

Tsemppiä myös Ailimelle opintoihin, eiköhän ne siitä taas suttaannu! :)
Olikos muuten syntynyt Benjin eka serkku? Mua jotenkin surettaa, että Joonalla eikä tällä pikkuruisella oo serkkuja, eikä kaiketi lähitulevaisuudessa tulossakaan.... Mun mielestä mun veli vois jo alkaa lisäänty, sisko on vasta 21v joten se saakin vaik ootella ;)

Joona tänään meni hoitoon, ja minä vietän sairaspäivää kotosalla. Yöllä oli aivan hirveän kamala olo, eikä tilannetta auttanut yhtään päässä pyörivät mielikuvat kiehuvasta kananmunasta... Niin, siinä kuumetokkurassani siis kuvittelin pienen vauvantaimen sisälläni kokevan valkuaistenkypsymisiä kuumeen takia. O-ou, toivottavasti ei ihan sentään niin!
Mutta niin, Joona varmasti on paljon iloisempi päivästään, kun sen kohta hoidosta yritän raahautua hakemaan. Mies kysyi aamulla, että kuka hoitaa ipanan aamuhommat vai onko lapsi jäämässä kotiin!! Saattoi olla aika lähellä, etten paiskannut sitä tyynyllä kun ärsytti, että se ees kysyy tollasta! Totesin vaan, että eikös ne aamuhommat oo isin juttu ja mä en todellakaan jaksa touhuta Joonan kanssa päivää - käänsin kylkeäni ja jatkoin unia tyytyväisenä.

Toivotaan nyt, että Joona ei tule kipeäksi. Tää on tosi outo kuukaus ollut, kun Joona on meistä ainoa, joka ei oo kipeenä! Tuo ukko aloitti sairastelun ja nyt tosiaan minä, mutta mä luulen, että mulla osa johtuu myös tästä akuraskaudesta... Normaaleissa perheissä ne on kait ne lapset, jotka ekana tulee kipeeks ja tartuttaa sit aikuset!

Kovasti terveisiä sinne hennasin tupaan, toivottavasti paranet pian!
 
Sanna!!!! Nyt jää kaikki muut jutut ihan varjoon! Onnea sylin täydeltä <3 Ihana uutinen! Eihän tässä nyt enää muuta osaa ajatellakaan.

Venlakos se huonosti syö? Niin Valokin. Luulin että liittyisi matkaan, mutta kun kestää jo ties monettako viikkoa. Ennen kahta iltapäivällä ei olltu syönyt kuin yhden pillismoothien, kaakaota 1,5 dl, pari siivua juustoa ja haukun banaanista. Huh. Iltaa kohden vahän innostuu ja kerran päivässä syö, jos hyvin menee, kunnolla. Makeita menis kyllä. Paikallinen herkku, taikinapötköt joita kastetaan suklaakastikkeeseen, maistuisi joka aamu... Ja suklaakakku.
Loma on ollut ihana ja rasittava samaan aikaan. Valo koittaa rajojaan ihan täysillä ja kovistella enemmän kuin kotona. Ikaväkin sillä on kodin asioita ja niistä jutellaan. Kieltä Valo on oppinut hyvin ja ihan ohimennen. Tervehdykset tietenkin ja tuntuu kuuntelevan tarkkaan mitä me puhumme. Huomautti minulle, kun ekan kerran kysyin huoneen avainta espanjaksi, että etkös ole ennen sanonut "faivvootsuu"? Juu, olin minä :) Ainakin sinne päin.

Luin pikaisesti kuulumiset ja tuttuja juttuja taas osin. Vaatteet tuntuvat olevan kotikäyttöön sopivia enempi jne.

Nyt vain hasta luego, senoras y ninjos (en osaa sitä aaltoa laittaa ännien päälle) ja kuulemiin!
 
Pranis, Joonalla on kans tää syksy kulunut huomattavasti vähemmällä evästyksellä kuin aiemmin. Tosin silloin, kun on jotain superherkkuruokaa (tai niitä herkkuja...) niin mättää kyllä ihan ison annoksen, mutta muuten on palattu aika pieniin annoksiin. Vaan eipä tuolla kait nyt sit oo mitään kasvupyrähdystä menossakaan? :)

Teillä kyllä kuulostaa olevan aika ihanaa siellä, vaikka Valo varmasti vähän protestoi ja ikävöinee kotiinkin. Mutta voi miten ihana kokemus pikkumiehelle tuollainen kielikylpy onkaan! Mä joskus haaveilin, että puhuisin lapselle pelkästään englantia ja isä + muut sais puhua suomea, ja hoitoon sitten englantilaissuomalaiseen, mutta noinhan se hyvä ajatus kaikkosi sitten... Vaan jos yhtään kielitaito kulkee geeneissä, niin eiköhän tuo tuu vielä vieraatkin kielet oppimaan sitten ajallaan ja normitietä koulussa :)

Amppua ois taas jo vähän ikävä... mitenhän siellä mahailu-urakka sujuu? Pitäis varmaan tekstari nakata, ei taida kiireiltään tänne ehtiä :)
 
Heippa,

Sannalle vielä viralliset palstaonnittelut :) Ihana uutinen oli ja kiva ylläri! <3 Mä veikkaan toista poikaa. ;-)
Ailimelle heipat, ihanaa tuo teidän pojan kielitaito. <3 Ja toki piirustustaidot myös, kuulostaa varsin edistykselliseltä. Meilläkin tehdään palloja ja oon pitänyt sitä jo valtavana saavutuksena. :)

Maarinen, Hennas, Pranis, Tuiks heipat <3 Praniksen matkajuttuja odottelen kuulevani enemmänkin.

Mulla on tänään kolmekymppiset. Voi kauhia. Olen saanut paljon kukkia ja onnitteluja ja mies teki TOSI hyvää ruokaa, piffiä lankkuperunoita ja bearnaise-kastiketta, kaikki enemmän ja vähemmän kaupan avustuksella, mutta lopputulos oli silti liikuttava ja mainio. Lisäksi olen saanut enemmän halauksia ja rapsutuksia. :) Niistä raskaana oleva nainen tykkää.

Naapuri on ollut viikon reissussa ja kävi juuri tapaamassa mua. Kauhisteli kuinka mun maha on retkahtanut sen reissun aikana ja näin me itsekin miehen kanssa arveltiin käyneen.... On vaan hankala sanoa kun itseään katselee joka päivä. Kaikenlaisia kolotuksia on lisäksi ollut nelisen päivää aikalailla ja paksua limaa valuu..... Joko siis olen pian pääsemässä synnyttämään tai vietän erittäin tuskalliset 4 viikkoa vielä. Tänään on 36+6.

Pitäkää peukkuja. Mulla tulee pesue sisälle nyt pihalta ja juodaan 30v kaffit.

Halein, ampz
 
Onnea Amppulainen synttärisankari! Vai kolmekymppiset, huh. Onneks mulla on niihin vielä vuostolkulla aikaa ;) (Ihan totta, yks päivä olin aivan varma, et mä oon 22v. Sitten tajusin mun 6v nuoremman pikkusiskoni täyttävän siitä viikko eteenpäin 21v, joten jouduin laskemaan uusiks :DD)

Terkkuja myös neuvolasta, tänään oli eka kerta! Jännää, olin ihan ekaa kertaa ihan yksin neuvolassa! :D Edellisessähän mies oli puolpakotettuna matkassa, ja tänään se itse kuvitteli olevansa lähdössä mukaan...  Mutta en ottanut, hoitakoot se Joonan ;)
10+6 ois menossa menkoista laskettuna, mutta en jaksa itse uskoa siihen, mun veikkaus ois jotain 7-8vkoa ehkäpä... Mutta katsotaan, ultrahan on jo 30. pvä, niin sielläpä nähdään!
Vähän tuli ikävä mun ihanaa edellistä neuvolantätiä siellä vanhassa paikassa, se oli jotenkin niiiiiiin ihana. Tää uus on kyllä siis kans mukava, mutta mutta... jotain siitä puuttuu!
Ja Amppu kyl meille tyttö tulee, usko pois! ;) Sen verran naama kukkii ja himoilen hedelmäisen raikkaita asioita, että ei tästä poikaa voi tulla! (Ja koska mullahan on tyttövauvakuume ollut, mun on saatava tyttö. Jos ei nyt, niin sitten se on yritettävä vaan vielä uusiks! Ei vaan, eiköhän ne lapset kahteen jää, ja ihanahan se olisi kahta veljestäkin kasvatella. Mulla on onneks ihania kummityttöjä <3)

Nyt risoton kimppuun, tällä erää jo toivottavasti syömään eikä enää valmistamaan! Muistin taas, miksen risottoa usein tee... hiton työlästä, eikä ollu taaskaan kanaliemiä ja valkoviinejä. Hippasen kyllä kadehdituttaa tuo Ampun synttärimenu, ois kelvannu mullekin!
 
Takaisin
Top