Lokakuun lörpöttelyt

[Jahtu]

Kultahippu, nauti tosiaan ihanasta vauvasta. Suomessa imetysmyönteisyys on mun mielestä mennyt vähän fanaattisuuden puolelle ja tällä saadaan tuoreille äideille kovat paineet imetyksen onnistumisesta. Pettymys ja itsesyytökset vaivaavat jos täysimetys ei onnistukaan. Itse myös monet itkut itkin kun maito ei noussut ja osaimetyksellä mennään. Nyt olen oikein tyytyväinen tilanteeseen ja toivottavasti jos lisää lapsia saan niin osaan ottaa vähän rennommin. Hyvä äiti huolehtii että lapsi saa tarpeeksi ruokaa, on se sitten korviketta tai rintamaitoa.

 

[Dossier]

Kellään baby blues oireita? Itse olen suurimman osan ajasta alakuloinen, väsynyt ja en oikein jaksa tarttua mihinkään toimeen, toki vauvan hoidan. En jaksaisi lähteä mihinkään ja kun vauvan isä on ollut töissä ja jäämme vauvan kanssa kaksin, odotan vain koko päivän koska isä palaa kotiin. Vauvan syöminen on suurin murhe ja aiheuttaa stressiä, maitoa tulee huonosti ja lisämaitoa on jouduttu antamaan. Olen vain niin pettynyt koska haluaisin ruokkia lapsen rintamaidolla. Vauva tänään jo 3 viikkoa. Onko nämä normaaleja tunteita vai olenko yksin ajatusteni kanssa? Neuvolassa ei juuri asiaan puututtu, sanottiin vain että alakuloisuus on baby bluesia ja se helpottaa 2 kk sisällä.

Tämä on kuin omalta näppikseltä. Minullakin imetys sujuu vain osittain. Lisämaitoa jouduttiin antamaan alhaisten sokeriarvojen takia jo sairaalassa, eikä kotonakaan pelkkä rintamaito riitä, mikä harmittaa ja tekee sellaisen huonoäitifiiliksen. Oma pää ei tahdo kestää sitä, että ollaan vaan kotona yksin ja eletään vauvan ehdoilla, joten iltapäivisin tulee katsottua jatkuvasti kelloa, että koska mies tulee kotiin. Yöt ovat onneksi menneet loppujen lopuksi todella hyvin, joten fyysistä väsymystä ei juuri ole. Halusin ensimmäiset viikot vältellä vauvan kanssa julkisia paikkoja, ettei saisi mitään syysflunssaa heti, mutta ehkä tämä oma mielikin piristyy, kun pääsee vähän ihmisten ilmoille.

Mies on onneksi ollut aivan mahtava apu :)

 

[Dossier]

Ymmärrän tunteesi tuosta syöttämisestä! Itsellä maito ei myöskään riitä, on saanut sairaalasta asti lisämaitoa ja nyt menee oikeestaan pelkästään korviketta. Ei suostu enää useinkaan tissille. Pumppaamalla Saan säälittävät 5-10 ml.. Tämä on ahdistanut ja oon kokenut olevani tosi surkea kun en voi imettää. Facebookissa imetys pettymys ryhmästä oon saanut apua ja ihan puhumalla asiasta! Vieläkin tuntuu paskalta mutta toisaalta, sain terveen ihanan lapsen[emoji173]️ehkä se pettymys ajan kanssa helpottaa. Ja kyllä mullakin on tuota alakuloa ollut, vauvan isä jätti mut kun olin jotain 13 viikolla raskaana ja nyt oon sitten vauvan kanssa kaksistaan. Samalla kun on tapahtunut maailman ihmeellisin ja ihanin asia, täytyy tehdä surutyötä tässä rinnalla. Itse oon puhunut, puhunut ja puhunut eri ihmisille näistä fiiliksistä ja se kyllä auttaa. Yksin ei kannata jäädä tunteidensa ja ajatuksien kanssa[emoji173]️tsemppiä!

Voimia jaksaa vauvan kanssa yksin. Onko sinulla vanhempia tai muita läheisiä lähellä, jotka voivat tarvittaessa auttaa tai ainakin pitää seuraa?

Nuo imetykseen liittyvät tunteet kyllä jotenkin yllättivät itsenikin, kun vaikka tietää, että lapsi ihan varmasti pärjää, vaikkei saisi ollenkaan rintamaitoa, niin silti se tuntuu hirveän suurelta epäonnistumiselta. Näitä tunteita tuntuu myös ruokkivan kaikki viralliset ohjeet ja keskustelupalstat, kun joka paikassa alleviivataan, kuinka tärkeää imettäminen on, eikä korviketta saisi antaa kuin suunnilleen äärimmäisessä hädässä viiden lääkärin valvonnassa. Keskustelupalstat taas ovat täynnä toteamuksia, että kyllä se imettäminen onnistuu, jos haluaa ja korvikkeen antaminen on vain luovuttamista

 

[Bolle29]

Oon samaa mieltä tosta imetysfanaattisuudesta Suomessa. Ja syyllistämisestä. Itsekin koin huono äiti -fiilistä vaikka vain sairaalassa annoin öisin hieman lisämaitoa. Olisi pitänyt ajatella että hei haloo, muuten oma maito riittää ja vaikka kumia käytätkin niin vauva saa mun maitoa! Mutta silti piti tuntea huonoa oloa asiasta..

Vatsavaivoja on ihan imetetyillä vauvoillakin, ei pelkillä korvike vauvoilla Että siitäkään ei kannata itseään syyllistää! Ja joutuuhan jotkut äidit lopettamaan ehkä imeyksen jostain syystä, miettikää sitä

 

[Digginsson]

Voimia jaksaa vauvan kanssa yksin. Onko sinulla vanhempia tai muita läheisiä lähellä, jotka voivat tarvittaessa auttaa tai ainakin pitää seuraa?

Nuo imetykseen liittyvät tunteet kyllä jotenkin yllättivät itsenikin, kun vaikka tietää, että lapsi ihan varmasti pärjää, vaikkei saisi ollenkaan rintamaitoa, niin silti se tuntuu hirveän suurelta epäonnistumiselta. Näitä tunteita tuntuu myös ruokkivan kaikki viralliset ohjeet ja keskustelupalstat, kun joka paikassa alleviivataan, kuinka tärkeää imettäminen on, eikä korviketta saisi antaa kuin suunnilleen äärimmäisessä hädässä viiden lääkärin valvonnassa. Keskustelupalstat taas ovat täynnä toteamuksia, että kyllä se imettäminen onnistuu, jos haluaa ja korvikkeen antaminen on vain luovuttamista

Kiitos! Kyllä mulla on tukiverkkoa ympärillä [emoji4]

Mä tunnen vieläkin välillä valtavaa syyllisyyttä siitä, että imetys ei vaan onnistu. Oisko pitänyt vaan yrittää enempi ja mitä olisin voinut sairaalassa tehdä toisin jne. Ja vieläkin ihmiset tuntuu kysyvän ensimmäisenä sitä että noh, mitenkäs maito on riittänyt, kai imetät jne.. Ja äitilapsi kerhossa olin ainoa, joka taihos pullojen kans, muut imetti. Kyllä itketti. Huoh. Kai tää joskus helpottaa.

 

[Hilla83]

Täällä imetys sujuu tissikumien kanssa. Ilman ei saa otetta ja menee vaan kiukkuamiseksi. Maitoa tuli ekoina viikkoina aivan liikaa ja sain pumpattua pakkaseen. Paljon meni hukkaan kun valui liivinsuojuksiin ja yöllä lakanoille.
Tissitulehustakin yritti kovasti ja yksi aamu nostatti kuumeen yli 38. Sain kuitenki tukoksen auki kun kokeilin kaikki niksit: Lämmin suihku, hieronta, pumppaus ja kaali.
Nyt on maidon tulo tasaantunut, toivottavasti silti riittää lapsen tarpeisiin. Varalta ostin yhden NANnin kaappiin.

 

[tiittiäinen]

Mulla myös meinaa rintatulehdus iskeä tosi helposti. Ei tarvitse kuin vähän mennä vauvan syömisrytmi vinksalleen niin heti on tiehyt tukossa ja kuumetta pukkaa.

Sunnuntaina meillä oli ristiäiset ja vauva nukkui ilmeisesti järkytyksestä hädissään melkein koko päivän ja yön siihen perään niin seuraavana päivänä oli heti vasen tissi kipeenä ja lämpöä. Näin on käynyt myös pari kertaa aikaisemminkin. Ja on muuten aivan hirveä olo! Minulla on auttanut tuhti annos särkylääkettä, tiheä imetys kipeästä rinnasta ja lämmin pusero tai huivi rintojen suojana.