Lokakuun lörpöttelyt

*Anniina*

Vauhtiin päässyt keskustelija
Uusi ketju lokakuulle :)

Kuinkohan monella jäi syyskuun laskettuaika toteutumatta? Monellako päivällä olette yliajalla? Täällä on nyt 40+4 eikä mitään merkkejä ilmassa. Jännitys kasvaa :)
 

Anapus

Jostain jotain jo tietävä
Syysmammat 2017
Täällä vielä odotellaan 40+6 :sad001 Alkaa olemaan tosi kärsimätön olo
 

Bolle29

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Syysmammat 2017
Helmiäidit 2020
Jaksamisia odottajille! Pian se päivä kuitenkin on! :dummy::dummy1:

Täällä syödään hyvin ja kasvetaan. Puoliso aloitti töissä joten jännitti jäädä yksin, mutta hienosti meillä on mennyt :happy:
 

elaffy

Foorumin legenda
Kesäkuunmammat 2015
Syysmammat 2017
Jotenkin hassua, kun meillä on jo ollut ristiäisetkin ja osalla vielä vauva mahassa. :) Tsemppiä viimeisille odottelijoille!
 

Sun89

Puuhakas puhuja
Syysmammat 2017
Syysäidit 2020
Meillä alkaa myös arki sujumaan vaikka poitsulla ikää vasta nipin napin viisi päivää. Tänään käymässä pikaisella ulkoreissulla kirjastossa ja kaupassa. Poika syö reippaasti (maitoa heruu vaikka muille jakaa, ehkä tasoittuu jossain vaiheessa mutta kiva saada vähän pakkaseenkin), kitisee jonkin aikaa jos vatsavaivoja mutta rauhottuu ja nukkuu. Sykli tälle on semmonen 3 tuntia.
 

Ananaskuu

Näppärä viestien naputtelija
Syysmammat 2017
Täällä tyttö 17 pvä ja pari päivää ollut kovin itkuinen. Eilen piti lähteä neljältä yöllä ajelulle kun en muuten kahden tunnin jälkeen saanut rauhoittumaan. Muuten on mennyt tosi mukavasti. Toivottavasti tämä yö menisi paremmin... josko huomenna leikkaisi tytön kynnet kun on sitä tullut jokunen päivä jo pitkitettyä :)
 

elaffy

Foorumin legenda
Kesäkuunmammat 2015
Syysmammat 2017
Meillä on ollut nyt myös vähän itkuisempia päiviä, vauvalla on ikää kolme viikkoa. Onneksi tyttö rauhoittuu tissillä ja liinassa. :)
 

Sun89

Puuhakas puhuja
Syysmammat 2017
Syysäidit 2020
Tämä on nyt ihan off-topic mutta onko kellään tallessa 27.10. Helsingin Sanomia?
 

Bolle29

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Syysmammat 2017
Helmiäidit 2020
Tämä on nyt ihan off-topic mutta onko kellään tallessa 27.10. Helsingin Sanomia?
27.9? :grin Meillä ei HS tuu, mutta paikallislehden säästimme oman tytön syntymäpäivältä :happy:
 

Sun89

Puuhakas puhuja
Syysmammat 2017
Syysäidit 2020
Joo, siis 27.9 ‍♀️ mamma-aivot, sama virhe tuli miljoonaan muuhunkin paikkaan, johon pistin kyselyn [emoji23]
 

Bolle29

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Syysmammat 2017
Helmiäidit 2020
Joo, siis 27.9 ‍♀️ mamma-aivot, sama virhe tuli miljoonaan muuhunkin paikkaan, johon pistin kyselyn [emoji23]
Näin arvelinkin :hilarious: No worries, mamma-aivot täälläkin! Rintakumi menny ajatuksissa roskakoriin jo kolme kertaa :hilarious: Tai puhelinta etsin aina välillä, vaikka ite sen aina kuskannu johonkin "väärään" paikkaan :hilarious:
 

HM~91

Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä alkaa myös arki sujumaan vaikka poitsulla ikää vasta nipin napin viisi päivää. Tänään käymässä pikaisella ulkoreissulla kirjastossa ja kaupassa. Poika syö reippaasti (maitoa heruu vaikka muille jakaa, ehkä tasoittuu jossain vaiheessa mutta kiva saada vähän pakkaseenkin), kitisee jonkin aikaa jos vatsavaivoja mutta rauhottuu ja nukkuu. Sykli tälle on semmonen 3 tuntia.

Niin kuin olisin itse kirjoittanut. Paitsi meillä ollaan jo 18 päivää vanha. Täällä kans ollaan jo totuttu ja opittu kaikkee. Vauva on enempi hereillä ja näkee kaikkia mitä hän jo osaa. Hymy ainakin on monesti herkässä kun siitä mainitsee. Joskus täällä nukutaan 6 tuntia putkeen. Välillä vedellä jaksetaan eteenpäin. Yhtä hyvää kuin maito. P
 
Muokattu viimeksi:

HM~91

Vauhtiin päässyt keskustelija
Sekin välillä tuntuu hassulta, kun tajuaa töppäävänsä, näissä tunteissa.
 

~Vilja

Oman äänensä löytänyt
Kellään baby blues oireita? Itse olen suurimman osan ajasta alakuloinen, väsynyt ja en oikein jaksa tarttua mihinkään toimeen, toki vauvan hoidan. En jaksaisi lähteä mihinkään ja kun vauvan isä on ollut töissä ja jäämme vauvan kanssa kaksin, odotan vain koko päivän koska isä palaa kotiin. Vauvan syöminen on suurin murhe ja aiheuttaa stressiä, maitoa tulee huonosti ja lisämaitoa on jouduttu antamaan. Olen vain niin pettynyt koska haluaisin ruokkia lapsen rintamaidolla. Vauva tänään jo 3 viikkoa. Onko nämä normaaleja tunteita vai olenko yksin ajatusteni kanssa? Neuvolassa ei juuri asiaan puututtu, sanottiin vain että alakuloisuus on baby bluesia ja se helpottaa 2 kk sisällä.
 

Digginsson

Satasella mukana keskusteluissa
Kellään baby blues oireita? Itse olen suurimman osan ajasta alakuloinen, väsynyt ja en oikein jaksa tarttua mihinkään toimeen, toki vauvan hoidan. En jaksaisi lähteä mihinkään ja kun vauvan isä on ollut töissä ja jäämme vauvan kanssa kaksin, odotan vain koko päivän koska isä palaa kotiin. Vauvan syöminen on suurin murhe ja aiheuttaa stressiä, maitoa tulee huonosti ja lisämaitoa on jouduttu antamaan. Olen vain niin pettynyt koska haluaisin ruokkia lapsen rintamaidolla. Vauva tänään jo 3 viikkoa. Onko nämä normaaleja tunteita vai olenko yksin ajatusteni kanssa? Neuvolassa ei juuri asiaan puututtu, sanottiin vain että alakuloisuus on baby bluesia ja se helpottaa 2 kk sisällä.

Ymmärrän tunteesi tuosta syöttämisestä! Itsellä maito ei myöskään riitä, on saanut sairaalasta asti lisämaitoa ja nyt menee oikeestaan pelkästään korviketta. Ei suostu enää useinkaan tissille. Pumppaamalla Saan säälittävät 5-10 ml.. Tämä on ahdistanut ja oon kokenut olevani tosi surkea kun en voi imettää. Facebookissa imetys pettymys ryhmästä oon saanut apua ja ihan puhumalla asiasta! Vieläkin tuntuu paskalta mutta toisaalta, sain terveen ihanan lapsen[emoji173]️ehkä se pettymys ajan kanssa helpottaa. Ja kyllä mullakin on tuota alakuloa ollut, vauvan isä jätti mut kun olin jotain 13 viikolla raskaana ja nyt oon sitten vauvan kanssa kaksistaan. Samalla kun on tapahtunut maailman ihmeellisin ja ihanin asia, täytyy tehdä surutyötä tässä rinnalla. Itse oon puhunut, puhunut ja puhunut eri ihmisille näistä fiiliksistä ja se kyllä auttaa. Yksin ei kannata jäädä tunteidensa ja ajatuksien kanssa[emoji173]️tsemppiä!
 

hannn

Näppärä viestien naputtelija
Syysmammat 2017
On normaalia babybluesia, mutta jos itse koet, että ei oo sinun kohdallasi normaalia, pyydä apua. Jokainen tuntee itsensä parhaiten.
Mulla oli esikoisen kohdalla ihan samat tuntemukset. Pystyin imettämään häntä vain kuukauden. Koin syyllisyyttä ja ahdistuin. Mutta kun siirryttiin kokonaan pulloon, vauvakin piristyi, vahvistui ja meille syntyi ihan oikea side, kun pystyin keskittymään lapseen enkä vain imetystaakkaan.
Nyt esikoinen on vuosi ja kolme kuukautta ja ihan on kunnollinen lapsi, vaikkakin kasvanut korvikkeella :wink Oon jälkeenpäin tyytyväinen, että "luovutin", koska itsekin piristyin ja olin taas oma itseni. Nyt tämän kakkosen kanssa en jaksanut ottaa stressiä imetyksestä, ja nyt maitoakin tulee paremmin. Toki osittain syödään nytkin pullosta, koska en ole sitä sohvan nurkassa lojuavaa tyyppiä ja samalla isä sekä isovanhemmatkin saavat kokea sen ruokkimisen ilon.
Suosittelen olemaan itselleen armollinen ja katsoa sitä omaakin jaksamista. Onnellinen äiti on onnellinen lapsi. :)
 

Sun89

Puuhakas puhuja
Syysmammat 2017
Syysäidit 2020
Haleja ja tsemppiä ~Vilja ja Digginsson! :Heartred

Stressiä imettämisestä ei missään tapauksessa kannata ottaa koska silloin heruu vielä vähemmän! Muistakaa pitää huolta itsestänne, jotta jaksatte pitää huolta pikkuihmisestä :)
 

HM~91

Vauhtiin päässyt keskustelija
Rennoimmin imettää parhaimmin ja vähemmän kipua. Silloin jopa nauttii imetyksestä kun pystyy olla rentona. Rintalihakset ovat jumissa helposti. Itselläni ainakin.
 

Kultahippu83

Jostain jotain jo tietävä
Tääläki imetys lähti nihkeästi käyntiin. Vauva tottui sairaalassa syömään pullosta. Ite yritin pumpata monta kertaa päivässä ja yölläkin. Imetin mutta oma maito ei riittäny joten sai lisäksi pullosta. Lopulta vauva ei enää ees suostunu tissille, alkoi vaan huutoitku kun ees yritti.
Tätini oli kylässä ja vauvalle tuli nälkä ja aloin pullosta ruokkimaan, tädin ilme oli jotenki tosi pettyny kun vauvaa ei laitettukaan tissille. Itelle tuli jotenki tosi paha mieli kun näin tädin ilmeen, oli semmonen olo että oon huono äiti ku annan korviketta.
On ollu tosi huono omatunto kun epäonnistuin imetyksessä, yritin edelleen pumpata mutta maitomäärät vaan pieneni, oli lopulta just jotain 10ml luokkaa. Tuli kauhea stressi tuosta pumppaamisesta kun päivät on niin täynnä tekemistä enkä meinannu ehtiä pumpata missään välissä. Välillä piti miettiä että syönkö ite vai käytänkö ajan pumppaamiseen. Nyt tein lopulta päätöksen että lopetan pumppaukset ja vauva saa nyt pelkkää korviketta. Vieläki harmittaa imetyksen epäonnistuminen, semmonen olo että enkö yrittäny tarpeeksi. Oon lukenu keskusteluja korvikkeen käytöstä että saisin tän syyllisen olon pois.
Vauvalla on edelleen vatsavaivoja nii syyllistän niistäki ihtiäni ku en saanu ruokittua toista omalla maidolla. Epäilen että mahavaivat johtuu korvikkeesta.
Pitäs yrittää unohtaa tuo imetysasia ja keskittyä muihin asioihin ja siihen että ylipäätään tämä ihana poika on lopulta maailmaan saatu.
 
Top