Lokakuun löpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Gnome
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
hienoa Sirriäinen et kissa teillä sopeutunut! Meillä kissat edelleen enemmän miehen kissoja, minua on vierastettu vauvan tulon jälkeen.

Meillä toinen kissa käy nukkumassa meidän sängyssä pojan paikalla, pojalle siis pedattu vanhempien sänkyyn patjansuojus ja harso ja oma peitto, jos niitä ei rullaa aamulla pois, käy kissa nukkumassa päiväunet siinä. Nyt kissa nukkuu leikkimatolla... Meillä taitaa muutenkin olla yhteiset lelut kissoilla ja pojalla. Kissoilla leikeissä kaikki lelut ja mun kaverin poika leikki kissan leluhiirellä, vaikka tarjolla oli parikymmentä ihmistenlelua, konttausikäinen löysi aina kissanlelun, vaikka niitä yritettiin siivota kiipeilypuuhun turvaan.
 
Meillä mies on edelleen melko skeptinen kissojen ja vauvan yhteiseloon.. :confused: Sain siis raskauden aikana käännettyä sen pään, ettei kissoja lopeteta. Nyt on välillä sanonut, että sitten hävitetään ne kun vauva alkaa liikkumaan.. Liekö ollut tosissaan.. No, mutta kissat ei siis saa mennä makkariin ollenkaan eikä ne saa olla sohvalla jos vauva on siinä. Eikä ne saa tulla metriä lähemmäs tyttöä. Kaiken lisäksi leikkimattoa ei nyt voi käyttää lattialla ollenkaan kun se on sitten ihan kissan karvoissa.. Eli jäänee sitten käyttämättä koko matto :sad001 Miehestä on tullut kauhean neuroottinen kissan karvojen suhteen heti tytön synnyttyä. En tiedä luuleeko tytön kuolevan niihin karvoihin vai mikä tässä on ongelma :mad: Oho, tämähän menikin nyt valituksen puolelle :rolleyes: Mutta kyllä tuo mies silti kissoja silittelee ja ruokkii, ei vaan päästä niitä tutustumaan tyttöön :confused:
 
Mä saan tästä ehkä ihan kamalat vihat niskaani, kun "vaarannetaan" meidän lapsi, mutta meillä kissat saa tulla pojan lähelle. Keskenään ei jätetä. On jopa annettu 10-viikoisen silittää kissoja, eli itse silitetty pojan kädellä kissaa. Kissa ei ole tyhmä, osaa lähteä karkuun jos vauva/taapero käy liian läheiseksi. "Testattiin" sitäkin kaverin konttausikäisellä vauvalla, kissat ymmärsi pysyä niissä nukkuma- ja turvapaikoissa, joihin vauva/taapero ei pääse ja kulkea turvallisia reittejä. Vauva olisi halunnut tehdä tuttavuutta. Ja kun alusta saakka oppii lähtemään, eikä räppäse kynsillä, niin lähtee jatkossakin, ellei lapsi ahdista kissaa tilanteeseen, josta ei voi paeta. Ja se taas on sitten ihan vanhempien vika, jos kissa jää sellaiseen ahdinkoon.

Millier jos pystytte miehesi kanssa asiasta keskutelemaan, niin voi sanoa, että vauva altistuu sille kissankarvalle jo nyt. Karvat leijuu ilmassa ja kulkeutuu teidän vaatteissa vauvankin lähelle. Ja siitähän on tutkimustuloksia, että perheissä, joissa on lemmikkejä on vähemmän allergiaa.

muoks: on tietenkin myös lemmikkejä, jotka eivät vain lapsista tykkää ja silloin on aiheellista miettiä lemmikin sijoittamista lapsettomaan kotiin.
 
Millier, muistanko oikein, että miehes raskausaikana sanoi, että kissat pois siksi aikaa että lapsi oppii liikkumaan? Ettei ole niin vaarallisia sitten.. Muistaakseni sanoin, ettei kissat ole ongelma lapselle, vaan miehelles ja jos luovut kissoista edes päiväksi, et niitä koskaan tule kotiis saamaan.

Se on totta, että lemmikit vähentävät allergioita. Eikä sillä oikeasti ole väliä onko se lapsi sohvalla vai lattialla, onko kissa vieressä vai metrin päässä, kissan karvat ja hilse on joka puolella. Kissaa ei kannata leikittää lapsen lähellä, ettei käy vahinkoja mutta muuten en ole kokenut minkäänlaista tarvetta kissan kulkemisen rajoittamiseen. Kissa on välillä käynyt varovasti nuuhkasemassa vauvaa mutta lähtee aina pois kun vauva liikkuu, ja jos riehaantuukin ja juoksee sinne missä vauva on, heti vauvan huomattuaan rauhottuu ja varoo ja lähtee pois paikalta. Jos vauva nukkuu makkarissa, en vahdi meneekö kissa huoneeseen vai ei, ei se kissa oikeasti sille vauvalle mitään tee, eikä molempien huoneessaolo vaaranna ketään.

Lemmikeistä luopuminen ei ole ilmoitusluontoinen asia, perheenjäsenestä ei mielestäni ole reilua pakottaa luopumaan ilman oikeaa syytä. Se että mies nyt ei niistä tykkää voi riittää jollekin syyksi, minulle ei vieläkään. Kissani on edelleen minun vauvani, en sitä pystyisi hylkäämään, ellei vauva tai kissa kärsi kohtuuttomasti ja silloinkin se olisi aivan hirveä tilanne jos joutuisi luopumaan. Lapset pitää lemmikeistä ja lemmikinhoito myös kasvattaa luonnetta, ellei siis miehesi asenne elävän ja tuntevan olennon kohteluun tartu ennemmin kun sinun välittävä asenne.

Mitäs sitten kun lapsi alkaa liikkumaan ja selkeästi ilmaisee, että haluaa olla kissan lähellä tai jopa -kauheaa- haluaa silittää kissaa? Nappaako isä lapsen kainaloon ja toruu kissaa? Toisaalta, kun mietin, ei tilanne ole hyvä jos mies esim purkaa patoumiaan kissoihin.. Tai mitä jos lapsi isompana haluaa lemmikin.. Onko sekin sitten kielletty ja millä perusteella? Ja miksi liikkuva vauva ja kissa ei voisi tulla toimeen?


Kissat eivät edelleenkään ole ollut osallisena vauvan tuloon eikä mielestäni ole reilua, että he joutuvat kärsimään siitä, ei he varmaankaan mitään pahaakaan ole tehneet. Edelleen kyllä kiukuttaa tuollainen paskanjauhanta mitä miehesi harrastaa. Hän väittää ajattelevansa lapsen parasta mutta ihan ilkeyttään keksii moisia rajotteita ja niuhotuksia. Mä olen monessa asiassa tosi nössö ja alistuva ja oma tahtoni on helposti murenevaa sorttia, mutta perkele jos tollasta kuraa tullaa mulle selittää ja vihjataankin siihen suuntaan, että kissa pitäis hävittää, ni sitä voi sitten mies ihmetellä mitä tapahtui kun ovi kolahtaa takaa kiinni ja se on mies joka on hävitetty, tässä asiassa en jousta enkä neuvottele.
 
Ei muuta ku penska lattialle, jos mies urputtaa ni anna urputtaa. Neuvolassakin suosittelevat että lasta pidetään lattialla leikkimatolla harjottelemassa niskalihaksia ja leikkimistä. Toi se musta haitallista vauvalle vasta onkin jos ei vauva saa tehdä normaaleja vauvalle tarkoitettuja juttuja.
 
Sirriäinen, joo siis miehellähän oli tuolloin kaks vaihtoehtoa. Joko lopetetaan kissat tai annetaan pois pariksi vuodeksi. Nyt onkin sitten kääntynyt niin, että kissat pitäis hävittää siihen mennessä kun tyttö alkaa liikkumaan.. Välillä kyllä tuntuu, ettei tuo mies oikeasti tajua miten tärkeitä nuo kissat mulle on tai miten joku voi ylipäätään pitää lemmikkejä perheenjäseninä. Hänellä kun ei itsellä ole koskaan semmoista ollut..

Kyllä minä olen päästänyt kissat tytön lähelle ja pitänyt tyttöä lattialla matolla (etenkin silloin kun mies töissä). Tuntuu, että tuo mies on vain aivan liian ylisuojeleva tyttöä kohtaan ja siksei päästä kissoja lähelle. Eikä nuo kissat ole varmaan ees huomanneet koko vauvaa. No toinen ei tule lähelle ollenkaan ja toinen tulee, muttei välitä tytöstä.. Ihan samallain nuuskii ja puskee niinkuin muitakin. Eikä tyttö oo kertaakaan jääny kissojen lähelle ilman valvontaa. Ja kissatkin on jo oppineet, ettei mennä pinnasänkyyn eikä vaunuihin. Mua vaan ärsyttää tuo valitus noista karvoista!:mad: Prkl, jos on kerta niin tarkkaa niin sanon ukolle, ettei vie tyttöä veljelleen, kun heillä on koira enkä halua koirankarvoja tyttöön.. Minäkin imuroin päivittäin kotona, välillä parikin kertaa. En vaan jaksais saikata miehen kans enää tästä asiasta.. Se kun tuntuu päättäneen olla niin jääräpää eikä pysty muuttamaan omaa käsitystään.. :confused: MIEHET! :BangHead
 
Ei siinä ole jankkaamista kun sanoo vaan että kissat jää :) Mä tunnustan että täällä imuroidaan äärettömän harvoin, siis ennen vauvaa tyyliin kerran - kaks kuussa, vauvan tulon jälkeen vähän useammin. Eikä täällä edes ole pahemmin karvalauttoja lattialla, mutta karvaa ylipäätään on, vaikka kuinka imuroisi.Sanoin miehelle kun muutettiin yhteen, et jos karva häiritsee, herra on hyvä ja imuroi, mä vihaan kyseistä aktiviteettia yli kaiken :)

Eikä toi ole ylisuojelua, se on oman agendan ajamistavedoten siihen voimakkaimpaan lähteeseen eli vauvaan. http://forum.vau.fi/threads/en-kestä-omaa-kissaani.1529966/ tässä tosi inhottava keskustelu :/
 
Meidän vauva ei oikein viihdy lattialla vielä. Ollaan yritetty totuttaa lelumattoon, tykkää enemmän olla sitterissä tai turvakaukalossa johon on kiinnitetty leluja. Liekö pystyasennosta kiinni, kun maito meinaa nousta ylös... Onko muilla tällaista?
 
Meillä kans mies oli jo odotus aikana sitä mieltä, että kissan eisit tarvii tulla tupaan kun vauva syntyy. Asutaan maalla ja kissa on saanut aina kulkea vapaasti miten tahtoo, kesällä enemmän pihalla kun sisällä ja talvella toisinpäin. Mä taas oon sitä mieltä, että kissa saa saman lailla olla ja kulkea vapaasti, vaikka tyttö onkin. Itse asiassa kissa vielä arastelee tyttöä, vaikka joskus sohvalle tai lattialle tulee tytön viereen ja kerran jopa makasi hetken tytön vieressä! :-) eikä tuota sänkyyn/vaunuihin menoakaan tartte meillä peljätä, kun kissa on pennusta asti opetettu, että sänkyyn ei tulla. On mulla kyllä varooks kissaverkko vaunuihin, että pihalla saa nukkua vaunuissa ilman valvontaa.
 
onko täällä muita hajamielisiä? Olin tänään lastentarvikeliikeessä (lähimmässä, matkaa sinne n. 80km) ja unohdin ostaa kolmen kohdan ostoslistalta sen toiseksi tärkeimmän, eli hoitolaukun. Nyt jo huvittaa, eiköhän tolla liberon ilmaiskassilla sit pärjätä, en edes omista yhtään (jätti)isoa käsilaukkua, joka menis hoitolaukun korvikkeena.
 
Musta ainakin tuntuu ettei mun päässä liiku mitään, huh. Unohtelen asioita jne.
 
Musta tuntuu oikeestaan siltä että sitä asiaa liikkuu siellä pään sisällä niiiiin paljon kokoajan että ei oo mitenkään mahdollista että kaikki tulostuis ulos normaalisti ja oikeeseen aikaan. Kaiken lisäks kun siellä päässä on vähän tota ruuhkaa niin ne asiat törmäilee toisiinsa ihan miten sattuu ja on siis ihan tsäkästä kiinni millon joku asia kiilataan ulos ennen aikoja ja senhän huomaa vasta sillon kun on liian myöhästä. Ja sit välillä käy myös niin että siinä törmäyksessä kaks asiaa juuttuu kiinni toisiinsa ja vähän niin kun salamatkustajana pääsee "tehtyjen asioiden listaan" kunnes taas on liian myöhästä.
...jos ymmärrätte mitä tarkotan :grin
 
Mä harrastan sitä, että lähen esim. kodinhoitohuoneeseen tehdäkseni asian x ja sitten juutunkin matkalla keittiöön tekemään asioita y, z ja ö, ja sit huomaan parin tunnin päästä, että niin, se x on edelleen tekemättä... Ja sit sama uudelleen :grin
 
Marmoritar, vastaahan mun viestiin <3 sanokaas joku terkkui jos ei näi mee perille :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Gnome mä tein tuota matkalla harhautumista jo ennen raskautta. Nyt vaan pahentunut.
Poika päätti tänään herätä ennen seitsemää, nyt takaisin unilla, mutta äiti ei enää nukahtanut, joten ensimmäinen koneellinen pyykkiä pesussa. Sit vois jatkaa eilistä lajittelua, 68 koon vaatteita on niin paljon, että osa jää käyttämättä ja nyt vois jo siirtää turhat syrjään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top