Lokakuun jutusteluja

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röpelö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
röpelö

röpelö

Puuhakas puhuja
Lokakuu häämöttää ja äippälomat alkaa kaikilla pikku hiljaa näkymään horisontissa.

Täällä ajatukset alkaa enemmän ja enemmän kääntymään synnytykseen. Sitä alkaa kyselemään masuvuokralaiselta, että koskas aiot tulla, vuokra-aika on kohta ummessa ja häätö on ens kuussa tiedossa.

Ei kovin kauas kotoa uskalla kohta enää lähteä. Vielä ensi viikonloppuna pitäisi matkustaa Tampereelle äidin syntymäpäiville, mutta se onkin sitten vihoviimeinen reissu kehäkolmosen ulkopuolelle ennen vauvan syntymää.
 
Alkaa olla kyllä ajatukset aika pitkälti jo vaan vauvassa. Vaikee keskittyä enää mihinkään muuhun! Pikku masuasukki vie miun huomion ja mietteet :D On niin ihana tuntea pikkuisten jalkojen potkut ja nyrkkien iskut masun sisältä.

Uusia sanoja olla myös meidän parisuhteessa opiskeltu: äiti, äiskä, isi, iskä jne... Tuntuu jotenkin jännälle!

Miten jaksaa vielä 5 viikkoa odotella la:ta ja jopa pahimmillaan 8 vko pikkuneidin syntymää. Tulis jo pian, mutta ei sitten kumminkaan. Jaksais olla masussa täysaikaiseksi saakka...

Tämä on ihanaa, jännittävää, häkellyttävää, pelottavaa, upeeta ..... aikaa !! :rolleyes:
 
Täällä on kehitetty oma laskutapa, että jaksaa tätä loppuodotusta, huomenna 5+/- 2 viikkoa jäljellä :) mä oon yrittänyt sanoa kaverille, että viikolla 38 sais jo hyvinkin tulla... Mutta päivä kerrallaan...
 
Samat tuntemukset täälläkin: en osaa ajatella juuri muuta, kuin vauvaa ja lähestyvää syntymää. Kaikenlaisia pikkuhuolia vauvaan ja tulevaisuuteen liittyen tulee mieleen koko ajan, mutta itsekin tajuaa, että ehkä on vielä turhan aikaista miettiä esim. "Mitenhän kerron sitten lapselle kukista ja mehiläisistä, vai onko se isin homma kun poika tulossa? Haluaakohan poika mopokortin? Monelta pitää lähteä kotoa, että ehditään yhdessä ajoissa töihin ja päivähoitoon?" Siis hirveen ajankohtaista. :laughing002

Synnytys jännittää, mutta tuntuu silti vielä epätodelliselta, niin kuin koko vauvakin. Kovasti huolettaa MIEHEN jaksaminen, hän kun on kovin herkkäuninen ja taipuvainen stressaamaan ja työajat ovat erittäin epäsäännölliset. Täytyy vain toivoa, että ajan mittaan sopeudumme molemmat tulevaan elämänmuutokseen hyvin ja jaksamme elää muuttunutta arkea toisiamme tukien. :) Jotenkin ei niinkään oma jaksaminen huoleta vielä tässä vaiheessa, minä kun osaan nukkua päikkärit periaatteessa missä tilanteessa vaan, enkä ole kovin turhan tarkka kotitöistä - ne tehdään sitten kun on aikaa, eikä mikään ole niin päivän päälle. Pieni epäjärjestys ja pölypallot nurkassa ei tunnu missään, pääseehän niistä sitten eroon, kun haluaa. :wink

Tänään olen tosin yllättänyt itseni, kun aloitin vauvanvaatteiden pesun- pesen valkopyykin, tummat/kirjopyykin ja siniset erikseen. :eek::laughing002 Ja jopa hajusteettomilla, varta vasten vauvan vaatteille ostetuilla pesuaineilla! Yleensä minähän vaan nakkaan kaikki väriin ja kankaaseen katsomatta koneeseen... Johtuu varmaan tekemisen puutteesta :) Ja ihan mukavaa käydä vähän läpi, mitä kaikkea vauvalle jo on, näyttäähän tuota kertyneen nyt pari täyttä koneellista, eli ihan riittävästi. smiley-chores003:smiley-chores011

Enää noin 6 viikkoa laskettuun aikaan! Hui!
 
Täällä alle neljä viikkoa laskettuun aikaan... Nyt sunnuntaina tulee täysiaikaisuudenkin viikot täyteen eli 37 raskausviikkoa! Hurjaa! Tunteet on tosi ristiriitaiset, toisaalta odotan kovasti jo vauvan syntymää, mutta toisaalta taas on tämä raskausaikakin ollut niin ainutlaatuista ja ihan kohta se vaihe loppuu. Oon nyt mammalomalla koettanut perehtyä hieman tarkemmin synnytykseen, imetykseen ja vauvanhoitoon, niin olisi itsellä vähän varmempi olo. Kyllähän se kokemuskin sitten opettaa, mutta tykkään ottaa asioista etukäteen selvää. :)
 
Täällä alkaa maha käydä asukille selvästi ahtaaksi ja mamman nahka venyy ja paukkuu. Millään ei malttaisi odottaa toisen tuloa ja silti toivoo, että pieni saisi vielä hetken kasvaa. Viikkoja ei olisi jäljellä enää montaa, nyt rv 35+3. Viikonloppuna pitäisi vielä lähteä pitkälle bussimatkalle cheerkilpailuihin, tulee oltua liikenteessä sellanen 30h, jos nyt uskaltaa sitten lähteä :) Onneksi bussissa pääsisi pitkälleen, mutta katsotaan.. pitää kysyä vähän neukkutädin mielipidettä torstaina. Sitten ei tarvikkaan kovin kauas kotoa enää lähteä :rolleyes: Kaikki on pienelle valmiina ja vähän alkaa tämä oleminen käydä tylsäksi, kun kroppa ei enää moneen taivu, liikkuminen on kohtalaisen hankalaa ja kaikki askareetkin tehtynä :p
 
Me tultiin esikoisen kanssa tänään mun pikkusiskolle Helsinkiin pariks yöks :) Viikonlopuks takas kotia Keski-Suomeen. Huomenna olis tarkoitus vähän shoppailla ja mennä käymään lintsillä sealifessa! Mulla olis reilu 2 viikkoa ultraan jossa päätetään syntymäpäivä ;) Se ultra on siis 20.10! Jännää :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Musta tuntuu, että mies jännittää ja huolehtii enemmän näistä viimeisistä raskausviikoista enemmän kuin mä. :grin On huolissaan, ettei vaan tulis loppumetreillä mitään komplikaatioita (voin tosi hyvin, eikä mikään edes viittaa siihen, että niitä tulis) ja haluis pitää mut ja vauvamasun pumpulissa. :Heartred Kun neuvolassa kysyttiin, että millä fiiliksillä lähden synnyttämään, mies katto mua ihmeissään, että miten sua ei voi jännittää ja pelottaa, kun olin ihan luottavaisin mielin ja tyyni. :p

Sinänsä hyvä, että mies hoitaa jännittämisen ja huolehtimisen mun puolesta. On vaan jännä nähdä miten meillä on roolit vaihtuneet, kun yleensä minä olen meistä kahdesta se, joka etukäteen stressaa ja jännittää, ja mies on tyyni ja elää hetkessä.
 
Ihanat miehet teillä tttiuhti ja röpelö! :) minä täyttelin vauvakirjaa ja siinä kysyttiin, miltä vanhemmista tuntui odotusaikana. Mies ei osannut sanoa mitään! Minä jankkasin, että no kai sillä nyt jotain ajatuksia/tunteita on ollut tässä kuukausien aikana, niin ei. Pisin lause taisi olla, että hän ei oo oikein ajatellut, kun on seuraavat 18 vuotta aikaa totutella ajatukseen... Tuonko mä sinne kirjaan laitan??? :D meinasin kyllä vähän loukkaantua. :D
 
Uhhuh, alkaa olla kyllä tosissaa jännät paikat! 4. Päivä virallisesti alkaa äippäloma ja sillon olenkin mummolassa siskon lasten (1v 6kk ja kohta 3v) kanssa, niille pukkaa remonttia nii pojat piti saaja hoitoho jonnekki :-D onneks on äiti auttamassa pienten kanssa nii ehkä säästyn pahimmilta selkäkivuilta :-) ajatukset pyörii enemmän ja enemmän vauvassa ja jotenki epävarma olo on, osaako vauvaa edes hoitaa, mistä minä tiijän mitä se itkee ja jos teenkin väärin että mua neuvotaan koko ajan (miehen vanhemmat ahistaa vähä :-D ) ja aaarrghhh! Kuitenki pakko ajatella, että jos olen osannut hoitaa siskon lapsia nii miksen osais omaani hoitaa? Eihän se nyt niin ydinfysiikkaa voi olla? Eihän? :-D kaikenlaisia tuntemuksia siis pyörii päässä! Synnytysuniakin olen ruennut näkemään :-D
Meillä on ainavaan saunaremonttia ja kylppärin puolella enään listojen laitteluja, onneks ukko on hoksannu nyt sen, ettei viikkoja enään ole paljoa jäljellä :-D eihä se vauva estä tekemästä niitä hommia, mutta tuskin ukko haluaa tehä remonttia kun vois keskittyä vauvaanki :-D ihanasti mies ruennut kyllä mahaa tunnustelemaan ja vauva aina rupiaa myllertää ja pyörimään ku iskä hoivailee massukkaa. :-D
Hmhmh, vielä pitäs ostaa tuttipulloja, tutteja, vaippaloisia ja tämmöstä pientä. Onneks nopiaa pääsee aina käymään isolla kärkkäisellä niin ei ole kauhiaa ressiä senkään puolesta. :-D huhhuh, jännittää jännittää pikku pyllerön tuleminen <3

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
 
35+0 :smiley-bounce013 Huomenna synnärille tutustumaan ja tekemään vikoja hankintoja. Odottaa jo kovasti pienen syntymää, mutta eilen tajusin, että yhtään en silti ymmärrä, mitä se lopulta OIKEASTI tarkoittaa, miten elämä muuttuu ja miltä musta sitten tuntuu. Mutta päivä kerrallaan :) elämä kantakoon.
Tänään käyty fyssarilla, mun keho kyllä reagoi noihin hoitoihin uskomattoman voimakkaasti, yhden kerran ajattelin vielä käydä ja sitten saa jäädä synnytyksen jälkeiseen aikaan. Nyt yritän saada itseni taas päiväunien jälkeen käyntiin tähän päivään. Pe tulossa vieraita viikonlopuksi niin täytyisi varmaan vähän jotain valmisteluja yrittää, jos huomenna onkin ihan puhki kaupungissa käynnin jälkeen.
 
Tänään alkoi vihdoin meidän "pieni" pintaremontti maalauksen merkeissä, vauvan huoneen kattopaneelit ja yksi seinä olisi käsitelty ensimmäisen kerran. Tai siis työnjohdon merkeissä, kun eihän minusta ole enää kiipeilemään ja kurottelemaan kattoon.. Maailman ihanin äiti touhusi itsekseen, mitä nyt seuraa pidin. Oon niiin kiitollinen, isompiin huoneisiin avuksi tulee lisäksi noin puoli sukua :Heartred.
 
Kai sitä on vaan parempi uskoa, että nyt on rauhoituttava :( kävin eilen kevyellä joskin hyvätahtisella lenkillä ja eilen olo oli mahtava koko illan. Mutta sitten tänään onkin ollut kaikkea muuta. Aamu alkoi sillä, että jalat lähti alta ja järjetön särky SI-nivelessä. Kipu siirtyi päivän mittaan vatsaan ja paineen tunne haaroihin. Yhdessä vaiheessa olin varma, että edessä on vielä tänään käynti sairaalassa, mutta onneksi iltaa kohden olo on helpottunut. No ilta on mennyt kevyesti makoillessa, sen mitä esikoinen on suonut. Nyt voi alkaa nenäliinojen kera tiiraamaan toisenlaisia äitejä ;)
 
Täällä ollaan vähän samoilla linjoilla baabuskan kanssa.. Aamulla kävin salilla, mitä olen jaksanut ilokseni harrastaa muutaman kerran viikossa (ihan vaan aerobista, ei mitään punttien nostelua).. Hyvin jaksoin tälläkin kertaa, olo oli salilla oikein hyvä, mutta sen jälkeen ei niinkään. Nestettä tuntuu kertyvän hurjasti, olo on tukala, päätä särkee ja vatsassa tila ei tunnu riittävän.. Paine alakerrassa on ollut melkoinen. Täytyy yrittää kyllä ottaa vähän iisimmin..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Tää on ollu kyllä niin paska päivä! Sikaraskasta töissä. Huomenna ois vika päivä, mutta sijaiset ei oo ollenkaan valmiina jäämään ilman mua. Zumbassa oli kivaa, mutta puolivälin jälkeen alko sattuu mahaan. Kotimatkalla auto hajos. Vaihde ei nee enää silmään, joten sillä ei voi ajaa. Mies on työmatkalla toisella puolella maapalloa ja toinen auto on lentokentällä. Asutaan maalla, joten ees kaupassakäynti ei onnistu. Mun isä suuttu, kun ilmoitin että en pääsekkään varmaan viikonlopuksi hänen luo kylään. Aaaarrrggghh!! Verenpaineet on tapissa ja henkeä ahdistaa. Tosi ihanan mahtava päivä siis mulla.
 
Outoja jää yöt välillä... Menin nukkumaan puoli yhdentoista jälkeen ja olin ihan väsynyt... Ajattelin että jes nyt nukun varmasti hyvin koko yön, mutta sitten PING klo 4.20 heräsin ihan virkeänä! Hetken pyörin sängyssä ja totesin sitten että ei tästä mitään tule ja kampesin sohvalle lukemaan. Mieskin heräsi kuuden maissa ja lähti töihin, menin sen jälkeen takaisin sänkyyn ja sain jotenkuten nukuttua kymppiin. Voi onneksi saa olla kotona eikä tarvitse lähteä töihin, voi ottaa sitten päivätorkut soffalla. :rolleyes:
 
Lokakuu ja väsymys.. kotona olen kyllä onneksi jo (vuosilomia ja koht virallinen äp alkaa) en tiedä miten muuten jaksaisin.. Yöt nukun tosi huonosti vaikka olisinkin väsynyt.. päivät pilkin sohvalla.. tunnen itteni niin nou laiffiksikin jo kohta kun en jaksa ottaa ketään kyläilemään saatika lähteä kenenkään luokse :sad001 Mieskin iltasin vasta kotona arkisin, koirat onneks seurana täällä, tai onneks ja onneks, hyvä että jaksan niiden tarpeet päivisin täyttää.. :sleep002:sleep011
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top