Lokakuu!

 Tulipas isolla tekstillä 

Niin ja piti tosta turvaistuimestakin kommentoida että saahan niistä ainakin osasta malleja laitettua sen hieman makaavampaan asentoon :)

 
Joo se tuntuu olevan selviö, että lisää lapsia kaikki haluaa :/ Joo en halua. Sitte ihmiset vähättelee ku sanon, että ihan kamalat traumat jäi synnytyksestä. Mistä hel**** ne voi tietää miltä minusta tuntuu??!! Minusta se vaan oli ihan kamala ja niin kivulias kokemus, että en ihan heti semmoseen halua uudelleen. Ihan ku olis teurastuksessa käyny. Onhan se tietenki niinki, että seuraava VOIS olla helpompi, mutta onko siitä sitte takuuta? En tiiä, voi olla että ihan yks riittää mut kattoo sitte joskus ku poitsu kasvaa. Voihan se mieli muuttuakki.

Täällä on nyt kolmisen viikkoa kävelty ja sitä tekeeki sen 8h päivässä :) Tepsuttelee nyrkit pystössä ympäri asuntoa. Ihanan näköistä emoticon Ulkona menee kävely ihan hyvin jos vaan ei tuu esteitä eteen :)

Kamalan nopeesti tämä aika on menny. Kovasti jo suunnitellu tarjoilua 1v- juhliin. Normi kakku ja voileipäkakku olis tarkoitus tehä. Ja keksiä ja unelmatorttua oon jo leiponu valmiiksi. Ihan vaan mummit ja kummit ja muutama kaveri tulee.
 Meijän heppu on jo maistanu lähes kaikkea mahdollista paitsi ei karkkia, suklaata eikä mitään kovin suolasta. Ja kaikki menee :) Hän onki sitte aina pöydän reunalla kuikuilemassa ku joku jotaki syö :) Suu auki oottaa, että mulle kans. Tässä pikkuhiljaa meinasin alkaa antamaan ihan normi ruokaa. Vähän aikaa vielä totutellaan nuihin purkkiruokien suolaisempaan makuun.

Kova poika on tanssimaan ja sumppailemaan :)

Nukkuuki ihan suht hyvin. Alkoi tässä heräämään kuudelta aamulla, mutta sitte tajusin et nälkäänsä herää. Pullon vetää silloin ja nukkuu kasiin. Voin kertoo, että melko mahtavaa!!
 
Täl hetkel mä odotan tulevaa synnytyst kauhul.Itel kumminkin 3 päivän rääkkäykset käynnistyksineen ennenkuin pääsin sektioon kun alkanut synnytys pysähtyi.Ja tuntuu pahalt kun ei koko asiast voi kelleen puhuu noista peloista ja itte joutuu koko aika päässään miettimään kaikkea.Ja kotiin päästyäni vähäteltiin koko sektiota ja oltiin jo vaatimassa et alle viikko sektiosta mun ois pitän olla jo imurin varres :( Ja mua haukuttiin myöskin paljon kun en halunnut rehkiä kotihommien kanssa vaan halusin rauhassa toipua ja tehdä asioita oman voinnin mukaan sekä keskittyä lapsen hoitoon.
Tääl kovin kävellään tukia vasten mut ei viel oo neiti uskaltan ilman tukea kokeilla kävelyä.Veikkaan että ei mee enää kauan kun jo kävellään.Jos me pidetään Ninniä syöttötuolissa samaan aikaan kun me ruokaillaan,haluaa hän koko aika maistella kaikkea ja alkaa komentamaan jos maistiaisia ei tule.Mitään karkkeja taikka liian suolaista ei mekään olla neidille viel annettu.
 

Carina mä en yhtään muista sun kokemuksia synnytyksestä.... Mun jäi silloinen ketjukin lukematta synnytyksistä enkä sinne koskaan itekkään kirjottanut. Ois ehkä pitänyt :) Tosin, mä kirjottelin itelleni kuin päiväkirjaa etten unohtaisin omia kokemuksiani, jotka onneksi oli hyviä. Ainoa asia on että en enää haluais joutua käynnistykseen. 

Meillä elellään nyt jänniä aikoja, parin viikon päästä olis aika tehdä raskaustesti :) 

Saas nähdä.. Yritän olla miettimättä koko asiaa, tosin se on aika vaikeeta! 

Oon koittanut miettiä vähän synttärijuttujakin mutta en osaa päättää tarjoiluja :D Ja kun pitäis tehdä maidoton, munaton, gluteeniton niin onnistumisprosentti on aikas pieni!! Meillä vietetään yksi päivä synttäreitä aamusta iltaan varmaan, koska väkeä on tulossa reippaasti. Pitäs vaan jo miettiä kuka kutsutaan mihinkin aikaan ja paljonko sitä kakkua tehdään. 

fjansku on kyllä varmasti ollut tosi kurjaa kun on niin arvosteltu ja just synnyttäneenä! Ärsyttävää mutta oikeesti ihmiset ei aina todellakaan ymmärrä! Mieskö sua arvosteli vai kuka? Mä olisin varmaan vajonnut ihan maanrakoon, muutenkin oli hormoonit aivan sekaisin :D 

 
joo, toi arvostelu on tosi ärsyttävää ja just synnyttäneenä itekin olin niin hormoonien vietävissä et jo muutenkin ewpäilin omia taitoja ja itseäni muutenkin äitinä niin jos joku olis silloin arvostellut olisin romahtanut ihan täysin! no ainahan sitä arvostellaan,ite ainakin tiedän että jälkeen päin oon saanut arvostelua mm.imetyksestä ja sen jatkamisesta(vieläkö sä imetät? ja joko sä lopetit?),kiinteiden aloituksesta, tytön koosta(välillä se on kuulemma tosi hento ja välillä pullukka), sormiruokailun määrästä, kestovaipat vai kertikset, siitä etten käy kuin vauvauimassa ja parin kaverin kanssa tapaamisissa en esim perhekahviloissa...ja mitäs vielä...se hoitoon jättäminen on ollut kans yks, et "lapsi ei koskaan totu muihin ihmisiin ja opi ryhmässä oloa jos ei vie hoitoon koskaan tai on vaan kotona eikä käy perhekahviloissa"...joo just. alle yks vuotiaanahan ne muutkin leikkii jo kovasti ryhmäleikkejä;) musta ainakin meijän tyttö osaa leikkiä ihan samalla lailla kun muutkin samanikäset,eli jonkin verran kontaktia otetaan mut roolileikit ei oo ihan vielä pop;)

voi kun meilläkin olis jo raskaustestitikutusten aika:) mä jätin ne pillerit nyt ja odottelen et pääsen tikuttamaan ovista ja sittemmin raskautumsita!! ihanaa. kerro iines kuinka sitten kävi ;) peukkuja! hauskaa jos täällä ollaan taas paljon samaan aikaan raskautumisia ja toisen lapsen syntymisiä.
itelläkin jäi kertomatta siitä synnytyksestä, toisaalta oli aika rankka kokemus, mut toisaalta helppo. mulle tehtiin muistaakseni aika iso eppari mut toivuin hyvin kyllä. se vauvan saaminen rinnalle on jotain ihan mahtavaa:)<3
 
Iines: Mulla käynnistettiin kans. Ja sen takia se koko homma varmaanki sitte meni niin vaikeaksi. Ku oli paikat auki niin lapsi oli vielä ylhäällä kanavassa ja ku lähti sitte laskeutuun niin käänty kasvot ylöspäin ja otsassa oli pahkura. Eli jäi jumiin. Sydänäänet heikkeni, lisäpolttoja lääkkeillä, tunti jo ponnistamista takana, ite ihan tajunnan rajamailla. Imukupilla kiskoivat lääkäri ja kätilö. Ei pysyny päässä ko oli lapsella virheasento. Ainaki viis erikokoista kuppia kokeilivat, mutta aina vaan irtos ja veri lensi kaaressa samalla. Sitte vissiin löyty sopiva ja repivät ja huutivat ihan pää punasena, että ponnista. Kaks kätilöä paino mahan päältä.. Hyi se oli ihan kamalaa!! Minusta tuntu, että mie kuolen siihen kipuun. Sitte ko poika synty, niin se laitettiin rinnalle semmoseksi puoleksi minuutiksi ja sitte vietiin toipumaan lämpökaappiin. En ees kasvoja ehtiny nähdä. Raukalla oli päässä pahkuraa pahkuran vieressä ja nahka roikkui ympäri päälakea. Pari päivää toipui hänki kokemuksesta. Ite en istunu moneen viikkoon ku repes ja leikottiin useampaan kertaan. Olis ees saanu vähän aikaa olla lapsen kans niin olis ehtiny tuntea, että tässä tämä palkinto nyt on. Mutta ei. Vasta parin tunnin päästä näin koko lapsen.
 

Ihan hirvee kokemus Carina.... :( Ei mikään ihme ettei ihan heti toivo toista... Onneks kuitenkin selvisitte molemmat!! Hui... 

Mulla on aivan tooooodella ristiriitaiset tunteet. Välillä olen aivan varma että joo tämä kerta onnistui ja sitten hetkenpäästä taas olen aivan  varma että mönkään meni. Tietenkään mitään oireita ei edes voi olla vielä mutta väkisinkin kuulostelen itseäni koko ajan :D Viimeks mä olin aika pian varma että olen raskaana ja sen vain tiesi jotenkin. Nyt vaan toivon parasta, meillä on nyt pakkanen tyhjä koska alkioista toinen ei selvinnyt. Se tietää jonottamista ja pitkää odotusta ennen seuraavaa yritystä.. =/ 

Ostin tänään taaperokärryn :D Se on tuo typy niin mainio kun se menee sen kärrynsä kanssa ihan naama naurussa :D 

 

huoh....,..oonks mä ainoo joka roikkuu TAAAAAS täällä :D 

Meillä on jotenki nyt sellanen vaihe menossa että mä oon aivan puhki...ja mies ei tietenkään ymmärrä sitä koska "mä oon ihan ku lomalla ku saan olla sentään kotona"  AAARGH !! On siitä kyllä loma kaukana kun vaikka koko päivän yrittää vähän järjestellä paikkoja on koti kuin pommin jäljiltä, lapsi huutaa ihan vaan huomiohuutoa 2/3 päivästä ja jos ei pääse syliin niin roikkuu puntissa ja huutaa ja ääni on niin luja että kuuluu ulos saakka. Siihen lisäksi säännöllinen ruuanlaitto, puolentunnin syöttäminen, jälkien korjaus, pyykkäys, ulkoilu, leikkimen ja kai sitä pitää ittensäkin joskus pestä ja kaupassakin on sillontällön käytävä, niin sanonpa vaan että kyllä on loma tästä kaukana!!! Ja aivan huippu kysymys kun totesin tänään että on ollu stressitaso tänään joku tuhat: no mistä SULLE nyt voi MUKA joku stressi tulla?? SIIS MITÄ?!?!!!!! Että menee taas järki. Miehet........

lääh ja puuh... 

 
Mä kans oon ihan puhki :( Meil ei välttämättä pahemmin päikkäreit nukuta ja päivät menee juosten Ninnin peräs ku kiipeilee tukii vasten ja koko aika joutuu silmä tarkkana vahtii ku saattaa laskee kädetirti yhtäkkii ja kaatuu :s Joka päivä tulee lenkkelityy edelleen jotta pääsis kotoakin hiukka jonneen ja aikaa saa kulumaan.Välil vaa tuntuu että meinaa energiat loppuu kesken ku kotihommiikin pakko keretä tekemään.Sunnuntaina tuli pestyy kaik ikkunat niin ikhän pukannut kova selkäsärky ja viel pitäs parvekekin siivota ennen pakkasten tuloa.Onk muilla vaikeuksii saada muksuu puettuu kun on jonnekkin lähdössä?Meil on aina kamala huuto ja rimpuilu päällä ja saattaa mennä kymmenisen minuuttiikin pelkkien vaatteiden laitossa.Ja tänää ku kävin neuvolas oaml käynnil Ninni mukan ni neuvolantäti ku näki sen pukemisen ni totes vaa mulle et onk mul ikinä menny hermot toho huutoon ja rimpuiluun.Totesin ettei kertaakaan et se vaan alkaa naurattaa.Jos antaa jonkin esim.purkin hypisteltäväks neidille ni helpottuu ainakin hiukka pukeminen.
 
sama täälläkin. energiat ihan loppu. arjen pyörittäminen (vaikka mieskin auttaa hyvin) vie kaiken ajan, en tajua miten pitäs ehtiä muutakin elämää!? joka päivä mietin kuinka onnellinen oon tytöstä ja kuinka se saa mut hymyilemään ja on mulle kaikki kaikessa. ja on vauvakuume, että tällasia lapsia lisää lisää:) mut silti mietin myös joka päivä sitä, että miten me jaksetaan monta vuotta tätä, varsinkin jos tulee seuraava muksu. meneekö elämä vaan sitten entistä kiireemmäksi ja kireemmäksi?! meneeköhän kaksi lasta yhtä helposti kuin yksi vai onko tuplasti vaikeampaa :o

nyt kp 7 ja mietitään joka päivä yritetäänkö tästä kierrosta jo seuraavaa. toisaalta olisi "järkiratkaisu" meidän tilanteessa, mutta löytyyköhän voimia arkeen.. sitähän ei voi tietää etukäteen.
 
Joo ei voi kyllä ymmärtää jos joku tätä kotona "oleskelua" lomaksi sanoo, huhhuijaa.. Puol kymppi on joka ilta niin valmis sänkyyn. Meillä on vielä pojalla joku vaihe menossa, että roikkuu minussa koko ajan. Huutaa pää punasena ku meen vessaan ja loppuu ko seinään huuto ku tuun pois. Yritä siinä sitte jotaki tehä ku toinen roikkuu jalassa kiinni. Ja ku ruokaa laittaa niin roikkuu hellan kahvassa. Kait tuo vaihe joskus ohi menee. Hyvin menee ku oon koko ajan näkösällä, eli noin metrin säteellä :) Vieläkö tähän mies alkais napiseen jostaki tekemisestä niin sais selkäänsä.

Eilen annoin ekaa kertaa iltapullon ihan normi maitoa ja parin tunnin päästä heräs huutamaan ja piereksimään ihan hulluna. Eli ei kestä nuin isoa määrää vielä maha. Pysytään siis vielä korvikkeessa. Muuten ei oo ollu oireita muutaku vähän rupsuttelua. Nyt kyllä huomas, että oli maha tosi kipee ja ihan pinkeä.

Tää mamma lähtee huomenna ekaa kertaa viettään iltaa Olis saunaa, paljua sun muuta kivaa. No seukki aamulla pitää pojan kans nousta joten ei ny hirveitä voi ottaa, mutta kiva päästä näkeen ihmisiä :)
 
Mun mielestä kahden kanssa on melkein helpompaa kuin yhden lapsen kanssa. Tosin meillä kun on toi ikäero 3v niin enää ei tarvii esikoista paapoa niin paljon vaan hän on omatoiminen pukija, syöjä ja vessassa käviä. Mutta heistä on seuraa toisilleen ja näin mä saan välillä hengähtää. Mutta sitten tää jatkuva sairastelu saa meillä kyllä energia vähiin. Mulla oli tänään uudet labrat sen mycoplasman takia. Saa nähdä joudunko syömään lisää lääkkeitä. Aleksilla on antibioottikuuri loppunut viikko sitten ja taas yskii ja nenä vuotaa. Taitaa tarkoittaa nyt sitten uutta ja neljättä korvatulehdusta joten putkitus on varmaan lähellä. Sitten meillä esikoisella epäillään aistiyliherkkyyttä ja siitä syystä pitäis jossain vaiheessa saada lähete neurologille. Onneks se ei oo mikään akuuttijuttu vaan jää kevääseen. Joten kyllä tää syksy on nyt koetellut. Onneks kuitenkin on kaksi ihanaa lasta, mielekäs työ jne. Niillä jaksaa.
Ainiin, mä todella toivon, että saatte toisessa synnytyksessä miellyttävän kokemuksen. Mulla tää toinen oli onnellisuusasteikolla täys kymppi! Vaikka ensimmäinen oli pitkä ja kivulias, tää toinen oli aivan toista maata.
 
Onko teidän muiden lapsilla ongelmia päikkäreiden suhteen?Meil ei millään malteta käydä päikkäreitä nukkumaan ja sit on kamalaa kiukuttelua eikä mikään kelpaa kun toinen niin väsynyt :( Tuntuu kyl niin hyvältä kun saa vihdoin neidin nukahtamaan ja pääsee itse kahvikupin ääreen ja vähän netissä olemaan.
Harmittaa paljon kun meille tehtiin muutama vuos sitten ikkunaremppa meidän kämppään. Uusittiin kaikki ikkunat ja parvekkeen ovikin.Ja nyt kun alkaa taas ilmat kylmenemään niin lattiat ovat tosi kylmät ja aamul ku kävin Ninnin hakees huoneestaan ni huonees oli kylmä ja sen kädetkin oli jääkylmät.Itelkin nokka koko aika tukos ja kurkku kipee ja jalat jäässä.Ei viitis kengät jalas sisäl kävellä.Kun googletin kyseisen ikkunafirman joka meille tän rempan teki niin ei ollut saanut muuta kun negatiivista juttuu.Oon vaa miettin et pitäskö täs ottaa isännöitsijään yhteyttä josko jotakin sais asialle tehtyy.
Odotan innol että miehen työasiat alkas rullaamaan ja sais ihan kunnol sen työpaikan.Nyt on vast harjottelus mut hälle sanottiin että hän kyllä saa sen paikan harjottelun jälkeen.Jos sit pääsis muuttaa täält kauas anopist.Nyt kun otettiin noi bambuverhot ikkunanpesun takii partsilt pois niin eikhän hän koko aika vahdi et koska meil palaa valot ja et mitä myö tehdää. Tänääki ois halun tunkee meille väkisin ku sain Ninnin päikkäreille ja sit taas illal hän ei haluu tulla koska on aina kännis :(
 
Hurjia synnytyskokemuksia tosiaan. Mä kyllä ymmärrän että monet ei enempää lapsia edes halua. Just yhdelle ystävälle selitin miksi haluan toisen lapsen, vaikka olen ihan varma että elämä tulee hankaloitumaan todella paljon. Ainakaan en enää julkisilla pysty lähtemään mihinkään (tai niin kauan kuin toinen ei seiso itse) jne.. Itse kun olen ainut lapsi ja asunut äitinkaa lapsuuteni, niin toivon kokevani sellaisen "oikean" perheen ja antavani sisaruksen pojalleni. (alkaa itkettää..)

Ja eilen alkoi ruskea vuoto, jee!!!!!! Eli jotain tapahtuu!! (eli olen lopettanut pari kk sitten imetyksen ja odottelen menkkoja tai raskautta tässä..)

niin ja sellaista et aika paljon ihmiset kirjoittelee nyt Facebookin suljetussa marrasmammat 2010 ryhmässä. Siellä on hyvä heittää nopeita kommentteja kaikille. Mut en mäkään halua esim mun menkoistani siellä välttämättä avautua, kun ei koskaan tiedä kuka niitä oikeasti lukee....

Ja meillä on kans toi vaihe et näköpiirissä oltava koko ajan.. Monet sanoo, et sen alun vauva-ajan jälkeen helpottaa koko ajan, mut meillä tuntuu et koko ajan haastavammaksihan tää menee, kun seuraa pitää pitää, hampaita tulee ja yöunetkin välillä keskeytyy ja pojalla rupeaa olemaan omaa tahtoakin..huoh. Onneksi mulla tosi ymmärtäväinen mies, joka auttaa paljon :)

Ihanaa vkl!!
 
joo mäkin kyllä tajuan miksi kaikki ei halua enempää kuin yhden lapsen. ja inhoan sitä kun erityisesti vanhakantaiset ihmiset kyselee toisilta lapsentekokysymyksiä. sama kun kysyisi seksiasioista tai vaikka kuukautisista :) tai itse asiassahan tuo lapsenteko on paljon paljon enemmän vielä yksityisasia kuin nuo.
itekin haluan antaa lapselleni sisaruksen ja jollain tapaa kaikesta rankkuudesta huolimatta on ihanaa antaa läheisyyttä ja hoitaa lasta. toivoisin että voisin joskus tehdä lapsien kanssa töitäkin, se olis unelmieni työ. tärkeintä mitä voi vaan olla on lapsille annettu aika ja lämpö ja kasvatus mun mielestä <3
 

Juu tuntuu olevan vilkastunut toi facebookin ryhmä mutta mä en jotenki haluu sinne sit kumminkaan kirjotella.. Mieluummin täälä tutussa ympäristössä ja "tutuille" tyypeille :) 

 
Kiva kun joku joo täälläkin jaksaa kirjoitella!
Mulla kävi yhtenä päivänä niin, että sisko, veli, äiti ja isoäiti kyselivät lapsen teosta, ja kaikki ihan sattumalta toisistaan tietämättä...
Et kai se on ihan luonnollista, että yhden jälkeen moni "ulkopuolinen" olettaa, että toista tehdään jo kovaa vauhtia :)
 
Olipas paljon juttua luettavana. Kylmiä väreitä ja kostuneita silmänurkkia kyllä aiheutti teidän kirjoitukset! Carina, mä ymmärrän kyllä sun kokemusta ja et varmasti yhtään liioittele, kun kuvaat teurastukseksi synnytystäsi. Meillä tultiin kans imukupilla ja se oli ihan kauhee (ja onneksi lyhyt) hetki, mut että monta eri imukuppia ja yritystä ja noi kaikki! Kyllä joistakin synnytyskokemuksista pitäis jo terapiaa saada automaattisesti.
Frjansku, etkö ole päässyt mihinkään synnytyspelkopolille puhumaan?

Mulla alkoi koulu. Nyt aluksi vaan kolmena päivänä ja viisi tuntia olen poissa. Poika pärjää hienosti isän kanssa ja suosittelen kyllä jättämään hoitoon isälle vähäksi aikaa. Eipähän enään sitten väitä kotoilua lomaksi! Varmuuden vuoksi voi jättää listan, mitä kaikkee normi päivänä kuuluu tehdä, et homma toimii ;)

Mua ärsytti jossakin vaiheesa noi seuraavan lapsen kyselijät ja teki mieli vastata, että laitanko sulle tekstarin aina kun ollaan harrastettu seksiä ovulaatioaikaan niin pysyt sitten kärryllä heti alusta alkaen! Ärrr.. No, meillä on yritetty jo muutama kuukaus ja sen kesäisen keskenmenon jälkeen ei ole vielä tärpännyt. Ovistestejä en rupee tekemään, mutta luulen tuntevani ovisoireet. Miten muilla? Oletteko huomanneet, että kroppa reagoi voimakkaammin tai tuntee oman kropan paremmin? Mulla vatsa ihan turvonnu ovisaikaan ja alavatsaa nippasee ja yleensä sen päivän iltana on huonovointisuutta/ huimaa!
 
Aluksi tuntu tosi hyvältä idealta tuo facen ryhmä, mutta nyt on just alkuanu häiritteen ku ei "tunne" niitä ketä siellä on.. Tai enhän tietenkään teitäkään sillee tunne, mutta nimimerkit ja pitkän aikaa mukana olleet tietää :) Joten älä Iines ole huolissas, täällä mieki roikun

Huh mikä yö takana.. Poitsu heräs semmoset 128 kertaa huutamaan ihan suoraa huutoa. Ei tullu kakka edellisenä päivänä ja sitte oli maha kipeänä. Pakko oli laittaa suppo ku ei muuten rauhottunu vaikka mitä teki. Raukkanen...

Meinasin muuten ny kokeilla, että annan luomumaitoa ku sanovat ettei siitä tuu maha kipeäksi. Tai sitte kävis ruotsista ostaan maitoa ku sitä ei oo niin käsitelty ku suomalaista. Täällä monet laktoosi-tyypit hakee sitä ja hyvin voi juoda vaikka muuten pitää juoda laktoositonta maitoa. Ei siis muuten oo ollu mitään, mutta isompi määrä saa sen mahan kipeäksi.

Olihan tuo Säde semmonen kokemus, että itelläki tulee tippa linssiin ku sitä miettii. Mutta oon kyllä siitä puhunu ihmisille. Yks kaveri vaan ärsyttää ko se aina on että "NO älä nyt viitti!" ku jotaki sanon, että oli kamalaa. Jaa no milläköhän perusteella se niin voi sanoa ku ei siellä salissa ollu meijän kaa.. Vissiin se kuuluis mennä, että siitä pitää nauttia vaikka kuinka kamalaa oikeasti olis ollu. Joo no en nauttinu todellakaan :) Ei sillä, en oo hävittäny vauvakamoja joten kaitpa tuolla takaraivossa joku sanoo, että eiköhän siitä joskus selviä :) Mutta kattoo sitä sitte myöhemmin. Nautitaan nyt poitsun kasvusta ja uusien asioiden oppimisen synnyttämästä riemusta <3
 On se toinen niin ihana ku alkaa jo ymmärtämään niin paljo. Alta pari viikkoa enää 1vee juhliin. Kuviinki pitäs alkaa aikaa tilaamaan. 

Meinattiin, että siirrettäis sitä tuhkarokko piikkiä toiseen ajankohtaan ku muutenki tulee heppu niin kipeäksi kahdestaki piikistä. Oliko se just se tuhkarokko piikki mistä tuli ne oireet myöhemmin vai joku muu?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top