Siis vuosi? Vuosi?! Eika siina viela kaikki, vaan kohta on 13 kk! Minne tama aika haviaa?! Tai no, kyllahan mina sen tiedan: vauva-arkeen. :)
Tassa nyt, kun ajattelee vuotta taaksepain, niin kylla melkoista vuoristorataa on menty. :) Onnen kukkuloilta epatoivon laaksoon valvottujen oiden pimeina tunteina. Nyt kun on perspektiivia vahan enemman, haluaisin, etta voisin sanoa viimevuotiselle itselleni, etta ala huoli, se menee ohi - siis mika ikina "se" sitten olikin - ela hetkessa ja nauti. Ja etta pida itsestasi huolta, mutta ala vaadi liikoja. Ole itsellesi armollinen ja nauti hyvista hetkista. Ja niita olikin paljon, mutta valilla en osannut niissa pysahtya, vaan murehdin jo seuraavaa asiaa.
Olipa hauska, etta
Triina pongasit tuon jutun! Ja kiitos,
Sultti, linkista. Oli hassu lukea omia mietteitaan, koska nyt olen jotenkin unohtanut sen. Siis en tietenkaan ole taysin unohtanut, mutta nuo pienet oivallukset kyllakin. :) Mietin usein teita, jotka ovat nyt raskaana, ja haikailen vauvan potkuja mahassa... Miten se mieli unohtaakaan kaikki muut vaivat. :) Vauvakuume on edelleen, vaikka jarkisyista en kylla viela olisi valmis. Mutta voi miten sormet syyhyavat niita pikkupikkubodeja kaupassa, sydamessa ehka vahan nuljahtaa, kun kavelen niiden ohi sinne yksivuotiaiden osastolle.
Tytto on taas ottanut harppauksia eteenpain kehityksessa. Parin kuukauden aikana han on oppinut kavelemaan karryn kanssa, nousemaan tukea vasten, taputtamaan, heiluttamaan heiheit, kavelemaan tukea (sohvaa, tuolia ja seinaa) vasten, pyllahtamaan turvallisesti:), osoittelemaan sormella haluamiaan asioita, antamaan ja ottamaan pyydettaessa, laittamaan tavaroita kippoihin, lajittelemaan, tanssimaan, nousemaan seisomaan ilman tukea, kiipeamaan sangylle, tulemaan alas ("pylly edella, pylly edella!!"), ja puhumaan aivan selvia sanoja. :) Aivan supersuosikkeja ovat musiikin kuuntelu, tanssahtelu, kirjojen lukeminen, ihmisten katselu ja elaimet. Erityisesti kirahvit, seeprat ja linnut ovat lahella sydanta. Tieda sitten miksi juuri nuo. :D