Lokakuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vesta
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onpa kurja juttu jnk suhde äitiisi. Onneksi anoppisi on kuitenkin hyvä tyyppi, niin on tarvittaessa myös joku jolta kysyä neuvoa, jos tuntuu haluavansa. Ainakin itse äidiksi tullessani jotenkin myös kaipasin pidempään äitinä olleilta vinkkejä tai vahvistuksia ajatuksiini.

Ja pitää nyt vielä kommentoida, että anoppini on oikeasti mukava ja hyvää tarkoittava ihminen. Tämä mun tänhetkinen ärsyynnys on hyvin pitkälti ihan mun korvien välissä. Uupumusta ja hormooneja, niin tuntuu asiat suuremmilta ja pahemmilta kuin oikeasti ovat. Onneksi puolison loma alkaa viikon päästä, niin saanen ladattua akkuja ja helpotusta väsymykseen.

Niin ja enhöön minä mikään esikoisen odottaja ole, sori kun "närpin" tähän ketjuun, mutta sattui olemaan taas aihe, joka kosketti juuri nyt.
 
Heh, ihan hyvä vaan että pääsee tänne päästelemään höyryjä tarvittaessa :)

Oon kuullut, että kun tytär saa lapsia (miksei poikakin) niin suhde omaan äitiin muuttuu. Saas nähdä, olis kyllä ihan toivottavaa. Mun vanhemmat on selkeesti sanoneet että lapset on aina lapsia ja eivät edelleenkään esim. keskustele raha-asioista mun tai veljien kanssa vaan mun miehen kanssa.. Mietin vaan että itseppä siinä häviävät kun eivät tahdo nähdä minua sellaisena kun olen nyt 30-vuotiaana. Suhde vanhempiini on siis ihan ok, jos kestän sen puuttumatta sen epäkohtiin eli pysyttelen kohteliaan etäällä.
 
Mulla on ollu aina aika suorat ja hyvät välit vanhempiin. Tosin joskus teinivuosina tuli porukoille vähemmän soiteltua:rolleyes:. Esikoisen syntymän jälkeen meille tuli vain uusi keskustelun aihe lisää äidin ja anopinkin kanssa. Molemmat antaa meidän elää omaa elämäämme, mutta kysyttäessä mielellään antavat myös neuvoa.

Siitä on toisaalta hyötyä että ei ihan samassa pihapiirissä appivanhemmat asustele ni ei tarttee olla ihan jokapäivä niiden kanssa tekemisissä. Toisaalta ne on kyllä ihan korvaamaton apu etenkin vauvan synnyttyä :happy119
 
Mulla on ollut jo pari kiistaa anopin kanssa, olen niistä täällä avautunutkin. Yritän kuitenkin pitää yllä hyvää suhdetta kaikesta huolimatta, kun tiedän että hän on korvaamaton apu lapsen synnyttyä. Voi ottaa lapsen hoitoon helposti, kun ei käy enää aktiivisesti töissäkään. Asuvat todella lähelläkin.

Omat vanhemmat asuu toisessa kaupungissa ja hyvä niin. Äidille oli kova paikka silloin joskus kun kotoa pois muutin, kun olin hänen vauvansa siis nuorin lapsi. Aina hänen tuki ja turva, mikä vähän välillä myös ahdisti, kun lapsena olisin itse tarvinnut sitä. Olin kuulemma pienenä "isän tyttö", mutta teininä suhde isään muuttui..hän yritti pitää minut "seinien sisällä" sellaisena kuin olin lapsena ja minä kapinoin, niin en sitten paljon enää isän kanssa jutellut. Onneksi se suhde on taas muuttunut parempaan. En kyllä vieläkään oikein osaa jutella hänelle, mutta koko ajan enemmän.

Anoppi tuppaa neuvomaan välillä ärsyttämiseen asti, "MInun mielestäni.." Appi on samaa sakkia. Sitten on vielä Mammat ja Papat. Oma äitini taas neuvoo kun kysyn vaikka sanookin aina että ei hän enää mittään muista ja miettii että ei hänelle ehkä kannata vauvaa hoitoon tuoda..epäilee siis itseään. On hän kyllä jo aika vanhakin, että vähän itseänikin alkanut mietittämään kun tullut kaikenlaisia muistivikoja yms.
 
Mulla ei ole anoppia. Miehellä on äiti jossain mutta olinpaikasta ei ole tietoa. Viimeksi näin sen vuosia sitten sammuneena puiston penkille ja on mahdollista ettei se ole elossakaan. Oma äitini ei minua neuvo sanallakaan, sillä hän ei oikeastaan ole kiinnostunut. Kyllä tulevat isovanhemmat on jo hoitohommiin lupautuneet mutta neuvomista tuskin siltä suunnalta kuulen. Vittuilut taloudellisesta tilanteesta on jo hoidettu pois alta ja resurssiemme riittämättömyys on tehty selväksi ilmoittamalla että ostamamme kirpparivaunut olivat rumat ja ne on korvattu monen sadan euron uusilla vaunuilla. Tässä kaikki. Pariin otteeseen olen yrittänyt äidiltäni kysyä hänen raskauksistaan mutta meillä ei ole koskaan intiimeistä asioista keskusteltu eikä keskustella nytkään. Ei pidä kuvitella että vanhempani ovat vanhoillisen häveliäitä. He ovat hilpeintä porukkaa mitä tiedän. Omien lasten alapään asiat vain ovat liian kiusallisia keskustelunaiheita. En koskaan puhunut äitini kanssa kuukautisistakaan. En edes maininnut niiden alkamista.

Apua tulee monestakin suunnasta jos sitä tarvitaan ja pyydetään mutta turhaa neuvomista ei taida esiintyä.
 
Huomenna on eka 2h perhevalmennus. ukko on työmatkalla joten ei pääse mukaan. Viikon päästä on sitten vielä toinen osio.
 
Meillä olis Lulu myös eka neuvola"luento" vauvan tuloon valmistautumisesta mut yksin tarvii mennä :/ Jospa seuraavaan mieskin ehtis reissuiltaan.
 
Meillä on näemmä perhevalmennus jaettu neljään kahden tunnin osaan. Alkavat syyskuussa. Sanoin miehelle jo että kuinkas on, hänelläkin kun on välillä työreissuja. Jää kyllä itseltäkin välistä jos en saa häntä tueksi ja turvaksi..ehkä.
 
Meillä perhevalmennus kestää 4x 1,5h ja alkaa elokuun vikalla viikolla. :)

Kertokaahan sitte kokemuksia kun ootte käyny! :)
 
Meillä on vaan 2x 2h perhevalmennusta. Johtuukohan siitä että se pidetään englanniksi?
 
Meillä on myös ollut perhevalmennusta 2 x 2 tuntia, jossa eka osio käsitteli vauvan hoitoa ja imetystä ja tämä toinen osio oli ns synnytysvalmennus :) muuthan ovat nykyään pk seudulla sitten itse katseltava netistä :) ja suomeksi nämä olleet :)
 
Englanninkielisessä perhevalmennuksessa oli tosi paljon ihmisiä, sillä se järjestetään ainoastaan 4 kertaa vuodessa. Ei tarvinnut esittäytyä ja oltiin isossa auditoriossa. Olin ainoa ei-parillinen paikalla. Eka oli hammashygienisti näyttämässä kauhu hammas kuvia, joka mielestäni oli täysin turhaa. Sitten oli yleistä synnytyksestä ja 2 neuvolatätsyä luennoimassa jotka ylistivät kunnolla epiduraalia. Lopuksi näytettiin ruotsalainen video synnytyksestä, joks oli melkein parasta. naiset videossa synnyttivät enemmän tai vähemmän luomuna, joten tuli vähän myös sitä näkökulmaa.
 
Meillä alkoi eilen perhevalmennus.. Ennen lapsen syntymää on 4 kertaa ja syntymän jälkeen 5 kertaa..
 
Tänään oli eka perheneuvola. Ikävä kyllä aivan turha! Jos oltais kakskymppisiä ja oltu yhdes vasta hetki ni ehkä siitä olis saanu neuvoja. Mut nyt oli ihan sellasta lässyn lää. Ja sit se tapa miten luennoidaan, nainen lukee papereista suoraan parisuhteen peruspilareista ja aina välillä kysyy, onko kellään kysyttävää. Jos oltais jenkeissä ni varmaan voiski 30 vieraan ihmisen välille syntyy keskustelua mut ei suomalaiset, varsinkaan miehet, kerta kaikkiaan vaan lähde spontaanisti juttelemaan ja kyselemään seksijutuista synnytyksen jälkeen! Tän kerran aihe oli siis parisuhdejutut. Ens kerral on vauvanhoitoa joten siinä tulee varmasti, toivoakseni, kunnon infoakin...
 
Ja jos nyt sattuisi joku avaamaan suunsa näihin seksijuttuihin, niin kommentti olisi takuulla joku typerä ala-arvonen heitto naisen värkistä synnytyksen jälkeen. :-/
 
Me skipattiin eka valmennus juurikin tuon aiheen takia. Kumpikin jo lähemmäs 40v niin ehkä sitä elämää on jo tullut hieman nähtyä ja koettua. :) Onhan parisuhde tärkeä juttu juu mutta en kaipaa siihen vieraita ihmisiä enkä neuvolantätiä tai varsinkaan seurakunnan työntekijää valistamaan minua asiasta. Toisekseen oma terkkari on kyllä jutellut aika paljonkin näistä asioista ja kuunnellut meitä tarvittavan määrän. Huomenna aiheena synnytys ja sinne varmasti mennään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top