Lokakuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vesta
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
http://areena.yle.fi/1-2296833
"5/9. Mikset hoida itse lapsiasi? Lähes kaikki tanskalaislapset menevät vuoden vanhoina päiväkotiin. Millä tavoin ero vanhemmista vaikuttaa lapsiin? Näkyvätkö seuraukset vielä aikuisiälläkin?"

Ei ole tarkoitus kenenkään varpaille talloa tai mitään, mutta laittoi miettimään. Varmaan itsekin joutuu lapsen viemään aika pian päivähoitoon, mutta jotenkin tän katsominen alkoi ahistaa. Ohjelmassa käsiteltiin millaisia vaikutuksia alle 3-v lasten päivähoidolla voi olla lapsen kehitykselle.

Ei vaan perheitä tueta Suomessa ainakaan tarpeeksi jotta kotihoito olisi mahdollista kaikille. Töihin ja päivähoitoon suorastaan pakotetaan jos meinaa pyörittää talousasioita.
 
Ja silti verrattuna moneen muuhun maahan Suomi on ihan huippumaa tulla äidiksi.. Jenkkimatka avasi taas vähän silmiä, kun siellä jotkut kehui kuinka työnantaja heltyi 3kk äitiyslomaan. Ja palkatontahan se on, mutta että noin kauan sai kotona olla..
 
Jenkkimatka avasi taas vähän silmiä, kun siellä jotkut kehui kuinka työnantaja heltyi 3kk äitiyslomaan. Ja palkatontahan se on, mutta että noin kauan sai kotona olla..

Ai että 3kk vain? Yhteensä? Siis että kolmekuinen lapsi hoitoon? Ei terve...
 
Ja tuohon oli äiti tosi tyytyväinen. Riippuu ihan yrityksestä, mitä sopimuksessa lukee. Voi olla esim. 6 viikkoa ja siellä ei valtio maksa mistään vanhempainvapaista. Voi toki ottaa loparit ja olla kauemmin himassa..jos puolison tulot riittää.
 
Mitkäs fiilikset esikoisten odottajilla tässä vaiheessa? Pelottaako vielä, onko paniikkia ilmassa vai ovatko kaikki jo seesteisiä odottajia?

Mulla nyt rv30 ja välillä tulee sellanen kääk-olo, että pari kuukautta ja se vauva IHAN OIKEESTI on meillä ja asuu ja on siinä 24/7 ja meidän elämä ei ole enää koskaan samanlaista. On niin vaikea kuvitella, millasta se elämä voi ollakaan? Paniikkia ei ole enää, mielenkiinnolla odotetaan mitä tapahtuu. Mutta jännää on. En ole edelleenkään mitenkään kovin innostunut ottamaan selvää vauva-arjesta ja kaikista tarjolla olevista vempaimista yms. Luotan siihen, että kaikki luonnistuu sitten omalla painollaan, sama synnytyksen suhteen :)
 
Mitkäs fiilikset esikoisten odottajilla tässä vaiheessa? Pelottaako vielä, onko paniikkia ilmassa vai ovatko kaikki jo seesteisiä odottajia?

Mulla nyt rv30 ja välillä tulee sellanen kääk-olo, että pari kuukautta ja se vauva IHAN OIKEESTI on meillä ja asuu ja on siinä 24/7 ja meidän elämä ei ole enää koskaan samanlaista. On niin vaikea kuvitella, millasta se elämä voi ollakaan? Paniikkia ei ole enää, mielenkiinnolla odotetaan mitä tapahtuu. Mutta jännää on.
Täällä ihan samanlaisia tunteita., :) mutta innolla odotan mitä vauva tuo tullessaan!
 
Joo, tälläkin sama tunne. Välillä en voi vieläkään tajua että olen raskaana ja kohta musta tulee äiti.
 
Ihan samat fiilikset! Aika mahtavaa kyllä vaikka kaikki muuttuu niin paljon. Just sanoin miehelle, että tämä on viimeinen kesäloma 20 vuoteen kun saadaan olla kahdestaan.. Vähän kylmäs :D Ja jännä juttu, että voi olla ikävä jotain mitä ei ole vielä tavannut. Olispa jo lokakuu!
 
Meidän olis miehen kanssa tarkoitus päästä vielä ennen syksyä jonneki kahdestaan, joku viikonloppuloma tms. Ennenku melu alkaa :eek::grin

Suurin kysymys meillä on mielissämme: miltä se vauva oikeen näyttää?! Toivon, että se saa miehen kasvonpiirteet ja silmäripset mutta tietty mun luonteeni :p
 
Oispa jo lokakuu! Välillä tuntuu ettei aika kulu mihinkään, mutta välillä tuntuu että viikot menee ihan hujauksessa :O Huomenna olis aamusta 3/4D ultra, iiik! <3 Ja ensi viikolla olis seuraava neuvola, tähän mennessä ollut joka kerta eri th saa nähdä kuinka nyt käy :o Miehellä elokuussa pari viikkoa lomaa vielä jollloin tarkotus lähteä jossakin käymään :) Loman jälkee joutuuki sitte lähtemää muutamiksi päiviksi armeijaan kertaamaan. Itse on innoissaan asiasta, ollaankin naurettu että kai siellä kuitenki sit on rennompaa ku kotona :D Vielä riittäs tehtävää vaikka ja mitä. Silitettävää olis vaikka kuin paljon, mistähän saisin siihen energiaa.. Isommat ostokset kaikki alkaa olla tehtynä ainut, että vaipat, rasvat yms täytyy viellä haalia lähempänä kotiin. Kyllä sitä miettii aina välillä kuinka sitä pärjää tai että osataanko me nyt varmasti? Kaikki on kuitenki uutta ja jännää. Eiköhän kaikki kuitenki sit lähe omalla painollaa rullaamaa etiäpäi.
 
http://areena.yle.fi/1-2296833
"5/9. Mikset hoida itse lapsiasi? Lähes kaikki tanskalaislapset menevät vuoden vanhoina päiväkotiin. Millä tavoin ero vanhemmista vaikuttaa lapsiin? Näkyvätkö seuraukset vielä aikuisiälläkin?"

Ei ole tarkoitus kenenkään varpaille talloa tai mitään, mutta laittoi miettimään. Varmaan itsekin joutuu lapsen viemään aika pian päivähoitoon, mutta jotenkin tän katsominen alkoi ahistaa. Ohjelmassa käsiteltiin millaisia vaikutuksia alle 3-v lasten päivähoidolla voi olla lapsen kehitykselle.

Ei vaan perheitä tueta Suomessa ainakaan tarpeeksi jotta kotihoito olisi mahdollista kaikille. Töihin ja päivähoitoon suorastaan pakotetaan jos meinaa pyörittää talousasioita.

Itse pkodissa työskennelleenä ei mun mielestä alle 3v. lapsen paikka ole siellä. Valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta hoitaa lasta kotona/laittaa muualle kuin päiväkotiin :pale Meillä on niin hyvä tilanne että anoppi pystyy meidän tulevaa esikoistamme hoitamaan kun minä päätän töihin palata.
 
Ja tähän esikoisen odotukseen: Me ollaan innoissaan, mutta samalla kauhuissaan siitä että 10viikon päästä meillä voi olla jo pikkuinen nyytti!! :love7 Ja usein iltaisin jutellaan sängyssä että kumpikohan tuo on? Toivottavasti perii isänsä tummat, pitkät ripset.. ja tuleekohan hänestä yhtä tempperamenttinen kuin äitinsä :laughing002
 
Mä pelkään että vauvasta tulee samanlainen kuin isästään eri hyvin rauhallinen. Itse oon enemmän siitä toisesta päästä.. Toisaalta sit olis varmaan helppo vauva mut haluisin että se muistuttais myös mua.. vaikee selittää :D
 
Muillakin miehillä pitkä silmäripset :D Mulla myös sama toive että saa isänsä silmäripset ja huulet. Isän mielestä pitää olla mun silmät ja samanvärisetkin mielellään. <3

Joo kyllä sitä välillä ajattelee että enää 3kk:tta ja sitten taas että vielä 3kk:tta. Eli päivittäin vaihtuu ajatukset. Samoin en voi niinku uskoa että musta tulee pian äiti! SItä vanhemmuutta panikoin alussa, mutta en enää sen jälkeen kun näin neuvolan seinällä julisteen jossa luki: "Vanhemmiksi kasvetaan yhtä jalkaa lapsen kanssa." Kuvana oli eri kokoisia lasten kenkiä. Se oli jotenkin helpottavaa.
 
Mä oon kans luottanu aika lailla siihen et lapsi opettaa meille vanhemmuutta sitä mukaa kun kasvaa ja opitaan tuntemaan sitä. kuitenkaan ei oo mahdollista ees olla valmistautunu etukäteen. Esikoisen kohdalla kaikki on uutta, ja jokainen lapsi on erilainen joten kuopustenkin kohdalla joutuu/pääsee kohtaamaan uusia juttuja.

Meilläkään välillä ei maltettais millään odottaa et vauva syntyy ja sit taas tulee niitä paniikkeja et eihän meistä oo vanhemmiks. Ristiriitaisia fiiliksiä niinkun kai kuuluukin.
 
Kans mietityttää et miten sitä pärjää, mut sehän on vaan luonnollista! Ja varmaan ihan hyväkin että on sellasia terveitä jännityksen tunteita :) Mietin vaan miten kestän sen kun muut äidit (oma on aina pahin) tulee antamaan neuvoja.. Olen maailman surkein vastaanottamaan neuvoja. Menee aina hermot. Eri juttu jos pyydän niitä mutta jos en kaipaa neuvoja ja niitä satelee niin argh
 
Toi neuvomisjuttu on jotenkin tosi ärsyttävä. Oma äitini on onneksi jättänyt aika hyvin neuvomatta ja kommentoimatta (ainakin nyt esikoisen kohdalla), että miten pitäis hänen mielestään toimia. Anoppi sen sijaan... Mulla taitaa olla just nyt jotain muutakin väsymystä ilmassa raskauden ja 10 kuukautisen tytön kanssa, tässä tilassa ja näiden hormoonien kanssa musta tuntuu, etten tunnu osaavan anopin mielestä mitään. Kompostiastiakin on turhan suuri... ja tytön "pitkittyny" yskä (siis ihan normaali lasten flunssaan liittyvä yskä) ois kyllä pitäny käydä lääkärissa tutkituttaan ja kyllä sen nyt pitäis vähän enemmän nukkuakin jne jne. Aloin jo välissä vältellä tapaamisia, kun aina sen jälkeen oli niin toistaitoinen olo, kun jouduin puolustelemaan melkein jokaista tekemääni valintaa tai hoitotoimenpidettä. Oiskin oma äiti, niin kehtaisin sanoa asiasta, mutta anopille en oikein kehtaa - ainakaan vielä, enkä viitsi puolisollekaan tästä kovin avautua, kun on kuitenkin kyse hänen äidistään. Pitää vain yrittää olla välittämättä
 
Minä oon jotenki niin äitin tyttö, että ihan odotan niitä hänen neuvojaan. Onneksi hän kuitenki tietää, että reunat ne on minunki kupissa ja älyää aina lopettaa neuvomisen hyvissä ajoin ennen, kun mun kuppi läikkyy yli :D

Anoppi taas sen sijaan on asia erikseen. Hänen reaktionsa oli negatiivinen vauvauutisiin, eikä hän kyselekkään minun tai vauvan kuulumisia. Miehellä kaks lasta entuudestaan ja niistäkin se suosii esikoista paljon enemmän kuin nuorempaa, joten luulen että tämä meidän vauva saa hyvin minimaalisesti
huomiota häneltä.

Oon myös miehelleni sanonut, että raskausaikana ja vauvan synnyttyä meidän vierailut anoppilassa on ainoastaan arkisin; siellä ko tahotaan vkonloput ja juhlapyhät läträytyä alkoholin kanssa todella paljon :/ ja mies on ymmärtänyt minun pointin asiaan täysin, hänkään kun ei enää siellä viikonloppuisin halua olla. Harmillista sinänsä, ko mieheni isä on huipputyyppi ja hän on kiinnostunut myös meidän hyvinvoinnista ja ymmärtää meidän ajatukset jne.
 
Mulla ja äidillä on vähän vaikea suhde. Turhaan sitä selittelemään mutta kovinkaan pitkäkestoisen toimiva se ei ole ja rajoja hän ei oikein ymmärrä. Harmittaa oikeastaan aika paljon ettei ole omaan äitiin sellaista aikuinen lapsi- vanhempi -suhdetta, siitä voisi poikia vaikka mitä mutta ei niin ei.
Anoppi asuu todella pitkällä mutta hän olisi enemmän tolkun ihminen ja edelleen vähän vieraskorea, joten tuskin tulee neuvoja tyrkyttämään.

Todella kurjaa kuulla että lapitaren ja neito141015:n anoppien kanssa on ongelmia! Inhottavaa tuollanen suosiminen.. Mun täti myös hieman suosii serkun vanhempaa lasta ja se on kyllä vähän ärsyttävää ja huomaan että se hieman harmittaa serkkua ja sen miestä. Ja todella ymmärrän, ettei haluta viedä lasta kännäysten pariin!
 
Takaisin
Top