Jos joku tätä päivittelee niin Ninkan uudet tiedot oisi np-ultran mukaan: la 29.6 (alunperin 1.7) ja synnytyssairaalana Kättäri. Toivottavasti saan vielä pysyä teidän heinäkuisten joukossa, en oo yhtään seurannut kesäkuulaisia ja tämän puolen käyttäjien tarinat ja jutut on tullut tutuiksi jo useemman kuukauden ajan. :)
Tsemppiä kaikille odottajille, ja sympatiani teille joilla matka tällä kertaa ei jatkunutkaan. Tuntuu tosi pahalta teidän puolesta. Oma keskenmenoni tuli kesällä järkyttävänä shokkina, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi helpottamaan. Aluksi en olisi halunnut ajatellakaan vauvoja tai yrittämistä ja tuntui tosi epäreilulta että meille kävi näin. Ensin sulkeuduin täysin ja podin kauheaa syyllisyyttä, mutta yllätyin sitten siitä miten monelle tutulleni oli käynyt samoin. Melkein jokainen ystäväni jolla on lapsia kertoi myös kokeneensa saman yrittäessään ensimmäistä tai toista lastaan. Hassua kyllä tuo tieto helpotti, ehkä vika ei ollutkaan minussa, ja surutyön jälkeen päätimme lähteä yrittämään uutta. Pelkäsin ennen tätä uutta raskautta olevani hysteerinen pienimmästäkin poikkeamasta, mutta yllättävän hyvin vältyin turhalta panikoinnilta, ihme kyllä. Ajatus siitä että kehoni toimi täysin oikein poistaessaan virheellisen kappaleen antoi voimia ja uskon siihen että jos tämä vauva on terve ja tarkoitettu elämään, niin myös raskauteni tulee etenemään normaalisti. Antakaa surun tulla sellaisena kuin se tulee ja antakaa surun ja pettymyksen myös tuntua. Aika parantaa haavoja, ja joissain vaiheessa alkaa aivan varmasti voimaan taas paremmin. Keskenmenot on harmillisen yleisiä, mutta eihän tuo tieto tilanteessa olevia lohduta. Älkää menettäkö toivoanne, kyllä se vielä onnistuu! Uskaltaa yrittää uudelleen, ja luottakaa siihen että vauva tulee kyllä sitten kun toinen on tullakseen. <3
Tsemppiä kaikille odottajille, ja sympatiani teille joilla matka tällä kertaa ei jatkunutkaan. Tuntuu tosi pahalta teidän puolesta. Oma keskenmenoni tuli kesällä järkyttävänä shokkina, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi helpottamaan. Aluksi en olisi halunnut ajatellakaan vauvoja tai yrittämistä ja tuntui tosi epäreilulta että meille kävi näin. Ensin sulkeuduin täysin ja podin kauheaa syyllisyyttä, mutta yllätyin sitten siitä miten monelle tutulleni oli käynyt samoin. Melkein jokainen ystäväni jolla on lapsia kertoi myös kokeneensa saman yrittäessään ensimmäistä tai toista lastaan. Hassua kyllä tuo tieto helpotti, ehkä vika ei ollutkaan minussa, ja surutyön jälkeen päätimme lähteä yrittämään uutta. Pelkäsin ennen tätä uutta raskautta olevani hysteerinen pienimmästäkin poikkeamasta, mutta yllättävän hyvin vältyin turhalta panikoinnilta, ihme kyllä. Ajatus siitä että kehoni toimi täysin oikein poistaessaan virheellisen kappaleen antoi voimia ja uskon siihen että jos tämä vauva on terve ja tarkoitettu elämään, niin myös raskauteni tulee etenemään normaalisti. Antakaa surun tulla sellaisena kuin se tulee ja antakaa surun ja pettymyksen myös tuntua. Aika parantaa haavoja, ja joissain vaiheessa alkaa aivan varmasti voimaan taas paremmin. Keskenmenot on harmillisen yleisiä, mutta eihän tuo tieto tilanteessa olevia lohduta. Älkää menettäkö toivoanne, kyllä se vielä onnistuu! Uskaltaa yrittää uudelleen, ja luottakaa siihen että vauva tulee kyllä sitten kun toinen on tullakseen. <3
Heinix nimimerkillä oli LA 17.7 mutta siirtyi 23.7. Sitten kun näitä päivitellään
Voimia toipumiseen.
eli:
