Lisää lapsia?
- Ketjun aloittaja IceDiamond
- Aloituspäivämäärä
Meil olis toka napero syntynyt eteiseen vaikka ekasta supparista olis heti soittanut mummolle 5h ajomatkan päähän. Eikä hänkään varmaan autossa päivystä, että lähteminen vaatii kuitenkin oman aikansa.
Mä en kestä miten ihanan aktiivinen tää ryhmä on vieläkin! Niin moi vaan kaikille!
Itsehän oon potenut aika-ajoin kovaakin (synnynnäistä ja kroonista!) vauvakuumetta, mutta todellisuudessa lasken aina kierron lopussa että vieläkö ehtisin vuoden vaihteeseen varatulle Thaimaan lomalle (siis vieläkö saisin lentää) jos menkat jäis nyt tulematta. Ja aina ihan helpottunut kun ne on vihdoin alkanut, VAIKKA mun menkat on kyllä ihan helvetistä.
Mutta nyt. Eletään about kp24 ja mä oon jo tässä noin vajaan viikon hiljaa mielessäni tunnustellut fiiliksiäni....
Etoo, ällöttää. Kuvottaa muttei okseta. Itkettää, kiukuttaa, suututtaa. Kiihdyn nollasta sataan nanosekunnissa. Naamassa on finnejä. Viluttaa, palelee, huippaa.
Että mitähän vittua?
Itsehän oon potenut aika-ajoin kovaakin (synnynnäistä ja kroonista!) vauvakuumetta, mutta todellisuudessa lasken aina kierron lopussa että vieläkö ehtisin vuoden vaihteeseen varatulle Thaimaan lomalle (siis vieläkö saisin lentää) jos menkat jäis nyt tulematta. Ja aina ihan helpottunut kun ne on vihdoin alkanut, VAIKKA mun menkat on kyllä ihan helvetistä.
Mutta nyt. Eletään about kp24 ja mä oon jo tässä noin vajaan viikon hiljaa mielessäni tunnustellut fiiliksiäni....
Etoo, ällöttää. Kuvottaa muttei okseta. Itkettää, kiukuttaa, suututtaa. Kiihdyn nollasta sataan nanosekunnissa. Naamassa on finnejä. Viluttaa, palelee, huippaa.
Että mitähän vittua?
Miehen kanssa juttelin uudelleen joku aika sitten ja olikin nyt sitä mieltä että unohdetaan mummon apu kokonaan. Parashan se tuttu hoitaja olisi poikaa ajatellen mutta pienimmällä vaivalla/stressillä/yleishässätyksellä selvitään kun hommataan hoitaja kotiin. Otinkin tuttuun pph:aan yhteyttä ja hän on kiinnostunut hoitokeikasta. Olin yllättynyt ettei hän pyydä varallaolosta palkkaa ja tuntipalkkakaan ei ollut paha :) tuli hyvä fiilis, lupasin jo maksaa hälle ainakin hälytyskorvauksen ja toki palkan joka tunnilta sen mukaan mitä tarvitsemme. Sovimme treffit ensi viikolle ja sovitaan jutuista lisää mutta tällä hetkellä ainakin on levollinen mieli asian suhteen :) rv 28+2 elellään nyt :)
Ihanaa ja jännittävää aikaa teillä kaikille raskaana olevilla! :) Meillä isovanhemmat ja synnäri oli tunnin ajomatkan päässä. Monestihan sitä mietti, mutta tietysti ajatuksena helpompi se, että vaikka ambulanssilla sit oltais menty niin mentäisiin samalla myös lapsen hoitajan suuntaan.
Tytön eli esikoisen kohdalla lähdettiin sairaalaa kohti (eli vanhempien luokse yöksi) edellisenä päivänä, jolloin reippaasti yli lasketun ajan mennyt raskaus oli tarkoitus käynnistää vauvan koon vuoksi. Hulluilla päivillä vielä intouduin käymään. :D Aamuyöllä sitten alkoi tapahtua, eikä koskaan äippäpolille ehdittykään, vaan mentiinkin synnärille.
Poitsun kohdalla taas esikoisen hätäsektion ja vauvan suuren kokoarvion yms. vuoksi päädyttiin lääkärin kanssa yhteistuumin suunniteltuun sektioon toteutettavaksi hieman ennen laskettua aikaa. Täytyy sanoa, etten edes ajatellut mahdollisuutta, että syntyisi ennen aikojaan, mutta kyllä me jonkinlainen varasuunnitelma tehtiin. Meillä oli sovittu sukulaisperheen ja tytön kummin kanssa, että heihin voi turvata, jos kiire lähtö tulee, eikä esikoinen voi lähteä mukaan. Sen enempää ei suunniteltu, vaikka työssä käyviä ihmisiä kaikki lapsen mahdolliset hoitajat olivatkin.
Tytön eli esikoisen kohdalla lähdettiin sairaalaa kohti (eli vanhempien luokse yöksi) edellisenä päivänä, jolloin reippaasti yli lasketun ajan mennyt raskaus oli tarkoitus käynnistää vauvan koon vuoksi. Hulluilla päivillä vielä intouduin käymään. :D Aamuyöllä sitten alkoi tapahtua, eikä koskaan äippäpolille ehdittykään, vaan mentiinkin synnärille.
Poitsun kohdalla taas esikoisen hätäsektion ja vauvan suuren kokoarvion yms. vuoksi päädyttiin lääkärin kanssa yhteistuumin suunniteltuun sektioon toteutettavaksi hieman ennen laskettua aikaa. Täytyy sanoa, etten edes ajatellut mahdollisuutta, että syntyisi ennen aikojaan, mutta kyllä me jonkinlainen varasuunnitelma tehtiin. Meillä oli sovittu sukulaisperheen ja tytön kummin kanssa, että heihin voi turvata, jos kiire lähtö tulee, eikä esikoinen voi lähteä mukaan. Sen enempää ei suunniteltu, vaikka työssä käyviä ihmisiä kaikki lapsen mahdolliset hoitajat olivatkin.
Jos sitä tännekkii ilmottelis... Meiän tammikuun poika sai sunnuntaina pikkusiskon 
Tyttö syntyi rv 40+3, pituutta hänellä 55cm ja paino 4300g, eli ei ihan pieni pikkusisko ollut :P Ikää tytöllä nyt siis 2vrk ja odotellaan iskää ja isoveljeä hakemaan meitä tänään kotiin :)
Tyttö syntyi rv 40+3, pituutta hänellä 55cm ja paino 4300g, eli ei ihan pieni pikkusisko ollut :P Ikää tytöllä nyt siis 2vrk ja odotellaan iskää ja isoveljeä hakemaan meitä tänään kotiin :)
Paljon onnea ❤ Miten meni synnytys verrattuna ensimmäiseen? :) alkoiko samalla kaavalla vai yllättikö jokin? tuliko aiemmin kun esikoisenne? Mua alkanut hieman jännittää tuleva synnytys, esikko syntyi rv 37+3, nyt jo toisinaan hyvin tuskaisia päiviä paineen tunteineen ja supisteluineen. Avoimin mielin silti synnyttämään menossa :) rv 35+1 tänään.
Tää synnytys oli kaikkineen ehkä vähän helpompi kun eka 
Molemmat lapset syntyneet aika samoilla viikoilla, esikoinen 40+4 (ultran mukaan 40+3) ja tämä 40+3. Molemmat alkoivat supistuksilla.
Pojan synnytys alkoi epäsäännöllisillä lyhyillä supistuksilla, poika syntyi siitä 37 tuntia myöhemmin. Synnytyksen kesto 15 tuntia ja ponnistus 56min.
Tytön synnytys alkoi vähän säännöllisemmillä supistuksilla, tosin en ees heti tajunnu että on supistuksia :P Ehkä 24 tuntia (tai vähän enemmän) meni ekasta supistuksesta syntymään. Synnytyksen kesto 9 tuntia ja ponnistus 3min
Mutta supistukset olivat tällä kertaa alusta asti paljon pidempiä ja tulivat tiheemmin ni tehokkaammin eteni.
Esikoisen synnytyksessä avautuminen oli hidasta ja kolme kertaa sain epiduraalin, 14,5 tuntia kerettiin olla sillon sairaalassa ennen kun lapsi oli maailmassa. Tällä kertaa sain minispinaalin ja 4 tuntia sairaalaan tulosta tyttö syntyi. Spinaalin laitto onnistui vasta neljännellä kerralla joten se oli aika kamala kokemus kun selkää tökittiin ja tökittiin...
Ponnistusvaiheen kesto oli yllätys. Kun tuli aika ponnistaa olin niin kivuissani että huusin ettei onnistu, olin ihan varma etten kestä sitä ja sektioon joudutaan. No tyttöhän tuli sit muutamalla ponnistuksella ulos
Synnytys oli kivuliaampi tällä kertaa, tai sitten aika kullannut muistot edelliseltä kerralta
Kummastakaan lapsesta ei ollut supistuksia ennen synnytystä. Eka raskaus oli helppo ja jaksoin hyvin loppuun asti. Tällä kertaa viimeiset kuukaudet olivat yhtä tuskaa, ei meinannu miun kroppa jaksaa kantaa ylimäräsiä kiloja ja hormonien löysyttämät nivelet meinasivat antaa periksi, kipuja oli siis selässä koko ajan ja en paljoa kävellyt koko loppuraskaudesta.
Tällä kertaa toivun nopeammin. Heti olin jalkeilla vaikka ekana iltana hieman heikotti. Kotona olen pystynyt touhuamaan jo tän pari päivää :) Ekalla kerralla meni monta viikkoa ennen kun uskalsin edes postilaatikolle kävellä... Nyt mietin jo kauppareissua kunhan tässä univelasta selviää
IQ ja tyttö 4vrk, poika 1v10kk
Molemmat lapset syntyneet aika samoilla viikoilla, esikoinen 40+4 (ultran mukaan 40+3) ja tämä 40+3. Molemmat alkoivat supistuksilla.Pojan synnytys alkoi epäsäännöllisillä lyhyillä supistuksilla, poika syntyi siitä 37 tuntia myöhemmin. Synnytyksen kesto 15 tuntia ja ponnistus 56min.
Tytön synnytys alkoi vähän säännöllisemmillä supistuksilla, tosin en ees heti tajunnu että on supistuksia :P Ehkä 24 tuntia (tai vähän enemmän) meni ekasta supistuksesta syntymään. Synnytyksen kesto 9 tuntia ja ponnistus 3min
Mutta supistukset olivat tällä kertaa alusta asti paljon pidempiä ja tulivat tiheemmin ni tehokkaammin eteni.Esikoisen synnytyksessä avautuminen oli hidasta ja kolme kertaa sain epiduraalin, 14,5 tuntia kerettiin olla sillon sairaalassa ennen kun lapsi oli maailmassa. Tällä kertaa sain minispinaalin ja 4 tuntia sairaalaan tulosta tyttö syntyi. Spinaalin laitto onnistui vasta neljännellä kerralla joten se oli aika kamala kokemus kun selkää tökittiin ja tökittiin...
Ponnistusvaiheen kesto oli yllätys. Kun tuli aika ponnistaa olin niin kivuissani että huusin ettei onnistu, olin ihan varma etten kestä sitä ja sektioon joudutaan. No tyttöhän tuli sit muutamalla ponnistuksella ulos
Synnytys oli kivuliaampi tällä kertaa, tai sitten aika kullannut muistot edelliseltä kerralta Kummastakaan lapsesta ei ollut supistuksia ennen synnytystä. Eka raskaus oli helppo ja jaksoin hyvin loppuun asti. Tällä kertaa viimeiset kuukaudet olivat yhtä tuskaa, ei meinannu miun kroppa jaksaa kantaa ylimäräsiä kiloja ja hormonien löysyttämät nivelet meinasivat antaa periksi, kipuja oli siis selässä koko ajan ja en paljoa kävellyt koko loppuraskaudesta.
Tällä kertaa toivun nopeammin. Heti olin jalkeilla vaikka ekana iltana hieman heikotti. Kotona olen pystynyt touhuamaan jo tän pari päivää :) Ekalla kerralla meni monta viikkoa ennen kun uskalsin edes postilaatikolle kävellä... Nyt mietin jo kauppareissua kunhan tässä univelasta selviää
IQ ja tyttö 4vrk, poika 1v10kk
Onnea täältäkin IceQueen! Kiva kuulla, että pikkususarus on saapunut ja synnytys meni hyvin. :)
Sun tää toinen raskaus kuulostaa hyvin tutulta. Mulla kans tämän tammikuisen esikoisen kanssa meni helposti loppuun asti. Tämän toisen kohdalla kolottaa ja särkee niin, ettei kävelemään pääse. :/ Sais syntyä jo. :P Tänään rv 37+1, esikko tuli rv 41+0, toivottavasti tämä vähän aiemmin.
Sun tää toinen raskaus kuulostaa hyvin tutulta. Mulla kans tämän tammikuisen esikoisen kanssa meni helposti loppuun asti. Tämän toisen kohdalla kolottaa ja särkee niin, ettei kävelemään pääse. :/ Sais syntyä jo. :P Tänään rv 37+1, esikko tuli rv 41+0, toivottavasti tämä vähän aiemmin.
Tutulta kuulostaa! Tammikuinen oli toinen lapsi, raskausaika ei ollu mukavaa ja edelleen kolottaa. :D Onnea pikkusisaruksille! Itse huokailen, ku on jo nuo parin vuoden ikäerolla syntyneet tuossa touhuamassa :D Onneksi välillä alkaa jo löytyä yhteisiä leikkejäkin.
Vihdoinkin <3
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tännekin tulossa toukokuussa pikkukakkonen :)
Vihdoinkin <3
Vauhtiin päässyt keskustelija
Eipäs ku huhtikuussa siis 5.4 on la 
siis 5.4 on la 
Pitkästä, pitkästä aikaa eksyin tänne foorumille selailemaan! Edellisen kerran näköjään kirjoittanut jotain melkein 1,5 vuotta sitten - taisi kaikenmoiset hurahdukset viedä tämän äidin mennessään... Meillä oli varsin rankka vauvavuosi ja viime tammikuussa huokaisin helpotuksesta, kun se vihdoin oli takanapäin. Silloin taisin itkeä niin väsymystäni kuin sitä, ettei tytölle ikinä tule sisarusta, koska mä en jaksa toista samanlaista unettomuuden jaksoa (3-4 kk yöhulinoista eteenpäin). Joinain päivinä olin niin väsynyt että olisin voinut antaa muksun ekalle vastaantulijalle ihan vaan että saisin nukkua! 
Neuvolan perhetyöntekijä meillä kävi pari kertaa ja vaikkei hän mitään konkreettista tehnytkään, naksautti se jotain kohdilleen ja ensin tyttö lopetti yösyömiset ja jonkun ajan päästä yhtäkkiä alkoi nukkua kunnollisia yöunia.
Pikkuhiljaa kun univelat helpottivat, rupesi vauvavuosi tuntumaan kaukaiselta unelta ja varsinkin paluu töihin kesän alussa sai ajattelemaan jospa kuitenkin vielä toinen... Ollaan miehen kanssa yhtä mieltä siitä, että sisarus olisi tärkeä mutta myös hieman epäileviä miten me oikeasti jaksettaisiin - voisihan seuraavan vauvavuosi olla jopa pahempi kuin esikoisen. Syksyn alussa annettiin pikkukakkoselle lupa tulla, mutta eipä ole toistaiseksi natsannut. Esikoinen sai alkunsa kertalaakista, niin on oikeastaan ollut itselle vähän vaikeaa kun toista ei kuulukaan ja väkisin miettii onko mussa jo jotain vikaa nyt kun ikää on pari vuotta enemmän. Tiedän kyllä ettei tällainen muutaman kuukauden yritys ole aika eikä mikään, varsinkin kun ei olla mitenkään järjestelmällisesti ja laskelmoivasti asiaa edistetty. Haaveet kevät- tai kesävauvasta pitää joka tapauksessa kuopata ja ikäeroakin tulee enemmän kuin 2,5 vuotta. Toivottavasti meille jossain kohtaa toinen vielä suodaan ja tuosta meidän tomerasta pirpanasta tulee joskus isosisko. 
Ihanaa että muille kohta 2-vuotiaille tammikuisille on pikkusisaruksia tullut/tulossa! Hattua on nostettava teille, joilla pyörii jaloissa useampi pieni - itse en olisi siinä esikoisen 1-1,5 vuoden iän välissä pystynyt edes kuvittelemaan olevani raskaana tai saavani vauvan, olisin varmaan ollut jossain hullujen huoneella.
Meillä oli varsin rankka vauvavuosi ja viime tammikuussa huokaisin helpotuksesta, kun se vihdoin oli takanapäin. Silloin taisin itkeä niin väsymystäni kuin sitä, ettei tytölle ikinä tule sisarusta, koska mä en jaksa toista samanlaista unettomuuden jaksoa (3-4 kk yöhulinoista eteenpäin). Joinain päivinä olin niin väsynyt että olisin voinut antaa muksun ekalle vastaantulijalle ihan vaan että saisin nukkua! Neuvolan perhetyöntekijä meillä kävi pari kertaa ja vaikkei hän mitään konkreettista tehnytkään, naksautti se jotain kohdilleen ja ensin tyttö lopetti yösyömiset ja jonkun ajan päästä yhtäkkiä alkoi nukkua kunnollisia yöunia.Pikkuhiljaa kun univelat helpottivat, rupesi vauvavuosi tuntumaan kaukaiselta unelta ja varsinkin paluu töihin kesän alussa sai ajattelemaan jospa kuitenkin vielä toinen... Ollaan miehen kanssa yhtä mieltä siitä, että sisarus olisi tärkeä mutta myös hieman epäileviä miten me oikeasti jaksettaisiin - voisihan seuraavan vauvavuosi olla jopa pahempi kuin esikoisen. Syksyn alussa annettiin pikkukakkoselle lupa tulla, mutta eipä ole toistaiseksi natsannut. Esikoinen sai alkunsa kertalaakista, niin on oikeastaan ollut itselle vähän vaikeaa kun toista ei kuulukaan ja väkisin miettii onko mussa jo jotain vikaa nyt kun ikää on pari vuotta enemmän. Tiedän kyllä ettei tällainen muutaman kuukauden yritys ole aika eikä mikään, varsinkin kun ei olla mitenkään järjestelmällisesti ja laskelmoivasti asiaa edistetty.
Haaveet kevät- tai kesävauvasta pitää joka tapauksessa kuopata ja ikäeroakin tulee enemmän kuin 2,5 vuotta. Toivottavasti meille jossain kohtaa toinen vielä suodaan ja tuosta meidän tomerasta pirpanasta tulee joskus isosisko. Ihanaa että muille kohta 2-vuotiaille tammikuisille on pikkusisaruksia tullut/tulossa! Hattua on nostettava teille, joilla pyörii jaloissa useampi pieni - itse en olisi siinä esikoisen 1-1,5 vuoden iän välissä pystynyt edes kuvittelemaan olevani raskaana tai saavani vauvan, olisin varmaan ollut jossain hullujen huoneella.
PiPaNat
Kommentoinnin ninja
Minäkin tulin pitkästä aikaa tänne kurkkimaan mitä tänne kuuluu! Aika monelle on jo lisää lapsia tullut/tulossa! Onnea teille! Meidän tammikuiselle (joka syntyi kyllä jo siis joulukuun lopussa) on myös tulossa pikku sisarus loppu keväästä. Sitten kotona pyörii 3 alle 4vuotiasta, voisin sanoa että aika vipinää taitaa tässä talossa ensi kesänä olla
Mäkin tulen tänne todella pitkästä aikaa kertoileen lyhyesti kuulumisia. Lyhensin nimimerkkiä ja vaihdoin kuvaa, ettei mahdolliset tutut tunnista. Jätettiin ehkäisy pois syyskuussa ja nyt ollaan saatu toisesta kierrosta pikkukolmonen aluille :) Eli meidän lapsilukumme tulee täyteen ensi heinäkuussa, jos vain kaikki menee hyvin. Ikäeroa edelliseen tulee aika tarkkaan 3,5 vuotta.
Meille pitäisi heinäkuussa saapua kolmas käärö Olipa oikein "ihanata" kun kolmose pahin uhmakausi sattui samaan aikaan kun oli pahin alkuraskauden pahoinvointi. Yrp. Onneksi nyt on jo helpompaa. Vatsa on kyllä kasvanut aivan räjähdysmäisesti.
Olipa oikein "ihanata" kun kolmose pahin uhmakausi sattui samaan aikaan kun oli pahin alkuraskauden pahoinvointi. Yrp. Onneksi nyt on jo helpompaa. Vatsa on kyllä kasvanut aivan räjähdysmäisesti.