Liitoskipuja ja suppareita

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sagatar
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sagatar

Sagatar

Satasella mukana keskusteluissa
Aloitin nyt oman osion näille vaivoille/oireille..

Maha kasvaa hurjaa vauhtia ja paikat venyy ja paukkuu. Muilla inhottavia liitoskipuja?
Joko teillä harjoitussupisteluja tullut, entä kivuliaita?

Mulla on alkanut supistella jo useampaan kertaan päivässä, onneksi eivät ole kivuliaita. Vähän vaan pelottaa, kun edellisessä raskaudessa jouduin sairaalaan viikoksi pakkomakuulle ennenaikaisten supistusten vuoksi. Ensimmäisen kanssa oltiin jo sairaalassa 8cm auki ennen kuin supistuksia olisi voinut sanoa jotenkin kivuliaiksi. Ne ennen aikaiset supparitkaan eivät olleet kivuliaita, niin kivuliaista supistuksista ei niin tietoa.
Kivut mitä nyt on, on liitoskipuja ja tuntuvat enemmänkin kävellessä. Pikkasen jänskättää, että kauan sitä enää töissä pystyy olla. Meillä on nyt hyvin rauhallista (ei paljon raskaita siirtoja), mutta kävellä saa useita kertoja päivässä osaston päästä päähän. Tää vaaveli viihtyy tuossa ihan alhaalla ja painaa/potkii/venyttää kaikkea mahdollista tuolla alakerrassa. :-//

Katselen nyt kuitenki, jos jaksaisin vielä töissä, ja jos todella pahalta alkaa tuntua, niin ei auta muu kun jäädä saikuralle.
 
Mie en tiijjä mittee kipuja mulla on varmaan just nuita liitoskipuja, kun pidemmän matkaa kävelee niin toiselle puolelle rupee vihlomaan ja pitää ihan hirveen hiljoo sen jäläkeen kävellä tai jäähä istummaan jokskii aikoo. Ja välillä tuas tämä örriäinen mennee ihan alas rakon piälle nii rupee niin inhottavalta kävely tuntumaan ettei yksinkertasesti tee mieli liikkua minnekkään, ei oo kivvoo kauppareissuilla :D pitää ruveta kohta varmaan pitämään tenoja pöksyissä :D mutta miltä ne supparit tuntuu ku mulla joskus vuan maha mennee hirveen kovaks vähäks aikaa, mutta ei koske mihinkään. Ja välillä on myös semmosta pientä vihlovaa kipua kun makoilee sängyllä, varmaan vuan tuo maha vennyy..
 
Mullakin ollut tuota että alkaa sattua toiselle puolella mahaa kun kävelee, yleensä oikealle puolelle. Mitähän voi olla oon ihmetelly ja tosiaan pitää ihan hidastaa vauhtia että voi jatkaa matkaa...

Mitään tietoa harjotussuppareista ei täällä vielä ole...
 
Vatsan kovettuminen hetkeksi on juuri niitä harjoitussupistuksia. Ihme kyllä mullakin tuntuu kipu enemmän oikealla alhaalla._
 
Mulla sama, että jos kovaa kävelee niin alkaa oikealla alhaalla tuntua. Myös töissä kun pitkään seisoo ja touhuaa paljon niin tulee tuntuvia supistuksia. Toivon vaan, että mitään ei ole tapahtunut tuolla alhaalla kun niitä on aika-ajoin tullut. Kun ei ne satu, niin en hirveesti osaa huolestua, enemmän pientä kuukautiskivun tuntuista, mutta nehän ne jotain saattaa tehdä.. Harkkareita on tullut viikosta 17 lähtien. Nyt viikkoja 23+6.
 
Noita erillaisia vatsakipuja on minullakin ollut ihan alusta asti. Kävelemään pystyy vielä hyvin. Mitä nyt joskus saa vatsan sivusta painaa, että kävely onnistuu...

Harjoitussuppareita on ollut joitakin, ei lainkaan kivuliaita onneksi. Enemmän jomottaa ihan alavatsalle, mutta se ei tunnu suppareilta. Olisiko pikkutyypin venyttelyharjoituksia?!
 
Harjoitus-supistuksia olen tuntenut jo vk 13 alkaen. Kyselin lääkäriltä asiasta ja hänestä ei ole aihetta huoleen, koska kohtu nyt supistelee muutenkin, nyt raskaana ollessa ne supistelut tuntee vaan herkemmin. Ihmettelin vaan sitä, että tuntuivat jo noin aikaisessa vaiheessa, mutta siihenkin vaan lekuri sanoi, että yleistä kuulemma uudelleen synnyttäjillä, supparit tuntuu helpommin.

Liitoskivut on olleet tuttua juttua jo useamman viikon. Masu on täälläkin jo iso. Kattelin just viime odotuksilta kuvia ja tämmöinen maha mulla oli joskus 30+ viikoilla, kun nyt vasta 22 viikkoa täynnä. Eli ei ihme, jos tuntuu liikkuessa kipuja. Häpyluu vihloo välillä ilkeästi ja toinen puoli lonkkaa kipuilee. Joskus työpäivän jälkeen kävely on tosi kivuliasta. Eli odotan "innolla" mihin suuntaan tää homma muuttuu. Jos pysyy samana, niin sitten kärvisteln töissä tammikuun loppuun asti, jos pahenee niin ei pysty olemaan sinne asti. Niin ja tämä ihana närästys, voi perkele kun se on sitten NIIN kivaa. Mulla kun tulee pahimmillaan jo mahanesteet suuhun asti, yök!
 
Ei niinkään liitoskipuja, mut supistuksia sitten sitäkin enemmän... Neuvolan akka kohkas niistä niin kovin huolissaan, ja siitä stressaantuneena kärsin sit sen päivän 3 min välein about 8 tuntia supistellen. Seuraava päivä oli helpompi, kun meni itellä se pahin panikointi ohi, mut ottaa päähän kun ammattilainen ihminen pitäis olla kyseessä ja niin sitten kuitenki hosu asian suhteen. Edellisen kanssa oli ihan samaan tapaan suppareita, ja sairaalassaki kävin pari päivää nitä ihmettelemäs, ei ne mitään sielläkään saanu loppumaan, joten en aio tällä kertaa kyllä mennä sinne asti makaamaan. Tosin mitä ite nyt osaa paikkoja tunnustella, nin on ne kyllä pehmenny, mutta voi olla et tän toisen kanssa alkaa aukeemaanki vähän ennen h- hetkee. Mut ihan ite voi kyllä säädellä oloja, jos ei ressaa, ei supista niin paljoa, jos ressaa supistaa ihan jatkuvasti. Liikunnan voin unohtaa loppuajaks, ja kotihommia pitää tehdä ripotellen. Mut ei tää lystiä oo. Läskit vaan venyy ja paukkuu, painoo en uskalla ees ottaa ku se vituttaa sen verran isosti.
 
Hitto viime yönä rupes vissii vähän supistelemaan, mut ei männy maha pinkeeks :o vasemmalle puolen alaselkää rupes jomottamaan ja vasemmalle etteen vihlomaan :o en tiijjä mittee ne oli mutta jonnii aikoo semmonen jatku ja sitte päätin vuan nousta ylös ja kävellä vähä aikoo ja sitte ku pikkusenkii helepotti nii eiku unta kalloon vuan. Ja just olin kyllä päivällä nostellu ruokapöytää ja melkein vetäny turvalleen tuolla pihalla :o pelottavvoo.
 
Tähtipöly: Lantion alueen nivelsiteet venyy ja löystyy, jolloin tällä alueella tuntuu erinäisiä kipuja. Itsellä esim. pitkään kävellessä alkaa tuntumaan (painaa ja kolottaa) nivusista ja ristiselästä. Ja välillä ihan kylkeä kääntäessä tai ylösnoustessa kuuluu hirvee rutina lantion alueelta.
 
Mulla on aika paljon juuri noita Sagataren kuvaamia ongelmia lantion kanssa. Olen miettinyt, että jos tilanne menee oikein pahaksi voisin mennä ehkä osteopaatille. Pilates yms. on kyllä auttanut jonkun verran.

Nukkuessakin lonkat vaivaa, tuntuu että pitää käännellä kylkeä mut kumpikaan ei ole hyvä. Tyyny jalkojen välissä on auttanut vähän. Kauhulla odotan vaan loppuraskautta..
 
Kyllä sulla Nannuna tais ihan oikea supistus olla, ei mikään harjoitus! (mutta ei kai yks kerta mitään tee/haittaa..)

Mulla ainakin esikoisen kanssa synnytyssupistukset tuntuivat just selässä, myöhemmin alavatsassakin, ja pistivät kävelemään! Ei puhettakaan, että olisi voinut pitkällään olla.

Ja samana päivänä  joku 12 h aijemmin oli ollut TOSI tiukka harjoitussupistus, jota edelsi vaihteleva huono-olo (ensin tuntui että vessaan, ehkä oksentamaankin, heikotustakin... sitten se supistus)
Enpä silti arvannut, että yöllä alkaa synnytys ja seuraavana päivänä olen äiti!
 
Mulla kätilö sanoi, että sit ku on tosi kyseessä, ei synnyttävä äiti enää puhu suppareista vaan supistuksista :D  Onhan se niin, et joillain tuntuu kovemmin kuin toisilla. Mäkin luulin aluksi, että ne mun "kipeet" supparit oli kipeitä, mut ei ne oikeest ollut. Tunti ennen ponnistusvaihetta ne vast kipeit oliki :D Harkkasuppareiks ne alun supparit laskettiin, ku eivät tehneet mitään edistystä alakerrassa. Ei sun kannata ottaa stressiä, vaikka ois oikea supistus ollutkin. Sithän sen muutaman kk päästä huomaa et minkätason kipuja ne synnytyssupistukset saa aikaan :)

Itellä on nyt ollut ongelmia oikeanpuoleisen lonkan/alaselän kanssa. Siellä on semmonen vihlova kipu aina kun kävelee ja se säteilee jalkaan, vieden välillä sen melkein alta. Kiva juttu ku pitäis ylihuomenna vielä käydä mahdollisesti viimisen kerran koiran kanssa starttaamassa agilitykisoissa. Jospa ens yö veisi sen pois... toivon todella! Viime raskaudessa oli loppuajan sellaset liitoskivut et ihan ku joku ois pesäpallomailalla käsitelly kaikki nivus- ja lantionalueen nivelet. Ei pystyny kivuitta kävelemään edes koiran kanssa. Ja sit oli tää sama vihlonta, mikä nytkin on. 
 
Ei ne alkuun kyllä mitään kivuliaita olleet!
Vasta synnärillä, kun oli jo pitkällä muuttuivat kipeiksi ja loppumetrit ennen ponnistusta oikeasti kipeitä.
Teki vain tosi pahaa olla pitkällään (ja alaselkää oli pakko hieroa kävellessään, kun siihen just jomotti) eikä istuminenkaan tuntunut kivalta (autossakin kiskoi itseään istualtaan suoraksi)
Olinkin ennen synnytystä seisaaltani jonkun 12h... Kotona vielä ehti hyvin istumaan supistusten välillä, muttei enää synnärillä. En pystynyt olemaan edes polvillaan, kun kipu iski reisiin! Palloa ei tullut kokeiltua, kun arvelin etten pääsekään kivuilta enää ylös...
Onneksi pääsin vähäksi aikaa ammeeseen!! Liekkö siitä ollut apua supistuskipuihin, mutta jaloille se oli taivaallista! emoticon Pitääkin tällä kertaa varata varalta mukaan kunnon pohjalliset tai kengät!
 
Joo, täälläkin niitä harjoitussupistuksia. :/

Eilen illalla nukkumaan käydessä niitä tuli varmaan viiden-kymmenen minuutin välein ainakin tunnin ajan. Eihän ne kipeitä olleet, mutta jotenkin aiempaa voimakkaampia (tai kai ne vaan tuntuu paremmin?) ja todella epämiellyttäviä. Aloin jo itekin huolestua, että mitä nää nyt on, mutta sitten ne loppui ja sain nukuttua.

Yritin tänään soittaa neuvolaan ja kysyä, että missä kohtaa pitää sitten alkaa huolestua jos tuo toistuu, mutta puhelimeen vastasi vain terveydenhoitajaopiskelija joka ilmoitti, että soita huomenna uudestaan kun ei täällä osaa nyt kukaan vastata. Kiva, todella rohkaisevaa. :D
 
Lyhyesti: auts.

Olen jo pari kuukautta hiukan varonut liikkeitäni häpyliitoksessa ikävästi tuntuvan liitoskivun takia. Ei mitään pahaa, mutta jos on erehtynyt kävelemään pitkään, joutunut olemaan monta tuntia jalkojen päällä tai vaikka vain istunut huonossa asennossa, lantion seutu on viimeistään illalla särkenyt ja natissut. Yleensä selkäni ei pidä ääntä, mutta nyt natisee ja paukkuu niin että mieskin kuulee.

Tänään erehdyin ottamaan ehkä kymmenen metrin spurtin linja-autolle. Juostessa ei tuntunut missään, mutta jestas, kun pääsin penkille istumaan! Joka töyssy ja jarrutus tuntuivat liitoksissa. Pysäkiltä kävelinkin kotiin sen verran hitaasti, että naapurin mummukin köpötteli ohi ja edelleen melko rampa olo. Ei oikeasti satu, mutta ei nyt hyvältäkään tunnu, liikkuessa häpyliitos kipuilee. Täytyy jatkossa yrittää varoa tuollaisia pyrähdyksiä.

Onneksi supistuksia ei ole ollut. Edellisen kanssa en havainnut mitään harjoitussupistuksia paitsi paria vuorokautta ennen synnytystä.
 
Meilläkin odotellaan ihka ensimmäistä ihmettä saapuvaksi ja joitain ah niin ihania oireita on täälläkin esiintynyt. Omaan melkoisen löysät nivelet jo valmiiksi, (sormet taipuilee miten sattuu, notkoselkä jne.) joten olen ehkä sen takia säästynyt suuremmilta liitoskivuilta. 

Sen sijaan rv16 alkoi vanha mukava iskias-vaiva kolkutteleen, jonka kanssa kittuuttelin kolmisen viikkoa ennen lääkäriin menoa. Aina ennen siihen ottanut kunnon dropit ja vähän lepoa niin ohi on mennynnä, vaan nythän tuota ensimmäistä en sitten saanu tehä. Erissä lääkärit sit määräs viikot 19-22 mut lepoon kotia. Kävin fysioterapeutillakin naksuttelemassa paikat auki tuona aikana, notta vielä kun maha ei ole tiellä. Tällä viikolla menin sit reippaana töihin, huomatakseni että korvaavaksi määrätty toimistotyö ei nähtävästi sitten passaa tuolle kankulle :( Eilen lääkäriin ja jälleen tämä ja ensi viikko ilmeisesti saikkua. 

Toivon todella hartaasti, että tää on vain nyt jotain raskausajan jumia ja painoa tuonne hermoille. Minä kyllä kärvistelen tämän kivun kanssa vielä kun olen yhtänä kappaleena, mutta sitten jakaantumisen jälkeen tuo piikun kanssa oleminen voi olla hankalaa iskiaksen kanssa. Sormet ristiin ja toivomaan parasta. 

Närästystä löytyy täältäkin, selkeesti en ole vielä päässyt kärylle mikä aiheuttaa. Suht terveellisesti syön, mutta tuota poltetta esiintyy ihan randomisti silloinkin kun en ole mitään rasvaista tms. syönyt. 

Flunssa on kans kolkutellut ovella, "onneksi" tuli tuon saikun aikana, joten sain rauhassa lepäillä kotona. Rv22 oli melkoista jumppaa mahassa, jonka jälkeen on nyt sit tällä viikolla rauhottunut huomattavasti, huomaan välistä huolestuvani kun mitään ei kuulu. Sit kun hieroo mahaa ja vähän tönii niin kylläpäs sieltä jonnin ajan päästä jotain kuuluu. 
Mies on ottanut asiakseen joka päivä porista mahalle :) jutut vaihtelee siitä "täällä on sun isi, moi"- jutuista siihen et se yrittää rauhotella potkuja tai kertoa omasta työpäivästään mahalle. Mukava piirre miehessä, vaikkakin se välistä naurattaa kun se sohvalle juttelee mahalle... mun mahalle :)

Kaks keskeytystä aikanaan tehneenä tiedän kärsiväni selkäpoltoista, joten niitä en innoissani odottele. Vatsan peitteet menee aina silloin tällöin kovemmaksi, mutta varsinaisia suppareita ei täällä vielä ole, jännä nähä tuleeko ollenkaan ns. harjoitussuppareita kun neuvolasta sanottiin ettei kaikille tule. 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top