Lopetin ratsastuksen muistaakseni viikolla 9. Olisin varmaan kuollut huolesta jos olisin pudonnut, vaikka tiesin että pikkuinen on vielä siinä vaiheessa hyvin suojassa. Ystävä kuoli muutama vuosi sitten pudottuaan hevosen selästä ja tiedän et heppojen kanssa voi sattua mitä vaan.
Oon vanha kilpaurheilija ja tottunut kuuntelemaan kehoa tarkasti. Kyllä se on nyt selvästi osoittanut jos jokin ei tunnu hyvältä. Muutenkin uskon et tällaisille perusterveille odottaville, joille liikunta ei aiheuta mitään pahoja tuntemuksia tai supistelua, liikunta tekee superhyvää. Tuntuis hassulta jättää liikunta tässä vaiheessa kun sitä on koko elämänsä harrastanut oikein runsaasti. Toki nyt raskaana ollessa liikuntaa tullut harrastettua hitusen vähemmän ja ei mitään rääkki-tappourheilua, mut kuitenkin edelleen yritän pysyä aktiivisena mutten vaan ota mitään painetta et saanko viikossa tietyt tuntimäärät täyteen. Jos väsyttää niin levätään. Erityisesti nyt kun on tuo massu niin selän harjoittamisesta tullut mulle entistä tärkeämpää, yritän ylläpitää siellä hyvää lihaskuntoa.. sitten kun vauveli syntyy niin selkää joutuu kantamisessa varmaan myös kovalle rasitukselle, enkä senkään takia halua päästää lihaskuntoa hirveästi heikkenemään.