Lemmikkieläimet
- Ketjun aloittaja Henttu
- Aloituspäivämäärä
Meillä on kaksi hellyydenkipeää poikakissaa (5 ja 3 v). Luulen, että alkujärkytyksestä selviydyttyään ottavat tulokkaan hyvin vastaan, totuttautumiseen saattaa tosin kulua tovi (luulen, että kissat välttelevät vauvaa sen hereillä ollessa ja sitten, kun vauva nukkuu/ei ole paikalla, niin tarkkaan nuuhkuttavat kaikki paikat, joissa on ollut...). 
Ruuhkaa tulee kyllä olemaan sylissä, koska meidän iltarutiineihin kuuluu maata sohvalla/sängyssä yhdessä kasassa mirrien kanssa ja myös yöt nukkuvat päällä/jalkopäässä.
Semmoinen kissaverkko täytyy kyllä hommata pinnasängyn päälle, osaan hyvin kuvitella, että meidän poikia houkuttaisi mönkiä sinne nukkumaan.
Ruuhkaa tulee kyllä olemaan sylissä, koska meidän iltarutiineihin kuuluu maata sohvalla/sängyssä yhdessä kasassa mirrien kanssa ja myös yöt nukkuvat päällä/jalkopäässä.
Semmoinen kissaverkko täytyy kyllä hommata pinnasängyn päälle, osaan hyvin kuvitella, että meidän poikia houkuttaisi mönkiä sinne nukkumaan.
itselläni on kohta 2 -vuotias kleinipoika (pieni koira) jonka olen totuttanut pieniin lapsiin ja vauvoihin heti pennusta lähtien. Nyt pojulla hirmu vahtiminen laumastaan. Äitini n. vuoden ikäinen pommipoika on haistellut ja raapinut mun masua jo useamman viikon ajan.
M
Marikata
Vieras
Meillä on kolme kissaa (veljekset 2v ja pikkuinen 1v). Kissat tulevat joka yö viereen nukkumaan ja ovat kuin omia lapsosia.
Lohduttavat jos itkettää ja panikoituvat jos eivät löydä minua tai miestä.
Ihmettelin enne kun tiesin edes olevani raskaana sitä, kun yksi kissoistamme jatkuvasti seurasi ja vahtasi minua. Oli koko ajan lähellä. Voi olla, että vaistosi jotain. En tiedä.. Mutta kyllä vähän surettaa, kun tietää, että niin tiiviisti ei ole enää aikaa kissoille, vaikka varmasti oman aikansa saavatkin.
Lohduttavat jos itkettää ja panikoituvat jos eivät löydä minua tai miestä.
Ihmettelin enne kun tiesin edes olevani raskaana sitä, kun yksi kissoistamme jatkuvasti seurasi ja vahtasi minua. Oli koko ajan lähellä. Voi olla, että vaistosi jotain. En tiedä.. Mutta kyllä vähän surettaa, kun tietää, että niin tiiviisti ei ole enää aikaa kissoille, vaikka varmasti oman aikansa saavatkin.
Last edited by a moderator:
Meillä on 9-vuotias sekarotuinen koira, semmoinen keskisuuri kooltaan. Esikoinen siis nyt 1,5 v ja vasta nyt kun kävelee enemmän niin koirakaan ei enää niin paljoa ihmettele. Sillon kun lapsi oli vielä konttausiässä niin koira saattoi murahtaa ja siirtyä pois, varmaan ihmetteli että mikäs nelijalkanen otus tuo on :D .
Meillä 4v noutaja :) Koiralla on valitettavasti pienenä pentuna ollut huono kokemus alle pari vuotiaasta lapsesta (läppäsi kuonolle) ja koira pelästyi. Nyt ollaan päästy eroon kovimnasta lapsipelosta. Vieraat, rauhallisesti käyttäytyvät lapset, ei enää aiheuta murinaa/haukkumista. Saavat silittää ja rapsuttaa meidän aikuisten kontrolloidessa tilannetta. Mutta pahat muistot ei unohdu ja kyseistä sukulaislasta koira pelkää edelleen. Ja annan koiran tietenkin olla.
Nyt ollaan kuitenkin niin hyvin totuttu lapsiin, että uskon koiran tottuvan omaan vauvaan. Kun selkeästi pelkoa aiheuttaa enää kyseinen läppässyt lapsi ja sekin vähenemässä määrin.
Hyvät lapsikokemukset on olleet hyvää terapiaa koiralle :)
Nyt ollaan kuitenkin niin hyvin totuttu lapsiin, että uskon koiran tottuvan omaan vauvaan. Kun selkeästi pelkoa aiheuttaa enää kyseinen läppässyt lapsi ja sekin vähenemässä määrin.
Hyvät lapsikokemukset on olleet hyvää terapiaa koiralle :)
Pakko oli tulla kommentoimaan tota eläinten vaistoa, vaikkei meillä itsellä olekaan eläimiä.
Kaverin koira (staffi) on kyllä ihan alusta asti tuntunut vaistonneen raskauden. Muutenkin se tuntui tykkäävän musta paljon ennen raskautta, mutta nyt se ei päästä silmiään irti musta aina kun ollaan niillä seuraa joka paikkaan ja koko ajan haluaisi painaa päänsä mun mahalle, kun istun sohvalla. Kaverit joutuvat pitämään ajoittain koiraa toisessa huoneessa, kun ajattelevat mun ahdistuvan sen piinauksesta 
Eihän se mua muuten haittaa, paitsi silloin kun syödään, jos koira läähättää korvan juuressa
Voikun oli ihana kommentti Etsijältä tuosta hevosesta, joka painoi päätään mahaan, kyllä ne tietää
Kaverin koira (staffi) on kyllä ihan alusta asti tuntunut vaistonneen raskauden. Muutenkin se tuntui tykkäävän musta paljon ennen raskautta, mutta nyt se ei päästä silmiään irti musta aina kun ollaan niillä
seuraa joka paikkaan ja koko ajan haluaisi painaa päänsä mun mahalle, kun istun sohvalla. Kaverit joutuvat pitämään ajoittain koiraa toisessa huoneessa, kun ajattelevat mun ahdistuvan sen piinauksesta Eihän se mua muuten haittaa, paitsi silloin kun syödään, jos koira läähättää korvan juuressa Voikun oli ihana kommentti Etsijältä tuosta hevosesta, joka painoi päätään mahaan, kyllä ne tietää
LMK
Näppärä viestien naputtelija
Osaisiko kukaan antaa vinkkejä koskien ärrimurrikoiraa.
Meillä on 3-vuotias 10 kilonen uros koira.
Koira tuli meille 3kk iässä, hieman surkeista oloista. Ilmeisesti emoa ei ollut edes nähny ja eli surkeassa likaisessa talossa. Koira kiintyi minuun välittömästi ja minähän sitten hemmottelin sen "pilalle". Koira on välillä saanut tulla viereeni sänkyyn ja sohvalle ja on hyvin mustasukkanen minusta. Pusuja kun miehen kanssa vaihdetaan, niin koira katsoo muualle tai jopa vaihtaa huonetta. Myös tapana hänellä on murahdella isännälle ja selkeästi kunniotuksen puute vaivaa koiraa. Mieheni on alusta saakka ollut hyvin määrätietoinen ja napakka koiraa kohtaa, jos tämä "nakkelee niskojaan". Tiedän tehneeni virheitä koiraa kouluttaessa, mutta esikoisen syntyessä en missään nimessä halua pelätä koiran suhtautumista vauvaan. Pitäisikö minun ottaa esim. Koirakouluttajaa yhteyttä? Tiedän, että jotakin on tehtävä mustasukkasuudelle mutta en tiedä mistä alottaa Neuvoja?
Meillä on 3-vuotias 10 kilonen uros koira.
Koira tuli meille 3kk iässä, hieman surkeista oloista. Ilmeisesti emoa ei ollut edes nähny ja eli surkeassa likaisessa talossa. Koira kiintyi minuun välittömästi ja minähän sitten hemmottelin sen "pilalle". Koira on välillä saanut tulla viereeni sänkyyn ja sohvalle ja on hyvin mustasukkanen minusta. Pusuja kun miehen kanssa vaihdetaan, niin koira katsoo muualle tai jopa vaihtaa huonetta. Myös tapana hänellä on murahdella isännälle ja selkeästi kunniotuksen puute vaivaa koiraa. Mieheni on alusta saakka ollut hyvin määrätietoinen ja napakka koiraa kohtaa, jos tämä "nakkelee niskojaan". Tiedän tehneeni virheitä koiraa kouluttaessa, mutta esikoisen syntyessä en missään nimessä halua pelätä koiran suhtautumista vauvaan. Pitäisikö minun ottaa esim. Koirakouluttajaa yhteyttä? Tiedän, että jotakin on tehtävä mustasukkasuudelle mutta en tiedä mistä alottaa
Neuvoja?
Onneksi LMK alat nyt jo huolehtimaan asiasta, etkä sitten vasta kun vauva on tullut.
Vaikuttaisi siltä, että koira on teidä perheessä pomo ja te ootte koiran näkövinkkelissä sen alapuolella. Ainakin näin on miehesi kohdalla. Et kertonut "nakkeleeko koirasi niskojaan" myös sinulle vai totteleeko se sinua?
Lohdutukseksesi voin sanoa, että koira ei koskaan ole liian vanha oppiakseen. Joten ottakaa vain reilusti yhteyttä kouluttajaan.
Mikäli koirasi tottelee sinua, niin miehesi kannattaisi mennä koiran kanssa kouluttajan pakeille. Muussa tapauksessa menkää yhdessä, mutta miehesi pitää olla mukana näissä koulutuksissa, jotta pääsee kontaktiin koiran kanssa.
Nyt olisi tärkeää saada arvojärjestys kohdilleen teillä kotona. Voitte aloittaa jo nyt niin, että ainakin muutaman viikon ajan miehesi ollessa kotona, hän hoitaa koiran ruokailut ja lenkitykset, jos käytte yhdessä lenkillä hihna on miehelläsi eli hallitsee koiran liikkumista. Miehesi voisi alkaa myös treenaamaan koiranne kanssa mm. istumista, rinnalle tuloa jne. Ja ottakaa namit käyttöönne. Aina kun koira tekee jotain oikein kunnolliset kehut ja namit kehiin. Voisitte myös alkaa treenaamaan rinnalla kulkua, jolloin rattaiden kanssa kulkeminen helpottuu.
Vauvan synnyttyä ottakaa vaikka joku vanha T-paita laitokselle mukaan ja pitäkää sitä vauvan pedissä, jotta siihen tarttuu vauvan hajuja. Tämä paita on hyvä viedä kotiin ennen kuin vauva tulee kotiin ja antaa näin koiran tottua tulevaan perheenjäsenen tuoksuun. Vauvan kanssa kotiin tullessanne voisi olla hyvä, että miehesi kantaa vauvan sisään. Muistakaa kiinnittää ja antaa riittävästi huomiota karvaiselle kaverille myös sitten, kun vauva on tullut. Te kuitenkin määräätte rajat, joita koiran on toteltava.
Ottakaa vain reilusti yhteyttä kouluttajaan ja olen varma, että saatte tasapainoisen perheenjäsenen joukkoonne vaikka se työtä vaatiikin. Tsemppiä!
Vaikuttaisi siltä, että koira on teidä perheessä pomo ja te ootte koiran näkövinkkelissä sen alapuolella. Ainakin näin on miehesi kohdalla. Et kertonut "nakkeleeko koirasi niskojaan" myös sinulle vai totteleeko se sinua?
Lohdutukseksesi voin sanoa, että koira ei koskaan ole liian vanha oppiakseen. Joten ottakaa vain reilusti yhteyttä kouluttajaan.
Mikäli koirasi tottelee sinua, niin miehesi kannattaisi mennä koiran kanssa kouluttajan pakeille. Muussa tapauksessa menkää yhdessä, mutta miehesi pitää olla mukana näissä koulutuksissa, jotta pääsee kontaktiin koiran kanssa.
Nyt olisi tärkeää saada arvojärjestys kohdilleen teillä kotona. Voitte aloittaa jo nyt niin, että ainakin muutaman viikon ajan miehesi ollessa kotona, hän hoitaa koiran ruokailut ja lenkitykset, jos käytte yhdessä lenkillä hihna on miehelläsi eli hallitsee koiran liikkumista. Miehesi voisi alkaa myös treenaamaan koiranne kanssa mm. istumista, rinnalle tuloa jne. Ja ottakaa namit käyttöönne. Aina kun koira tekee jotain oikein kunnolliset kehut ja namit kehiin. Voisitte myös alkaa treenaamaan rinnalla kulkua, jolloin rattaiden kanssa kulkeminen helpottuu.
Vauvan synnyttyä ottakaa vaikka joku vanha T-paita laitokselle mukaan ja pitäkää sitä vauvan pedissä, jotta siihen tarttuu vauvan hajuja. Tämä paita on hyvä viedä kotiin ennen kuin vauva tulee kotiin ja antaa näin koiran tottua tulevaan perheenjäsenen tuoksuun. Vauvan kanssa kotiin tullessanne voisi olla hyvä, että miehesi kantaa vauvan sisään. Muistakaa kiinnittää ja antaa riittävästi huomiota karvaiselle kaverille myös sitten, kun vauva on tullut. Te kuitenkin määräätte rajat, joita koiran on toteltava.
Ottakaa vain reilusti yhteyttä kouluttajaan ja olen varma, että saatte tasapainoisen perheenjäsenen joukkoonne vaikka se työtä vaatiikin. Tsemppiä!
Meillä on kaksi kissaa, yksi kumpaakin sukupuolta. Ja kyllähän siinä niin kävi että alkuun jäivät pienemmälle huomiolle ja podin siitä ajoittain hieman huonoa omaatuntoa. Olivat esikoisten syntyessä suunnilleen vuoden vanhoja sisaruksia kisulit ja olivat aika varpaillaan vauvojen suhteen, eivät olleet sitä ennen olleet missään tekemisissä minkäänikäisten lasten kanssa. Mutta ei siinä kauaa mennyt kun alkoivat ns.vahtia vauvoja, esim.tuijottivat 10cm päässä kun nukkuivat ja jos vauvat alkoivat itkemään niin varsinkin uros piti huolta että huomattiin miehen kanssa tilanne, saattoi tulla tönimään ja sitten vielä saattoi vauvan luokse ja jäi siksi aikaa seuraamaan tilannetta kunnes vauva rauhoittui 
Pidemmän päälle alkoivat hieman leikkiä lasten kanssa ja nykyään antavat lasten kannella heitä ympäriinsä :) Elikkä luulen meidän kissojen olevan nykyisin tyytyväisiä perheenlisäyksestä :)
Niin ja tuommoinen kissaverkko oli meilläkin käytössä hetken, mutta se vain innosti meidän leikkisiä kissoja leikkimään pinnasängyssä. Useasti muistan käyneen niin että kissa(/t) pääsi verkon sisäpuolelle muttei enää pois sieltä.. Ja vaikka kuinka koitettiin tiukentaa verkkoa niin ei se kyllä paljoa auttanut, hidasti vain ja vaikeutti kissan vapauttamista.
Itse myös uskon vahvasti että kyllä eläimet tietää, meidän narttukissa alkoi viime raskaudessa nukkua mahani päällä ja kumpainenkin kisuleista alkoi puskea ja tuijotella mahaani, jota eivät siis sitä ennen olleet tehneet. Tyttökissa myös tuntui olevan hieman suojelevaisempi minua kohtaan viime raskaudessa. Tällä kertaa kummatkin kissat alkuraskaudessa aloittivat mahani huomioimisen (jo silloin kun en tietänyt olevani raskaana), puskivat, makoilivat, tassuttivat ja tuijottivat :) Mutta ovat näillä näkymin lopettaneet tuommoisen toiminnan, tai sitten en sitä väsymykseltäni huomaa(?).
Pidemmän päälle alkoivat hieman leikkiä lasten kanssa ja nykyään antavat lasten kannella heitä ympäriinsä :) Elikkä luulen meidän kissojen olevan nykyisin tyytyväisiä perheenlisäyksestä :)Niin ja tuommoinen kissaverkko oli meilläkin käytössä hetken, mutta se vain innosti meidän leikkisiä kissoja leikkimään pinnasängyssä. Useasti muistan käyneen niin että kissa(/t) pääsi verkon sisäpuolelle muttei enää pois sieltä.. Ja vaikka kuinka koitettiin tiukentaa verkkoa niin ei se kyllä paljoa auttanut, hidasti vain ja vaikeutti kissan vapauttamista.
Itse myös uskon vahvasti että kyllä eläimet tietää, meidän narttukissa alkoi viime raskaudessa nukkua mahani päällä ja kumpainenkin kisuleista alkoi puskea ja tuijotella mahaani, jota eivät siis sitä ennen olleet tehneet. Tyttökissa myös tuntui olevan hieman suojelevaisempi minua kohtaan viime raskaudessa. Tällä kertaa kummatkin kissat alkuraskaudessa aloittivat mahani huomioimisen (jo silloin kun en tietänyt olevani raskaana), puskivat, makoilivat, tassuttivat ja tuijottivat :) Mutta ovat näillä näkymin lopettaneet tuommoisen toiminnan, tai sitten en sitä väsymykseltäni huomaa(?).
Miuku&Möhis
Satasella mukana keskusteluissa
Meillä asusteleepi 2 yli 40kg narttua(5vja 6v).. Vanhemmalla ollut paljon valeraskauksa nuorempana ja kauhia hoivavetti ihan mitä vain inisevää/vikisevää kohtaan xD (kissat on ihan huippuja ja hänen vauvoja halus tai ei) nuorempi on kanssa tosi hoivaava, mut tod. kömpelö ja ihan kuin hessu hopo. Totuttanut olen pennusta lähtien vauvoista vaariin ja hamstereista hevosiin(ONNEKS) ja johtajuus on meillä tod. selvä asia. Eli ei hirveästi jänskätä vauvan tulo.. lenkkeily kyllä. ilman remmiä tottelevat tosi hienosti ja nyt reenattu tod paljon ohituksia remmissä(jotta muistaisi kuinka kuuluu toimia) samoin jätä sanaa rusakoihin yms. Tää nuorempi on niin kova höpisee ja innostuu nollasta sataan joka taas joskus provosoi vanhempaakin.. ni tosi kiva ku kaks siin sit riehuu.. PERKELE toimii kyllä :D.. osaa kyllä kävellä nätisti remmissä.(jos neidit tahtoo) siis ja kunha ite ennakoin ni ei mitään ongelmaa, mutta kyllä se silti vähän jänskättää et miten homma lähtee käyntiin ja pitää vaan koittaa muistaa olla itsevarmana..