Lemmikkieläimet

Henttu

Henttu

Satasella mukana keskusteluissa
Ajattelin aloittaa tälläisen ketjun, kun itse olen ensiodottaja ja kotonamme asuu kaksi koiraa jotka ovat tähän mennessä olleet kuin "omia lapsia"
Niin haluaisin vähän vinkkejä ja vertaistukea tähän liittyen!
Kuitenkin vauvan syntymän jälkeen ei ole enää niin paljon aikaa koirille. :oops:
 
No, meillä on paljon eläimiä ja kyseeseen ei tule missään nimessä kenenkään jättäminen vähemmälle, tosin meillä ei nyt muutenkaan hirveesti esim. koiria sylitellä ja lellitellä vaan se yhteinen aika on sitä lenkkeilyä, koulutusta ja kotona pyörimistä. Ja samalla otaksun mukana kulkevan oli vauvaa tai ei :grin Uskoisin että hyvin se menee teilläkin, onko teitä kotona kaksi kuitenkin?
Meillä ongelmia on odotettavissa toisen koiran kanssa joka ei siedä lapsia sitten yhtään, meinaan sellaisia 1-3 vuotiaita, täysin vauvoihin nyt ei kiinnitä huomiota kummemmin mutta koulutuksen ja totuttamisen saa aloittaa varmaan jo nyt?
 
On joo. Perheessä asuu mies ja sitten miehen poika aina joka toinen viikonloppu! :)
Että varmasti saa aikaa harrastaa ja tehdä niinkuin ennen. Ollaan vaan näyttelyissä kierretty ja sitä mukaa harrastettu kaikkea muutakin niin mahottoman paljon että se vähän mietityttää :grin

Meillä on koirat isä ja poika, molemmat ovat pienille vauvoille ja lapsille kovia nuolemaan muuten ovat tosi kiltisti!:rolleyes::Heartbigred
 
Meillä on miehen lisäks kaks kissaa ja ulkona koira. Kummatkin kissat on lasten seurassa vähän varuillaan mutta kynsiä ne ei näytä vaikka lapset retuuttaa niitä turkista. Mutta vanhempi osaa sähistä jos alkaa sattumaan, mutta nuorempi(ragdoll) lamaantuu täysin. Joten saa nähdä miten käy kun ja jos vauva taloon tulee, pysyvästi.
 
No varmasti ne näyttelyhommat jääkin vähemmälle aluksi mutta eiköhän se muunlainenkin puuhastelu kelpaa koirille :)
 
Meillä on kaksi noutajaa. Ennen aiemman nyytin kotoutumista tuotiin koirille vaippoja ja nyytin päällä olleita vaatteita haisteltaviksi. Ei ollut sitten niin kumma haju, kun sairaalasta kotiutui. :) Toinen koirista tykkää lapsista, mutta toinen vähän aristaa, joten oletin, että sen kanssa joutuu tekemään töitä. Yllätykseksi koira kävi haistamassa nyyttiä ja käyttäytyi siitä lähtien, niin kuin nyytti olisi ollut talossa jo pitkään. :) Toinen koira oli pari päivää vähän sekaisin, mutta laantui sitten.

Opetettiin koirille, että nyytin lähellä pitää olla nätisti ja pääosin olivatkin, elleivät hirveästi jostakin riehaantuneet. :P Nyytin alkaessa ryömiä toinen koirista (se lapsista pitävä) alkoi yllättäen murista (olevinaan puollusti reviiriään). Siihen puututtiin kunnolla ja tehtiin heti selväksi, että nyytti on koirien yläpuolella. Tilanne asettui äkkiä ja nyt nuo tulevat ihan hyvin toimeen. :) Saa nähdä muuttuuko tilanne, kunhan nyytti joskus oppii kävelemään.

Koko ajan ollaan pyritty huomioimaan myös koirat. On rapsuteltu ja hellitty ja ainakin yritetty kohdella yhtä hyvin kuin ennenkin. Minulle koirat ovat olleet vähän kuin lapsia, joten en ole halunnut unohtaa niitä, ettei ole tarvetta mustasukkaisuuteen. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että välillä on pitänyt muistuttaa itseään huomion antamisesta.
 
Meillä on nyt kissa ja ainakin tulee näiden meidän muiden muksujen kanssa hyvin toimeen joten eiköhän tämän toukankin ota hyvin vastaan :)
 
Meillä oli esikoisen syntyessä 3 koiraa ja vauvan tulo meni suht hyvin. Ehkä vähän yli innokas tuo meidän leikkaamaton narttukoira oli, mutta tasaantui viikossa ( vinkui ja kitisi aina tohkeissaan vauvan lähellä)Saivat haistella vauvan, kun tultiin laitokselta kotiin ( valvotusti tietty) ja sitten eleltiin niinkuin ennenkin.
Koirien aika toki jäi vähemmälle, mutta itse ainakin olin niiden kanssa silloin kun vauva nukkui ja tietenkin lenkkeiltiin vaunujen kera paljon.Ja tuo meidän uros oli täysi kysymysmerkki, kun on ollut sellainen että saattanut käyttää hampaitaankin....mutta pelko oli turha ja nyt ovat tuon 4 vuotiaan kanssa parhaat kaverukset, samoin pojan kavereista tykkää hulluna :Heartred Yleensä kaikki lapset haluavat sen aina kotiin kyläilyn päätteeksi :D

Mun mielestä tärkein oli just se ettei eristä niitä koiria siitä perhe-elämästä, muttei myöskään ikinä jätä koiraa vauvan kanssa yksin.
 
Meillä on kaksi koiraa, jotka ovat molemmat ystävien vauvoihin/pieniin lapsiin suhtautuneet erinomaisesti. Rauhoittuvat heti kun pieni lapsi tulee niiden kotiin, ja käyttäytyvät asiallisesti vaikka vuotias lapsi tulee silittelemään. Näiden lisäksi minulla on kotipihassa kaksi hevosta, sekä n. 40 kania. Kasvatan siis kaneja kasvattajanimellä, ja ne ovatkin suuri osa elämääni. Pitää vain toivoa, ettei tuleva pienokainen olisi allerginen näille, sillä olen aina ollut eläinten kanssa, ja tiedän etten kestäisi järjissäni ilman niitä..
 
Meillä yksi persialainen kissa. Pelättiin miten ottaa meiän pojan vastaan. Alkuun sähisi vauvalle mut aika nopeesti hyväksy.Ostettiin kissaverkkokin sänkyyn kun ei tiedetty jos menee päälle nukkumaan kun on tottunut nukkumaan meiän päällä. No oli se verkko hetken hyvä mut pääasiassa turha hankinta..Aika lyhyen aikaa sitä käytettiin..Sai siinä 1-2kk rauhassa nukkua kun ei tarvinnu tressata et nukkuuko kissa vauvan päällä. Ton jälkeen poika olis jo pystyny ilmottamaan ite et joku häirittee tai potkimaan kissaa pois päältä..
 
Meilläkin on kaks koiraa, ja kissa. Kisuli nukkuu sisällä (yleensä meidän kaa sängyssä jalkopäässä) ja koirat ulkona. Koiria tuskin tohtii päästää sisälle vauvan kans sit yhtäaikaa, kun ovat jahtikoiria ja melko villejä tapauksia :D Hyppelevät minkä kerkeevät.... Kisu vähän arkoo jos meillä käy nuorempaa väkeä kylässä kun ei oo tottunut niihin.. Jospa sekin tottuu, jos ei niin olkoot kartanolla sitten. Löytyy sille navetastaki paikka :grin
 
Meillä on kaksi keskikokoista koiraa (keeshondia), siskoksia samasta pentueesta. Toinen on ollut meillä alusta asti, toinen tuli hieman "huonommalle hoidolle jätettynä" toisesta perheestä ennen vauvan syntymää. Molemmat ovat siis nyt reilu 3v.
Meillä alusta saakka ollut narttu on aina ollut älyttömän lapsirakas, mutta rodulleen ominaisesti välillä vähän villimpi. :D Tää myöhemmin tullut taas aluksi pissi alleen nähdessään miehiä, karkasi ulko-ovesta kuullessaan isoja ääniä jne., murisi pienille lapsille yms. Sittenpä se tottui.
Molemmat tulevat toimeen meidän n. 1v tyttären kanssa älyttömän hyvin. Antavat tyttären käydä halaamassa ja (krhm) repimässä turkista, eivätkä sano mitään. Tottakai yritän opettaa, ettei tyttö sais silleen tehdä, kun ihmisen vikahan se on, jos koira joutuu puolustautumaan.

Mutta niin vain kävi, että vaikka nuo kaksi ovat olleet mulle niin tärkeitä, niin vähemmälle ne ovat jääneet. Se on ollut luonnollista, eikä se haittaa. Onneksi heillä on toisensa, ja minun mies. :)
 
Meiltä löytyy 2 kääpiömäyräkoiraa ja kyllä jännitti miten reagoivat vauvaan.. Mutta kaikki on sujunut oikein hienosti. Silloin kun vauva nukkui vielä meidän vieressä sivuvaunussa, löysin koirat muutaman kerran käpertyneenä vauvan jalkopäähän! Meillä koirat (valitettavasti) ovat tottuneet nukkumaan sängyssä ja nukkuvat kyllä yhä. Välillä tyytyivät kohtaloonsa pedissä, mutta pääsääntöisesti mun kainalossa :Heartred onneksi ovat kääpiömallisia.

Nyt kun tyttö jo liikkuu itsekseen, huomaan että koirat ovat välillä vähän stressaantuneita. Poistuvat kuitenkin omiin oloihinsa nukkumaan, enkä sinne tyttöä päästä "paijaamaan". Molemminpuolinen kunnioitus vähän hakusessa vielä.

Kun ollaan koko mun perhe koolla, on myös 6 koiraa (saksanpaimenkoira, maltankoira x2, staffi ja meidän mäyrikset) eikä onneksi ole kenenkään kanssa ollut ongelmia kun ovat pienestä tottuneet. Mutta melkoinen hässäkkä noista kaikista kyllä saadaan aikaan :D
 
meillä on 2 kissaa, ei mitään ongelmia. mut koira otettiin ekan lapsen syntymän jälkeen ja se yhtälö ei toiminu sitte ollenkaan, konttaileva taapero häiritsi koiraa ja koira puri ja pelkäs esikoista..pakko oli myydä muutoin ihana chihu lapsettomaan kotiin :sad001.
 
Meillä on kissavanhus (profiilikuvassa), joka on ihan supersylimöhkö. Saa nähdä miten tottuu, kun syli voi olla usein varattu. Täytyy se kissaverkko sänkyyn hommata vaikka tarkoitus onkin, että kissa nukkuisi alkuun eri huoneessa (nyt siis nukkuu joskus meidän sängyssä). Tosin jos kissa raapii koko yön ovea, niin verkko on kivempi kuin ylimääräiset herätykset.

Mitenköhän hyvin elukat tajuaa raskauden. Toi käy välillä haistelemassa alapäätä (ei siis ole tehnyt aiemmin) ja tykkäisi tassuttaa erityisesti mua mahan kohdalta. Kuvittelenkohan omiani, vai tajuaakohan tuo jonkin muuttuneen?
 
enough. Mä luulen että eläimet hoksaa raskauden tosi pian. Meillä viimeviikolla yksi hevonen ihan keskenkaiken sisälle kävelyn pysähtyi ja iski turpansa mun mahaan ja nuuhki piiiiitkään ja painoi vain päänsä siihen syliin, olin aika hämmentynyt :Heartred
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top