Meillä 1v lapsi ja kaksi kissaa. Kissat nukkuvat kyllä tyhjässä pinnasängyssä tai aiemmin turvakaukalossa, joka oli sisällä.
Ikinä eivät yrittäneet tulla lapsen päälle vaikka ovat seurallisia. Sen verran paljon huutava lapsi sai ne varomaan.
Sanoisin, että kyllä lapsi sen verran kissoja jahtaa ja paijaa, että tässä vaiheessa ajattelen ennemmin taaperon olevan kissoille vaaranpaikka. Ettei rojahda päälle täydellä voimalla.
Kannattaa ihan alusta asti tosin opettaa lasta silittämään nätisti lemmikkejä. En olisi uskonut, että tämä työ voi näkyä jo 1v lapsen tavassa koskea kissojamme. Aivan viime aikoina hän on lopulta tajunnut koskettaa nätisti. Toki välillä intoutuu repimäänkin, mutta sitten kissa menee karkuun. Hellä käsittely vähentää kuitenkin lemmikin puremista/raapimista eli siksi on olennainen osa turvallisuutta.
Mitäs muuta....hiekkalaatikosta sanoisin, että biohajoava kissanhiekka on oikeasti pelastus. Liukenee vauvan suussa kun antaa vesihörpyn. Isovanhempien luona on sellaista kristallihiekkaa joka esim jämähtää suuhun kiinni todella tiukasti ja on ihan karseata irrottaa.
Luulin kaikkien muiden vanhempien tavoin, että voisin estää lastani syömästä kakkaa, mutta eräänä aamuna kissan takapuolikarvoissa oli pökäle kulkeutunut yllättävään paikkaan ja lapsihan sen löysi. En ehkä ikinä pääse ällötyksestä yli, mutta ei se hengenvaarallista ole. Ei toki toivottavaakaan.
Meillä oli myös maakilpikonna,mutta se valitettavasti kuoli sairauteen ennenkun ehti aiheuttaa lapselle vaaroja. Matelijoistahan voi saada koskemalla salmonellan ja meillä oli todella kuuma lämpölamppu, eli sellaisia vaaroja olisi ollut.