Lemmikit

Luitteko etusivulla olevaa juttua, missä arveltiin koiran tietävän emäntänsä raskauden?

Minä luulen erittäin vahvasti, että meidän koiruli on muutoksen havainnut. Se vaikuttaisi jotenkin olevan stressaantunut ja mitään muuta stressin aiheuttajaa en keksi, kun oman raskauden. Se on ainoa asia, mikä koiran elämässä on muuttunut viime aikoina. Kaikki muut rutiinit ym. ovat ihan samanlaisia, kun tähänkin asti.
Jostain syystä koira on vaan alkanut stressaamaan keskellä kirkasta päivää ollessaan mun kanssa kahdestaan kotona. Stressaaminen ilmenee levottomuutena. Koira saattaa kyllä makoilla hiljaa paikallaan, mutta se ei rentoudu nukkumaan vaan tärisee ja tarkkailee ympäristöään. Tätä on jatkunut nyt muutaman viikon. Ennen sitä koira oli ihan normaali ja suurimman osan ajasta päivällä se vaan nukkui olohuoneessa eikä kiinnittänyt mun olemassa oloon juurikaan huomiota.
Nyt se havahtuu mun pieneenkin liikkeeseen ja tarkkailee mua enemmän, vaikkei se perässä kuljekaan. Rentoutua se uskaltaa vasta sitten, jos otan sen sohvalle viereen eikä aina silloinkaan.
Kasvattajalle mainitsin asiasta ja tulimme siihen tulokseen, että varmasti se on vaistonnut minussa tapahtuvat muutokset ja on sen vuoksi stressaantunut. Sitten iltapäivällä, kun mies tulee töistä kotiin, alkaa koira rentoutumaan. Se selvästi antaa huolehtimisvastuun miehelle, kun on itse saanut pidettyä minut hengissä päivän ajan.

Onko teillä kellään muulla koirien käytöksessä tapahtunut muutoksia nyt, kun olette raskaana?

Tämä olisi oikein mielenkiintoinen aihe, mutta en minä juurikaan koiran mielenliikkeitä ymmärrä enkä kaikkia käytökseen liittyviä asioita osaa ratkaista, vaikka useamman vuoden kokemus koirista onkin ja monesta eri koirasta.
 
"Se selvästi antaa huolehtimisvastuun miehelle, kun on itse saanut pidettyä minut hengissä päivän ajan." .. repesin tälle täysin, mutta luultavimminhan tuo pitääkin paikkansa 



Ja juu, täällä uskotaan myös koiran vaistoavan emännän raskauden. Itse perustelisin sen jo ihan siinäkin mielessä, että tuleehan sitä raskauden mukana vaik mitä hormonaalisia muutoksia yms. ja koirallahan on tunnetusti "suht" herkkä tuo hajuaisti. 
Toki tuo varmasti riippuu koirastakin miten alkaa raskauteen suhtautumaan. Joku 24/7 pihalla aitauksessa antava koira ei varmastikaan juuri mihinkään reagoi toisinkuin perinteisempi seurakoira.. 
 
Meillä reilu 4-v staffiuros ja n. 7kk ikäinen bokseriuros, enkä kyllä etsimälläkään löydä noista mitään merkkiä, että jollain tavalla ymmärtäisivät muuttuvan tilanteen. Pentu nyt on toki niin nuori vielä, ettei voi paljoa odottaakaan, mutta tuolta staffilta olisin jotain odottanut kun on sellainen "mamman kainalokoira" muutenkin. Molemmat kävelevät ihan surutta mun yli sohvalla ja riehaantuessaan boksu oikein ottaa vauhtia ja hyppää mun mahaa vasten.

Muutenkin vähän mietityttää käytännön järjestelyt kun vauva syntyy. En hetkeäkään epäile, että kumpikaan meidän pojista tekisi vauvalle mitään tarkoituksella, mutta kun vauhtia on enemmän kuin tarpeeksi ja molemmat ovat massakkaita koiria, niin ei meillä kyllä lattialla voi lasta pitää ilman kehikkoa. Ja nämä meidän elukat myös "rakastavat" niin voimalla, että itsekin saa välillä varoa, joten jonkinlaista ihmettä tässä täytyy odotella tapahtuvaksi, jotta uskaltaisi antaa koirien tehdä kunnolla tuttavuutta vauvan kanssa.

Vaan rakkaita nuo meille ovat ja toivottavasti saan aikaa järjestymään myös vauvan syntymän jälkeen, jotta voin poikien kanssa treenailla ja touhuta.
 
Katja81: Ei meidänkään boxu aikoinaan näyttänyt mitään merkkejä et olis millään lailla ymmärtämy mun raskautta. Odotin silloin ensimmäistäni kun koira meillä viel oli. Vauvan synnyttä osasi kyllä varoa pientä eikä mennyt vauvaa vasten makkoomaan vaikka vauva lattialla olikin. Koira ymmärtää aika paljon, mitä ei uskoisikaan. Tosin pentu voi olla inoissaan varomaton.

Itse silloin jo odotusaikana opetin koiralle vauvan paikkaa jo ennen kuin vauvaa varsinaisesti lattialle laitoin. Aloin siis pitämään jo ennen vauvan syntymää peittoa tai vilttiä mikä oli vauvan alustaksi tarkoitettu lattialla. Ja koiralle oli ehdottoman tärkeää siinä opettaa se, että se viltti ei ollut hänen aluettaan. Aluksi oli tosi ihmeissään et miks ei saa mennä peitolle kun ne  yleensä häntä varten laitetaan. Mut opettamalla aina sen saman tietyn leikkimaton kanssa oppi menikin perille aika nopsaan. Nyt rakkaan koiruuden kuolemasta on jo yli kolme vuotta aikaa. Eli nämä pienemmät lapseni eivät ole tai tule sitä tapaamaan. Jossain vaiheessa kyllä uusi koira otetaan mutta ei vielä.
 
Meillä kotona yli-innokas ja energinen bostoninterrieri ja kyllä vähän jännittää, miten tullaan pärjäämään vauvan ja koiran kanssa. Toisaalta en ole siitä ottanut mitään hirveää stressiä, koira kuuluu myös perheeseen ja on vaan pakko tulla toimeen. Koira ei varmastikaan tahallaan vauvaa satuta, mutta esimerkiksi voi innoissaan astua päälle, joten aika tarkkana saa olla. Tuo viltin levittäminen lattialle jo ennen vauvan syntymää on hyvä idea, oppii jo ajoissa ettei siihen ole asiaa!

Meidän koira ei ole osoittanut mitenkään, että olisi huomannut minussa jotain muutoksia. Yhtälailla sählää ja pomppii minun läsnäollessani eikä ole mitenkään ollut suojeleva minua kohtaan...
 
Tuo vilttijuttu olikin loistava idea. Kiitos Eemi!

Meillä on pari vuotias paimenkoira narttu, joka on hyvin nöyrä ja lempeä luonteeltaan. En usko sen olevan liian raju vauvalle, ennemminkin pelkään vähän päinvastaista. Olen lähes 100% varma siitä, että koira tulee pelkäämään aluksi vauvaa. Toivottavasti se kuitenkin siihen ajan kanssa tottuu, muuten menee hankalaksi elämä.
Koira on hieman arka luonteeltaan ja pelkää melkein kaikkia uusia asioita alkuunsa. Nyt taas menossa joku mörkövaihe ja siihen yhdistettynä jonkinlainen stressi. Karvaa lähtee älyttömästi eikä loppua näy, liittynee sekin tuohon stressiin. (vaikka on sillä karvanlähtöaikakin... joka tosin on kestänyt ehkä hieman liian kauan ollaakseen normaalia)

Lapsia koira on kyllä tavannut ja suhtautuu niihin ystävällisesti, joskin lievällä varauksella. Se ei oikein tiedä, miten niiden kanssa olisi. Muistaakseni ihan pientä vauvaa se ei ole nähnyt.

Pitää sitten pyytää Miestä tuomaan sairaalasta jotain vauvan tuoksuisia harsoja kotiin koiralle nuuskuteltavaksi, ettei shokki olisi ihan niin iso.
 
Hah Maikkie! Meitin Wilma oli vähä samaa kaliiperia. Sen mielestä lapset oli pelottavia ja mieluiten väisti niitä.

Täytyy tietty muistaa et sit ku se vauva lähtee liikkeelle niin sillä koirallakin on seoma tila mihin vauvakaan ei saa mennä.

Pakko viel kertoo et Wilma oli silloin ku oltiin pojan kanssa laitoksella niin hoidossa kasvattajalla. Kun ei tiennyt miten kauna siin hommassa menee ja et ei miehen tarvinnu silloin sit miettiä et ei kai vaan ole pakko lähteä kesken kaiken koiraa pissittämään jos vaikka synnytys venyisikin pitkäksi. Niin siis siihen kertomukseen: Wilma kun tuli sitten kasvattajan tuomana kotiin sen jälkeen kun olimme kotiutuneet tuli yhtä innokkaana ja riehakkaana sisälle kuin aina ennenkin. Hyppäsi mun viereen sohvalle ja oli kovaa vauhtia tulos syliin. Mut äkkäskin vauvan mun sylissä ja peräänty ekaks noin metrin . Katteli hetken pää vinossa ja sitten kurkotti pitkällä kaulalla kohti vauvan päätä nuuskuttaen ihan hiiren hiljaa. Se teki sen niin hitaasti, et mä jo aloin pelätä et mitäs se nyt tekee? Käytös oli jotenki outoa. Mut sitten se vaan kurottautui ihan lähelle ei kuitekaan koskenut vaan laittoi kielen vähä ulos ja värisytti sitä kieltään siinä vauvan pään vieressä hetken. Sitten kääntyi pois ja lähti sähläämään ihan muuta eikä sen koommin vauvasta välittänyt kummempia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top