Lemmikit ja vauva

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Marisil
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä on täällä alkanut selvästi tuo vanhempi koira dementoitua nyt kun on sitä kotona ollessa päässyt seuraamaan tarkemmin. Ja tilanne on huonontunut nyt selvästi viikon aikana.

Se ei esimerkiksi muista että on saanut pari tuntia sitten ruuan ja sinnikkäästi inisee, huokailee ja haukahtelee mun vieressä kun pitäisi sitä iltapalaa saada. Aiemmin on vaan optimistisesti aina keittiöön mennessä odottanut saavansa ruokaa, mutta tyytynyt sitten kohtaloonsa. Muutenkin jotenkin levoton ja hämmentynyt. Tälläviikolla on myös aamusin muutamaan otteeseen odottanut kakat alakerrassa. Pojat pääsee omaan pihaan juoksemaan monta kertaa päivässä. Olen ajatellut että tuo vanhempi pyytää ulos nyt toistuvasti vaan koska mä nyt satun olemaan kotona, mutta se ei taida muistaa mitä se meni sinne tekemään. Se on siellä hetken ja haluaa taas sisälle. Sydänlääkkeet sillä on ollu jo hetken aikaa. Mitään fyysisiä kipuja en huomaa.

Kauhea surku toisesta ja itku herkässä. Oon yrittäny rauhotella sitä pitämällä vieressä. Ei tässä oikein auta kun seurailla. Toivottavasti ei huonone enää. Toistaseksi pärjätään kyllä vaikka toisella on vähän pallo hukassa. Silti sitä valmistautuu siihen että luopumisen hetki on lähellä. :sad010
 
Voi voi, se on raskasta huomata, että rakas ystävä ja perheenjäsen alkaa uupua. Mutta niin lohdutonta kuin se onkin, on se vaan hyväksyttävä ja nautittava ne viimeiset hetket täydestä sydämestä.

Voimia sinne!:happy:
 
Kiitos. Jos tästä alkuraskauden huonovointisuudesta jotain positiivista etsii niin ainakin olen ollut läsnä kotona ja nauttinut koirien seurasta. :Heartbigred
 
Onko se jo kovinkin vanha kaveri?
Voi että, mulla herkistää nämä lemmikkiasiat ihan näin virtuaalisestikin, kun alan sit aina miettiä et joskus pitää luopua tuosta omasta rakkaasta karvaturrista. Niin haikeaa ja surullista!
 
11 kesä edessä. Ei mikään järkky vanha mutta cavalier rodulle aika iäkäs. Yllättävän terve koira ollut. Vuosi sitten vasta aloitettu sydänlääke.

Tämä koira tuli mulle sellaseen elämänvaiheeseen kun äitini oli juuri kuollut, edeltävä pentu oli yllättäen menehtynyt synnynnäiseen heikkouteen ja elämä tuntui loputtoman raskaalle. Ollaan huolehdittu toisistamme. Opin luottamaan uudelleen elämään. Joskus täytyy kuitenkin olla se vahva ja tehdä päätös eläimen parhaaksi ja sivuta omat tunteet. (varsinkin tässätilassa todella voimakkaat) Etenkin kun on tulossa suuri muutos meidän arkeen syksyllä, joka saattaa olla liian mullistavaa kun nykyinenkin arki hämmentää. Mutta tähdätään siihen että ensi kesä olisi mahdollisimman hyvä ja eletään tätä hetkeä.

Kiitos myötätunnosta Sanni. Miehellä ei ole muodostunut tämän vanhemman koiran kanssa niin vahvaa sidettä kuin nuoremman niin ei ihan pysty samaistumaan tähän olotilaan.
 
No teillä onkin ihan erityinen side sitten koiran kanssa varmasti. Muistorikasta aikaa.

Päivä kerrallaan nyt eteenpäin vain. Yritä olla synkistelemättä liian aikaisin, koirat kun vaistoaa nekin mielialat.
Josko saisit viimeisistä hetkistä kaiken kivan vielä irti yhdessä rakkaan toverin kanssa. Oli ne hetket sitten viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia! :)
 
Mulla on 4v lapinkoira, jonka kanssa harrastetaan agilityä, tokoa ja silloin kun huvittaa mejäillään ja rallytokoillaan. Tänä kesänä/syksynä oli ajatuksena hankkia toinen koira harrastuskoiraksi, mutta suunnitelmat muuttuivat kun "ihmispentu" ilmoitti tulostaan. Toisen koiran hankinta siirtynee siis hamaan tulevaisuuteen. Onko täällä muita koiransa kanssa jotain lajia harrastavia? :)
 
Mä porukoilla asuessa harrastin niiden lapinkoiran kanssa tokoa ja vähän agilityssäkin käytiin :) Se on kyllä nyt jäänyt mutta välillä puuhailen jotain tokojuttuja ton koiraherran kanssa. Omaa koiraa olen miettinyt jo monta vuotta, mutta parin vuoden päästä voisin saada tän porukoiden koiran lapsenlapsen ja sen otan ehdottomasti, oli tilanne mikä hyvänsä! Tokoa varmaan jatkossakin harrastan, mut muitakin lajeja olis kiva päästä kokeilemaan. Hakua ainakin on kokeiltava :)

Meinasin muuten käydä alkukesästä testaamassa ainakin lammaspaimennusta tän koirulin kanssa, kun yks tuttu järjestää :)

Lappalaiskoirat on vienyt sydämen ihan täysin, mutta samalla kuumottaa jatkuvasti corgi... Meinaa taas puskea pentukuume kun miettiikin asiaa :D onneks on tää pentu omasta takaa tulossa, ehkä se vähän hillitsee kuumeilua :p
 
Täältä löytyy nöffi ja kultainennoutaja. Molempien kanssa harrastellaan vepeä ja nöffin kanssa aloiteltu rallytokoilemaan ☺
 
Me käytiin aiemmin tokoilemassa ahkerasti kultsun kanssa. Nyt jäänyt vähemmälle, kun en pitänyt uudesta ohjaajasta. Agilityä me testattiin myös sillon koiran nuoruusvuosina, mut se ei ollu meidän juttu, kun tyyppi ihastui joka kerran uuteen narttuun ja keskittyminen ei kestänyt ei sitten yhtään. :grin
Nyt ei olla mitään ohjattua enää harrastettu.
 
Me ollaan treenattu agityä nyt yhteensä 8 vuotta tuon vanhemman koiran kanssa, mutta pikku hiljaa jäädään eläkkeelle. Treenejä varmaan jatketaan niin kauan kuin siitä näyttää olevan iloa (ja paikat pysyvät kunnossa), mutta kisaamista on vähennetty jo parisen vuotta sitten ja käydään enää harvakseltaan oman seuran kisoissa. Vanhempi koiruus täyttää siis elokuussa 10 vuotta.

Nuoremmankin kanssa harrastettiin useampi vuosi (aloitettiin kun oli vuoden ikäinen), mutta kun neitokainen ei lajista niin kovin koskaan innostunut, niin ollaan lopetettu treenaaminen. :)
 
Meillä taas aksa on se juttu, toko on taas välillä rasittavaa puuhaa, kun ei itellä eikä koiralla riitä kärsivällisyys pilkunviilaamiseen. Koiruus ei myöskään kestä toistoja ja on ohjaajapehmeä ja ottaa musta painetta, joten on vähän hankala yhdistelmä tokoon. Toki jos olisi jo pennusta asti panostanut tokoon, niin olisi siitä voinut toko-koiran saada.

Tykkään enemmän aksasta kun siinä on tekemisen meininkiä :happy: Ollaan käyty epiksissä ihan hyvällä menestyksellä, mutta siltikään en uskalla vielä 1-luokkaa korkata.. ehkä joskus syssymmällä :) Koirakin tykkää tosi paljon aksasta, on aina ihan intona kun mennään hallille.

Ollaan myös pk-hakua harrastettu parisen vuotta, mutta sitten itsellä ei aika riittänyt treenaamiseen. Treeneissä kun meni se n. 4h/kerta, riippuen koirakoiden määrästä. Treenit oli 2x/vko ja oli tosiaan aikaavievää harrastus. Koira kyllä oli omiaan haussa, kun on niin ihmisrakas, ja mikä parasta, niiltä tyypeiltä sai metsässä namia :grin
 
Meillä on tällä hetkellä yksi koira (5v), sen kanssa on harrastettu agilityä, tokoa ja hakua. Kisattu ei olla koskaan missään lajissa koirasta ja musta johtuen, mutta pääasia on ollut että kummallakin on ollut kivaa :)

Toinen koira kuoli tuossa viime syksynä vain 3v iässä synnynnäiseen vikaan, sen oli tarkoitus olla se kisakoira mutta siitä ei tuosta sairaudesta johtuen ikinä tullut mitään, vaikka intoa koiralla olisikin ollut :(

Nyt keväällä oli tarkoitus ottaa uusi harrastuskaveri, mutta kuten joku tuossa yllä sanoi että ihmispentu vähän laittoi siirtämään haaveita. Ehkä ensi talvena/keväänä sitten :) on muutenkin tuolle nykyiselle koiralle opettelemista olemaan pienen lapsen kanssa, aikuisten seurassa luotan siihen 100%, mutta lapset on liikkeissään niin arvaamattomia ja nopeita että pitää kyllä totuttaa se vauvaan tosi hyvin sitten aikanaan.
 
Itselläkin oli tarkoitus ottaa paimenkoira nyt keväällä / kesällä näiden terrierien seuraksi ja itselle mahdolliseksi uudeksi harrastuskoiraksi, mutta kuten teillä muillakin, taitaa nämä haaveet nyt siirtyä hieman myöhemmälle ajalle. :)
 
Eiköhän perustottelevainen ja hyväluontonen koira totu vauvaan ihan hyvin, kun saa olla siinä mukana sieltä asti kun se vauva ei vielä yhtään liiku ja näkee ne ekat ryömimiset jne. Mun äidillä on perhoskoira, joka yleisesti ottaen pelkää pieniä lapsia, mutta meijän neitiä kun on nähny pienestä asti niin on tottunu. Tietty menee pois alta kun tyttö lähtee menemään, mutta ei pelkää. Eikä ees nää kuin muutamia kertoja kuussa. Että eiköhän teilläkin koirat hyvin totu, kun "pentu" kuuluu laumaan :)
 
Mua lähinnä askarruttaa ton koiran jatkuva haukkuminen, kun joku ajaa pihaan tai tulee sisään. Siinähän nukkuva vauva herää samantien :(
 
Vauvat kyllä tottuu helposti myös semmosiin toistuviin koviinkin ääniin. Toivotaan ettei tuu herkkäunista tapausta, Minis :)
 
Okei, no hyvä. Tosin musta oliskin hyvä, että vauva pystyy nukahtamaan myös hälinässä eikä vaadi täyshiljaisuutta.
 
Eiks ne kuule sitten jossain vaiheessa sinne mahaankin kaikki äänet ja totu niihin :) Ainakin mä oon törmännyt koiraperheiden lapsiin, jotka vähät välittää haukkumisesta tai muusta metelistä :)
 
Minäkin oon kuullut, ja nähnytkin, tapauksia, et vauvat siedättyy tuohon koirien haukuntaan. Ei enää unen läpi reagoi. Samalla tavalla kun mä en enää herää miehen herätyskellon ääneen arkisin :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top