Lemmikit ja raskaus

[Ruusa#]

Jotain oli liikunketjussa koirista puhuttukin, mutta kai lemmikeille voisi omankin ketjun luoda :)
Meillä ei ole lemnikkejä, kun niin pitkään asuttiin vuokralla ja nyt muuton jälkeen ei keretty kuin vähän harkita kissan ottoa kun raskaus sitten sysäsikin taka-alalle lemmikki suunnitelmat.
Koira olisi ihana lenkki seura, mutta sen koulutukselle ei muuyenkaan olisi nyt aikaa ja nyt raskaudessa on helpottavaa kyllä ettei rarvi koirasta tai muusrakaan lemmikistä huolehtia.
Kissan suhteenkin olisi hiekkalaatikon tyhjennykset vähintään... Mietittiin toksoplasma riskiäkin toki silloin kun oli vauva ja kissa suunnitteilla samaanaikaan, mutta aateltiin ettei se riski sisäkissan kanssa olisi niin suuri. Mutta tosiaan nyt kun ei ehditty kissaa hankkia niin ei varmaan pariin vuoteen tule ainakaan aktiivisesti etsittyä lemmikkiä.
Mikäs muilla on lemmikkien suhteen tilanne?

 

[Jemina-87]

Ittellä on kaks kisua tosiaan mies sit tyhjenteli kissan laatikkoa mutta oon mä itekki sitä tyhjennelly. Käsien pesu tietty tärkeetä :) mut on noista karvakasoista niin paljon iloa. Jännittää vaan miten tulee ottamaan vauvan vastaan.. ajatus että joutuisi luopumaan saa niin surulliseksi!

 

[eloisamami]

Mulla on kaksi 1,5v ikäistä kissaa itelläni, mahdollisesti kolmas tulossa. Sekä 6 vuotias sekarotunen koiruus :D Luulen että ihan kivasti suhtautuvat uuteen perheenjäseneen, synnäriltä suunnittelin että joku saa kotiin viedä jotain vauvantuoksuista ennen kotiutumista ettei ole sitten aivan uusi tuoksu :)

 

[Lise]

Ollaan miehen kanssa molemmat kasvettu omakotitaloissa, minä ihan maalla. Aina on ollut lemmikkejä, vähintään kissa. Molemmat tykätään kissoista ja harkittiin kanssa sellaisen hankkimista ennen raskautta. Kuitenkin kun matkustetaan jonkin verran ja kerrostalo ei oo niin kiva lemmikeille ehkä. Tai ainakaan meidän koti kun parveke ei ole lasitettu ja kylppärissä ei ole sopivaa paikkaa hiekkalaatikolle. Päätettiin sitten odottaa. Ehkä sitten jos lapsi itse alkaa toivomaan lemmikkiä tyyliin kouluiässä niin mielellään otettais kyllä! Ihailen kyllä lemmikit ja vauvat yhdistäviä, on varmaan paljon hommaa ja rahanmenoa, mutta tietty myös iloa!

Ollaan pidetty välillä yhtä hoitokissaa kyllä ja oon monesti harkinnut kissanpentuhoitolan perustamisesta! Voisin laittaa ilmoituksen jonnekin "lähdetkö lomalle? jääkö kissasi yksin? Tuo se meille!"-tyyppisesti :)

 

[Minttu1]

Täällä 3 koiraa sisällä. Tallissa heppoja ja kissoja! Kyllähän se vähän jännittää miten koirat sopeutui vauvaan, etenkin siinä vaiheessa kun lapsi lähtee liikkumaan, niin tiedän jo nyt, että tulee olemaan vaikeaa! Nämä kun eivät ole pieniin lapsiin tottuneet ja eivät varmasti halua väistää lasta. Mutta koiria ja pieniä lapsiahan ei pitäisikään jättää keskenään, joten sillä mennään ja tiukat rajat alusta asti, että lasta on väistettävä. :)

 

[Millier]

Meilläkin kaks kissaa ja minä putsaan aina hiekkalaatikon. Kertakäyttöhanskat kädessä ja käsien pesu päälle. Näin teen oikeastaan aina. :) Kissat ja tyttö tulevat hyvin toimeen keskenään ja näin oli ihan alusta asti. Toinen ei välitä vaikka kuinka retuuttaisi ja toinen taas viihtyy enimmäkseen yksinään eikä tule juuri tytön lähelle. Kyllähän tuo tyttö niitä toisinaan repii ja kiskoo, mutta on nyt pikkuhiljaa oppimassa ettei saa olla kovakourainen :)

 

[jupe]

Meillä on koira 5v. Esikoisen syntymän aikaa oli kaksi koiraa mutta luovuttiin toisesta kun oli liian tungetteleva, epävarma lapsen suhteen. Löysi hyvän perheen. Tämä toinen jäi kun sopeutui hyvin ja en usko että tästä toisesta lapsesta mitään muutosta koiraan tulee. :)

 

[Daisy]

Meillä on kaksi sisäkissaa. Olen myös siivonnut kissanhiekkalaatikkoa (päävastuu kylläki miehellä), mutta olen käyttänyt kertakäyttöhanskoja ja pessyt kädet huolellisesti operaation jälkeen. Jotenki uskon, että enköhän olis sen toksoplasmoosin sairastanu tähän mennessä jos se olisi meidän kateilla.

Vähän jänskättää miten kissat ottaa sitten uuden tulokkaan saapumisen. Toinen on arempi, joten sillä varmaan kestää kauemmin tottua ja toinen taas on rohkeampi, joten se on varmaan pianki nuuhkimassa uutta tulokasta

 

[Pähkinä80]

Meillä on kaksi kissaa ja koira. Vielä eivät ole käyttäytyneet mitenkään erikoisesti, vaikka joskus kuuleekin, että eläimet vaistoavat ihmisen raskauden. Ovat kaikki aikamoisia lutukoita, mitenhän sitä ehtii kaikkia hoitaa ja helliä vauvan tullessa

 

[Ginger]

Meiltä löytyy tommonen vielä pentuikäinen koiruus, täytteleepi samoihin aikoihin vuoden kun mulla on laskettu aika. Tuntuu kyllä että koira on vaistonnut raskauden, kun mulla alkoi olla syömisen kanssa hankalaa, koirakin alkoi hyljeksiä ruokaansa. Edelleenkin tekee sitä, kun annan kuppiin annoksen, vilaisee pari kertaa mua sen näköisenä että "aioksä syödä nuo" :D Sitte saattaa syödä vähän mutta jättää kesken ja menee myöhemmin ottamaan pari nappulaa kerrallaan. Ja tämä tosiaan alko suurinpiirtein plussauksen aikoihin, oon vaan jotenkin ajatellut että koira haluaa säästää mulle ruokaa. Meidän hauveli on tottunut lapsiin, meillä ei vielä ole muita kun tämä tulossa oleva, mutta lähipiiriin kuuluu paljon lapsia ikähaarukalla 5kk-17v, joten kaikenikäisiin on tottunut. Erityisesti tykkää noista 6-7 vuotiaista naperoista kun niitten kanssa on niiin kiva leikkiä....

 

[Rumpnisse]

Meillä on yksi kovin arka kissa, joka on aikanaan pentuna pelastettu kaltoinkohdeltuna ja pahoinpideltynä. Jännittää vähän miten se suhtautuu uuteen tulokkaaseen, kun se nyt jo säikähtää kaikkia ääniä ja liikettä. Mutta meillä on kyllä pari kertaa käynyt vauvoja ja lapsia kylässä, ja se on ollut niiden kanssa ihan sovussa, joten eiköhän se pikkuhiljaa totu tähänkin pikkuiseen.

 

[Wolfie]

Täältä löytyypi kaksi isoa koiraa, 4v ja 2v. Lasten kanssa ovat olleet tekemisissä, siinä ei sinällään ongelmia ole että toimeen tulevat. Ovat vaan vähän turhan innokaita ja tietysti iso koko vielä siihen päälle niin saa varmasti silmät olla sitten selässäkkin

Vanhempi koira nyt vkl aikana kerkesi jo huolta aiheuttaa kun alkoi ontumaan voimakkaasti molempia takajalkoja vuorotellen Siinähän kävi jo kaikki lonkkaviat ja luusyövät yms ensimmäisenä mielessä, onneksi löytyi "vain" niveltulehdus molemmista nilkoista ja hävinnee ab-kuurin avulla. Tulehdusarvot reppanalla oli päälle 280

Niin hankala kun ei toinen osaa sanoa mikä on hätänä ja näkee että koskee... Hyvää harjoitusta toki sitten vauva-arkeakin varten kun ei vauva osaa sitä kertoa mihin koskee

 

[katkis16]

Me jouduttiin lopettamaan meijän koira 3 vkoa sitten. Nyt on ollut hirveä suru ja ikävä. Ollaan ajateltu, et josko hankittais pentu. Pentu olis sit n. 6kk, kun vauva syntyy. Mitä mieltä ootte tästä vauva-pentu yhdistelmästä?

 

[satunen90]

No pentukoira tarvitsee aika paljon huomiota ja koulutusta yms. Että kannattee miettiä tarkkaan jääkö itsellä resursseja myös pennun hoitamiseen. Itse seurannut läheltä, kun vauvaperheeseen otettu koiranpentu ja eihän sille pennulle hirveästi aikaa jäänny.. Nykyään koira on aikamoinen rasavilli, kun ei ole kunnolla koulutettu. Varsinkin jos tulossa esikoinen niin itse lykkäisin pennun hankkimista..

 

[Minttu1]

Pentu + vauva-aika kovasti raskasta vierestä seurattuna. Sisko otti raskausaikana pennun ja kaveri aika pian synnytyksen jälkeen. On siinä hyviäkin puolia! Pennun ei tarvii olla yksin pitkiä päiviä jne. :) Aikaa pitäisi kuitenkin jakaa molemmille. Ja riippuu tietenkin onko ihan kotikoira vai aikooko kouluttaa johonkin pidemmälle. Kotikoiran itse voisin ottaa yhtä aikaa!

Itsellä olisi (kolmas) harrastuskoira hakusessa ja kivasta yhdistelmästä ois pentuja tulossa keväällä! Ehdin jo kertoa kiinnostukseni kasvattajalle ennenkuin sain tietää olevani raskaana. En usko jaksavani kuitenkaan vauvaa ja pentua (muun entisen lauman ohella) yhtä aikaa. Mutta en oo kuitenkaan ihan täysin haudannut ajatusta..

 

[siripiri_79]

Me otettiin koira, kun olin raskaana ja koira oli reilu puolivuotias tytön syntyessä. Mitään ongelmaa ei ole ollut missään vaiheessa ja sekä koira että on tulleet kasvatettua tottelevaisiksi tapauksiksi. Ja meillä ei todella ole mikään kotikoira, vaan seisova lintukoira, jonka kanssa harrastetaan aktiivisesti metsästystä. Työtähän kouluttaminen on toki vaatinut, mutta liekö sitä parasta mahdollista hetkeä koiran ottamiselle olemassakaan jos kovin pitkälle alkaa miettimään. Meillä tyttö tulee nyt kolme ja koiruuden kanssa ovat yhteen kasvanut kaksikko, joista varmasti tulee toistensa parhaat kaverit. :)

 

[Veeraanna]

Meillä on tällä hetkellä yksi koira. Käytös on muuttunut raskauden myötä suojelevaksi, mikä näkyy minun seuraamisenani joka paikkaan. On myös halunnut entistä enemmän läheisyyttä ja tulee usein ihan viereen kiinni tai syliin . Yöllä olen herännyt muutaman kerran siihen, kun koira on mennyt vatsan päälle makaamaan (meillä siis koira nukkuu sängyssä) :D

Koira on ollut nyt oikeastaan ainut asia, mikä on pakottanut liikkumaan edes jonkin verran. Väsymys painaa vieläkin eikä millään jaksaisi harrastaa liikuntaa muuten. Mietittiin kanssa toisen koiran ottamista, kun jään äitiyslomalle, mutta tuntuu että varmasti ekassa lapsessa on muutenkin tarpeeksi totuttelua ja hoitamista.

 

[napiainen]

Meiltä löytyy myös koira ja kissa. Tallissa hevosia.
Koira on keskikokoinen ja onneksi hyvä niin pienten kuin isojenkin lasten kanssa, mutta en tokikaan luota siihen 100%:sti. Hevoset on eläkeläisiä ja harrastehevosia, jotka elävät suurimman osan vuodesta pihatossa ja vapaalla heinällä, joten ei haittaa vaikka ovat vähäisellä hoidolla välillä. Kunhan tsekkaa päivittäin että kaikki on ok. Ratsastanut en ole rv 11 jälkeen, mutta ajohommia aion harrastaa ihan loppuun asti.

 

[katkis16]

Kiva kuulla kommentteja. Ensimmäinen vauva on meille tulossa :) Luulen, että otetaan se pentu. Me kyllä ollaan valmiita molempiin. Varmasti tuottaa jonkun verran lisätekemistä, mutta luulen että kaikki menee kuitenkin hyvin ja vauva ja pentu kasvaa yhdessä. Onneksi keretään olla pennun kanssa n. 5kk, niin on sille vain täysin kaikkia aika. Entinenkin koira oli semmonen, et kaikkialla se oli meijän mukana. Nyt sit pentu oppii elämään vauva-arjen keskellä ja vaunujen kanssa heti melkee alusta saakka :) voi olla, et ollaan hulluja :D

 

[I-P]

En kyllä ikimaailmassa ottais vauva-arjen keskelle koiranpentua. Miksi turhaan tehdä elämästä hankalaa, kun ei oo pakko. Ei se koira niin paljoa iloa tuo elämään, että siinä ois mitään järkeä. Tää on toki vaan mun mielipide, kukin tavallaan. Meillä oli esikoisen syntymän aikaan kaksi koiravanhusta (11v ja 13v), ja kyllä jäi vanhusten hoito huomattavasti toissijaiseksi vauvan syntymän jälkeen. Toki perustarpeet hoidettiin, mutta kyllä se välillä suorastaan vitutti jos koira oksensi olohuoneen matolle nenän edessä kun itse imetti. Tai halus just sillon ulos ku ite oli rättiväsyny.. Vanhempi koiramme jouduttiin valitettavasti lopettamaan kesällä, joten enää jäljellä on yksi. Kyllähän tuosta seuraa on taaperolle, sitä en kiellä.