Lasten pieni ikäero

M

Momwoc

Puuhakas puhuja
Marraskuiset 2022
:grin:grinHeippa! Täällä siis 9kk tytön äiti, eilen pärähti testiin plussa aika yllättäen ja tunteiden vuoristorata alkoi heti. Samaan aikaa suuri onni ja ilo, mutta mieleen hiipii koko ajan lisää kysymyksiä. Kuinka jaksamme, ja esikoisen kehitysvaiheet kun muuttuvat koko ajan niin emme tietysti yhtään tiedä millaista on elämä 1,5-vuotiaan kanssa kun tämän kakkosvauvan olisi määrä syntyä. Esikoisen kanssa kaikki on mennyt hyvin, on niin rakas meille ja elämä pienenä perheenä on ollut aivan ihanaa. Jollain lailla kai pelottaa "luopua" tästä nykyisestä tilanteesta.

Toisaalta pieni ikäero on aina tuntunut mukavalta ajatukselta, ennen en vain ole sitä tosissani vielä miettinyt näin syvällisesti. Ajattelen sitä, kuinka ihanaa on että esikoisemme saa niin samanikäisen leikikaverin. Ajattelen sitä, kuinka vauva-aika menee kertarysäyksellä. Ajattelen sitä, että tuplarattaiden lisäksi ei muita hankintoja tarvitse juuri tehdä!

En ole saamut nukuttua yöllä kun lyhykäisiä pätkiä, niin tämä asia valvottanut ja aiheuttanut vuorotellen onnen ryöpsähdyksiä ja pakokauhua.

Olen varma, että meitä on täällä marraskuisissa useampia, toiset ehkä suunnitellusti ja vähemmän shokissa, ja toiset tässä kysymysmerkkien keskellä niinkuin minä. Kokoontukaamme siis tänne purkamaan ajatuksia, itsellä ainakin vertaistuen kaipuu kova :)
 
Meillä ennestään 1v 2kk tyttö ja ikäeroksi lapsille olisi tulossa alle 2v. Toinen oli kyllä haluttu,mutta alkoihan sitä kuitenkin plussan nähtyään miettimään kaikenlaista. Meillä esikoinen on ollut super helppo tapaus syntymästään lähtien,toki huonojakin vaiheita mahtuu mukaan. Pidän peukkuja pystyssä sille,että toinen olisi yhtä helppo,mutta en jaksa uskoa siihen todennäköisyyteen! :D

Itsekin olen paljon miettinyt miten jaksaa 2v uhmaa lähestyvän ja pienen vauvan kanssa. Mies oli esikoisen syntymän jälkeen myös kotona noin 3kuukautta ja mun "paniikkia" lievittää hieman se, että mies on hyvin luultavasti toisenkin lapsen syntymän jälkeen meidän kanssamme kotona. Ei välttämättä ihan noin pitkään mutta ainakin ensimmäisen kuukauden :)

Mulla oli heti myös ajatuksena se,että miten onnistun jakamaan huomion niin,että esikoisesta ei tunnu siltä että äiti on vain vauvan kanssa. Itse aion imettää ja esikoisen kanssa se oli ainakin aika aikaa vievää puuhaa varsinkin ihan alussa. Pitää vaan yrittää vauvan nukkuessa huomioida esikoinen mahdollisimman hyvin. Eiköhän kaikki siinä kohtaa mene ihan itsestään, toivottavasti ☺

Tosi vaikea selittää tai pukea sanoiksi,mutta mullakin tuli myös heti mieleen että sit meitä ei enää olekkaan vaan me kolme. Tuli sellainen olo että meidän kolmen on vielä pakko tehdä jotain yhteistä ja sanoinkin miehelle että ulkomaanmatka on pakko varata alkukesäksi,niin pääsemme vielä vikaa kertaa kolmestaan matkalle!
Kuulostaa kovin negatiiviselta kun asian kirjoittaa,mutta en osaa sitä paremmin selittää. Ja ihan varmuuden vuoksi haluan vielä tarkentaa että tämä toinen on siis todellakin tervetullut meidän perheeseen!❤
 
Mulla aika samanlaiset fiilikset kuin Momwoc:lla. Meille tosiaan tulee ikäeroa sitten se suunnilleen 1v8kk:tta.

Vähän tosiaan pelottaa kun on justiinsa saatu yöt kulkemaan ja hommat on muutenkin rauhoittunut huomattavasti ja nyt tulisi tämä tulokas sekoittamaan pakan :grin
 
Heippa Viimu! Ihanaa että ainakin sinä osallistuit tänne kaveriksi :) Tuolla "La marraskuussa 2016" -ketjussa oli muutama muukin samassa tilanteessa oleva, ehkä hekin liittyvät keskusteluun!

Tosi hyvin kirjoitit juurikin tuon viimeisen kappaleen, olisi voinut olla minun kirjoittama teksti! Että meidän kolmen perhe tuntuu niin rakkaalta ja siihen on ehtinyt tottua. Vaikka en hetkeäkään epäile, etteikö minulla riittäisi rakkautta kaikille perheenjäsenille, niin silti jollain tapaa pelkää/jännittää muutosta nykytilanteeseen, arkikin kun on alkanut sujua niin mukavasti.. Kuitenkin tässä vaiheessa, kun raskaus ei edes tunnu kovin todelliselta, tuntuu tuo tulokas jollain tapaa ihan tuntemattomalta ja huonosti selitettynä jopa "perheen ulkopuoliselta" henkilöltä, mikä kuulostaa kamalalta! Poden jollain lailla huonoa omaatuntoa siitä, että olen pienimuotoisessa kriisissä asian kanssa, siis tämän syntymätöntä lasta kohtaan, koska rakkauteni tuota uutta tulokasta kohtaan on jo vuorokaudessa lähtenyt hurjaan nousuun ja on syyllinen olo siitä että pelkään mukanaan tuomia muutoksia.

Mutta on helpottavaa myös kirjoittaa näitä juttuja tänne, myös niitä ajatuksia joita ei ehkä ihan osaa pukea sanoiksi, voi vain yrittää. Ja tosiaan tähän omankin kirjoitukseni perään on pakko lisätä, että uusi vauva on erittäin tervetullut meidänkin perheeseen, mutta tällä kertaa pitää raskausuutista sulatella eri tavalla kuin esikoisen kanssa, kun täällä suurin piirtein viikon välein heiluttiin raskaustestien kanssa ja itkettiin alkaneita menkkoja :D

Meillä muuten sama homma, että esikoinen on ollut helppo ja tyytyvinen tapaus, on pääsääntöisesti nukkunut hyvin emmekä koe missään vaiheessa viimeisen 9 kuukauden aikana olleemme mitenkään loppuun palaneita. Ja olen ajatellut tismalleen samoin, ei kukaan voi kahta tälläistä helppoa hyvin nukkuvaa vauvaa saada!! Vai voisiko? :p

Milloin sinulla muuten laskettu aika?
 
Heippa Tiiu91! Kiva kun tulit tänne juttelemaan! Tuntuu todella lohdulliselta että täällä ollaan samassa tilanteessa, lähipiirissäni ei ole ketään jolla olisi sama tilanne, onneksi sentään on muutamia ystäviä jotka tämän kokeneet tämän aikaisemmin ja on sannut heiltä muutaman rohkaisevan sanan tilanteeseen.

Tuo on todellakin totta mitä kirjoitit, minustakin meillä arki jotenkin asettunut kohdilleen nyt ja päivät menee nykyään useimmiten kivasti ja rutiinit on luotu. Ja se alku oli kyllä sellaista sekoilua vastasyntyneen kanssa, en mielestäni kerinnyt edes vessassa käymään ja tuntuu ihan hirveältä ajatella että siinä olisi vielä 1,5v. vahdittavana samalla. Itsekin haluan imettää, ja ne olivat kyllä pitkiä imetysmaratoneja alkuun, miten se käytännössä onnistuu esikoisen toheltaessa sata lasissa ihan jatkuvasti?!

Meillä olisi jonkun laskurin mukaan laskettu aika 12.11., milloin teillä muilla?

Ja oletteko miettineet että jääkö esikoinen teidän kanssa sitten kotiin vai meneekö hoitoon vaikka itse olette kotona? Tästä keskustelimme mieheni kanssa eilen, ja jonkinlainen osapäivähoito voisi olla toimiva, saisi ehkä edes muutaman kerran viikossa nukuttua päiväunet kun vauva nukkuu tai vaikka pestyä pyykkiä...mutta en tiedä, toisaalta taas mietin että onko hoitoon laittaminen ihan typerää jos itse kuitenkin on kotona, ja jotenkin tuntuu haikealta ettei esikoinen olisi täällä meidän kanssa viettämässä päiviä. Noh, näitä ehtii miettiä ja kaikki aikanaan, mutta näin ne ajatukset kiitää mielessä ja koko ajan tulee uusia kysymyksiä mieleen ennen kuin edellinen asia on "käsitelty"... :D
 
Mulla laskettuaika näillä näkymin 8.11,mutta luultavasti muuttuu suuntaan tai toiseen kun mun kierrot synnytyksen jälkeen on ollu vähän mitä sattuu :D Esikoinen on sillon noin 1v 10kk ikäinen :)

Meilläkin on jo opitut rutiinit ja arki muutenki ihanan balanssissa. Se jännittää itseäkin,että tästä helposta arjesta täytyy taas hetkeksi luopua. Tai eniten jännittää oma jaksaminen kun vauvalla ei vielä rytmiä ole ja esikoisella on,täytyy yrittää sopeutua itse molempien rytmiin :)

Mä olin aiemmin jo ennen tätä plussaa ajatellut että esikoinen menis tarhaan 2017 tammikuussa. Tavallaan tekis mieli toteuttaa suunnitelma joka tapauksessa,oppisi vähän sosiaalisia taitoja ja saisi oman ikäisiä kavereita. Tosin sitten semmonen 1-2kertaa viikossa ja muutamia tunteja varmaan olis riittävä kun itse kerta kotona olen :) En oo vielä päättänyt kuitenkaan asiaan suhteen mitään,katotaan miten mieli tässä vielä muuttuu :)
 
Meillä oli sama suunnitelma, tammikuussa 2017 piti tytön mennä tarhaan! Pitää ehkä vähän kysellä tilanteen kokeneilta, että miten ovat tuon hoitoasian kokeneet :)

Juuri nuo kaikki nukkumiset ja muut jännittää niin paljon, ja pitäisi varmaan tuo esikoinen yrittää saada mahdollisimman omatoimiseen kuntoon ennen marraskuuta! Onneksi jo sormiruokailee hienosti, sen suhteen siis toivoa on, mutta esimerkiksi vaippahommat ja muut myös mietityttää. Emme edes ole miettineet mitään pottahommia, en edes tiedä milloin sellaisia pitäisi edes harjoitella :D Liikaa mietittävää, liian vähän aikaa miettiä! Esikoista odottaessa oli illat aikaa googlailla kaikkea mieltä askarruttavaa maasta taivaaseen, mutta nyt tuntuu että ihan sokkona mennään kun mihinkään ei ehdi perehtymään!
 
Huutelen vaan täällä välissä omista kokemuksista. :happy:

Meillä kolmas nyt tulossa ja ikäero keskimmäiseen tulee olemaan 3v3kk, mutta nykyisten poikien ikäero on paria päivää vaille 1,5v. Esikoinen meillä oli kiltti kuin enkeli, mutta toinen täysin toisesta ääripäästä. Ei tainnut olla koliikkia pelkästään, koska se huuto koko ensimmäisen vuoden ja vieläkin on kuin pieni tiikeri, temperamenttia siis löytyy. Jos nyt ei oteta huomioon sitä koliikin takia valvomista ja huutoa, niin hyvin se meni! Meillä tilannetta helpotti miehen sen hetkinen työttömyys, joten meitä oli kaksi alussa tässä kotona lapsia hoitamassa.

Rytmit meni toki uusiksi ja aamulla naapurin lähtiessä kahdeksaksi töihin, me lähdettiin tuplavaunujen kanssa aamu-unille. Pieni otti tirsat ja iso sai hetken peuhata äidin kanssa leikkikentällä kahdestaan. Sitten kotiin tekemään ruokaa valmiiksi, jotta ei tule hoppu lounasajan lähestyessä. Kantoreppu on mainio, jos vauva vaan siinä viihtyy. Voi samalla koittaa hoitaa pyykinviikkausta ja muita kotihommia, eikä vauva itke sitterissä ja lattialla sydäntä särkevästi. Koska vauva ei nukkunut koskaan sisällä päiväunia ni tulipahan lenkkeiltyä ja isompi luojan kiitos viihtyi vaunuissa.
Mahdollisimman pian täytyy vauvan rytmiä koittaa kääntää omaan rytmiin sikäli kun se vain onnistuu. Meillä se ei ollut kovin helppoa. Ekan kohdalla rytmit oli alusta asti täydelliset.

Meillä on molemmat nyt täysiä päiviä tarhassa. Meinaan jatkaa heidän päiväkodissa pitämistä myös äitiyslomalla, mutta 2pv/vk ja puolipäiväisinä. Oli huimaa kuinka paljon ja nopeasti he kehittyivät ja oppivat päiväkodissa. Ja omaikäisten seura teki muutenkin hyvää, kun pk:n aloittivat.
Mitähän vielä? Voisin oikeasti elämänkerran kirjoittaa, mutta en viitsi kiusata. Saa kysellä!:wink
 
Ja pottahommista sen verran, että kannattaa aloittaa jo ihan vauvana se totuttaminen. Meillä nimittäin tämä 2,5v ei suostu vieläkään vessaan, vaikka on tarrataulut ja lahjonnat käytössä. Esikoinenkin oppi vasta, kun täytti 3. Ekan kohdalla ajattelin vauvana ettei vielä ole kiire ja toisen kohdalla se vauva-aika meni siinä kun isompaa koitti opettaa.
 
Voi miten ihanaa Salmaa kuulla kokemuksia oikeasta elämästä! Kuulostaa rankalta, ja sitähän se varmasti on ollutkin. Todella hyviä vinkkejäkin annoit. Itsestä kuulostaa tuo vauvan rytmin ohjailu jotenkin mahdottomalta, kun esikoinen on määrännyt tahdin nukkumisten ja syömisten kanssa, en osaa ajatella miten pienen vauvan rytmiin voisi yrittää vaikuttaa?? Siis jos vaan jaksat, niin kerro konkreettisia vinkkejä jos jotain tulee mieleen! Meidän tyttö on nyt 9kk, eli potta kannattaisi varmaan jo hankkia. Hänellä kun on niin vaihteleva tuo suolen toiminta, ettei yhtään tiedä milloin odottaa toimitusta :D Se saattaa vaikeuttaa hommaa!
 
Paras aika potalle on ainakin heti kun herää aamulla. Silloin tulee yleensä pissi ja ruuan jälkeen. Kunhan vaan käy istuskelemassa, että tottuu siihen.
Siis säännölliset ruoka-ajat ja nukkumaanmeno ajat yms. Ei niitä oikeasti pysty kauheasti ohjailla ja muokata. Jos öisin herää ni ohjaa vaan hellästi takasin nukkumaan eikä heti nosta ylös sängystä yms. Ja näitä vinkkejä antaa nyt äiti, jonka lapsi meni ekaa kertaa omaan sänkyyn illalla nukkumaan vuoden ikäisenä.Valvoi ensimmäiset 4kk yhteen asti yöllä ja heräsi aamulla viideltä+siinä välissä pari heräämistä. Ei ole nukkunut kertaakaan vielä kokonaista yötä. Lopetti öisen maidon litkimisen 2vk sitten ja vaihtoi sen veteen. Tulee joka yö äidin kainaloon nunnuttamaan äidin hiuksia. Poika on nyt 2,5v.:smiley-angry017
 
En halua, että joku luulee, että olisin kauhean katkera lapselleni! Tämä pieni rämäpää on siis äidin pieni vauva, joka tulee monta kertaa päivässä syliin, antaa ison halin ja pusun ja sanoo, "äiti mie rakastan sinuu!" :Heartred Se on vaan sellainen superpallo.
 
Meillä myös kaikilla lapsilla alle 2v ikäerot. Ensimmäisen ja toisen välissä on 1v2kk. Kakkosen ja kolmosen välissä 1v10kk. Kolmosen ja nelosen välissä 1v7kk ja nyt nelosen ja viidennen väliin tulossa n. 1v7kk. Olen todella iloinen pienistä ikäeroista,lapsista on toisilleen seuraa ja he ovat todella tärkeitä toisilleen. Uuden vauvan synnyttyä arki on alkanut rullaamaan hyvin. Meillä on selkeät rutiinit päivässä, ruokailut,ulkoilut,päiväunet yms joten isommat ovat tottuneet ja tietävät mitä milloinkin tapahtuu ja vauva tottuu samoihin rytmeihin yllättävän nopeasti. Omaa aikaa nyt ei hirveästi ole,mutta en sitä kaipaakaan. Nyt kun lapset ovat pieniä,niin annan heille paljon aikaa ja yhdessä perheenä teemme paljon asioita mm. Ulkoillaan, leivotaan käydään marjassa yms. Päivääkään en vaihtaisi pois,arki on tällä hetkellä melko kiireistä,mutta ihanaa.
 
Pottailusta sen verran,että meillä ollaan käyty potalla aina vaipan vaihdon yhteydessä,joskus tulee hetkiä ettei lapsi halua potalle. Ollaan pidetty n viikko kaksi taukoa ja yritetty uudelleen,ilman mitään stressiä ja pakottamista. 2v7kk on kaksi ekaa olleet jo yö ja päivä kuivia. Tällä hetkellä kolmas on 2v6kk ja sisällä ollessa pärjää ilman vaippaa. Ulos ja yöksi vielä vaippa laitetaan,talvella ei ulos viitsi vielä ilman vaippaa mennä,koska joskus kun on hyvät leikit menossa niin ei muisteta aina ajoissa potalle :)
 
Hei :)

Meillä kun lähti esikoisen syntymän jälkeen seksi käyntiin niin aluks käytettiin kumia. Kerran jäi käyttämättä ja aateltiin että mitä jos nyt tulis toinen. Ajatus vähän pelotti. Iltasn mennessä oltiin innoissamme jos toinen tulisikin :D sitte ruvettiin yrittämään. Kahet menkat tuli muttei kolmansia. Tyttö nyt kohta 7kk ja la ois 8.11 eli ikäeroa 1v 3kk
 
Lokakuisista olen, mutta luen paljon täällä, kun LA on ihan lokakuun lopussa :)
Meille olisi tulossa kolmas, ikäeroa nykyiseen kuopukseen tulisi 9,5 vuotta.
Mutta näillä vanhemmilla lapsia on ikäeroa 1,5 vuotta. Aivan loistava asia!
Ovat parhaita kavereita ja välillä suurimpia vihollisia. Aina on kaveri lähellä, ovat kasvaneet tosi lujasti yhteen. Meillä esikoinen oli haastavampi, kuopus helppo. Usein ajattelin, että pienempikin ikäero olisi ollut hyvä. Molemmat ovat syntyneet sektiolla, eikä siltikään ollut haastavaa, kun toinen syntyi.
Eli onnea tänne :), se on niin ihanaa, kun sisaruksista on toisilleen seuraa, ja ovat niin samalla tasolla :Heartred
 
Ihanaa käydä lueskelemassa täällä näitä rohkaisevia tarinoita pienen ikäeron eduista ja kuinka ihanaa on kun lapsilla on toisistaan seuraa. Itsellä ollut aika raskas viikonloppu asian sulattelun kanssa, välillä iskee kamala pakokauhu koko asiasta, huono omatunto esikoista kohtaan kun kohta äidin syli on varattuna toisellekin, vaikka tiedän että hän tulee varmasti iloitsemaan sisaruksestaan äärettömän paljon! Ehkä tässä taas hormonitkin heittävät vähän ylikierroksia kun kyynel silmässä olen täällä halaillut esikoista, kuin "syyllisenä" siitä että hän nyt menettäisi jotain. Vaikka pitäisi ajatella, että tilanne voisi vähän suuremmalla ikäerolla olla oikeasti paljon haastavampi, kun esikoinen jo ymmärtäisi olla mustasukkainen. Muutenkin kaikki käytännön asiat ahdistaa, nukuin esikoisen ensikuukausina aina päiväunia yhtä aikaa, olin niin väsynyt vaikka yöt meillä ihan hyvin menikin. Silti kurkkua kiristää kun ajattelen, että yövalvomisten päälle olisi sitten esikoinen tässä aamuseitsemältä touhottomassa. Nyt meitä on kuitenkin ollut kaksi, ja pahimman väsymyksen iskiessä olen voinut siirtää hoitovastuun miehelleni. Sitten kun on kaksi lasta, niin ajattelen että kaikki neljä kättämme on koko ajan täynnä töitä ja pelkään että sekoan jos "ulospääsyä" (=huilaushetkeä) ei ole mahdollista saada! No, nyt on juuri päällä viikonlopun pahin ahdistushetki, ehkä se taas tässä tunnin päästä on vaihtunut innoksi ja iloksi, sitä tämä viikonloppu on ollut!
 
Kyllä itteäkin mietityttää kaikki käytännön asiat. Me ei osteta tuplarattaita, onko reilu yks vuotias liian pieni ollakseen siinä rattaiden laudalla pieniä matkoja? Lapset pitää viedä yksitellen autoon, toinen pinnasänky pitää hankkia ja toinen syöttäri, riittääkö sylitila molemmille tasapuolisesti, kauppakeskukseen ei voi mennä ilman toisen aikuisen apua koska kahdet rattaat...

Kaikesta tälläsestä käytännön pngelmista huolimatta ollaan todella onnellisia ♥ ongelmat ratkeaa sitten ajan kanssa. Itseäni motivoi vielä oma äitini joka oli 5 lapsen yh, ja itse olen vielä kaksonen. Pienistä haasteista ei pidä tehdä ongelmaa
 
Ihana kirjoitus Guess89! Yritän ottaa mallia luottavaisesta asenteestasi. :) Loppujen lopuksi pienten kanssa on aina haastavia hetkiä, yhdenkin kanssa on. Ja lapset ovat pieniä vain ohikiitävän hetken <3 Varmasti tätäkin kaaosta tulee vielä joskus iso ikävä!
 
Guess89 sanoi:
Kyllä itteäkin mietityttää kaikki käytännön asiat. Me ei osteta tuplarattaita, onko reilu yks vuotias liian pieni ollakseen siinä rattaiden laudalla pieniä matkoja? Lapset pitää viedä yksitellen autoon, toinen pinnasänky pitää hankkia ja toinen syöttäri, riittääkö sylitila molemmille tasapuolisesti, kauppakeskukseen ei voi mennä ilman toisen aikuisen apua koska kahdet rattaat...

Kaikesta tälläsestä käytännön pngelmista huolimatta ollaan todella onnellisia ♥ ongelmat ratkeaa sitten ajan kanssa. Itseäni motivoi vielä oma äitini joka oli 5 lapsen yh, ja itse olen vielä kaksonen. Pienistä haasteista ei pidä tehdä ongelmaa
Click to expand...

Ihan varmasti 1v. jaksaa pieniä matkoja seistä seisomalaudalla! :) Meillä kahdella ensimmäisellä on ikäeroa 2v (eli ei nyt ehkä pieni ikäero mutta kuitenkin). Mutta meillä ainakin esikoisella aikoinaan oli hinku siitä laudalta lähteä tutkiskelemaan kaikkea ja rattaissa malttoi istua paremmin; mutta riippuu vähän mitä matkoja kulkee (meillä esim iso koira eli pitkiäkin lenkkejä mutta toisaalta asutaan lähes maalla eli turvallisemmin voi lapsi itsekin kävellä rattaiden/vaunujen vieressä). Ja entäs jos kauppakeskukseen ottaa toiselle rattaat ja toiselle vaikka liinan/repun?

Ja kokemuksen rintaäänellä sanon, että itse en ostaisi toista pinnistä; turvalaidan kanssa 1veekin jo nukkuu isommassa sängyssä tai pienempi hetken aikaa vielä siinä äitiyspakkauksen laatikossakin. Ja vauva ei tarvitse ekaan puoleen vuoteen syöttötuolia eli kannattaa miettiä, että pärjäisikö isompi kenties puolen vuoden päästä jo ilman syöttötuolia. Meillä kuopus siirtyi 1,5-vuotiaana juniorituoliin, koska kuitenkin halu itse kiivetä tuoliin ja tulla sieltä alas on ollut kova ja omasta mielestäni syöttötuolin kanssa kiipeily on vaarallisempaa. Ja lapsiperheessä on muutenkin tavaraa paljon ja tulot ei välttämättä aina niin suuret, niin kannattaa miettiä tarvitseeko välttämättä kaksi jotain tavaraa vai kierrättääkö isommalta pienemmälle ja ostaa/hankkii isommalle sitten jo seuraavan vaiheen tuotteita.

Ja lopuksi vielä; liputan kyllä pienten ikäerojen puolesta! Meillä pojat on kuin paita ja peppu ja niin tärkeitä toisilleen; sisarussuhde on niin iso ja hieno asia. Meillä esikoinen oli kotona kun pienempi syntyi ja luulen, että se on lujittanut sisarussuhdetta. Myöhemmin esikoinen meni sitten kerhoon 2krt/vko ja nyt pojat ovat hoidossa samalla perhepäivähoitajalla :) Ja hei! Leikkivät ja puuhailevat keskenään niin helpottaa vanhempienkin elämistä ja olemista :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top